Menäänkö ilon kautta?
*Sisältää mainoslinkkejä
Voi vitsi kun tekis mieli tehdä kaikkea mukavaa ja keväistä. Olis ihana kierrellä kauppoja ja sisustella kotia. Tuntuu että ikuinen maanantai vaan jatkuu ja jatkuu. Me oltiin viikonloppuna kuvaamassa mun verkkokoulutuksia ja pakko sanoa, että kyllä piristi aivan älyttömästi kun sain (tai miksen sais joka päivä) meikata ja laittaa hiukset. Yleensä laittaudun töihin joka päivä, mutta nyt kun on naamari naamassa, niin meikkaaminen on turhaa ja sulaa maskin sisään. Samoin hiuksia on ihan turha laittaa mitenkään. Oli jotenkin sellainen fiilis että heräs kuolleista..
Mää tavallaan sytyn tähän tilanteeseen, koska mulla ei ole oikeastaan koskaan näin paljon aikaa. Ei ole sitä listaa mitä pitää muistaa minäkin päivänä ja kenellä on metsäretki ja kenellä uintia. Ei oo tavallaan mitään muistettavaa, jolloinka aivot saa levättyä ihan erilailla. Vaikka oonkin ollut töissä, niin mulla on ihan erilailla aikaa tehdä sellaisia asioita, mitä en normaalisti tee. Yleensä joudun sunnitteleen asiat todella etukäteen, mutta nyt voi tehdä asioita paljon spontaanimmin ja se tuntuu ihanan vapauttavalta.
Mää oon ehkä tässä kohtaa lopen kyllästynyt lukemaan päivityksiä, missä vaan valitetaan. Varsinkin tuntuu että nyt omalla alallani ei muusta puhutakkaan, kun mistä saa mitäkin tukea. Jos on aikaa niin eikö sitä voi nähdä sen verran vaivaa että selvittää? Mää nään tässä asiassa niin paljon positiivisia puolia. Mulla on edelleen töitä, vaikka inasen rauhallisempaa onkin, mutta just nyt voin tehdä niitä asioita mihinkä en normaalisti taivu ollenkaan.
Jotenkin kun tilanne on mikä on niin ei se valittamalla parane. Nyt on muutenkin aikaa ajatella ja miettiä vaikka ihan omaa itseään ja sitä, että voisinko saada tästä tilanteesta jotain hyvääkin elämääni.. Mää oon itse ajatuksissa ohittanut koko koronan ja nyt eletään vaan sen mukaan ja mietitään mitä sitten mahdollisesti syksyllä tehdään.
Kun vaan asennoituu asiaan, eikä mieti kokoajan kaikkia epäkohtia, niin elämä muuttuu paljon helpommaksi. Jos mää mietin omaa tilannettani, niin loppupeleissä aika samanlaista arkea elän edelleen, paitsi että en istu joka päivä autossa kuskaamassa lapsia reeneihin, eikä mulla oo mihinkään KIIRE. Tajuien kuinka hektistä mun arki ihan oikeasti on ollut ja se on monessa asiassa pitkälti suorittamista. Nyt sitä vasta tajuaa kuinka lujaa sitä on viimeiset vuodet mennyt ja uskon että tää kotona hengailu tekee meille ihan jokaiselle todella hyvää. Sitä ihan oikeesti miettii että miks ihmeessä sitä on juostava joka paikassa, kun päätön kana, kun vois vaan olla ja rentoutua.
Jotenkin itsellä on tosi rauhallinen ja levollinen olo. Aamulla voi herätä auringonpaisteeseen ihan rauhassa ja juoda kahvia ilman että tappelet haalarin pukemisesta kenenkään kanssa. Koulu jutut hoituu hyvin lapsella itekseen ja muutenkin mää oon aina tykännyt olla kotona. Nythän on hyvä aika käydä kaapit läpi ja järjestellä, kun siihen ei muuten muka ole aikaa…. Laittakaa vanhaa tavaraa kiertoon. Puhdas koti on myös ainakin mulle sellainen asia mikä saa mut hyvälle mielelle. Me käytiin eilen hakemassa vitsoja ja koristeltiin. Toki mitään virpomishommia ei tänä vuonna ole, mutta hieman mielikuvitusta kehiin, niin sekin hoituu. Kävin kaupassa ja törmäsin sielä sellaiseen munanpiilotus peliin, missä on soivia suklaamunia. Se saa riittää tällä kertaa virpomiseen.
Ehkä tärkeintä tässä hetkessä on se, ettei passivoidu vaan koittaa tehdä joka päivä edes vähän jotain ja tekee vaikka sellaisia juttuja, mistä tulee hyvä mieli. Mää uskon että moni asia tulee muuttumaan, mutta ainakin itsellä on kova luotto tulevaan ja siihen, että kaikki tulee järjestyyn. Ehkä tää maailma kaipaskin vähän muutosta ja sitä, että kaikkien on vaan pysähdyttävä miettiin sitä omaa tekemistä. Otetaan tää asia mielummin kehityksen kannalta, kun valittamisen. Mää alaln nyt tekeen smoothiee perheelle ja valmistautuun töihin.
Mekko House of Brandon*
Olen samaa mieltä kanssasi, että nyt on niiden, joiden elämä on ollut vuodesta toiseen oravanpyörässä pyörimistä aikaa ja mahdollisuus miettiä omaa elämäänsä. Pysähtyä ja lopettaa jatkuva suorittaminen. Kun istuu hiljaisuudessa, eikä mikään tekeminen pakota takaraivossa joutuu menemään sinne oman pään sisälle ja työstämään ehkä keskenjääneitä ongelmia tms. Siihen jatkuvaan tekemiseen kun on niin helppo paeta itseään. Mulle tuli pysäytys omassa elämässä v. 2014 ja hyvä niin. Oon niin paljon onnellisempi ja elämässä osaa arvostaa niitä aitoja asioita. Ihana kuulla, että säkin osaat nähdä tässä kaaoksessa positiivisia asioita. Mä olen tullut niin hyvälle tuulelle näitä postauksiasi lukiessa, sulla on uskomaton voima sisälläsi 🙂
Meillä poika on ollut kovassa kuumeessa monta päivää ja joutui koronatesteihin torstaina, koska itse olen hoitoalalla (ilmeisesti pääsee silloin herkemmin testeihin, ainakin täällä päin). Tulos oli onneksi negatiivinen. Meillä arki on koronasta huolimatta jatkunut melkein entiseen malliin kun minä ja mieheni joudumme molemmat käymään töissä. Tai pitäisikö sanoa: saadaan käydä töissä. Tsemppiä sinulle ja perheellesi ja kiitos kun kirjoitat 🙂
<3
Ootpas upean näköinen näissä kuvissa, jotenkin säteilet!
Itse olen huomannut samaa että kun siitä ekan viikon etätyö/kotikoulu-järkytyksestä pääsi niin tajusi miten vähän sitä oikeasti lasten kanssa on arkena kun on joka ilta jommalla kummalla treenejä. Ja oon ainakin itse löytänyt myös tosi paljon hyvää tästä kaikesta ja just se että tää kotoilu ei ole oma valinta ja kaikkk muutkin on niin ei tarvi edes potea huonoa omaatuntoa ”tekemättä mitään erikoista”.
Ainoa mikä vähän harmituttaa on että kun tekee etätyöpäivän ja lisäksi opettaa koululaista ja vähän eskarilaistakin ja siihen päälle loputon ruoanlaitto ja kotityöt niin ei oikein jää aikaa näille rästitöille eli kaappien siivous, valokuvien laitto jne.
Mutta kiitos että tuot tätä positiivistakin esille ja tsempit!
Et vaatisi ilon kautta menemistä ja syyllistäisi ahdistuneita, mikäli korona koskisi omaa lähipiiriäsi. Jos esim korona olisikin kaikkein vaarallisin alle 15-vuotiaille niin olisit itsekin paniikin vallassa ja vaatisit muitakin olemaan.
Alle 15-vuotiaan voin pakottaa olemaan kotona, mutta mummoja ei pysty kukaan…
Mietin myös itse positiivisia puolia, mutta samalla pelkään, että joku läheinen sairastuu vakavasti. Tai vaikka itse. Myös terveitä lapsia ja 30-40-vuotiaita on kuollut tähän tautiin.