Kun sua nöyryytetään muiden edessä
Nyt on ollut Paljon esillä erilaisten somevaikuttajien ja ihan tavallisten ihmisten ulostuloja siitä, että sää riität ihan sellaisena kuin olet, niin ajattelin kertoa teille miltä musta on tuntunut elää mun vartalossa läpi mun elämä. Tiesittekö, että mää en oo koskaan riittänyt muille tai siis mun vartalossa on aina ollut jotain vikaa muiden mielestä.? Mää oon saanut kuulla jo ihan pienestä asti voimistelussa, että oon liian lihava. Mun vartalon malli on sellainen, että mun kapein kohta mun vyötärössä on aika korkealla ja se tietenkin korostaa takapuolen muotoja. Mullahan on aina ollut aika pyöreä pylly ja musta se on vaan kiva juttu mun vartalossa., Pyöreä pylly ei ollut voimistelussa, mikään hyvä asia, koska silloin ihannoitiin vartaloa, mikä oli sairas. Kun takareiden olematon lihas tuli pidemmälle kun pakara, niin silloin oli kaikki hyvin….(ja olit sairas)
Mää oon urheillut koko mun elämän. Muistan kun voimistelun jälkeen harrastin kilpa cheerleaderingiä, niin sinne vasta olinkin väärän mallinen. Olin oikein valmentajan silmätikku. Olin usein se jota nostettiin… tai siis ei edes nostettu vaan siinä vaiheessa kuin muilta ylämiehiltä ei temput onnistunut kuukausien treenaamisenkaan jälkeen, niin mut pakotetiin opetteleen ne edellisenä iltana hotelli Pasilan Sguas salissa…. (joka helvetin vuosi). Hyvä ylämies ei kuitenkaan tarkoita aina sitä, että mitä kevyempi, sitä parempi, vaan siinä on vartalonhallinta avain asemassa. Jos olin joskus reeneistä pois niin mua aina rankaistiin sillä, että mut siirrettin eturivistä takariviin, tai yhtäkkiä mua ei ollutkaan koko ohjelmassa, tai missään kuviossa. Mut oltiin saatettu siirtään nostaan mua kaks päätä pidempää ihmistä ihan vaan vittuilun vuoksi. Ei mun voimat tietenkään siihen riittänyt ja pari kertaa tultiinkin pyramiideistä rytisten alas, suoraan jäähallin betonilattialle…. se oli tietty taas mun vika…
Meidän joukkue pärjäs todella hyvin. Mää muistan kun me voitettiin Suomen mestaruus ja saatiin mm-kisa paikka. Oltiin istumassa iltaa meidän valmentajan luona ja katsottiin videolta meidän kisasuoritusta. Muistan kuinka mulla jäi koko illasta niin paska maku, että siihen loppui mun kilpaileminen.
Olin silloin varmaan 18-20 vuotias.. En muista ihan tarkkaan… Ja kyllä…… kävin silloin aika paljonkin baarissa. Se oli sitä mun menovaihetta. Varmaan kaikki sen vaiheen eläneet tietää, kuinka se paino saattaa hieman nousta. . Meillä oli kilpailuissa esiintymisasuna pitkät sameetihousut ja pitkähihainen toppi, mistä vatsan alue oli paljaana. Tämä ”ihana” valmentajani, joka nautti aina muiden kiusaamisesta päätti oikein zuumata mun vartalon vatsamakkarat jotka hidastuksella iloisesti hyllyi ja nauroi paskasta naurua…. Koko joukkueen edessä yllyttäen muita nauramaan kuorossa ja kelas sen vielä uudelleen, jotta sai nauraa lisää….
Ihminen, joka itse oli koko sen ajan kun mua valmensi niin itse ylipainoinen. Ihminen joka lähes joka sunnuntain reeneissä söi Hese ateriaa majoneesit suupielissä roikkuen, kun me treenasimme. Ihminen jolla oli ilmeisesti niin paha olla siinä omassa kehossa siirsi sen pahan olon johonkin toiseen. Sitä aina sanotaan, että lihavat ihmiset saavat kuulla ja kestää omasta painostaan (läskivihaa) ja olla nöyryytettävänä, mutta myös he voivat ihan yhtälailla niitä ihmisiä, jotka kiusaavat muita painosta.
Miks mää kirjoitan tästä aiheesta, niin syy on se, että nyt kun vihdoin 36-vuotiaana tunnen olevani hyvin voiva omassa kehossani, niin nyt saan kuulla päivittäin päivittelyä, kuinka ”ootpa sää laihtunut”. Vaikkei sitä kukaan varmaan pahalla sano, niin se tuntuu yhtä pahalta, kun se että joku haukkuu sua läskiks…
Mua ärsyttää ihan kaikki nää #enmahdumuottiin #olenhyvänäin ja mitä näitä kaikkia on ihan siitä syystä, vaan että mää en oo koskaan kokenut että mun vartalo olis jotenkin normaali, tai että olisin normaalipainoinen tai että mun vartalo hyväksyttäisiin sellaisena kun se on. Edelleen yks suosituimpia hakuja mun nimellä googlessa on umppu lihonut ja se mun mielestä kertoo ihmisistä ihan liikaa….
Moni saattaa luulla että mää oon pidempi, kun mitä oon, mutta on 155cm pitkä. Oon painanut tässä kropassa kaikkea 37-80kg välillä. En edes tiedä mitä nyt painan, mutta varmaan jotain +50. Mua ei sinänsä edes kiinnosta mitä mää painan, eikä sen kuuluis kiinnostavan ketään muutakaan. Mää oon hei 36-vuotias ja oon myös kolmen lapsen äiti. Miks joku vertaa mua vaikka parikymppiseen nuoreen lapsettomaan naiseen, koska meillä ei ole tuskin mitään muuta yhteistä, kun pimppi.
Mää ymmärrän että ollaan ihmisistä huolissaan, enkä hyväksy sitä että ihmistä, joka sairastaa vakavia sairauksia suuren ylipainon vuoksi ihannoidaan rohkeaksi, jos sairaus on hegenvaarallinen, mutta tiedän että koskaan se ei tunnu hyvältä kun sua on haukuttu koko sun elämän väärän painoseks tai muotiseks. Ehkä joku voi ajatella, että mitä sää nyt siinä jauhat, mutta mää jauhan just tätä….. mitä mun elmä on tähänasti ollut… ja miltä musta on tuntunut kun mun vartaloa on haukuttu koko mun elämän ja se jatkuu edelleen ihan teidän aikuisten toimesta..
Kuvat Noora Näppilä
Käy kuuntelemassa mun haastattelu Aaron youtube kanavalta <3 Ei sinänsä liity tähän aiheeseen <3
-Umppu
Hienoa, että kirjoitat tästä asiasta. Toivottavasti muistat myös sen, että itse olet syyllistynyt samaiseen haukkumiseen ja toisten ihmisten arvosteluun sanoilla läski yms. Ei pidä tehdä itsestään mitään pyhimystä ja antaa siloteltua kuvaa täällä somessa, että en minä vaan ne muut ??
Mää arvasin että joku jonkun tämän kaltaisen kommentin tänne kirjoittaa. Mää käytän aika harvoin sanaa läski ja varsinkin kirjoittaessa…. mää en kirjoita koskaan että ”ompa Liisa läski” olen kirjoittanut lihavuudesta mitä en kiellä. Silloin jos kyseessä on sairas ihminen tai ihminen joka tietoisesti aiheuttaa itselleen pahaa on se sitten liiallinen ylipaino tai alipaino, niin en voi seistä käsi sydämellä sen takana.
Mun mielestä oot hyvä esikuva äideille. Et näytä kiiltokuvaa arjesta vaan sitä ihan normi arkea noukkimisen lomassa. 😀 huolehdit itsestäsi kuten ulkonäöstä, minkä moni unohtaa äidiksi tultuaan ja sanoo ettei mun tarvi. Sulla on tosi inspiroiva tyyli erilainen kun monella muulla ikäiselläsi ( tää ei oo ikärasismia 🙂 mutta musta silti todella tyylikäs ei yhtään mauton . Musta oot myös todella upea 3 lapsen äiti.
Kiitos <3
Mä olen ollut ylipainoinen koko mun elämän. Oon 157cm ja nyt painan 57kg. Olen tiputtanut painoa terveellisillä elämäntavoilla 26kg tasaiseen tahtiin. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen itseeni ja kehooni. Mutta… ihmiset ympärillä tulee sanomaan et ootko sairas? Onko susta mitään kohta jäljellä? Syötkö enää mitään? Miksi ei voida sanoa, että hitto kun näytät hyvältä ja hyvinvoivalta. Aina vaan jotain negatiivista. Aluksi tuntui ihan kivalle kun joku sanoi että oletpa laihtunut, mutta nyt se alkaa lähinnä ärsyttämään. Olen oppinut olla välittämättä, koska tiedostan hyvin miten paljon olen työtä tehnyt elämäntapamuutoksen eteen ja olen itseeni todella tyytyväinen. Enkä ole LIIAN laiha vaan normaalipainoinen. Ja SÄ näytät todella hyvälle!?
<3
Hei, kuulostaa todella ikävältä. Kuinka kauan harrastit cheerleadingia? Oliko valmentaja muille samanlainen?
Olin mukana varmaan 5 vuotta….ei todellakaan ollut kaikille, mutta perusluonteeltaan v-mäinen
Nyt osui ja upposi niin raskaasti! Olen just se läski tyttö ja nyt lihava nainen, jolle ympäristö on antanut tämän leiman! Olin pienenä vähän pyöreä ja esikoulussa sain kivan lempinimen, Läskimooses. Se seurasi kouluun. Minua kiusattiin raskaasti. Kasvoin täyteen mittaani hyvin nuorena. Olin siis painavakin ja terveydenhoitajan sanoin: ”Sinä olet niin raskastekoinen, ettet voi koskaan hoikka ollakaan”. Yläasteella lapsen pyöreys lähti ja aloin myös tietoisesti liikkua paljon, laskea kaloreita ja laihduttaa. Ja toisen terveydenhoitajan sanoin, vain pari vuotta myöhemmin: ”Olet niin sirorakenteinen, ettet voisi lihavaksi tullakaan”. Silti takaraivossa pysyi se Läskimooses. Sinä Umppu olet hoikka, kaunis ja nuori! Mittojesi perusteella et ole koskaan ollut pahasti lihava (en ollut minäkään), mutta pelottavan laiha kyllä (niin olin minäkin). Päätin yli 20 vuotta sitten, että nyt loppuu vaa’an kyttäys ja kalorien laskeminen. Annoin painon tasaantua siihen, mihin se luonnostaan halusi ja siinä se on pysynyt. Olen nyt 48-vuotias, 173cm pitkä ja olen painanut tällä pituudella kaikkea 42-74kg väliltä. Nyt painan n.60kg. Tiedän olevani ihan ”normaali”, mutta kokovartalopeilistä katsoo silti Läskimooses. Sovituskopit ovat kamalia, kun peilejä on joka puolella. Ja uimahalliin en uskaltaudu enää koskaan. Käytän vain väljiä vaatteita. Näin voi nuorena rikottu kehonkuva ja itsetunto vaikuttaa koko elämän ajan! KIITOS tästä rohkeasta kirjoituksesta! Olet kaunis ja täydellinen! <3
NK, ei sen ole pakko vaikuttaa koko elämän ajan noin vahvasti. Olen itsekin ollut aina se porukan ulkopuolinen jne. Mutta en anna sen vaikuttaa elämääni. Kannattaa vaikka hakea ammattiapua jos asia vaivaa edelleen noin paljon ihan arkielämässä.
Anna, kiitos sanoistasi! Koen kuitenkin, että elämäni on aika hyvää nykyään. Olen ruumiillisesti hyvässä kunnossa. Lapsenakin minulla oli aina yksi ystävä, toinen ulkopuolinen, eli en koskaan ollut yksin. Nyt olen naimisissa ja mieheni on nostanut itsetuntoani paljon! Ja se ystävä on kuvioissa yhä. Olen tyytyväinen elämääni, vaikkei itsetuntoni niin loistava olekaan. Aurinkoista syksyä Sinulle! 🙂