Hae
Prime Life by Umppu

Katastrofaalinen lakiuudistus tuhoaa yrityksiä

Mää oon aina puolustanut yrittäjyyttä. Mun mielestä se, että joku on valmis ottamaan elämässään sellaisen riskin että kaikki voi mennä alta koska vaan ja että omalla yrittäjyydellä elättää itsensä ja perheensä on mahtavaa. Yrittäjyys on hieno asia ja kunnioittettava asia.  Siinä ei lasketa työtunteja, eikä lomista makseta euroakaan. Lomat on pelkkää miinusta, mutta jokainen yrittäjä sen tietää ja se on heidän valintansa. Olen itse ollut yrittäjä jo yli 15 vuotta ja elättänyt itseni omalla työllä.  Helppoa se ei ole koskaan ollut eikä se tule helppoa olemaan ainakaan tässä valtiossa.

Mistä on kyse? Vuoden 2020 alusta voimaan tuleva uudistus muuttaa raskaaksi tulevien yrittäjien tilannetta. Naisyrittäjä voi pitää äitiyslomaa omilla säästöillään tai Kelan myöntämällä äitiysrahalla, joka kertyy YEL-työtulon mukaan. YEL-työtulo on käytännössä se summa, jonka yrittäjä itse määrittelee oman työpanoksensa arvoksi. YEL-työtuloon perustuva YEL-maksu laitetaan käteen jäävästä rahasta sivuun normaalien työeläkemaksujen tapaan. Aiemmin äitiysraha on perustunut kuuden äitiyslomaa edeltävän kuukauden YEL-työtuloon. Kun yrittäjä on huomannut tulleensa raskaaksi, hän on pystynyt vielä nostamaan omaa YEL-maksuaan, joka puolestaan on taannut tuloja myös äitiysaikaa varten. Vuoden alusta lähtien vanhempainpäivärahat määräytyvätkin 12 kuukauden tulojen mukaan. ( lähde mtv uutiset)

Kun puhutaan lapsikadosta… siitä että asuntojen arvot laskevat kun lapsia ei synny.. Samalla puhutaan kuinka lapset on ilmastonmuutoksen tuhoavin asia, niin kaikkihan tässä jo tippuu kelkasta. mikä on oikein ja mitä kuuluisi tehdä.  Meillä Suomessa ei ole ylikansoittumisen ongelmaa vaan päinvastoin, mutta se mitä tänään luin oli rehellisesti sanottuna perseestä.

Itse en ole koskaan elämässäni saanut mitään muuta tukea valtiolta kun äitiyspäivärahaa (myöhemmin lapsilisää kolmesta lapsestani). Ilman sitä tukea olisin menettänyt oman elinkeinon, yrityksen ja 4 muuta mun lisäksi olisi menettänyt työpaikkansa. Veroja olen valtiolle maksanut 16-vuotiaasta asti ja maksan edelleen. Joka ikinen päivä, kuukausi ja vuosi.  Se summa mitä olen tähän asti maksanut on suuri ja mun mielestä mulla terveellä, työkykyisellä yrittäjällä on ihan yhtälainen oikeus saada valtiolta tukea silloin kun sitä tarvitsen suhteessa siihen, että joku elää sillä tuella läpi koko elämänsä ja elättää niillä tuilla myös perheensä.

Yrittäjä naisella lapsien hankinta on aina suuri riski. Jos sulla on esimerkiksi yhden ihmisen yritys voi äitiysloma olla koko yrityksen tuho. Sua saatetaan rankaista siitä, että olet vuosia, jopa kymmeniä vuosia tehnyt töitä oman elantosi eteen ja saanut liiketoiminnan toimimaan, joka vuosien työn jälkeen tuottaa vihdoin tulosta. Yrittäjien äitiyspäiväraha määräytyy maksetun yel maksun mukaan. Harva maksaa sitä suhteessa oikeisiin tuloihin, sillä ensinnäkään ei ole mitään takuita että tulet koskaan edes näkemään niitä rahoja.  Ne menee tällä hetkellä eläkkeellä oleville yrittäjille tai jonnekkin hevon pieruun. Jos sun vuositulot on vaikka 65 000e on sun yel maksu hieman alle 2000e/kk….. kelatkaa mikä kulu kuukaudessa… KUUKAUDESSA. Tästä syystä moni yrittäjä maksaakin kuukaudessa minimi yel maksua ja säästää rahaa esim eläkerahastoon, sijoittaa tai keksii jonkun muun säästökeinon tuleville eläkepäiville.

Moni yrittäjä kikkailee yel maksun kanssa niin, että kun raskaustestissä näkyy kaksi punaista viivaa, niin maksu korotetaan realisten tulojen mukaan. Maksua maksetaan 6kk ennen äitiyslomaa ja äitiyspäiväraha määräytyy sen mukaan. Yrittäjän äitiyspäiväraha ei siis koskaan määräydy tulon mukaan vaan maksetun yel maksun mukaan.

Nykyään voit tehdä sunnuntaisin äitiyslomalla töitä, jolloinka se ei vaikuta sun äitiyspäivärahaan. Jos teet töitä arkisin, niin saat niiltä päiviltä vain minimi äitiyspäivärahan. Ennen laissa oli kielletty työn tekeminen sunnuntaisin meidän alalla. Sulla siis ei käytännössä ollut minkäänlaista mahdollisuutta saada mitään tuloja, jollet halunnut menettää äitiyspäivärahaasi. Äitiys voi myös tuoda mukanaan yllätyksiä. Osa voi olla niin uupuneita, ettei vain ole kykeneväinen tekemään työtä…. Vaihtoehtoja ei siis ole.

Nyt sain lukea että uusi käytäntö astuu voimaan, mikä tarkoittaa sitä, että yrittäjän pitää olla maksanut vuoden verran samaa yel maksua, jonka mukaan äitiyspäiväraha määräytyy. Jos siis ajatellaan, että maksaisin minimi yel maksua syystä, että ei ole takuita saanko koskaan rahojani, säästän eläkerahastoon, sijoitan kiinteistöön tai säästän muuten millä kerrytän omaa eläkettä, niin mulla ei siis ole uuden lain mukaan OIKEUS saada tulejeni mukaista äitiyspäivärahaa, mikä oikeus on kuitenkin jokaisella PALKALLISELLA.

Jos mää olisin nyt yksin omassa liikkeesäni töissä. Jäisin  äitiyslomalle, niin mitä seurauksia siitä olisi? Jos nyt ajatellaan että saisin minimin mukaan äitiyspäivärahaa, mikä on varmaan käteenjäävä osuus alle 1000e/kk. Liikkeen kiinteät kulut, jotka vaihtelee kaupunkikohtaisesti, mitkä voi olla tuhansia/kk. Omat asumiskulut ja talouskulut. Ne kaikki kulut, mitkä olen aiemmin maksanut sillä omalla työlläni jäisivät kokonaan maksamatta, koska ei vaan yksinkertaisesti olisi varaa.

Työntekijää ei voi missään tapauksessa palkata, koska siihen ei olisi varaa ja mitä jos hän vaikka sairastuisi tai loukkaantuisi? Kuka ne kulut maksaisi, jos sillä yrittäjällä ei riitä rahat edes omaan elämään. Lakiuudistus ajaa odottavan naisyrittäjän ahdinkoon. Jos olisin itse tässä tilanteessa että olisin nyt raskaana…. Joutuisin todennäköisesti myymään liikkeeni (jollei sielä työskentelisi muita) ja voisin olla joutuisin silloinkin. Joutuisin myymään kotini, autoni, tavarani oikeastaan kaiken mitä minulla on ja muuttamaan edulliseen vuokra-asuntoon todella kauas Tampereen keskustasta. Lapseni joutuisivat vaihtamaan koulua ja lopettamaan harrastukset, eikä meillä olisi rahaa edes ruokaan. Joutuisin luopumaan kaikesta minkä olen rakentanut vuosien työllä repimällä omasta persnahasta. Syystä että minusta tulisi taas äiti, minkä pitäisi olla yksi maailman onnellisimmista asioista.

 

Tää asia menee mulla todella tunteisiin ja syvälle. Tässä taas valtion arvostun yrittäjyyttä kohtaan. Ihan selkeää loukkausta ja nimenomaan naisyrittäjiä kohtaan. Hävetkää ihan oikeasti. Me olemme myös ne ihmiset, jotka maksavat teidän palkat, upeat kivilinnat, kalliit autot ja jopa ne teidä lapsienne harrastukset. Me niillä meidän verorahoilla. Tälle asialle on tehtävä jotain ja todella pian. Ei tässä ole mitään järkeä. Missä vitussa on se paljon puhuttu tasa-arvo? Tää on loukkaus jopa nöyryytys meitä naisyrittäjiä kohtaan.

Valtio ottaa aika mukavan siivun meidän ihan jokaisesta työstä, mitä me teemme. Miksei meillä ole oikeutta nauttia myös siitä äitiyslomasta siinä, missä kaikkien muidenkin naisten? Miksi meidän pitää ajaa yrityksemme alas ja muutta, jotta selviämme? Miksi suomen valtion haluatte tuhota meidät? Kertokaa mulle tähän edes jokin järkevä vastaus.

Kuva Noora Näppilä

Mitä meidän perheelle kuuluu?

Mulle tuli toive, että kirjoittaisin mitä meidän perheelle kuuluu. Niinkuin moni tietää, että ruuhkavuosissa tässä eletään. Lapset kasvaa hurjaa vauhtia, mikä tarkoittaa sitä, että moni asia helpottuu elämässä, mutta taas tulee uusia asioita arkeen. Vanhin poika harrastaa akrovoimistelua 4 kertaa viikossa, mikä työllistää meitä vanhempia lähes joka arki ilta reenikuljetuksien myötä ja keskimmäinen aloitti juuri baletin. Me molemmat vanhemmat käydään normaalisti töissä ja Juuso opiskelee töiden ohella. Mää teen kahta työtä edelleen, jotenka meidän arki on aika kiireistä. Usein se arki menee niin, että aamulla jokainen lähtee omiin osoitteesiinsa pikku aamu härdellin jälkeen. Juuso lähes joka aamu vie ja hakee lapset päiväkodista ja mää laitan ne valmiiks, koska sillä on toimistotyöajat. Kun muut on lähtenyt niin mulla on aamulla noin vartti aikaa vaihtaa vaatteet, juoda kahvi, meikata ja kasata tarpeelliset kamat mukaan.

Mää pääsen oikeestaan aina kuudelta töistä. Siitä mää hurautan nilkka suorana kotiin ja Juuso odottaa eteisessä läpystävaitoa ja lähtee viemään poikaa treeneihin. Reenit loppuu aika myöhään illalla ja sillä välin mää oon illan lasten kanssa, hoidan iltapalat yms  ja kun äijät tulee kotiin alkaa nukkuumanmeno rumba. Lähes tätä on jokainen arkipäivä. Siinä vaiheessa kun lapset nukkuu alkaa se perus kodin huolto, eli pyykit tiskit, siivous yms.

Viikonloput meillä on yhteistä aikaa ja siks se on tosi tärkeetä meille. Me tehdään aina yhdessä aamupalaa ja ollaan aika rennosti. ei kauheesti kaivata mitään hirveetä aktiviteettiä ja tykätään ihan vaan olla. Voi myös olla, että Juusolla on viikonloppuna koulua ja silloin mää oon lasten kanssa tai jos mää oon töissä, niin sama homma mutta toisinpäin. Jos joku ihmettelee miks en vastaa esim puhelimeen, niin syy ehkä selviää ylhäällä. Usein istahdan ekaa kertaa siinä 11 maissa illalla ja sit oonkin jo niin poikki etten jaksa tehdä mitään. Puhun myös koko päivän töissä, niin on ihana olla vaan ihan hiljaa.

Arjessa me ei juurikaan ehditä edes keskusteleen Juuson kanssa. Joskus olis ihana viettää ihan vaikka vaan kaksin aikaa ja jutella, koska on monta sellaista asiaa, milloinka pitäis katsoo molempien kalentereita ja päättää esim loma yms ajankohtia. Kun hetki sitten kirjotin kauheen avautumisen, niin paljon ollaan menty siitä eteenpäin. Kun mää olin Venäjällä, niin Juuso oli sillä välin tehnyt illan kuvioihin muutoksia ja nukkumaan meno oli huomattavasti helpompaa. Lapset omaksuu aika helposti ja nopeesti uudet tavat ja niistä on nyt pidetty kiinni. Ja myös kun äiti ei ole paikalla niin moni asia sujuu helpommin. Raivarit on vähentynyt varmaan 50%. Mikä on aivan mahtavaa.

Meidän lapset on kaikki luonteeltaan tosi iloisia ja meillä on oikeesti tosi hauskaa yhdessä. Vikke ja Vivian on jo alkanut kivasti leikkiin yhdessä ja niitä leikkejä on ihana seurata, kun ne on niin tosissaan. Kovia juttuja on nyt kotileikki, meikkaus ja autot. Vaikka arki kuluu minutti aikataululla, niin mulle on aina ollut tosi tärkeetä se, että lapset saa harrastaa. Harrastus antaa avaimia ja valmiutta elämään. Myös harrastuksen kautta opetellaan niitä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, mitä kaikki lapset ei välttämättä arjessa joudu kohtaamaan.

Yöy menee välillä hyvin ja välillä ei. Tää on yks syy miks aina kehoitan ihmisiä hankkiin lapset nuorena, koska työssäkäyvä 36-vuotias on mun mielestä liian vanha jaksamaan jatkuvia yöherätyksiä. Joinain öinä se on vaan sitä, että lapsi tulee sänkyyn ja se menee suht iisisti… Joskus taas yöllä on pissavahinkoja ja muita sellaisia heräämisiä, mitkä herättää oikein kunnolla ja aamulla on se fiilis, että et oo nukkunut silmäystäkään.

Mää oon taas saanut kalenteriin vapaapäiviä, milloinka oon yksin kotona. Vaikka teen silloinkin usein töitä, niin mun ei tarvi puhua kenellekkään, eikä palvella ketään. Mää oon taas alkanut kesän jälkeen treenaan ja se antaa myös lisää energiaa. Toisaalta tää on hyvin tavanomaista lapsiperhe arkea. Yrittäjyys vaatii välillä veronsa, mutta se myös mahdollistaa mulla paljon asioita.

Mää oon tosi hyvillä mielin nyt mun työtilanteesta ja hieman muuttuneesta työnkuvasta. Musta kouluttaminen on kivaa ja siinä saa tutustua ihan eri tavalla alamme kollegoihin. Musta yhdessä me voidaan enemmän. Lauantaina mää lähden taas Pariisiin Balmainin koulutukseen. Sitten on omat oppimiset tältä syksyltä ohi ja siirryn itse kouluttamaan. Mää tykkään siitä, että saan asioita aikaan ja että voin jakaa omaa osaamistani, sillä samalla se kehittää myös mun osaamista. Mulla on aina ollut avoin luonne ja oon sen verran utelias, että haluan aina oppia uusia juttuja. Mää en koskaan oo ajatellut että mulla on kilpailijoita, koska siitä syntyy kateutta ja se ei vie mua millään tavalla eteenpäin. Jokaisella saralla voi kehittyä ja se onkin tän elämän suola.

Kuvat Noora Näppilä