Hae
Prime Life by Umppu

Onko mulla tähän varaa?

Välillä hieman hiuspostausta. Vaikka teen aivan superisti vaaleita hiuksia, niin se ei tarkoita ettenkö tekisi muuta. Mun asiakkaat koostuu surimmaksi osaksi pitkähiuksisista asiakkaista ja teen niitä erittäin mielelläni. Mää itse tykkään nimenomaan tosi paljon pitkistä hiuksista ja tykkään kokeilla erilaisia juttuja niihin liittyen. Mää itse ajattelen hiuksista niin, että se on aina se viimeinen silaus kokonaisuuteen. Jos hiukset ei oo hyvin, niin ainakin omalla kohdallani se häiritsee.. Näinä hetkinä sitä miettii, että mitä jos huominen päivä on se viimeinen, kun tätä työtä saan tehdä?….

Mää oon nukkunut todella huonosti viimepäivät ja oon ollut jotenkin todella ahdistunut kaikesta. On niin epätodellista että kaikki mitä oon rakentanut vuosia ja se työnmäärä minkä siihen olen laittanut valuu osittain hukkaan. Mää oon sellainen fiilis tyyppi, että tuun onnelliseksi aina kauniista hiuksista. Musta on niitä ihana tehdä päivittäin ja musta on ihana nähdä myös se asiakkaan onni siinä tilanteessa. Mulle työnteko on ollut toisaalta elämäntapa, siinä missä joku käy salilla, niin mää laitan hiuksia. Elämä menee aina vaiheittain ja jotenkin on nyt pitkään tuntunut siltä, että oon löytänyt sellaisen ammatillisen innon taas uudestaan.

Mää pidän meidän alalla yhtenä tärkeimäpänä asiana ammattitaidon kehittämistä. Se on sellainen asia, että sen avulla moni asia oikein notkahtaa eteenpäni. Varsinkin silloin kun on vakiintunut asiakaskunta on myös asiakkaita kohtaan inpiroivaa kokeilla uusia juttuja. Mää oonkin kova testaileen kaikkea uutta lähes päivittäin mun asiakkaille. Se tuntuu jotenkin niin inspiroivalta. Mää tyyppinä kyllästyn aika nopeesti asioihin ja siks mulla on kokoajan oltava jotain uutta meneillään, ettei se tekeminen ala tuntuun ihan pakkopullalta.

Kun tää korona saadaan josain kohtaa taltutettua on aika todellakin siirtyä eteepäin. Mulla onkin sitä varten jo uudet suunnitelmat siitä mitä aioin tulla ja ruveta tekemään. Mää tuun varmasti tulevaisuudessa hieman rajoittamaan omia palveluitani. Toki teen ne asiakkaat, jotka mulla on käynyt vuosia, mutta en varmasti tulevaisuudessa ota lisää esim mies asiakkaita. Katsotaan mihinkä tilanne kehittyy ja mihin suuntaan kaikki menee.

Mulla on kova luotto tulevaisuuteen ihan siitäkin syystä, että kaippa tällä asiallakin oli joku tarkoitus. Tuntuu että kaikki on ollut saatavilla ihan liian helposti ja ihmiset ei ole osannut arvostaa tiettyjä asioita (joita me moni saadaan ilmaiseksi), jotenka toisaalta ehkä meistäkin tulee hieman arvostavaisempia. Raha on ollut jotenkin niin puhuvassa roolissa ja kaikki mulle heti nyt meininkin on mennyt jo tavallaan ihan överiks…. Tässä hetkessä ei oo mitään merkitystä onko sun olalla Chanell vai Siwan muovikassa, koska kukaan ei sitä nää.

 

Jos meille määrätään ulkonaliikkumiskieto, niin sitten otan kynän kauniiseen käteen ja alan ihan tosissani suunnittelemaan. Mää haluan ihan oikeesti tehdä jotain hyvää mun alani eteen ja muuttaa sitä siihen suuntaan, että yhdessä mennään eteenpäin. Ehkä nää kriisitilanteet on sellaisia, että jostain löytyy se yhteinen voima, mikä avulla kaikki jaksaa eteepäin.

Mää oon tyyppi, joka on aina täynnä uusia ideoita ja jotenkin tuntuu siltä, että nyt niitä ideoita vasta tuleekin. Pidän erityisen tärkeänä sitä ajatusta, että aina kaikkeen on jokin ratkaisu ja koskaan ei kannata heittää hanskoja tiskiin ja luovuttaa. Jokaisen tulisi tässä kohtaa tehdä henkilökohtaisia suunnitelmia, kuinka kehittää omaa ammattitaitoa ja mitenkä markkinoida sitä eteenpäin. Sitä ei tee kukaan muu kun sinä ja ehkä tämä pakon sanelemana peliin katsominen tekee myös monelle yrittäjälle tavalla tai toisella kuitenkin hyvää.

On mietittävä ihan oikeesti tosi tarkasti niitä siirtoja ja kyseenalaistettava itseään ”onko mulla tähän varaa”. Se onkin kysymys mitä ihan jokainen Suomalainen voisi nyt kysyä itseltään. Kun maailma on mennyt ihan turhan pinnalliseksi niin moni unohtaa ne asiat, millä todellisuudessa on merkitystä. On ne sitten ihmissuhteet tai vakiasiakkaat on heistä pidettävä erityistä huolta näinä päivinä.. Pitää aina tasiasesti muistella niitä hetkiä, mistä kaikki sai alkunsa ja mitä kautta siihen pisteeseen on päästy, missä nyt ollaan, joka on saattanut unohtua.

Mää en keksu nyt mitään super hyvää voimalausetta tähän hetkeen, mutta koitan jotenkin luoda ihmisiin toivoa, että kyllä me tästä asiasta selvitään eteepäin, kun tehdään tätä yhdessä. Ne pienet asiat mistä ennen valitettiin, tuntuu jotenkin nyt ihan älyttömän turhilta, koska meillä on isompiakin ongelmia…

-Umppu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.