Hae
Prime Life by Umppu

Mitä seuraavaks tapahtuu?

Nyt on aamu kun tätä kirjoitan ja oon just valmistautumassa tän vuoden viimeiseen koulutukseen Salossa. Syksy on mennyt todellakin ohi hujauksessa, koska ohjelmaa on riittänyt ihan kiitettävästi. Musta on ihanaa, sillä joulun aika alkaa pian. Jotenkin se joulun odotus on sellaista ihanaa aikaa, koska tietyllä tapaa tiedostaa että tää vuosi on pian ohi. Tää vuosi on ollut ammatillisesti mulle todella merkittävä, koska oon todella määrätietoisesti tehnyt asioita urani kannalta. Loppuvuodeks otetaankin fokus ihan muuhun kun töihin. Koti ja perhe on nyt listalla numero 1.  Kesä ja syksy on mennyt enemmän tai vähemmän kampauksia tehdessä. Kouluttaminen on ollut kyllä ihan mahtavaa ja ensi vuoden koulutukset saadaan lyötyä lukkoon ensi viikkoon mennessä. Tehdään hieman muutoksia aikatauluihin, jotta kiertäminen ei olisi ehkä niin väsyttävää. En ollut osannut huomioida kaikkia osa-alueita tän kiertueen aikana ja tulevaisuudessa koulutammekin hieman pidemäällä aikahaarukalla, jotta väsymys ei niin paina tulevaisuudessa. Tai no kouluttaminen ei sinänsä ole uuvuttavaa, muttakun siihen lisätään pari lasta, jotka ei nuku öitä kunnolla, niin perus soppa on valmis.

Musta on ollut niin siistiä jakaa omaa oppia ja saada sitä päivä päivältä lisää myös muilta kollegoilta. Mää arvosta ihan super paljon omaa ammattiani ja ihan jokaista kampaajaa tässä maassa. Musta on hieno että niin monella on halua kehittää sitä omaa osaamista ja kuten sanoin, niin se oman ammattitaidon kehittäminen meidän alalla on vaan se juttu.

Loppuvuoden mää otan iisisti ja ei tässä muu auta kun alkaa treenamaan edelleen kampauksia. Mulla on tarkoitus ens vuoden puolella järjestää sellainen parin päivän intensiivi kampauskoulutus, jossa tehdään astetta vaativimpia veistoksellisia kampauksia. Mutta että saan sen lyötyä lukkoon on mun ensin itse treenattava kymmeniä, jollei satoja tunteja…. Haluaisin mennä taas Venäjälle opiskelemaan lisää, koska mulla on vielä paljon opittavaa. Haaveena on myös alkaa pitämään erilaisia vaalennuskoulutuksia, jahka saisin ne omat tilat hankittua.

Vaikka mää teen kaikkea, niin oon kuitenkin loppupeileissä aikamoinen kotihiiri. Mullahan olis joka päivälle vaikka mitän menoa, mutta jotta jaksan kodin ja työn, niin oon tässä kohtaa jättänyt kaiken muun mun elämästä pois. Mua ei siis näy erilaisissa tapahtumissa, koska priorisoin muun elmäni sitä korkeammalle tärkeysjärjestyksessä. Syksy on taas sitä aikaa, että alan raivaan kotia ja tyhjään kaikki vaatekaapia ylimääräisestä. Tampereelle avataan marraskuussa uus seconhand liike Oldie, jonne olen viemässä vanhoja vaatteita myyntiin, mitkä ei mulla enää jouda käyttöön. Mun vaatekoko on muuttunut tässä viimeisten vuosien aikana niin paljon, että ne mitkä ei istu päälle joutaa eteenpäin. Lasten vaatteita on myös jäänyt pieneks iso läjä ja ne joutaa myös kiertoon. Aion lomailla joulun aikaan ja alkuvuodesta hieman enemmän, koska syksy on todellakin vaatinut veronsa.

En oo juuri nyt ehtinyt liikkumaan tai käymään treenamassa, mutta pian sillekkin löytyy taas aikaa. Osaan tiedostaa sen, että tukka putkella ei voi määräänsä enempää painaa eteenpäin, vaan välillä on himmattava ja osattava rauhoittua. Oon myös ihan fiiliksissä että rakas mieheni alkaa pikkuhiljaa olemaan loppusuoralla koulunsa kanssa. Hän on siis opiskellut työn ohella pian 4-5 vuotta uutta ammatitutkintoa, minkä vuoksi meidän viikonloput on ollut aika buukattuja useamman vuoden, sillä opiskelu tapahtuu pääsääntöisesti viikonloppuisin.  Kohta se neljän vuoden odotus palkitaan ja me ollaan taas perhe, kenellä on viikonloput aikaa viettää yhdessä ilma sitä helvetillistä säätöä. Silloin kun opiskelut alkoi meillä oli vain yksi lapsi ja kaikki oli huomattavasti helpompaa. Paljon on mahtunut näihin vuosiin uusia elämäntilanteita.

Mää oon tosi kiitollinen ihan rehellisesti sanottuna itselleni, että oon kuitenkin kaikesta huolimatta puskenut niitä omia unelmiani kohti mahdollisuuksien mukaan. Mää oon aina tykännyt mun työstä ja se on oikeastaan se mihinkä keskitän sen mun vapaa-ajan. Toiset viettää omaa aikaa kahviloissa ja lounailla, niin itse harjoittelen kampauksia omassa työhuoneessa ahahhaha. Mää myös koitan omalla tekemisellä saada inspiroitua muita ihmisiä vahvistamaan niitä omia vahvuuksia ja menemään kohti niitä omia unelmia. Lottovoiton odottaminen on aika uuvuttavaa ja osittain pääsee helpommalla, kun vaan lähtee kohti niitä unelmia. Haluan myös opettaa omille lapsilleni työnteon merkityksen.  Joko heistä jostain tulisi yrittäjä <3 Tekemällä ja saavuttamalla omia tavotteita, voit tulevaisuudessa myös totuttaa niitä vapaa-ajan unelmia. Työnteko on myös vastuunkantamista omasta elämästä.

Nyt mä meen meikkaan ja pakkaan kamat ja vaihtaan vaatteet ja otan tästä päivästä kaiken ilon irti. Älkää koskaan luopuko niistä unelmistanne <3

-Umppu

Yksi kommentti

  1. Manduca kirjoitti:

    Aivan ihania kampauksia 😍🤩. Harmi, että kaikilla kampaajilla ei ole halu kehittää itseään, vaan ne on jääneet tyyliin sinne 80 luvulle, jolloin valmistuivat ammattiin 🙁🙁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *