Hae
Prime Life by Umppu

Palvelijasi 24/7

Lapset lapset lapset. Ne maailman ihanimmat olennot, jotka kuitenkin saavat sut välillä siihen pisteeseen, että hakkaat päätä seinään ja mietit että MIKS. Mää ajattelin kirjoittaa aiheesta inspiroituneena Katrin saamasta joululahjasta. Hän sai mieheltään lahjaksi 3 päivää yksin kotona omaa aikaa. Kun sitä miehet miettii kuumeisesti vaimoilleen lahjaa, niin tässä on sellainen lahja, minkä voin ainakin itse ottaa vastaan vaikka jokainen joulu. Ei maksa yhtään mitään ja kuitenkin suht helppo toteuttaa…

Nykyään ei saisi sanoa ääneen kuinka uuvuttavaa arki lasten kanssa voi olla, koska vastaukseksi saat heti, että itseppähän lapsesi oot hankkinut. Kuitenkin kuka muu tahansa voi sanoa vaikka omasta työstänsä, parisuhteesta tai mistä ikinä keksiikin että se on uuvuttavaa ja ilmeisesti hyväksytympää. Miksi?. Mää oon aina halunnut kolme lasta ja tiedän että niistä on huolehdittavaa kertaa kolme yhteen verrattuna. Mää kuitenkin tiedän, että mun kanssa samassa asetelmassa, tai voiko sanoa ”veneessä” on muitakin ja mulle itselle kaikista tärkein asia on vertaistuki. Aina kun joku sanoo jonkun asian lapsiperhe arjesta mikä tuntuu omalta tulee fiilis että huh en oo ainut.

Siinä missä joku unelmoi perheestä tai lapsesta, niin siinä samalla mää unelmoin joskus siitä omasta ajasta. Sellaisista hetkistä, että oon ihan vaan yksin kotona ja teen just niitä asioita mitä mua itseeni huvittaa. Mun ei tarvi nousta ruokapöydästä kymmentä kertaa ja pyyhkiä kaatuneita maitoja lattialta, vaan saan vaan keskittyä syömiseen. Kukaan ei tuu aukoon mun silmiä kun nukun tai tunge mun jalkoväliin jääkylmiä pikku jalkoja ja laita hiuksiaan mun suuhun, saati pissaa mun sänkyyn.. Saisin kerrankin herätä silloin kun mua itseäni huvittaa.

Vaikka kaipaan sitä omaa aikaa ei se automaattisesti tarkoita sitä, että jotenkin inhoaisin omia lapsiani.  Mää teen paljon asioita ja mun työ esimerkiksi on tosi monimuotoista, niin yksinoleminen on vastapainoa sille. Siinä missä joku toivoo niitä pikku jalkojen töminää olohuoneessa, niin mää toivon täyttä hiljaisuutta.

Musta on tullut vanhemmiten meluherkkä. Vaikka mulla on itselläkin aika kantava ääni, niin en jaksa yhtään ihmisiä, jotka huutaa hirveeseen ääneen ja puhuu jatkuvasti, jos sille ei ole tarvetta. Tätä asiaa on aika vaikea selittää niille ihmisille, jotka ei elä samanlaista arkea kun vaikka meidän perhe tai oikeastaan minä. Nykyään on paljon erilaisia uusioperheitä, missä lapset on vanhemmillaan joka toinen viikko… Se on aivan erilainen astelma, koska sulla on tavallaan aina viikko aika tehdä just sitä mitä huvittaa. Tän ei ole tarkoitus olla vastakkain asettelua, sillä uusioperheissä on taas omat kiemuransa, mitkä saattaa uuvuttaa henkisellä tasolla, mutta se ei silti pois sulje sitä viikkoa omaa aikaa joka toinen viikko.  Se viikko kun sulla on lapset on sulla mahdollisesti paljon enemmän energiaa antaa lapsille, kun olet ollut viikon omissa oloissa saati nukkunut viikon ilman yöherätyksiä. Sitä kutsutaan usein myös nimellä palautuminen tai latautuminen, mitä taas esimerkiksi meidän perheessä ei ole kenelläkään.

Joillekkin ihmisille pelkkä töissä käyminen saattaa olla rankkaa…. siitä on kai ihan jokaisella oikeus ”valittaa”, mutta siinä vaiheessa kun sanot että perhe arki uuvuttaa, niin saat aina sen saman kommentin: itseppähän olet lapsesi tehnyt. Niin olen tehnyt. Lapsia on niin erilaisia ihan yhtälailla kun meitä aikuisia. Toisilla lapsilla on haastavammat kasvuvaiheet kun toisilla lapsilla. Ihan yhtälailla kun meillä aikuisilla. Musta olis tosi tärkeä oikeesti miettiä tai oppia miettimään, minkälaista sen toisen ihmisen elämä on, jolloinka me ymmärrettäisiin paremmin toisiamme. .

Siinä missä joku kaipaa kotiinsa lapsien ääniä, voisi hän vaikka tehdä suuren palveluksen niille vanhemmille, jotka haluaisivat edes joskus oman kotinsa olevan täynnä hiljaisuutta. Mun työni on palvella asiakkaita ja palvelu jatkuu kotona. Puhun yleensä koko päivän aamusta iltaan ja esimerkiksi siksi haluan olla usein illalla ihan yksin vaan sohvalla ja katsella telkkaria ja olla puhumatta.

Tila mikä jollekkin toiselle ihmiselle on ihan tavallista arkea, niin miksi se ei sais olla myös toisen toive?

Me ollaan oltu koko joulun aika kotona, eikä olla liikuttu oikein minnekkään. Lapset on ollut huomattavasti rauhallisempia, koska meillä on ollut arjesta poiketen enemmän aikaa lapsille. Vaikka se on ihanaa, niin se on myös silti uuvuttavaa. Sulla on lähestulkoon kokoajan keittössä, joko uuni tai hella päällä. Tiskikone rullas parhaimmillaan 5 kertaa päivässä. Ainut mitä on ollut vähemmän on ollut pyykki, sillä lapset on hillunut puoli alasti koko joulun.

Meillä oli eilen vieraita. Juuso lähti peliin vanhimman lapsen kanssa ja kysyin mun vanhemmilta, että ottaisko ne lapset hetkeks niin saisin siivottua lasten vaatekaapit. Kuinka sainkin aikaan kun olin muutaman tunnin vaan ihan yksin kotona. Mää nautin siitä ja se oli ihanaa. En edes muista koska näin on viimeks ollut jollei lasketa mun ”vapaapäiviä” eli niitä kun teen kotona töitä. Lähinnä tän koko kirjoituksen idea on se, että antakaa ihmisille aikaa lahjaksi. Se maksa mitään ja on varmasti todella toivottu ja odotettu lahja.

Pitkällä lomalla huomaan nauttivani rutiineista. Kesä on toki erilaista aikaa, koska ulkona on mahdollisuus tehdä vaikka mitä, mutta näin talvella mahdollisuudet on niin säästä kiinni, että välillä voi olla viikkoja ettei ulos edes huvita mennä. Mulle riittää tälläinen hengailu ja onneks huomenna alkaa työt normaalisti ja saa taas arjen rullaan. Teen hirveellä raivolla töitä ja sit me lähdetään 10 päivä tammikuuta reissuun, missä saan ehkä ihan oikeesti rentouduttua, sillä meillä on hotellissa täyshoito, eli mennään täysin passattavaks, mikä on mulle juurikin sitä lomaa.

Kuvat Noora Näppilä

Oli ja meni

*Sisältää mainoslinkkejä

Joulun aika aika olemaan lopuillaan. Ollaan oltu koko perhe kohta yli viikko lomalla, eikä olla oikeastaan tehty yhtään mitään. Joulun aika on jopa yrittäjälle meidän alalla sellaista aikaa, että puhelin ei tuuttaa koko aikaa, vaikka koto Suomessa ollaankin. Me ollaan vietetty koko joulu läkövaatteissa, syöty, leikitty, nukuttu ja ihan vaan oltu. Kyllä mä huomaan itsestäni kuitenkin sen, kuinka tykkään niistä tietyistä rutiineista siinä tavallisessa arjessa. Se mitä tältä lomalta toivoin oli että saan levättyä. Oon todellakin nukkunut, vaikka lapset on edelleen välillä villejä öisin, mutta se mikä on ollut parasta on se, että unta on voinut aamulla jatkaa vaikka 11 asti sohvalla, kun lapset katselee piirrettyjä. Kellon soittoon ei ole tarvinnut herätä yli viikkoon.

Me ollaan lomalla käyty uimahallissa uimassa ja siitä se ajatus sitten lähtikin, että vuokrattiin palju meidän pihaan, minne olis tänäänkin tarkoitus mennä uimaan. Mää tykkään joulun ajasta tosi paljon, mutta aaton jälkeen puran heti kaikki joulukamat pois. Oon aika vähän seurannut mitään uutisia yms, mutta se mikä pistää aina silmään on kaiken karvaiset pikadieetit joulun jälkeen. Voi kumpa ihmiset löytäis tietynlaisen tasapainon siihen omaan elämään, niin kenekään ei tarvis vedellä mitään kuureja. Vaikka joulun jälkeen vähän turvottaakin, niin mitä sitten. Ei tässä elämässä näitä jouluja liian usein oo.

Mulla on jo katse tulevaan vuoteen 2020. Odotan että koulutus-studio valmistuu ja meillä on alkuvuodesta perheen kanssa Dubain reissu, jolloinka saan sitä kaipaamaani aurinkoa. Tää vuosi on ollut ihan hullu ja nyt on syytäkin kerätä vähän voimia ja latautua. Mun on tosi vaikee vaan olla, mutta koitan sitäkin opetella kokoajan. Kun oon kotona niin saan kokoajan kaikkia remontti ideoita ja eilen jouduin oikein väkisin lähteen huonekalukaupasta pois etten vaihtais meidän olkkaria uuteen uskoon…

Mää teen ennen reissua aika pitkää päivää töissä, koska koitan saada kaikki parin viikon duunit ängettyä yhdelle viikolle. Kun tuun takas reissusta alkaakin mun koulutukset ja siitä se alkuvuosi starttaa taas käyntiin. Oon aina keväisin ollut Pariisissa Balmainin koulutuksessa, mutta tänä vuonna Balmainin trend training onkin poikkeuksellisesti Dubaissa. Mulla tulee alkuvuoteen pari Dubain reissua, joista toinen on loma ja toinen koulutusta.

Suunnitelmissa on myös lähteä Venäjälle ensi vuonna kouluttautumaan. Edellinen antoi niin paljon inspiraatioo ja halua oppia lisää. Katsotaan mihinkä kaikkeen vuosi 2020 vie. Mulla olis tarkoitus säästää ens vuosi, jotta saisin yhden haaveeni toteutettua… Säästettävä summa on aika suuri, mutta katsotaan onnistuuko se. Se vaatii töitä ja laskelmointia. Vaikka itse määriään aina oman palkkani, niin palkkaa en voi maksaa ihan miten sattuu, vaan firman tilillä on oltava rahaa.

Mää oon aina vähän sellainen, että kun saan rahaa, niin laitan sen jollain tapaa ”poikiin” jotta saan taas tulevaisuudessa siitä jotain hyötyä. Olisihan se hienoa, jos vois aina toteuttaa kaikki villeimätkin unelmat, mutta voitte miettiä, kuinka paljon niitä hiuksia tarvii leikata että sitä rahaa kertyy varastoon…. PALJON! Silti koskaan en oo luopunut omista villeimmistänikään unelmista. Mun tavoite on muuttaa omaa alaani positiiviseen ja kannustavaan suuntaan ja sen eteen on vielä paljon duunia.

Mekko löytyy täältä*

Kuvat Noora Näppilä

-Umppu