Hae
Prime Life by Umppu

Arki ja yrittäjyys, kuinka se on mahdollista?

*Sisältää mainoslinkkejä

Multa kysytään paljon yrittäjyyden ja arjen yhdistämiseen liittyviä asioita. Mun on rehellisesti pakko sano, että välillä se on kaoottista, mutta taas yrittäjyys antaa mulle sellaisia mahdollisuuksia, mitä taas palkallisena en voisi edes kuvitellakaan. Missä nyt mennään? En aina hirveästi availe meidän perheen sisäisiä asioita tänne, koska mun mielestä ne kuuluu vain mun perheelle, mutta että tilanteen voi ymmärtää on ehkä asioita hieman avattava.

Meidän arki tulee pian muuttumaan aika radikaalisti, sillä mieheni (toivottavasti) valmistuu pian koulusta mikä on kestänyt sen noin 4,5 vuotta yhtä soittoa. Kun opiskelee työn ohessa tarkoittaa se usein viikonloppuja ja iltoja. Moni ehkä kuvittelee, että me vietetään paljon perheen kanssa aikaa, vaikka todellisuudessa se aika on todellakin kortilla. Oikeastaan meistä on aina jompi kumpi kotona ja toinen menee joko töissä, koulussa tai lasten reenikuskailuissa. Vaikka perheessä on kaksi aikuista ei se aina tarkoita sitä, että tilanteessa on mukana ne kaksi aikuista. Mää oon lähestulkoon kaikki arki-illat yksin lasten kanssa, koska Juuso vie reeneihin ja koittaa aina sen ajan tehdä kouluhommia.

Jollei viikonloppuisin ole töitä tai koulua, niin ainakin muutamat kaverisynttärit jos ei muuta.  Pian meillä on enemmän sitä yhteistä aikaa kun tää kouluhomma saadaan päätökseen ja odotan sitä kyllä todella paljon. Mun on ollut vaan yksinkertaisesti pakko tehdä sellainen päätös, että en käy missään. Oon monesti yrittänyt, että nyt mää lähden mutta aina on tullut jokin muutos matkaan tai oon yksinkertaisesti ollut niin väsynyt, että oon halunnut levätä. Nää viimeiset 4-vuotta on ollut todella raskaita ja tietyllä tapaa kuluttavia, mutta kokoajan on asioita mistä huomaa monen asian helpottavan ja tavallaan tasapainottuvan.

Mää en oo oikeestaan 4:ään vuoteen juurikaan tavannut mun ystäviä tai käynyt missään. Se on ollut ihan tietoinen valinta oman jaksamisen kannalta. Vaikka moni luulee että oon suorittaja, niin mulla on ihan se toinenkin puoli ja osaan vaan olla. Mää viihdyn kotona ja oonkin oikeastaan vaan töissä ja kotona.

Mää en oo silti kokenut, että jään mistään paitsi vaan oikeastaan päinvastoin. Mää haluan olla mun lasten kanssa, vaikka ne välillä nostaa mun käyrät aika korkeelle, mutta mitäs siinä muuta äkkipikainen ihminen kun kehittyy ihmisenä. Mää odotan silti että tää vuosi loppuu ja me lähdetään heti tammikuussa perheen kanssa Dubaihin viikoks. Viikko ilman sen kummempia aikatauluja ja valmis ruoka pöydässä, sekä aurinko.

Yrittäjyys on tavallaan vaativaa ja elämää hallitsevaa, mutta kun sitä on tarpeeks kauan tehnyt niin aika hyvin sen homman saa rullaamaan omalla painolla. Paljonhan asiat on kiinni työyhteisöstä ja sen toimivuudesta. Mää tiedän että jos mää oon pois tai mulle sattuu jotain, niin hommat toimii…. Paitsi mun työkaverit tappaa aina mun viherkasvit hahaha ja se on ainut asia missä en niihin luota. On ollut vaikea delegoida asioita (mutta siinäkin olen kehittynyt) koska mulla on aina päässä se visio, mitenkä haluan asioiden toimivan. Ehkä yks tärkeimpiä asioita on oppia muilta ja ymmärtää että omia tapoja on myös välillä muutettava.

Mää oon oppinut elään päivä kerrallaan elämää ja se on itse asiassa aika ihanaa. Mua ei oikeastaan ressaa juuri mikään ja mun mottoni onkin että kaikki järjestyy ja niin ne asiat vaan tuppaa järjestyyn, kun luottaa itseensä. Jos mää nyt antaisin mun tän hetkisen elämän jollekkin ja kertoisin mitä kaikkea tässä on tapahtumassa, niin moni varmaan saisi sydärin jo ihan pelkästä ajatuksesta. Mulle se on kuitenkin vaan ihan sitä mun tavallista elämää mitä elän joka päivä ja minkälaiseks oon sen elämäni tehnyt.

Mää en oikeastaan koe että mulla on kiire, vaan ehkä välillä liian napakat aikataulut. Mää kaipaan välillä todella paljon yksinoloa ja paikkoja, missä ei oo mitään ääniä. Oon huomannut, että ahdistun nykyään melusta ja ehkä tää mun uus koulutus studio Boho on jokin salainen pakopaikka mulle.

Tässä onkin syy miksi olen kirjoittanut blogianikin harvemmin, koska siihen ei ole ollut nyt vaan aikaa ja on pitänyt priorisoida omaa aikataulua. Kun olen tavallaan aloittanut uuden työn kouluttamalla kampaajia on mun automaatisesti ollut pakko vähentää jotain muuta samalla. Edelleen mää tykkään kirjoittaa ja jakaa teille asioita ja tietenkin kirjoittaminen tekee aivan sairaan hyvää mun huonolle kirjoitustaidolle.

Mulla on tulevaisuudessa haaveissa hakea Venäjälle kouluun mikä kestää reilu kuukauden. Academiaan on muutaman vuoden jonot, jotenka ajattelin että muutaman vuoden päästä perhe tilanne on sellainen, että mun olis siihen mahdollisuus ryhtyä. Mietin asiaa vielä ja tutustun paremmin. Venäjää en osaa kun muutaman hassun sanan ja sitä olisi syytä opetella sitä ennen. Lähinnä mua kiinnostaa ammattisanasto ja termistö. En kuitenkaan osaa sanoa osaanko olla perheestä erossa niin kauaa, mutta sieltähän pääsee varmaan viikonlopuiksi käymään Suomessa.  Tälläistä tänne tällä kertaa

Takki TÄÄLTÄ*

Kuvat Noora Näppilä

-Umppu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *