Hae
Prime Life by Umppu

Sulla on nyt mokkapala vuoro!

Millonka lasten harrastus muuttui vanhempien harrastukseksi? Nykypäivänä tuntuu siultä, että lasten harrastus kuormittaa huomattavasti selvästi enemmän niitä vanhempia kun lapsia. Se ei todellakaan riitä että maksat harrastusmaksu aikakausittain ja kuskaat reeneihin, vaan sun pitää leipoa mokkapaloja kerran viikossa ja tehdä kaikkea muuta ”mukavaa”. Purkittaa Citymarketin hyllyjä, myydä kaikenlaisia pikkuleipiä ovelta ovelle, sukkia, pukeutua maskotiks, juontaa, siivota, koota, purkaa ja ties mitä muuta. Unohtamatta niitä ihania urheilutapahtumia, mihinkä kaikki vanhemmat on kerrassaan pakotettu osallistumaan. 

Musta on jotenkin aina huvittaa näissä kaikissa tapahtumissa se, että ensiksi sinä olet mukana järjestämässä  kyseistä liikunta tapahtumaa, turnausta, peliä tai mitä tahansa harrastustoimintaan liittyvää..  Leivot sinne yömyöhään mokkapaloja, jotka sinut on pakotettu leipomaan. Pitää myös huomioida, että suurinosa ei käytä maitotuotteita, vaan juo kauramaitoa ja osa on keto ruokavaliolla ja siiten on tietenkin niitä allergisia…. Hankit ne helkutin erikoismaidot ja raaka-aineet jostain hevonpierusta ennen kun pääset edes siihen taikina vaiheeseen. Seuraavana päivänä pyörit tapahtumassa jonain toimitsijana ja ostat ne itse leipomasi ”kauramaito-ketoleivokset”  ja ostat arpoja, joidenka palkinnot olet itse lahjoittanut. . Kaiken sen jälkeen siivoat sen koko paikan ja tällä sitten niin sanotusti rahoitetaan sitä harrastustoimintaa. 

Mun rehellinen mielipide on, että nää tapahtumat on sitä rahankeruuta ja siis eihän siinä tavallaan oo mitään väärää, mutta vaihtoehtoja pitäisi olla, tai harrastusmaksut olisi kalliimmat. Onko se niin, että budjettia  ei olla laskettu oikein ja harrastus maksun pitäisi olla suurempi, vai onko budjettia ollenkaan?  Näissä tapahtumissa kuitenkin se suurin tuotto tulee niiden harrastajien perheen pussista tai heidän lähisukulaisilta, jotka tapahtumaan tulee, eli voisko vaihtoehto olla korvata osallistuminen rahalla?. . Jos vanhemmat kuskaa lasta reeneihin sen viis kertaa viikossa, niin mun mielestä ei voida olettaa että sitten niinä muina päivinä tehdään jos jonkinnäköistä harrastustoimintaa liittyvää.  Kaikki ei pysty ja sitten rehellisesti kaikkia ei kiinnosta. Voi olla että perheessä on vaikka 5 lasta ja kaikki harrastaa niin eihän se perheen äiti muuta ehdikkään tekemään, kun niitä mokkapaloja, jos jokaisen lapsen harrastustoimintaan pitää osallistua. 

Okei mä ymmärrän jokut ihmiset on sellasia että ne nauttii tollasesta seuratoiminnasta, mutta kaikki ei todellakaan nauti, vaan ne pakotetaan siihen. Mää oon edelleen sitä mieltä että kaikilla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa, mutta pitäis olla myös  useampi vaihtoehto harrastuksen tukemiseen. Mun mielestä vaihtoehto voi myös olla, että sillä sämpylän myynnillä voit kustantaa lapsesi harrastuksen, mutta siihen ei voi velvottaa kaikkia. On tosi kiva että lapset harrastaa ja musta on  myös tosi kiva että siellä on niitä aktiivisia vanhempia joidenka sydämen asia on ”päsmäröidä” muiden ihmisten tekemistä, mutta pitää myös ymmärtää että kaikki ei oo samanlaisia. Joka asiassa on  tietynlaiset velvoitteet nykypäivänä. Itsellä kun on kolme lasta, niin joka päivä on jotain tapahtumaa, jotain ekstraa, jotain arjesta poikkeavaa mitä pitää muistaa. Onhan se eri jos vanhemmalla on työ 8-.16 ja vaikka yksi lapsi, kun se että on töitä ja opiskeluja ja pienet lapset, joidenka kanssa leikitään. 

Mun mielestä monessa toiminnassa on kadonnut se pääasia, eli se lapsen urheilu. Se ei ole vanhempien urheilua vaan lasten urheilua ja se pitää jokaisen vanhemman myös tiedosta. Ihan sama kun nyt on paljon ollut tapetilla imetys. Mitä hittoo se toisen imettäminen kuuluu vaikka just sulle yhtään?

Onko se  siis oikein että sua  vanhempana velvoitetaan kaikenlaiseen ylimääräiseen toimintaan, vai voisko vaihtoehtona olla myös se raha tai se että ostat sillä rahalla jotain?  Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että sulla ois vaan helpompi antaa vaikka 50 € lisärahaa, mikä menee lapsen urheilutoimintaan ja  pääsisit niistä kaikista velvotteista, mitkä sun vaan pakotetaan tekemään tai oletetaan tekevän, eikä sua katsottais kieroon harrastuksen vanhempainillassa. . Voi olla tilanne että sillä vanhemmalla ei oo ainuttakaan vapaapäivää kuukauden aikana ja sillon kun se olis, niin sä leivot niitä hiton mokkapaloja ja ompelet jotain peikko asua yömyöhään, joka vaan on pakko olla seuraavan päivän esityksessä. Sä et halua tuottaa sille lapselle pettymystä että se on ainut kellä ei oo sitä saakelin peikkoa sua. Nykyäänhän esim se  ompelukone ei ole itsestään selvyys kaikissa talouksissa, tai kaikilla ei ole ompelutaitoa. 

Aktiivinen seuratoiminta ei valitettavasti tee sun lapsesta yhtään sen parempaa urheilijaa, vaikka niin toivoisit. Edelleen painotan että on ihana että niitä vanhempia löytyy, jotka ovat aktiivisesti toiminnassa mukana, mutta mun mielestä se ei voi olla pakotettua toimintaa, tai siitä pitää kirjoittaa erillinen sopimus siinä vaiheessa, kun lapsesi alkaa ihan mitä tahansa lajia harrastamaan.  . Harrastaminen on nykypäivänä todella kallista ja aikaa vievää varsinkin jos urheilija on kilpaurheilu tasalla. 

Vuonna kivi ja kirves, kun mä oon itse harrastanu, niin aina on ollu erilaisia talkoita mutta ei se mun mielestä sellasta ollut, että sun pitää joka päivä tehdä jotain. Silloin ”ennen vanhaan”ne oli ne lapset jotka teki asioita sen oman harrastustoiminnan eteen. Me ollaan myyty ovelta ovelle arpoja, millä rahoitettiin että saatiin aina kesällä valmentaja ulkomailta. Oon myynyt hevosenpaskaa ovelta ovelle lannoitteena ja ties sun mitä. Me käytiin esiintymässä erilaisissa tapahtumissa ja kerättiin sillä varoja. Musta tässä olis hyvä palata  hieman ajassa taaksepäin ja opettaa myös niille lapsille, että se harrastus maksaa ja maksun eteen olis hyvä itekkin laittaa joskus tikku ristiin. 

Kuvat Noora Näppilä

-Umppu

Minkä takia olettamus on että salilla käynti on laihdutuksen avain?

Haluan puhua laihduttamisesta, koska vartalot on nyt uus musta ja niistä kirjoitetaan kokoajan.  Kun pahin fitness buumi on mennyt ohi, niin edelleen erilaiset pika dieetit ja ruokavaliot ovat pinnalla ja todella suosittuja. Mää haluan sanoa tähän oman mielipiteeni, mikä ei liity sen kummemmin salilla käyntiin tai dieettiin ollenkaan.

Kun ihminen oikeesti oikeesti haluaa pudottaa painoa, niin se ei ole ihan yksiselitteinen asia. En puhu tässä todellakaan minään asiantuntijana vaan ihmisenä, kuka on kamppaillut oman painonsa kanssa lähes koko elämän. Haluan puhua siitä, kuinka sun sisäinen hyvinvointi näkyy ulospäin. Tavallaan olet mitä syöt pitää sinänsä paikkansa, mutta se on paljon muutakin. Jos oot oikeasti vaikka todella haastavassa elämäntilanteessa, masentunut, sairas tai uupunut, niin itse ajattelen, että silloin on aivan turha lähteä millekkään kesä kuntoon kuurille.

Ihmisen paino on asia mikä on puhuttanut meitä aina. Ihminen voi olla kaunis on se sitten laiha, lihava tai ihannepainossaan. Mun mielestä ihmisvartalo voi olla kaunis monessakin eri muodossa. Jos sä ihmisenä oikeesti voit tosi pahoin, niin myös se näkyy ulospäin. Osa lihoo ja osa laihtuu. Oon itse kokenut molemmat.  Joillain stressilevelit voi olla niin korkealla, että jo pelkkä stressi lihottaa.. Kortisoli on usein se sana mikä vaikuttaa ihan liian moneen asiaan.

Mun on vaikee kirjoittaa sitä mitä haluan sanoa, mutta jos jollain surkealla vertauskuvalla voin asian esittää, niin älä lähde purjehtimaan Atlantin yli laivalla, missä on pohjassa jo valmiiksi reikä. Joskus painon pudottamiseen oikea paikka voi olla vaikka terapia sen kuntosalin sijaan. Ja jos joku miettii mitä helvettiä mää selitän, niin tässä teille ihan elävä esimerkki, eli MINÄ.

Se mielen hyvinvointi ja muun elämän blanssi saa aika monelta sen painon tippumaan ja se saattaakin olla avaintekijä siihen painon pudottamiseen. Mää en allekirjoita missään nimessä sitä, että jos sun ruokavalio on koostunut vuosia roskaruoasta, nukut huonosti, et liikku ja vatsa on sekaisin kokoajan, että sitten tehdään salamana elämän muutos ja syödään kanaa, parsaa ja munanvalkuaisia ja kyykätään salilla.

Kun ne muutokset tulee kaikki kerralla, niin ne ei vaan yksinkertaisesti toimi tai jää pysyviksi. Lopputulos voi olla entistä huonompi, jos verataan lähtötilanteeseen.  Jotkut hurahtaa siihen hetkeks ja pauhaa, kuinka se on sun elämäntapa, mutta kaunko se kestää? Mää oon aina ollut terapian puolesta puhuja ja painotan sitä, että se ei ole tarkoitettu hulluille ihmisille tai sellaisille, jotka ovat ihan sekopäitä. Se on tarkoitettu ihan kaikille ja mun mielestä jokaisen ihmisen pitäis käydä terapiassa. Meillä olis huomattavasti vähemmän ongelmia, jos kaikki kävis terapiassa <3

Mun mielestä ihminen kuka on sisältä rikki tarvii ensin parannuksen sisälle  ja sitä kautta voi lähteä tekemään niitä ulkoisia asioita. Pari vuotta sitten olin itse aivan paskana ja aloin käymään ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa ja se oli ihanaa. Sain selkeytettyä omia ajatuksiani ja sitä mihin suuntaan olin menossa elämässäni. Se autto mua siinä, että myös mun paino alkoi tippumaan ja sain omat ajatukset kasaan. Myös siitä seurauksena aloin urheilemaan, mikä on tuottanut tulosta ja se liikkuminen antaa energiaa.

Tässä ehkä puhun siitä hyvinvoinnista jonka seurauskena ne ulkoiset tekijät tulee menoon mukaan vähän kun itsestään. Mää ehkä puhun tässä myös liikunta-alan ihmisten vastuusta. Myös siitä, että he osaavat ohjata omat asiakkaat vaikka sinne terapiaan, sen kuntosalin sijaan. Se on myös sitä ammattitaitoa

Kuvat Noora Näppilä

Asu Biancaneve