Hae
Prime Life by Umppu

Parempi yksin kun kaksin

Jos sää oot ihminen kenellä on visioita ja halut viedä niitä eteenpäin tulee usein vastaan epävarmuus ja ahdistus siitä pystynkö tähän kaikkeen yksin. Aina kaikkeen ei tarvi pystyä yksin, mutta omaan visioon aina vaikea ottaa toista mukaan, kenellä voi olla aivan erilainen näkemys kun sinulla. Mää oon elämän varrella kokeillut vaikka mitä. Jotkut asiat on ollut toimivia ja jotkut taas ei. Nyt musta tuntuu, että oon löytänyt sen tien ja kuinka mennä siinä eteenpäin. Mulle on aina ollut paras mennä eteenpäin yksin. On tiettyjä asioita mistä en halua tinkiä ja ne ei aina kohtaa ympärillä olevien kanssa. On tehtävä ratkaisuja, jotka aina ei ole niitä miellyttävämpiä, mutta usein juuri ne vie sua eteenpäin. On tiettyjä luonteenpiirteitä, mitä mun on henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää tai siis oikeastaan ne ärsyttää mua todella paljon. Päällimmäinen niistä on muutosvastarinta.

On ihmisiä kenelle muutokset on aina iso kivireki niskassa. Siihen rekeen koitetaan saada kaikki ympärillä olevat mukaan ja kääntyä muutoksia vastaan ”koska aina ennen on tehty näin”. Miettikää jos oltaisiin niissä tavoissa mitä aina ennen on tehty näin. Eihän siitä tulisi yhtään mitään. Maailma kehittyy ja meidän on vaan kaikkien hyväksyttävä uusia tapoja ja toimintamalleja. Vaikka osa tuntuu itsestäkin välillä aivan turhilta, kuten vaikka liikennemerkkien kuvien muokkaaminen, niin jollekin se voi olla erittäin tärkeä asia. Muutoksista tulee pian uus normi ja ihmiset tottuu.

Toinen ihmistyyppi on sellainen, että odotetaan että kaikki tulee kun Manulle illallinen. Ei olla valmiita laittamaan itse tikkua ristiin asioiden suhteen, mutta valitetaan kun muutosta ei tapahdu. Ei voida suhtautua asioihin uteliaisuudella ja kokeilunhalulla vaan vedetään lista esiin, missä kerrotaan kuinka tämä on jo tuhoon tuomittu ennen alkuaan.

Ne kliseiset lauseet kerää sellaisia ihmisiä ympärillesi, jotka tuo sulle vaan hyvää mieltä on ihan älyttömiä. Me ollaan kaikki niin erilaisia, että sellaisen haaremin haaliminen on täysin mahdottomuus. Joskus sitä kannattaa tutkiskella toisinpäin, että ketä siinä ympärillä on vai onko sitä yksin ilman ystäviä. Se ehkä opettaa enemmän, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Jos ette niin tarkoitan sillä sitä, että ehkä juuri sinä olet se kenet on suljettu pois siitä haaremista ja on peiliin katsomisen paikka.

Mää itse viihdyn sosiaalisten ihmisten parissa. Sellaisten ihmisten, jotka ei kilpaile sun kanssa ja ajattele sua kokoajan jotenkin uhkana vaan vie sua myös eteenpäin. Viihdyn aikaansaavien ihmisten parissa ja ihailen sitä ominaisuutta monissa ihmisissä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien meidän tulisi olla samankaltaisia tai jotenkin uhkarohkeita, vaan itse ajattelen että ne on niitä tyyppejä kestä itse ammennan inspiraatioo ja saan energiaa.

Joskus me tarvitaan myös niitä valittajia ja joskus on myös ihan hyvä itsekkin valittaa, koska usein sen jälkeen kun saa asian suustaan tulee paljon parempi fiilis ja ratkaisu asiaan voi löytyä juuri sillä tavalla. Niinhän se menee että sinun ei tarvitse millään tapaa muuttua siksi että olisit jollekkin toiselle liian äänekäs tai hiljainen. Jollekkin liian näkyvä tai liian ujo tai vaikka outo. Ei täällä eletä muita mielyttääkseen vaan eletään juuri sitä oman näköistä elämää. Kuitenkin tärkeää on myös muiden huomioiminen.

Silti musta jokainen on vastuussa oman itsensä kehittämisestä, jonka seurauksena usein tulee oivalluksia. Asioita tässä elämässä on tehtävä myös sillä periaatteella ettei aina ajatella, että siitä on jotain hyötyä itselle. On osattava ajatella myös muita ympärillä. Tunnen myös paljon ihmisiä, jotka ajattelevat tekevänsä asioita muut edellä ja jättää itsensä viimeisekis, mutta ulkopuolisen silmissä se on juuri toisinpäin.

Itseään ei voi koskaan kehittää liikaa.  Itsestään ei myöskään voi koskaan olla välittämättä liikaa. Virheitä elämässä kuuluu tehdä, koska niistä oppiminen on myös sitä itsensä kehittämistä ja elämässä eteenpäin menemistä. Toiset elää aina reunalla ja toiset tutussa ja turvallisessa ympäristössä vuodesta toiseen. Mulle sellainen tietynlainen tuttu ja turvallinen olis todella ahdistavaa. En tykkää yllätyksistä, mutta rakastan muutoksia, koska koen että juurikin niiden muutosten kautta myös oppii ja pystyy kehittymään.

Tää on se syy että mulle on aina parempi yksin, kun kaksin. Haluan tehdä aina asiat tietyllä tavalla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että määränpäähän pääseminen olisi yksin puurtamista, vaan mulla on apuna mun ympärillä sellaisia ihmisiä, jotka nimenomaan ymmärtää sen mun vision ja tekee sitä mun kanssa. Oon valmis maksaan siitä, että ne ihmiset auttaa mua siinä asiassa ja siks ne asiat onnistuu. Koskaan ei kannata lopettaa sitä unelmointia ja niistä puhumista. unelmat lähtee toteen silloin ne päästää ensimäisen kerran ulos suustaan.

Asu House of Brandon

Kuva Noora Näppilä

 

2 kommenttia

  1. Ida kirjoitti:

    Eiköhän ne ”jotka on suljettu pois haaremista” syytä asiasta jo ihan tarpeensa itseään.. Ihan siihen pisteeseen asti, että ajatuksista tulee itseään toteuttava ennustus.
    Jos sulle käännetään selkä, syyllistää siitä itseään ja pitää itseään huonona ihmisenä. Sitten sitä alkaa jättäytymään pois lopuistakin sosiaalisista piireistä ja toisten seurassa ei enää osaa olla normaalisti. Tuo on loputon kehä, millä pilaa elämän.
    Oli tosi erikoisesti sanottu ja toivottavasti oon tulkinnut väärin sanomasi. Mitä tuolla tarkoitat?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *