Sulla on nyt mokkapala vuoro!
Millonka lasten harrastus muuttui vanhempien harrastukseksi? Nykypäivänä tuntuu siultä, että lasten harrastus kuormittaa huomattavasti selvästi enemmän niitä vanhempia kun lapsia. Se ei todellakaan riitä että maksat harrastusmaksu aikakausittain ja kuskaat reeneihin, vaan sun pitää leipoa mokkapaloja kerran viikossa ja tehdä kaikkea muuta ”mukavaa”. Purkittaa Citymarketin hyllyjä, myydä kaikenlaisia pikkuleipiä ovelta ovelle, sukkia, pukeutua maskotiks, juontaa, siivota, koota, purkaa ja ties mitä muuta. Unohtamatta niitä ihania urheilutapahtumia, mihinkä kaikki vanhemmat on kerrassaan pakotettu osallistumaan.
Musta on jotenkin aina huvittaa näissä kaikissa tapahtumissa se, että ensiksi sinä olet mukana järjestämässä kyseistä liikunta tapahtumaa, turnausta, peliä tai mitä tahansa harrastustoimintaan liittyvää.. Leivot sinne yömyöhään mokkapaloja, jotka sinut on pakotettu leipomaan. Pitää myös huomioida, että suurinosa ei käytä maitotuotteita, vaan juo kauramaitoa ja osa on keto ruokavaliolla ja siiten on tietenkin niitä allergisia…. Hankit ne helkutin erikoismaidot ja raaka-aineet jostain hevonpierusta ennen kun pääset edes siihen taikina vaiheeseen. Seuraavana päivänä pyörit tapahtumassa jonain toimitsijana ja ostat ne itse leipomasi ”kauramaito-ketoleivokset” ja ostat arpoja, joidenka palkinnot olet itse lahjoittanut. . Kaiken sen jälkeen siivoat sen koko paikan ja tällä sitten niin sanotusti rahoitetaan sitä harrastustoimintaa.
Mun rehellinen mielipide on, että nää tapahtumat on sitä rahankeruuta ja siis eihän siinä tavallaan oo mitään väärää, mutta vaihtoehtoja pitäisi olla, tai harrastusmaksut olisi kalliimmat. Onko se niin, että budjettia ei olla laskettu oikein ja harrastus maksun pitäisi olla suurempi, vai onko budjettia ollenkaan? Näissä tapahtumissa kuitenkin se suurin tuotto tulee niiden harrastajien perheen pussista tai heidän lähisukulaisilta, jotka tapahtumaan tulee, eli voisko vaihtoehto olla korvata osallistuminen rahalla?. . Jos vanhemmat kuskaa lasta reeneihin sen viis kertaa viikossa, niin mun mielestä ei voida olettaa että sitten niinä muina päivinä tehdään jos jonkinnäköistä harrastustoimintaa liittyvää. Kaikki ei pysty ja sitten rehellisesti kaikkia ei kiinnosta. Voi olla että perheessä on vaikka 5 lasta ja kaikki harrastaa niin eihän se perheen äiti muuta ehdikkään tekemään, kun niitä mokkapaloja, jos jokaisen lapsen harrastustoimintaan pitää osallistua.
Okei mä ymmärrän jokut ihmiset on sellasia että ne nauttii tollasesta seuratoiminnasta, mutta kaikki ei todellakaan nauti, vaan ne pakotetaan siihen. Mää oon edelleen sitä mieltä että kaikilla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa, mutta pitäis olla myös useampi vaihtoehto harrastuksen tukemiseen. Mun mielestä vaihtoehto voi myös olla, että sillä sämpylän myynnillä voit kustantaa lapsesi harrastuksen, mutta siihen ei voi velvottaa kaikkia. On tosi kiva että lapset harrastaa ja musta on myös tosi kiva että siellä on niitä aktiivisia vanhempia joidenka sydämen asia on ”päsmäröidä” muiden ihmisten tekemistä, mutta pitää myös ymmärtää että kaikki ei oo samanlaisia. Joka asiassa on tietynlaiset velvoitteet nykypäivänä. Itsellä kun on kolme lasta, niin joka päivä on jotain tapahtumaa, jotain ekstraa, jotain arjesta poikkeavaa mitä pitää muistaa. Onhan se eri jos vanhemmalla on työ 8-.16 ja vaikka yksi lapsi, kun se että on töitä ja opiskeluja ja pienet lapset, joidenka kanssa leikitään.
Mun mielestä monessa toiminnassa on kadonnut se pääasia, eli se lapsen urheilu. Se ei ole vanhempien urheilua vaan lasten urheilua ja se pitää jokaisen vanhemman myös tiedosta. Ihan sama kun nyt on paljon ollut tapetilla imetys. Mitä hittoo se toisen imettäminen kuuluu vaikka just sulle yhtään?
Onko se siis oikein että sua vanhempana velvoitetaan kaikenlaiseen ylimääräiseen toimintaan, vai voisko vaihtoehtona olla myös se raha tai se että ostat sillä rahalla jotain? Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että sulla ois vaan helpompi antaa vaikka 50 € lisärahaa, mikä menee lapsen urheilutoimintaan ja pääsisit niistä kaikista velvotteista, mitkä sun vaan pakotetaan tekemään tai oletetaan tekevän, eikä sua katsottais kieroon harrastuksen vanhempainillassa. . Voi olla tilanne että sillä vanhemmalla ei oo ainuttakaan vapaapäivää kuukauden aikana ja sillon kun se olis, niin sä leivot niitä hiton mokkapaloja ja ompelet jotain peikko asua yömyöhään, joka vaan on pakko olla seuraavan päivän esityksessä. Sä et halua tuottaa sille lapselle pettymystä että se on ainut kellä ei oo sitä saakelin peikkoa sua. Nykyäänhän esim se ompelukone ei ole itsestään selvyys kaikissa talouksissa, tai kaikilla ei ole ompelutaitoa.
Aktiivinen seuratoiminta ei valitettavasti tee sun lapsesta yhtään sen parempaa urheilijaa, vaikka niin toivoisit. Edelleen painotan että on ihana että niitä vanhempia löytyy, jotka ovat aktiivisesti toiminnassa mukana, mutta mun mielestä se ei voi olla pakotettua toimintaa, tai siitä pitää kirjoittaa erillinen sopimus siinä vaiheessa, kun lapsesi alkaa ihan mitä tahansa lajia harrastamaan. . Harrastaminen on nykypäivänä todella kallista ja aikaa vievää varsinkin jos urheilija on kilpaurheilu tasalla.
Vuonna kivi ja kirves, kun mä oon itse harrastanu, niin aina on ollu erilaisia talkoita mutta ei se mun mielestä sellasta ollut, että sun pitää joka päivä tehdä jotain. Silloin ”ennen vanhaan”ne oli ne lapset jotka teki asioita sen oman harrastustoiminnan eteen. Me ollaan myyty ovelta ovelle arpoja, millä rahoitettiin että saatiin aina kesällä valmentaja ulkomailta. Oon myynyt hevosenpaskaa ovelta ovelle lannoitteena ja ties sun mitä. Me käytiin esiintymässä erilaisissa tapahtumissa ja kerättiin sillä varoja. Musta tässä olis hyvä palata hieman ajassa taaksepäin ja opettaa myös niille lapsille, että se harrastus maksaa ja maksun eteen olis hyvä itekkin laittaa joskus tikku ristiin.
Kuvat Noora Näppilä
-Umppu
Jep, myös minun inhokki! En tykkää muutenkaan, mutta en ihan siksi, että aikaa ruuhkavuosilaisena työssäkäyvänä tällaiseen ei todellakaan ole. Haluan valita omat harrastukseni vapaa-ajalle, sille vähäiselle. En ole kyllä kokenut pakkoa, tosin tällaista harrastustakaan ei lapsella nyt ole enää. Mutta koulun pakkomyynnit sama asia, sanoin itse opettajalle, että myös aika on rahaa ettei iske burn out tai stressi tämän enempää, että minä työssäkäyvänä maksan mieluummin rahan tilille kuin uhraan aikaani myymiseen tai myyjäisiin, joka on oikeasti tärkeämmästä aina pois. Ne ketkä tykkää ja ehtii häärätä koulun asioita vapaalla, tehköön niin. Jokaisen tilanteelle mielestäni pitää olla vaihtoehtoja.
Niimpä ja mun mielestä just niiden lasten pitäis häärätä näiden tapahtumien parissa 🙂
Just alkamassa niitä mokkapaloja leipoon ? Meillä neljä lasta, joista onneksi vasta yksi harrastaa sellaista lajia jossa talkoillaan niitä kanttiineja ym mokkapaloja. Mullaki on ihan muut järjestöt joissa teen vapaaehtoisena töitä, ni eipä sitä kovin moneen repeä. Mietityttää kyllä tuo touhu. Mitäpä jos vaikka karsis niitä turnauksia tms.. Plääh, tylsistyttää jo nyt vaikka harrastus vasta aluillaan ?
Siis tää harrastusrumba on välillä ihan kaaos. Meillä kolme harrastavaa lasta ja jokaisella lapsella useampi laji. Sit samoja tuotteita pitäis myydä useammassa lajissa. Kun sanot, että just myytiin samaa tuotettta toisessa lajissa niin ei vaan pysty->saat pahan katseen. Olen myös joskus ehdottanut, että voitaisko jotain pullien myyntivuoroa tai myyntiä korvata rahalla-> saat siitäkin pahan katseen, koska ihmiset varmaan ajattelee, että sitä rahaa olis jotenkin paljon, mutta ei oo. Aika ja ostajaehdokkaat ei vaan aina riitä. Halutaan kuitenkin itse mahdollistaa lapsille harrastuksia, mutta valitettavasti kolmella lapsella on vain kaksi vanhempaa joista toinen vielä usein työmatkoilla.?
Ja myös niitä sukulaisia ärsyttää kun oon joka viikko ovella myymässä jotain….
Tässä ehkä vähän eri mielipide.
Kyllähän edelleen lapset myy kalenteria, toffeeta, kynttilöitä yms. Varmasti seurasta riippuen, mutta ainakin täällä meillä päin. Ja ainahan vanhempien tukea on kaivattu järjestämään discoja, turnauskahviloita ym. Nykyään se ongelma lasten harrastamisessa on, ettei tahdo löytyä niitä aikuisia, mitä oli kun itse nuorempana pelasin, jotka valmentaisivat.. tulisivat kannustamaan (sehän oli parasta, vaikka sitä ei ääneen sanottukaan).. talkoillahan, niin aikuisten kuin lasten itse, se harrastaminen mahdollisestaan ja tehdään sitä joukkohenkeä.:)
Ja ei, nykyään äitinä ei mua vähempää voisi kiinnostaa siellä käydä pullatalkoissa, mutta kun miettii, että opettaa lapselle taitoja/ ryhmäytymistä.. että kaikkien täytyy tehdä osuutensa, myös vanhempien, tniin tärkeää on ettei omaa vuoroaan voi hoitaa rahalla 🙂
Mutta ymmärrän, ettei sitä viimeistä vapaa- aikaa halua tuhlata leipomiseen yms ja seuraakin voi herätellä, että isommat tosiaan voisi tehdä itse enemmän talkoita.
Ja jos muistelet omia harrastusvuosia, niin ketkä siellä myi tapahtumiin lippuja, osti kisa- asut/ ompeli niihin glittereitä, kuskasi bussille aamuisin, oli järkkäreinä yms?
Meidän lajissa ainakin ne vanhemmat.
Ja itse haluan ainakin olla osallisena tämän kulttuurin jatkamisessa.. koska jos vanhemmat ei osallistu, täytyy ne ihmiset (aikuiset) ostaa jostain.
Yhteisöllisyys.
Mitä mieltä?
Silloin toki oli vähän eri meininki kun nyt. Ei ollut puvuissa glittereitä ja moni asia oli helpompaa. Tottakai vanhemmat osallistui silloin mutta tää nykypäivän touhu on mennyt äärirajoille. Ymmärrän talkoot eikä siinä mitään pahaa ole, mutta ei riitä yks tai kaks hommaa…. varmasti eri homma seuroissa missä valmentajille maksetaan palkkaa kun vaikka joku laji missä kuka tahansa voi valmentaa… puhun oikeastaan nyt kilpaurheilusta missä treenejä on 5 tai enemmän viikossa.
Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta kyllä hieman pyörittelen päätäni näille Suomen harrastus kustannuksille. Ihmiset tuntuu maksavat satoja euroja vuodessa jo ihan siitä, että ollaan seuran jäseniä ja on vakuutukset, siihen päälle sitten varusteet ja talkoiluja, että rahat riittää. Mihin menee ne sadat ja joskus jopa tuhannet eurot seuramaksuja?! Ulkomailla ollessa tuttavaperhe maksoi 50€ vuodessa yhden lapsen seuramaksuja, siinä iässä pelireissut pääasiassa saman läänin alueella joten joko kimppakyytejä tai erillinen maksu siitä (jos siis köyhempi seura). Lisäksi erilliset rahankeruu tempaukset järjesti ne, joilla oli aikaa ja jotka olivat siihen järjestetyssä toimikunnassa, muiden ei tarvinnu huolehtia, ehkä sitten osallistua kun tapahtuma tuli. Myös seuran aikuisjäsenet järjestivät sitten erikseen varainkeruuta. Eli ei ollut vaan niin, että lapsiperheet järjestää. Illallista, lottoa ja sen sellaista, vähän isompi tapahtuma/palkinto, johon ihmiset oikeasti halusi osallistua sosialisoitumaan tai siitä oikeasti sai jotain itselle. Tietenkin aina riippuvaista siitä, kuinka varakas seura. Mutta seura yleensä valikoituikin sen oman yhteisön ja lähialueen mukaan ei sen mukaan, mikä on paras.
Ja onhan se ihan naurettavaa, että jo tosi nuoresta asti se on niin kilpailuhenkistä ja mukaan ei oikeen pääse jos ei ennen kouluikää aloita, treenit viitenä kertana viikossa. Mihin sillä päästään? Oikeasti onko järkeä olla viittä kertaa viikossa treenejä, jos kyseessä on kuitenkin harrastus, josta pitäisi nauttia? Varsinkin kun se treenimäärä ei sitten edes todennäköisesti johda mihinkään ammattilaisurheiluun kuin ehkä promillella. Itse olen nähnyt senkin, kun oli ikä mikä tahansa treenejä on ehkä se 2-3 kertaa viikossa, sitten ne jotka itse haluaa huipulle treenailee tietenkin vapaa-ajalla vielä itsenäisesti, saleilee ja näin. Jos viikonloppuna on peli todennäköisesti edellisen tai jälkeisen päivän treenit on peruttu, jotta on tarpeeksi lepoa. Onko ajallisesti tai rahallisesti järkeä pyörittää treenejä jokaisena viikon päivänä ja vielä laittaa viikonloppu täyteen pelejä? Mielestäni ei. Varsinkin ne kasvavat lapset ja nuoret tarvii lepoakin siinä urheilun lomassa ja aikaa koululle, kavereille ja leikille. Tuntuu, että Suomessa se taso menee hyvin varhain lähes kilpaurheilun puolelle treenien määrässä, ja jos ei halua kilpailla sitten vaihtoehdot hupenee huimasti.
Meillä on jäähallilla lista nuorista, jotka tekee näitä pientä korvausta vastaan. Menevät puolesta lipunmyyntiin tai kahvioon, niin siitä täytyy maksaa 20 euroa. Huippua mielestäni 🙂
Tässä oman urheilu-urani mukaan lukien n. 35 vuotta kilpaurheilupuolta seuranneena olen kyllä sitä mieltä, että ilman osallistuvia vanhempia ei olisi Suomen laajuista urheilukenttää. Kuka soittaa musiikkeja kilpailuissa ? Kuka toimii rahastonhoitajana ? Kuka myy lippuja tapahtumiin ? Kuka toimii jojona ellei juurikin ne vanhemmat, jotka omalla panoksellaan ovat mukana tässä ? Jonkunhan siellä on joka tapauksessa näitä mainitsemiani hommia tehtävä ? Ja jos kaikki seuroissa ko. tehtäviä tekevät laskuttaisivat omista hommistaan, kuten ammattivalmentaja omasta työstään, maksaisimme kausimaksuja hurjan paljon enemmän. Vain harvalla lapsella olisi mahdollista harrastaa. Lisäksi itse ajattelen kahden kilpailevan lapsen vanhempana, että juurikin se yhteisöllisyys, lapsen lajin tunteminen ja mukana oleminen on jo niin iso juttu kaikille osapuolille perheessä – myös sille lapselle, että hämmästelen, miten toiset vanhemmat eivät sitä hienoa ja toisaalta pakollistakin puolta tässä osallistumisessa näe ? Liika on liika on liikaa, mutta väitän, että jos jokainen vanhempi edes joskus osallistuisi oman lapsensa harrastustoimintaan, kenenkään ei tarvitsisi siitä liikaa kärsiä : )
Nykyään ihan jokaisen on pakko osallistua ja ainakin itse osallistun. Liika on kuitenkin aina liikaa. Mulla esin mun työ on aika kuormittavaa ja elän aika raskasta vaihetta arjessa ja teen yrittäjänä pitkää päivää niin koitan aina osallistua mahdollisuuksien mukaan ja oonkin niin tehnyt. Se vaan ei sais olla pakkopullaa tai että sut määrätään niihin tehtäviin..
Itselle näin urheiluseuran toiminnassa aktiivisesti olevana tämä on niin kovin tuttua. Kukaan ei ehdi/halua osallistua talkoisiin, mutta harrastaminen ei myöskään saisi maksaa liikaa. Ja kaikkia seurahommia ei vain voi kuitata rahalla. Tai voisi, mutta sitten se vasta maksaisi. Jonkun on vain PAKKO olla se mainitsemasi ”päsmäri” tai muuten sitä harrastusta ei olisi. Kyllä siellä ysärillä oli myös se joku joka ne tapahtumat järjesti ja järjesti porukan sinne talkoisiin (vaikka ne lapset), se on vain unohtunut tai eihän sitä edes nuorena tullut ajatelleeksi.
Olen aina vuolaasti käynyt kiittämässä niitä vanhempia, jotka tulevat sinne kahvioon tai kokoamaan pelipaikkaa seuran aktiivien lisäksi. Se on tosi arvokasta työtä kaikkien lasten hyväksi. Harmillisesti se talkoovuoro kaatuu vain aina samoille ihmisille. Jos hommaan palkattaisi vaikka joku yrittäjä ja kenenkään ei tarvitsisi tehdä mitään, olisi harjoitusmaksu moninkertainen ja se tiputtaisi suurimman osan lapsista harrastuksen ulkopuolelle. Ja se vasta harmillista olisikin.
Yrittäjä-äiti, meidän elämässä sitä ryhmäytymistä oppii ja on oppinut aina, esim.koulua käymällä, ei sitä ole koskaan tarvinnut erikseen opettaa. Sekä toki päiväkoti, eskari ja mitä nyt kukin tekee vapaa-ajallaan lapsen kanssa. Ja tuo koulun myyntijuttu on monesti myös sitä aikaa, että lapsi on riittävän iso tehdäkseen ITSE sen työn joka on kyllä tarkoituskin, ainakin miten se meille myytiin, mutta käytännössä jää aikuiselle. Jos mokkapalan leipomiset ja koulun myynnit on ainoa tapa opettaa lapselle noita taitoja, niin huonosti menee. Tämäkin vain oma näkemys. Kun aikaa ei ole, niin ei ole. Mun pitää itse olla mieluusti 20 aikaan itsekin nukkumassa, jotta voin ihan oikeasti hoitaa sen lapsen, joka on mun prioriteetti. Mokkapalat tulee listalla ihan viimeisenä.
Ja ei, mä olen sen verran ” vanha” (44) että vanhemmat eivät todellakaan osallistuneet harrastuksiin edes kuskaamisen muodossa. Nykyään ne harrastusmatkat esim tallille varmaankin aiheuttaisivat lastensuojeluilmon, toki talvella yksin bussilla ettei sentään pyörällä, mutta kävelymatkaa läpi metsäisten hiekkateiden oli silti kilsoja. Itse koen saaneeni sen vuoksi hyvän peruskunnon muun ”pakkoliikunnan” ohella.
Eniten näissä harmittaa juuri se, ettei tajuta on erilaisia tilanteita, nykyään joka puolelta vaaditaan kaikkea, eikä kaikilla ole samanlaisia edellytyksiä. Sitten kyllä jälkikäteen ihmetellään kun joku uupuu.
Ja tuo talliesimerkkini oli vain yksi juttu, siihen ei kai nykyäänkään tarvita vanhempien apuja, oli minulla toki muitakin harrastuksia, ei leivottu niihin mitään tai myyty…
Jaajaan kommentiin…. ei kaikki tuo liity kilpaurheileviin lapsiin. Oman lapseni harrastus ei ollut sitä, vaan ihan vapaampaa hommaa. Uinti oli ainoa, missä ei ollut myyntiä tai sen sellaisia ollenkaan, eikä siis mikään kilparyhmä, vaan tavallinen harrastusryhmä. Se uintihetki oli sellainen, että menin itse lenkille kun kerran pääsin. Aikuisetkin tarvitsevat liikuntaa 😀 Luojan kiitos ihan tavallisia harrastusryhmiäkin on, koska läheskään kaikista EI tule urheilijoita. On sääli, että sellaista tavallista toimintaa on silti liian vähän, siihen moni tavallisen lapsen harrastus päättyykin. Harmi.
Meidän perheessä on kolme (kilpa)harrastavaa lasta(harjoituksia 3-5 krt/vko/lapsi),joista osa on myös musiikkiluokkalaisia ja muutama pienempi lapsi,me vanhemmat käymme molemmat töissä ja varsinkin toinen meistä tekee töitä todella paljon ja työ on aika monella mittarilla mitattuna todella kuormittavaa,tukiverkko on arjessa melko ohut ja meille on tärkeää,että myös sitä kiireetöntä perheaikaa vietetään riittävästi/viikko.Kaikesta tästä huolimatta tai juuri sen vuoksi me olemme niitä vanhempia,jotka mukisematta kuskaavat lapsiaan harjoituksiin,toimivat erilaisina toimihenkilöitä heidän joukkueissaan, teemme osamme joukkueen- ja seuran talkoista,leivomme tarvittaessa turnauksiin,kannustamme ja huollamme jne.Tämä kaikki siksi,etteivät urheiluseurat (eivätkä painotusluokat) yksinkertaisesti pyöri ilman talkooväkeä ja ketkäs muut niitä talkoita tekisivät,ellemme me vanhemmat?! Nuo urheiluseurojen ja koululuokkien erilaiset tuotemyynnin olen ratkaissut niin,että ostan yleensä itselle tuotteita tietyllä summalla keskittäen esim.sukkaostot tai lahjahankinnat niihin aina sopivan tuotteen kohdalle sattuessa.
Kun joku tässä ketjussa ihmetteli,mihin kaikki se raha,jonka seurat keräävät menee:Suosittelen tutustumaan esim.tilavuokriin,ne on monessa kaupungissa ja lajissa aika jäätäviä.