Ihmiset joita autat katoaa
Ihmiset jota oot auttanut koko elämän katoaa
Hei vaan hei. Mulla on niin paljon kaikkia asioita mistä mä haluisin kirjottaa ja mä en oikein tiedä mistä mä aloittaisin, mutta aloitampa tästä. On paljon sellasia ihmisiä jotka puolustaa muita ja voiko sanoo auttaa niitä vähän heikompia. Mä oon aina ollut semmoinen ihminen, joka on saanut suunsa auki tilanteessa kuin tilanteessa ja oon aika usein puhunut monen ihmisen puolesta ja auttanut niitä just siinä tilanteessa kun ne ihmiset ei uskalla sanoa mitään. Musta tuntuu että mulla on ollu elämän varrella tosi paljon sellasia voisko sanoa ystäviä ja ihmisiä jotka ei sit kuitenkaan oo ollu loppupeleissä silti niitä ystäviä. Musta tuntuu että mä oon pitänyt tosi monen ihmisen puolia, mutta sitten jossain vaiheessa kuitenkin asiat kääntyy vähän niinku päälaelle. Tätä on ehkä tosi vaikee selittää, mut mä toivon että saisitte tästä mun jutusta kiinni. Se ei oo ollenkaan mikä vitsi, että pidä ympärillä sellasia ihmisiä jotka oikeesti tuottaa sulle iloa ja hyvää mieltä ja kannustaa sua eteenpäin. Koska mä ainaki huomaan että on tosi paljon myös sellaisia ihmisiä, jotka aina vaan haluan sulta jotain, muttei anna mitään.
Ne Imee sulta kaikki mehut, eikä koskaan anna mitään takasin päin. Toisaalta siinä ei oo mitään vikaa, mutta aina ei jaksais olla se toisten ihmisten kannattelija. Musta tuntuu että mulla on omassa elämässä ollut tosi paljon sellasia asioita, missä mua ei oo kannatellut kukaan muu kuin minä itse. Ehkä se vika voi olla myös mussa, koska mä oon tosi huono pyytää apua ja mä aina ajattelen että mun pitää selvitä kaikesta yksi. Jotenkin vaan välillä on tosi surullista, että ne ihmiset jotka on muiden avulla tai muita hyväksi käyttäen päässyt tiettyyn asemaan ei koskaan sano niille ketkä ne on siihen pisteeseen auttanut että kiitos. Ne on myös usein niitä ihmisiä, jotka eivät osaa olla toisten puolesta onnellisia. Ne vaan ollaan surkuttelee sitä omaa tilannetta päivästä toiseen.
Mä oon ihan tietoisesti koittanu alkaa vältteleen tämmösiä ihmisiä. Mun mielestä jokainen on oman elämänsä herra. Autan mielelläni ihmisiä ihan vaan auttamisen halusta, mutta en jaksa niitä ainaisia ruikuttajia. Oon myös jotenkin sitä mieltä, että jos on asioita mille sä et ihan oikeesti voi yhtään mitään, niin niitä on ihan turha päivitellä.Nille asioille mille voit tehdä jotain, niin niihin kannattaa tarttua jos haluaa muutosta. Okei mä oon säästä valittaja, koska rakastan aurinkoa ja tiedän että ei se sää valittamalla parane. Siihenkin on ratkaisuna matkustaminen hah. . Mutta sitten taas kun on niitä asioita mihinkä voi itse vaikuttaa, tai että voit vaikuttaa omaan tilanteesi, niin jos et tee asialle mitään niin ei sua kukaan jaksa kuunnella. Maailman ihan oikeasti täynnä mahdollisuuksia ja jokaisella on ihan avaimet kortit lähteä toteuttamaan niitä omia haaveita. Jos on jotain ihmisiä jotka sua eestelee niin jätän ne pois sun elämästä ja hanki ympärillä niitä jotka tukee sua siinä sun omassa määränpäässä muutoksessa.
Mää rakastan ihmisiä kenestä saan energiaa ja inspiraatioo. Sellaisia ihmisiä ei kuitenkaan oo liiaksi meillä täällä ja niitä tarvitaan ehdottomasti lisää. Siinä vaiheessa kun me lopetettaisiin muiden kadehtiminen, niin moni asia olisi helpompaa. Niistä ihmisitä oli hyvä ottaa koppia ja inspiroitua. Ylenpalttinen katkeruus on todella kuluttavaa ihan arjessa kun myös työelämässä. Musta jokaisen olisi hyvä oivaltaa asia missä on hyvä ja lähteä kehittämään niitä omia hyviä puolia. Kaikki ihmiset ei vaan ole kaikessa hyviä ja kun sen hyväksyy moni asia helpottuu. Mää itse tiedän että oon työssäni hyvä, mutta ilmaiseksi se ei ole tullut. Olen tehnyt kohta 20-vuotta töitä sen eteen
Mää en voi kuitenkaan tuudittautua siihen, vaan mun on kokoajan ”varauduttava pahimpaan”. Mun on kokoajan kehitettävä itseäni eteenpäin, jotta pääsen siihen lopputulokseen mihinkä haluan. Kannustakaa muita heidän elämässä eteenpäin, sillä se jos joku tuntuu hyvältä kun joskus saa sanan kiitos
-Umppu
Tiedän TASAN, mitä tarkoitat sillä ihmistyypillä, joka imee susta kaiken antamatta mitään. Olen ollut monen tällaisen ihmisen ”ystävä” elämäni aikana. He soittavat ja haluavat tavata vain, kun heille sopii eli kun tarvitsevat jotain. Heille saa olla terapeutti, neuvonantaja, tappelukoira, vahva olkapää, milloin mikäkin. Koskaan he eivät kysy, mitä mulle kuuluu ja jos mainitsen esim. jonkun raskaan asian senhetkisessä elämässäni, he sivuuttavat sen jollain pöhpöh lauseella (”sellaista se joskus on, mutta MINULLA kuule on tärkeitä juttuja…. jne. jne”). Jossain vaiheessa sanoin itselleni, ettei minun tarvitse jaksaa näitä ”vampyyriystäviä”, jotka imevät minut kuiviin kerta toisensa jälkeen. Olen tietoisesti lakannut olemasta aina saatavilla. En vastaa viesteihin, jos en jaksa. Kyllä omasta jaksamisestaan saa ja pitää huolehtia! Sukua ja työkavareita ei voi valita, mutta ystävänsä voi!