Korona: teit minusta lihavan alkoholistin
En oikein osaa sanoa mikä vaihe tällä hetkellä itsellä on menossa tän koronan suhteen mielialassa. Tunteet heittelee vuoristorataa ja sitä oikeastaan vaan odottaa, koska Suomi aukeaa ja me saadaan se normaali elämä takaisin. Mun aktiivisuus on tällä hetkellä kadonnut ihan täysin ja ennen kun odotin niitä vapaapäiviä, niin nyt odotan työpäiviä, koska en vaan kestä tätä passivisuutta. Ajatuksen on mennyt välillä todella syvälle ja sitä on miettinyt moneen otteeseen, että minkälaista elämää haluan tulevaisuudessa elää. Kun sitä valittaa välillä kuinka kiire ja aikataulutettua elämä on, niin nyt sitä valittaa kuinka tylsää se vaan oleminenkin voi olla.
Kun on paljon kotona tulee syötyä kokoajan vähän ”parempaa” ruokaa ja tulee ehdottomasti herkuteltua enemmän, koska mitäs sitä tylsyyteen muuta tekisikään kun söisi? Kuulostaako tutulta? Onhan se myös illalla kiva juoda lasi viiniä ihan vaan rentoutumiseen eikö? Musta tuntuu että tää korona on ihan toden teolla tehnyt mut lihavaksi alkoholistiksi. En muista koska olisin elämässäni syönyt näin paljon roskaruokaa kun nyt? En muista koska olisin juonut näin paljon viiniä, kuin nyt….
Vaikka sitä kuinka koittaa ottaa itseään niskasta kiinni, niin ei se onnistu. En vois kuvitellakkaan tässä tilanteessa meneväni aamulla takapihalle joogamaan tai että vetäisin olkkarissa jotain hemmetin kotitreeniä. Istun paljon mielummin sohvalla ja katselen Netflixiä. Samalla kuitenkin olen miettinyt ihmisiä, jotka esimerkiksi ei käy töissä. Onko heidän elämä normaalisti tälläistä, vai kuinka se arki ohjelmoidaan ettei sinne kotiin passivoidu?
Tässä korona tilanteessa pidän ainakin omana selviytymiskeinona ehdottomasti työssä käyntiä. Sekoisin jos mulla ei olisi töitä tai jonkinlaista rutiinia elämässä. Ei meitä ihmisiä ole vaan luotu makamaan. Mää oon tosi onnellinen siitä, että rajoituksia aletaan pikkuhiljaa purkamaan. Mulle on tullut vähän sellainen olo, että tässä vaan odotellaan mitä tapahtuu ja ihmiset on kyllästynyt siihen. Maalaisjärki on hyvä asia tässä kohtaa ja sillä mennään. Vältellään massoja, muttei kuitenkaan lopeteta elämistä. Kukaan ei tiedä tulevasta ja mitä se meille tuo. Vaikka oon aina elänyt päivä kerralla elämää, niin tässä kohtaa sekin ahdistaa, koska ei voi suunnitella tulevaa ollenkaan.
Meillä on kesällä 10-v hääpäivä ja olin kuvitellut että vietämme sen Juuson kanssa Pariisissa. Nyt varmaan mennään piknikille meidän takapihalle, kun ei oikein muutakaan voi. Elämä menee muutenkin uusiksi pitkäksi aikaa ja tähän on vaan totuttava tavalla tai toisella. Mää asetin tänään itselleni tavoitteeks siivota koko kämpän. Oon vapaapäivällä, enkä halua kuluttaa sitä vaan makaamalla tai tekemättömyydellä. Kesä menee muutenkin uusiksi, koska mulle loma on aina matkustamista ja nyt kun sitä ei voi tehdä, niin ei huvita lomailukaan.
Tässä pieni koronan tuoma ajatusten purku, vaikka huumorilla tästä koitetaankin selvitä eteenpäin.
-Umppu
Aika hirveää luettavaa näin oikeasti alkoholistina, että joku vitsailee olevansa ihan toden teolla alkoholisoitunut kun on juonut iltaisin lasin viiniä. Alkoholismi on sairaus, ei mikään vitsi.
Varmaan ymmärsit että tämä oli humorisesti kirjoitettu eikä mitenkään ketään loukkaavasti..
Mä mietin joka ilta, että Olispa viiniä?? ja varmaan joka ilta joisin sen pari lasia, ikävä totuus vaan on, että se juurikin saa niin julmetun pöhön ettei kroppa ja vaatevarasto kestä??♀️ Että ehkä tämä turhamaisuus on mun pelastukseni. Viikonloppuisin olen viinilasini ansainnut??
Itselläni on päinvastoin. Lapsille on pitänyt keksiä virikettä kun kerhot/harrastukset/koulu/pk on ollut tauolla joten ollaan ulkoiltu ja liikuttu ihan hirveesti siihen normaaliin verrattuna lasten kanssa. Olen aina ollut kova arkiherkuttelija joten siihen ei vaikutusta. Alkoholin käyttö on myös vähentynyt kun itsellä se kuuluu just siihen et lähden kavereitten kanssa teatteriin ja syömään ja siinä sit saattaa mennä pullo viiniä jos toinenkin. Kotona en tykkää juoda. Työpaikka meni koronan myötä, jospa sitä joskus vielä töihin kutsutaan?
Meillä myös juuri toisinpäin! On tullut liikuttua lasten kanssa paljon ulkosalla, kun harrastukset on tauoilla. Työkaverin kanssa ollaan tehty ulkona jumppa kerran/kaksi viikossa ja itsekseni olen jatkanut myös juoksuharrastustani. Pystyy panostamaan erilailla ruuanlaittoonkin, kun arki ei ole niin hulabaloota.
Kurja kuulla, että Teilläkin meni pyöreän hääpäivän juhlinta uusiksi (sama meillä). 🙁
Ja just tänään kauhistelin, miten nykyään syön karkkiakin joka päivä! Kaiken muun lisäksi! Jos tämä kotikaranteeni jatkuu kauan, en kai kohta mahdu farkkuihini. Jos ja kun elämä joskus normalisoituu, joudun kai menemään ihmisten ilmoille samoissa kotilököhousuissa, joissa nykyään vietän päivät (eläköön kuminauhavyötärö)… Ja meikkaaminenkin pitänee opetella uudestaan… Juuri nyt on takana huono päivä, itkettää. Mutta välillä jaksaa tsempata. Voimia Sinulle!!! <3