Palvelijasi 24/7
Lapset lapset lapset. Ne maailman ihanimmat olennot, jotka kuitenkin saavat sut välillä siihen pisteeseen, että hakkaat päätä seinään ja mietit että MIKS. Mää ajattelin kirjoittaa aiheesta inspiroituneena Katrin saamasta joululahjasta. Hän sai mieheltään lahjaksi 3 päivää yksin kotona omaa aikaa. Kun sitä miehet miettii kuumeisesti vaimoilleen lahjaa, niin tässä on sellainen lahja, minkä voin ainakin itse ottaa vastaan vaikka jokainen joulu. Ei maksa yhtään mitään ja kuitenkin suht helppo toteuttaa…
Nykyään ei saisi sanoa ääneen kuinka uuvuttavaa arki lasten kanssa voi olla, koska vastaukseksi saat heti, että itseppähän lapsesi oot hankkinut. Kuitenkin kuka muu tahansa voi sanoa vaikka omasta työstänsä, parisuhteesta tai mistä ikinä keksiikin että se on uuvuttavaa ja ilmeisesti hyväksytympää. Miksi?. Mää oon aina halunnut kolme lasta ja tiedän että niistä on huolehdittavaa kertaa kolme yhteen verrattuna. Mää kuitenkin tiedän, että mun kanssa samassa asetelmassa, tai voiko sanoa ”veneessä” on muitakin ja mulle itselle kaikista tärkein asia on vertaistuki. Aina kun joku sanoo jonkun asian lapsiperhe arjesta mikä tuntuu omalta tulee fiilis että huh en oo ainut.
Siinä missä joku unelmoi perheestä tai lapsesta, niin siinä samalla mää unelmoin joskus siitä omasta ajasta. Sellaisista hetkistä, että oon ihan vaan yksin kotona ja teen just niitä asioita mitä mua itseeni huvittaa. Mun ei tarvi nousta ruokapöydästä kymmentä kertaa ja pyyhkiä kaatuneita maitoja lattialta, vaan saan vaan keskittyä syömiseen. Kukaan ei tuu aukoon mun silmiä kun nukun tai tunge mun jalkoväliin jääkylmiä pikku jalkoja ja laita hiuksiaan mun suuhun, saati pissaa mun sänkyyn.. Saisin kerrankin herätä silloin kun mua itseäni huvittaa.
Vaikka kaipaan sitä omaa aikaa ei se automaattisesti tarkoita sitä, että jotenkin inhoaisin omia lapsiani. Mää teen paljon asioita ja mun työ esimerkiksi on tosi monimuotoista, niin yksinoleminen on vastapainoa sille. Siinä missä joku toivoo niitä pikku jalkojen töminää olohuoneessa, niin mää toivon täyttä hiljaisuutta.
Musta on tullut vanhemmiten meluherkkä. Vaikka mulla on itselläkin aika kantava ääni, niin en jaksa yhtään ihmisiä, jotka huutaa hirveeseen ääneen ja puhuu jatkuvasti, jos sille ei ole tarvetta. Tätä asiaa on aika vaikea selittää niille ihmisille, jotka ei elä samanlaista arkea kun vaikka meidän perhe tai oikeastaan minä. Nykyään on paljon erilaisia uusioperheitä, missä lapset on vanhemmillaan joka toinen viikko… Se on aivan erilainen astelma, koska sulla on tavallaan aina viikko aika tehdä just sitä mitä huvittaa. Tän ei ole tarkoitus olla vastakkain asettelua, sillä uusioperheissä on taas omat kiemuransa, mitkä saattaa uuvuttaa henkisellä tasolla, mutta se ei silti pois sulje sitä viikkoa omaa aikaa joka toinen viikko. Se viikko kun sulla on lapset on sulla mahdollisesti paljon enemmän energiaa antaa lapsille, kun olet ollut viikon omissa oloissa saati nukkunut viikon ilman yöherätyksiä. Sitä kutsutaan usein myös nimellä palautuminen tai latautuminen, mitä taas esimerkiksi meidän perheessä ei ole kenelläkään.
Joillekkin ihmisille pelkkä töissä käyminen saattaa olla rankkaa…. siitä on kai ihan jokaisella oikeus ”valittaa”, mutta siinä vaiheessa kun sanot että perhe arki uuvuttaa, niin saat aina sen saman kommentin: itseppähän olet lapsesi tehnyt. Niin olen tehnyt. Lapsia on niin erilaisia ihan yhtälailla kun meitä aikuisia. Toisilla lapsilla on haastavammat kasvuvaiheet kun toisilla lapsilla. Ihan yhtälailla kun meillä aikuisilla. Musta olis tosi tärkeä oikeesti miettiä tai oppia miettimään, minkälaista sen toisen ihmisen elämä on, jolloinka me ymmärrettäisiin paremmin toisiamme. .
Siinä missä joku kaipaa kotiinsa lapsien ääniä, voisi hän vaikka tehdä suuren palveluksen niille vanhemmille, jotka haluaisivat edes joskus oman kotinsa olevan täynnä hiljaisuutta. Mun työni on palvella asiakkaita ja palvelu jatkuu kotona. Puhun yleensä koko päivän aamusta iltaan ja esimerkiksi siksi haluan olla usein illalla ihan yksin vaan sohvalla ja katsella telkkaria ja olla puhumatta.
Tila mikä jollekkin toiselle ihmiselle on ihan tavallista arkea, niin miksi se ei sais olla myös toisen toive?
Me ollaan oltu koko joulun aika kotona, eikä olla liikuttu oikein minnekkään. Lapset on ollut huomattavasti rauhallisempia, koska meillä on ollut arjesta poiketen enemmän aikaa lapsille. Vaikka se on ihanaa, niin se on myös silti uuvuttavaa. Sulla on lähestulkoon kokoajan keittössä, joko uuni tai hella päällä. Tiskikone rullas parhaimmillaan 5 kertaa päivässä. Ainut mitä on ollut vähemmän on ollut pyykki, sillä lapset on hillunut puoli alasti koko joulun.
Meillä oli eilen vieraita. Juuso lähti peliin vanhimman lapsen kanssa ja kysyin mun vanhemmilta, että ottaisko ne lapset hetkeks niin saisin siivottua lasten vaatekaapit. Kuinka sainkin aikaan kun olin muutaman tunnin vaan ihan yksin kotona. Mää nautin siitä ja se oli ihanaa. En edes muista koska näin on viimeks ollut jollei lasketa mun ”vapaapäiviä” eli niitä kun teen kotona töitä. Lähinnä tän koko kirjoituksen idea on se, että antakaa ihmisille aikaa lahjaksi. Se maksa mitään ja on varmasti todella toivottu ja odotettu lahja.
Pitkällä lomalla huomaan nauttivani rutiineista. Kesä on toki erilaista aikaa, koska ulkona on mahdollisuus tehdä vaikka mitä, mutta näin talvella mahdollisuudet on niin säästä kiinni, että välillä voi olla viikkoja ettei ulos edes huvita mennä. Mulle riittää tälläinen hengailu ja onneks huomenna alkaa työt normaalisti ja saa taas arjen rullaan. Teen hirveellä raivolla töitä ja sit me lähdetään 10 päivä tammikuuta reissuun, missä saan ehkä ihan oikeesti rentouduttua, sillä meillä on hotellissa täyshoito, eli mennään täysin passattavaks, mikä on mulle juurikin sitä lomaa.
Kuvat Noora Näppilä
Ei voi mennä talvella ulos, kun kurjat ilmat….luinko mä nyt ihan oikein?!? Sään mukaan pukeudutaan ja herranjumala nyt….Päiväkoditkin ulkoilee joka päivä n,2 kertaa, tosin pakkasrajojen rajoissa…Osta Cuccin vaatteita lapsillesi vähemmän ja satsaa kunnon ulkovaatteisin!!! Kuin vanha sää oot….OMG. Mukava lomaa, sitä todella tarvitset! Ps.lapsetkin rauhottuu paremmin kun saa ulkoilla eikä hillua sisällä ja sitten ne heräilee kaiket yöt….
Asutko meillä? Tiedätkö minkälainen sää on meidän takapihalla tai ylipäänsä minkälainen piha meillä on? Vai asutko sää meillä? Kiitos vinkistä mutta meidän perheessä on lapsilla sekä aikuisilla kunnon ulkovaatteet. Jos vettä tulee kun Esterin perseestä ja tuulee niin, että kalusteet lentelee takapihalla, niin olet tervetullut soittamaan ovikelloa, pukemaan lapseni ja menemään niiden kanssa ulos. Katson mielelläni olohuoneen ikkunasta kun sinä sun super coretex puvulla leikit kahden maassa makaavan ja huutavan meritähden kanssa :). Ja ihan vaan vinkkinä, että tiesitkö että coretex on kalliimpaa kun gucci <3
voi, ihana kirjoitus!❤ Tiedän niin ton tunteen… Oon tullut myös jotenkin ääniyliherkäks, enkä kestä yhtään esim. kun lapset leikkii sisällä kavereidensa kanssa tai että koira haukkuu lähelläni. Mieheni välillä ihmettelee miksi istun sohvalla hiljaa yksin telkkari kiinni, hänen tulessa kotii… Tekee mieli räjähtää, että kokeile ite puhua, kuunnella, hymyillä ja palvella aamu viidestä saakka asiakkaita ja
sitte lapsia.
Ja todellakin saa sanoo ääneen!! Mulla on onneksi ystäviä, joilla lähes saman ikäisi lapsia. Ilman heitä ja heille tästä (vällillä) maampäällisestä helvetistä avautumisesta en varmaan olisi tätäkään vähää järjissäni. ?
Hyvää alkavaa vuotta teille!
Laskee kyllä lastenhankkimishalut aina ihan nollaan näistä jutuista ? Niinku ”on ne lapset ihania ja rakkainta maailmassa, uskokaa pois, mutta arki on yhtä helewettiä!!!”
Ihan samanlailla sitä kuulee parisuhteesta tai vaikka jonkun pomosta urputtamista, jolloinka tekis mieli sanoa että eroa tai hanki uus työpaikka 🙂
Tosta tuli mieleen, että ne puolisotkin on ihan itse valittu eikä niitäkään näemmä aina kestetä ? Että pata kattilaa soimaa usein näissä, että mitäs läksit jne. Lapsista ei aina oikeasti tiedä millaisella temperamentilla varustettu yksilö sieltä tulee tai vaikka erityislapsi…. Parisuhde se vasta onkin itse valittua joten en ymmärrä miksi ihmiset eroaa tai valittaa ??