Hae
Prime Life by Umppu

Koska tää pas….a loppuu

Tää korona menee ihan selkeesti vaiheittain eteenpäin. Mulla ainakin ensin tuli pelko ja ahdistus, jonka kanssa elettiin muutama viikko…. Jotenkin sen jälkeen ajattelin, että kyllä tästä selvitään tavalla tai toisella. Nyt on kuitenkin mieli mennyt jo ehkä sellaiseen tilaan… ei huvita, ei kiinnosta ja oikeesti vituttaa. musta tuntuu että oon jotenkin ihan lamaantunut, enkä saa aikaseks yhtään mitään. Vaikka koitan kokoajan pitää mielen positiivisena, niin silti jotenkin kummasti ottaa aivoon tää ihme odottelu ja oikeastaan se, kun ei kukaan tiedä kauanko tää homma kestää.

Mielessä pyöriviä kysymyksiä on paljon…. Onko kesä 2020 peruttu? Mitenkä ylipäänsä kesää voi viettää tässä tilanteessa? Onko kesällä yhtään lomaa ja ollaanko loma omalla takapihalla vai mitä sitä edes voi muuta tehdä. Kuinka me järjestetään kaikki lasten jutut. Koska alkaa harrastukset… Ja ihan oikeastaan tiivistettynä mitä tässä kohtaa tulee tapahtumaan.

Ei ole yhtä luotettavaa lähdettä, mistä uutisia vois seurata vaan on joka alan asiantuntijaa ja kukaan ei osaa sanoa perustuuko tieto ihan faktaan, vai mutu tuntumaan. Monilla seinät kaatuu päälle kotona ja tekeminen on loppunut ja aikapäivää sitten. Ihmiset on kyllästynyt odottamaan. Oliko rajoitukset hyvät ja taudin nopea leviäminen saatiin kuriin, mutta hidastiko se entisestään tätä koko korona keissiä ja nyt vaan odotellaa, että jengi sairasttuu? Kukaan ei tiedä mitään mistään ja se jos jokin turhauttaa.

Meillä kotona mun mies on urhoollisesti pyörittänyt tätä palettia täällä kotona. Tällä viikolla lapset menivät takaisin päiväkotiin, sillä olemme molemmat töissä.  Mun hommat ei ole tavallaan mitenkään muuttunut, paitsi treenikuskaukset on nyt kokonaan pois päiväohjelmasta ja kaikki muu ns. ylimääräinen. Mun on ihan rehellisesti pakko myöntää että kyllä tässä osittain alkaa hajoilemaan, vaikka koitankin pysytellä kasassa. Onhan se outoa, ettei sulla ole pariin kuukauteen edes tuntia sitä omaa aikaa ja kun tulet töistä, niin jotenkin lapsilla on super paljon energiaa ja iltaisin pitäis vielä tunti tolkulla jaksaa leikkiä.

Tiedän että tämäkin fiilis ja tunne on hetkellinen, mutta just nyt ei oikeestaan huvita yhtään mikään. Kyllähän tässä miettii asioita monesta vinkkelistä ja ehkä suurimapana sitä, että koska tää koko homma loppuu ja mitenkä maailma taas siitä lähtee käyntiin. Ihmisillä on jo nyt hirveitä taloushuolia ja todellinen pelko tulevasta. Mulle menee muuten ihan ok, mutta toki myös itse mietin sitä tulevaa ja sitä, että kuinka maailman talous tän kaiken kestää ja kuinka saadaan taas hommat pyöriin normaaliin tapaan.

Kuvat Noora Näppilä

2 kommenttia

  1. Märzu kirjoitti:

    Kiitos kun kirjoitit tästä! On jotenkin lohdullista kuulla, että moni muukin pyörittelee samanlaisia ajatuksia. Itse etätöitä tekevänä ja lähinnä kotona muutenkin olevana alkaa helposti luulla, että kukaan muu ei ajattele samalla tavalla eikä ymmärrä… 🙂

    Mulla iski myös aluksi kova ahdistus ja pelko. Kun mentiin poikkeustilaan, tuli jonkinlainen helpotus ja pari viikkoa nautiskelinkin kotona olosta ja kaikenlaisesta puuhailusta. Nyt on viime viikolla sitten alkanut se kuuluisa ketutus ja saamattomuus. Töiden teko on todella tahmeaa, energisyys on minimissään ja olen melkein koko ajan vihaisella tuulella. Siihen vaikuttaa epätietoisuus ja sekin, että yhtenäinen linja ja yhteenkuuluvuuden tunne tuntuu maassa tavallaan kadonneen johonkin.
    Toivottavasti seuraava fiilisjakso olisi positiivisempi…
    Tsemppiä sinulle ja perheellesi ja kaikille muillekin hankalana aikana!

  2. Mimmi kirjoitti:

    Tiedän tunteen..itse opiskelen etänä kotona 6 vuotiaan lapsen kanssa nii tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi..ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta ? toivoisin et tää kaikki ois jo ohi ja voitas palata normaaliin elämään. Mutta se tuskin tulee tapahtumaan ennenkuin rokote keksitään(tämä siis vain minun mielipide!! Toivon että olen väärässä) mutta tsemppiä sulle ja sun koko perheelle!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *