Hae
Prime Life by Umppu

Arki ja yrittäjyys, kuinka se on mahdollista?

*Sisältää mainoslinkkejä

Multa kysytään paljon yrittäjyyden ja arjen yhdistämiseen liittyviä asioita. Mun on rehellisesti pakko sano, että välillä se on kaoottista, mutta taas yrittäjyys antaa mulle sellaisia mahdollisuuksia, mitä taas palkallisena en voisi edes kuvitellakaan. Missä nyt mennään? En aina hirveästi availe meidän perheen sisäisiä asioita tänne, koska mun mielestä ne kuuluu vain mun perheelle, mutta että tilanteen voi ymmärtää on ehkä asioita hieman avattava.

Meidän arki tulee pian muuttumaan aika radikaalisti, sillä mieheni (toivottavasti) valmistuu pian koulusta mikä on kestänyt sen noin 4,5 vuotta yhtä soittoa. Kun opiskelee työn ohessa tarkoittaa se usein viikonloppuja ja iltoja. Moni ehkä kuvittelee, että me vietetään paljon perheen kanssa aikaa, vaikka todellisuudessa se aika on todellakin kortilla. Oikeastaan meistä on aina jompi kumpi kotona ja toinen menee joko töissä, koulussa tai lasten reenikuskailuissa. Vaikka perheessä on kaksi aikuista ei se aina tarkoita sitä, että tilanteessa on mukana ne kaksi aikuista. Mää oon lähestulkoon kaikki arki-illat yksin lasten kanssa, koska Juuso vie reeneihin ja koittaa aina sen ajan tehdä kouluhommia.

Jollei viikonloppuisin ole töitä tai koulua, niin ainakin muutamat kaverisynttärit jos ei muuta.  Pian meillä on enemmän sitä yhteistä aikaa kun tää kouluhomma saadaan päätökseen ja odotan sitä kyllä todella paljon. Mun on ollut vaan yksinkertaisesti pakko tehdä sellainen päätös, että en käy missään. Oon monesti yrittänyt, että nyt mää lähden mutta aina on tullut jokin muutos matkaan tai oon yksinkertaisesti ollut niin väsynyt, että oon halunnut levätä. Nää viimeiset 4-vuotta on ollut todella raskaita ja tietyllä tapaa kuluttavia, mutta kokoajan on asioita mistä huomaa monen asian helpottavan ja tavallaan tasapainottuvan.

Mää en oo oikeestaan 4:ään vuoteen juurikaan tavannut mun ystäviä tai käynyt missään. Se on ollut ihan tietoinen valinta oman jaksamisen kannalta. Vaikka moni luulee että oon suorittaja, niin mulla on ihan se toinenkin puoli ja osaan vaan olla. Mää viihdyn kotona ja oonkin oikeastaan vaan töissä ja kotona.

Mää en oo silti kokenut, että jään mistään paitsi vaan oikeastaan päinvastoin. Mää haluan olla mun lasten kanssa, vaikka ne välillä nostaa mun käyrät aika korkeelle, mutta mitäs siinä muuta äkkipikainen ihminen kun kehittyy ihmisenä. Mää odotan silti että tää vuosi loppuu ja me lähdetään heti tammikuussa perheen kanssa Dubaihin viikoks. Viikko ilman sen kummempia aikatauluja ja valmis ruoka pöydässä, sekä aurinko.

Yrittäjyys on tavallaan vaativaa ja elämää hallitsevaa, mutta kun sitä on tarpeeks kauan tehnyt niin aika hyvin sen homman saa rullaamaan omalla painolla. Paljonhan asiat on kiinni työyhteisöstä ja sen toimivuudesta. Mää tiedän että jos mää oon pois tai mulle sattuu jotain, niin hommat toimii…. Paitsi mun työkaverit tappaa aina mun viherkasvit hahaha ja se on ainut asia missä en niihin luota. On ollut vaikea delegoida asioita (mutta siinäkin olen kehittynyt) koska mulla on aina päässä se visio, mitenkä haluan asioiden toimivan. Ehkä yks tärkeimpiä asioita on oppia muilta ja ymmärtää että omia tapoja on myös välillä muutettava.

Mää oon oppinut elään päivä kerrallaan elämää ja se on itse asiassa aika ihanaa. Mua ei oikeastaan ressaa juuri mikään ja mun mottoni onkin että kaikki järjestyy ja niin ne asiat vaan tuppaa järjestyyn, kun luottaa itseensä. Jos mää nyt antaisin mun tän hetkisen elämän jollekkin ja kertoisin mitä kaikkea tässä on tapahtumassa, niin moni varmaan saisi sydärin jo ihan pelkästä ajatuksesta. Mulle se on kuitenkin vaan ihan sitä mun tavallista elämää mitä elän joka päivä ja minkälaiseks oon sen elämäni tehnyt.

Mää en oikeastaan koe että mulla on kiire, vaan ehkä välillä liian napakat aikataulut. Mää kaipaan välillä todella paljon yksinoloa ja paikkoja, missä ei oo mitään ääniä. Oon huomannut, että ahdistun nykyään melusta ja ehkä tää mun uus koulutus studio Boho on jokin salainen pakopaikka mulle.

Tässä onkin syy miksi olen kirjoittanut blogianikin harvemmin, koska siihen ei ole ollut nyt vaan aikaa ja on pitänyt priorisoida omaa aikataulua. Kun olen tavallaan aloittanut uuden työn kouluttamalla kampaajia on mun automaatisesti ollut pakko vähentää jotain muuta samalla. Edelleen mää tykkään kirjoittaa ja jakaa teille asioita ja tietenkin kirjoittaminen tekee aivan sairaan hyvää mun huonolle kirjoitustaidolle.

Mulla on tulevaisuudessa haaveissa hakea Venäjälle kouluun mikä kestää reilu kuukauden. Academiaan on muutaman vuoden jonot, jotenka ajattelin että muutaman vuoden päästä perhe tilanne on sellainen, että mun olis siihen mahdollisuus ryhtyä. Mietin asiaa vielä ja tutustun paremmin. Venäjää en osaa kun muutaman hassun sanan ja sitä olisi syytä opetella sitä ennen. Lähinnä mua kiinnostaa ammattisanasto ja termistö. En kuitenkaan osaa sanoa osaanko olla perheestä erossa niin kauaa, mutta sieltähän pääsee varmaan viikonlopuiksi käymään Suomessa.  Tälläistä tänne tällä kertaa

Takki TÄÄLTÄ*

Kuvat Noora Näppilä

-Umppu

Mitä mää oon salannut teiltä?

Mää oon ottanut vähän iisiä nyt muutaman viikon, vaikka aina ne aivot raksuttaa silti hirveetä vauhtia. Moni teistä tietääkin, että oon jo muutaman vuoden kouluttanut kampaajia kampauksien ja Balmainin tiimoilta. Mää oon tykännyt siitä tosi paljon ja tulevaisuudessa haluan tehdä sitä enemmän. Mää oon kevään, kesän ja syksyn opiskellut ihan hirveet määrät tunneissa kampaamista. Tää voi jonkun korvaan kuulostaa hassulta, mutta mun on pakko opiskella, jos aion itse kouluttaa. Mun on osattava auttaa niitä ammattilaisia ja mulla on oltava antaa neuvoja ja oppeja.

Kouluttaminen ei oo pelkästään sitä, että astelen tilaan kun kuningatar, vaan se on paljon muuta. Sun pitää ensin tehdä demoja, suunnitella ja ennekaikkea markkinoida. Markkinointi on kaikista tärkein asia koko koulutuksessa, sillä ilman sitä ei sinne kukaan löydä. Pitää myös hoitaa ja vastailla ilmoittautumisiin, hankkia tilat koulutuksille ja järjestää tietenkin itsensä sinne. Kun kouluttaa ympäri Suomen on mukana oltava kaikki mahdollinen koulutuksessa tarvittava materiaali ja vielä ennekaikkea mallit. On siis monta asiaa hoidettavana, jos homma tekee omiin nimiin, eikä tee koulutuksia jonkun isomman organisaation alla.

Joskus on niin, että parissa tunnissa höpöttelemällä on vaikea saada asiat tiivistettyä niin, että saat kaiken asiasi sanottua. Mulla on ollut jo muutaman vuoden oikein polte panostaa koulutuksiin enemmän ja harvoin se jää vaan sille asteelle, että olis kiva. Niimpä päätin tarttua asiaan ja viedä sen maaliin. Oon etsinyt jo useita kuukausia uusia liiketiloja. En siis kampaamolleni vaan koulutuksille. Kun eilen kirjoitin siitä, että on aika mennä taas eteenpäin, kun unelmat on saavutettu, niin nyt mä meen.

En tiedä mistä koko ajatus lopullisesti lähti, mutta mää perustan oman koulutus studion. Mää haluan, että mulla on sellainen paikka, minne voin oikeestaan koska vaan mennä tekeen mun kaikkia omia juttuja.  Ilman säätämistä ja roudaamista. Sellainen oma piilopaikka, missä saan tehdä luovasti just niitä juttuja, mitä haluan… Ilman että joku huutaa että ”äitii multa tuli kakka” tai että mut keskeytetään jatkuvasti… Mulla on kotona työhuone, mutta se ei ole osoittaunut niin toimivaksi, kun silloin aikoinani suunnittelin. Se on myös hieman ahdas esimerkiksi videoiden kuvaamiselle. Tarkoitus olis, että pitäisin sielä intensiivikoulutuksia keskittyen kampaamiseen ja uutena koulutuskonseptiin tulee vaalennuskoulutukset, sekä pidämme keväällä kollegani Julian kanssa yhteisen täydellisiin juhlakokonaisuuksiin keskittyvän koulutuksen ja tietty Prime Estradan kampauskoulutukset tulevat varmasti olemaan sielä. .  Ajattelin, että voisin pitää sielä erilaisia intensiivi iltoja kampaajille, mitkä ei maksa mitään, vaan sielä olisi avointa keskustelua, oppia, verkostoitumista ja ennenkaikkea vertaistukea. Tila toimii myös loistavasti uusien verkkokoulutusten kuvaamiseen ja sitä voi hyödyntää myös mun alallani työskentelevät omissa kuvauksissa yms.

Olen hakenut tilaa, missä on noin 100m2 ja sellaista, minne saa laittaa pesupaikat, mutta myös sellaista mitä voi hyödyntää muutkin alallani työskentelevät koulutustilana. Haluan ehdottomasti lähentää alamme tukkureita, jotta myös he pääsisivät hieman ohi siitä ”meidän pahin kilpailija” asenteesta. Meidän ala todellakin tarvii kaikkien alalla työskentelevien tukea ja yhteen hiileen puhaltamista. Tästä asiasta on muutenkin puhuttu viimepäivinä somessa paljon, että toisen onni ei ole sun onnesta pois ja toisen kehuminen ei myöskään.

Liiketilan löytäminen on ollut yks farssi. Tampereen keskusta rehellisesti ammottaa tyhjänä olevia liiketiloja, mutta ei ihme sillä niitä välittävät välittäjät eivät edes vaivaudu vastaamaan viesteihin. Tämä liiketila löytyikin mun todella huonon face videon kautta, minkä nauhoitin pari viikkoa sitten (jossa valitin kyseisetä ongelmasta ja kyselin vapaiden liiketilojen perään). Aina siis kannattaa valittaa.  Sain sen jälkeen paljon yhteydenottoja (vihdoin). Mää en oo kärsivällistä tyyppiä ollenkaan, mutta nyt päätin, että pakko vaan odottaa, että sopiva löytyy ja se löytyi. Koulutustila tulee Klingendahliin, missä on aivan ihana tehdasmiljöö ja se on aika lähellä mun kampaamoa. Tila on ihanan avara ja siinä on kauniit kaari-ikkunat. Se on toiminut aiemmin kampaamona. Rehellisesti sanottuna mua polttelee jo aivan hitokseen päästä sinne tekemään ja touhuamaan. Tarkoitus on myös lanseerata Tampereelle VIP kampaamopalvelut. Se tarkoittaa sitä, että jos haluat omaa yksityisyyttä, niin sinun on tulevaisuudessa mahdollisuus varata aika, jolloinka paikalla ei ole ketään muita. Tämä on myös tarkoitus lanseerata hää seurueisiin, eli tulevaisuudessa on mahdollista varata tila hääporukalle, minne mahtuu hyvin tulemaan muita häihin liittyviä oheishenkilöitä, kuten kuvaaja yms. Miltä kuulostaa WEDDING VIP?

Todennäköisesti saan joulukuussa avaimet. Sitten alkaa varmasti suunnittelun kautta tilan rakentaminen. Aion käyttää hyväksi havaittuja yhteistyökumppaneita, joidenka kanssa tiedän, että homma toimii mutkitta. Sinänsä rakentamisella ei ole kiire, vaikka ajatuksissa sen piti olla valmis jo eilen. Miks mää kaipaan omaa tilaa? Mää kaipaan oikeestaan sellaista tilaa, missä ei oo mitään ääniä. Meillä on kotona kokoajan hirveetä meteliä ja töissä on sellainen perus taustahälinä, niin jotenkin musta tuntuu että tarviin hiljaisuutta. Oon koko päivän käytännössä melussa ja se on tässä elämäntilanteessa valvottujen öiden keskellä liikaa.  Sellaisen tilan, missä ainut ääni oon minä itse tai lakkapullon suihke. Mää tarviin tilan minne voin levittää mun kamani niin ettei niihin kukaan koske, vaan että ne on just siinä ja just niin kun mää oon ne siihen jättänyt. Mää tiedä, että tästä tulee hyvä juttu, koska mää oon aina uskonut omaan tekemiseeni. Oon taas niin fiiliksissä.

Tää on sellainen asia, minkä moni varmaan ajattelee kuormittavan mua enemmän ja miks mää taas otan jotain lisää, mutta uskokaa että tää on tietyllä tapaa ratkaisu just siihen ongelmaan. ”omaa aikaa ja oma tila” missä saan olla täysin omissa ajatuksissa töitä tehden. Paikka tulee olemaan ihan eri tyylinen. kun Prime kampaamoni. Tästä tulee paljon maanläheisempi ja väritkin. on pehmeitä ja murrettuja sävyjä. Mulla on myös tarkoitus, että voisin aina silloin tällöin järjestää lukija iltoja ja vaikka mitä.

Paikan nimikin on aika vahvasti mielessä ollut alusta asti ja sen voin paljastaa että tämäkään tila ei ole Ullan salonki 🙂 Tulen varmasti kertomaan tästä vielä lisää, kunhan asia etenee eteenpäin.

Kuvat Noora Näppilä

-Umppu