Mitä tapahtui Pariisissa?
Minkälainen oli Pariisi? Olin viikonlopun Pariisissa Balmainin koulutuksessa. Mulla oli kokonainen lauantai päivää aikaa olla kaupungilla ja kun en saanut hotellia kun vasta kolmelta, niin tallusteli pitkin Pariisin katuja. Kiersin kaikki nähtävyydet missä en ole aiemmin käynyt ja voin sanoa että kun olin 6 tuntia kävely jalat oli aivan kipeät. Balmainin porukka on mahtavaa ja ruotsalainen kollega laittoi minulle viestiä, että jos voitais mennä illalliselle lauantaina sillä hän oli myös yksin reissussa. Seuraavat kaksi päivää oli täynnä koulutusta. Moni voi ajatella että työmatkustaminen on aina jotenkin tosi rentoa ja leppoisaa, mutta sitä ei ole todellisuudessa. Ne on oikeesti todella raskaita päiviä, sillä useesti ohjelma alkaa aamulla ja loppuu vasta siinä alkuyöstä.
Meillä oli kaksi napakkaa koulutuspäivää mistä sain taas niin paljon intoa ja inspiraatio omaa työtäni kohtaan. On myös aivan mahtavaa olla porukassa, missä kaikilla on sama fiilis ja samat ajatukset omasta alastaan kun sinulla itsellä. Mä oon huomannu että mä hakeudun koko ajan vaan enemmän ja enemmän ihmisten seuraan jotka inspiroi mua ja jätän niitä ihmisiä vähemmälle jotka vie vaan multa sitä inspiraatioon pois. Mä nautin tosi paljon näistä koulutuksista, vaikka ne onkin aina vähän raskaita mutta ne kuitenkin antaa mulle niin paljon enemmän kun mitä ne ottaa.
Kun Lensin takaisin niin mulla oli hirvee kiire. Juoksin koulutuksessa taksiin ja sitten koneeseen ja kone oli tietenkin hieman myöhässä ja mulla oli vaihto lento Helsingissä ja juoksin sieltäkin kauheeta kyytiä seuraavaan koneeseen. Tein koulutuksen valmiiksi lentokoneessa, sillä mulla on jo tällä viikolla ensimmäinen Balmainin koulutus suomessa, tai siis itseasiassa se oli jo tänään.. Homma menee siis käytännössä niin, että mä käyn hakemassa itse opit sieltä ja koulutan tällä oppimani asiat. Mulla on ollu jo pitkään tavotteena muuttaa suomalaista palvelukulttuuria. Toisaalta se on vähän haastavaa, koska meillä on totuttu tietynlaisen tapaan toimia, mutta taas toisaalta se on aika inspiroivaa.
Mä en oo koskaan ajatellut, että mulla on itsellä kilpailijoita sillä mun mielestä jokainen ihminen meistä on persoona ja toisen persoonaa ei valitettavasti voi korvata. Mun mielestä kannattaa aina keskittää se voimaa ja energiaa siihen omaan tekemiseen ja olla avoin uusille asioille. Vaan sillon pääse eteenpäin ja pystyy kehittyy. Mulla on itellä vielä todella paljon opittavaa ja kehitettävää, mutta se vasta onkin hienoo, koska mä tiedän jo nyt mitä asioita mun pitää muuttaa ja minkälaisia uusia toimintamalleja mun pitää itsessäni kehittää ja sisäistää. Ne ihmiset jotka siellä koulutuksessa on on kaikki tosi mukavia ne on valmiita auttamaan sua ja kantaa jopa sun laukut.
Pieniä asioita mutta todella merkittäviä. Tuntuu että kaikki on siellä jotenkin niinkun yhtä iso perhettä. Tää oli nyt mun kolmas vai neljäs kerta Pariisissa ja joka kerta sinne on ihana palata. Jotenkin se koko atmosfääriä ja se kaupunki huokuu Balmainia ja muotia. Mä haluaisin myös että ihmiset alkais enemmän jotenkin ajattelen asioita ehkä sieltä muodin kautta. Musta tuntuu että moni ajattelee täällä, että ei uskalla tai että ei oo rohkeutta. Mitä sillä on väliä mitä muut ajattelee? Kaikista tärkeintä on se että sinä itse voit itses kanssa hyvin. Esimerkiksi hiukset on asia mistä oikeesti tosi moni tällä hetkellä kärsi. No liian ohuet tai liian lyhyet, mutta tiedättekö mitä? Mä voin auttaa sua ja mä voin tehdä niistä upeet. Mä oon itsekin hento hiuksineen ja musta tuntuu et mä oon ihan kalju niin miks mä en tekis itselleni sellaisia hiuksia, missä mulla on oikeesti hyvä olla hyvä fiilis ja mä saan niillä vähän kohennettua sitä omaa itsetuntoa.
Balmain on ainut muoti brändi kenellä on hiuskosmetiikkaa. Vielä toistaiseksi kellään muulla ei sitä ole. Ja tyypit kenen kanssa mä teen sillä töitä on oikeesti niitä hiusmuodin edelläkävijöitä ja tekee aivan upeeta työtä ja tekee just sitä työtä, mitä mä haluun joskus tehdä. Balmainin tuotelinjasta löytyy kaikki ja uusimpina on tullut hius assesoriceslinja, mikä on aivan mielettön. Mä tuun varmasti kertoo teille vielä lisää tästä mun Pariisin reissusta heti kun mä oon pitäny mun omat koulutukset. Mut jotenkin musta tuntuu että tää on se brändi minkä alla mä haluun työskennellä ja pitkään.
Mä haluan palvella niitä asiakkaita jotka ajattelee asioista myös hieman samalla tavalla kuin mä. Jokaiselle asiakkaalle löytyy oma kampaamo. Jos joku rakastaa sellaista mahdollisimman ekologista ajattelua ja muuta sellaista välttelee kemikaaleja niin silloin kannattaa hakeutua niihin eko kampaamoihin, missä tehdään kaikki asiat tosi erilailla. Mun tyyli edustaa naisellisuutta kauneutta luksusta ja muotia. On jotenkin niin fiiliksissä pitkästä aikaa tästä mun koko alasta että ette usko. Jos mietin nyt muutamia vuosia vuosia taaksepäin, niin mä voin ihan rehellisesti sanoo et mä oon oikeesti tosi alhaalla. Mä olin jotenkin tosi uupunut pienten lasten kanssa ja en tarkota että mulla on ollut masennus mutta jotain sen sorttista. Ei huvittanut yhtään mikään eikä mua kiinnostanut yhtään mikään, mutta nyt on taas mua kiinnostaa kaikki ja vaikka meilläkin aika hektistä elämänvaihetta niin se silti inspiroi mua koko ajan vaan tekeen just niitä asioita mitä mä itse haluan. Mun mielestä työnteon yks suolaa se että sä joudut ehkä välillä tekee asioita, mitkä ei on niin mukavia mutta sä saavutat niillä sitä mitä sä haluat. Musta on tosi tärkeetä että ihmiset viihtyy omassa työssä ja työelämässä.
Mä haluankin mun omalla tekemisellä oikeesti kannustaas ihmisiä tekeen niitä asioita, mistä ne saa sitä voimaa ja energiaa ja sitä hyvää fiilistä. Se työnteko tuntuu ihan erilaiselta sillon kun sillon kun mikään ei huvita. Se on fakta, että jos oikeesti muutokset ei tuota sitä negatiivisuutta niin sillon mikään ei muutu. Oikeesti oo rohke ja uskalla ottaa niitä riskejä ja uskalla muuttaa sun elämääs. Vaikka määkin oon elmässäni tehnyt vääriä valintoja, niin silti kaikki on kuitenkin jotenkin järjestynyt
-Umppu
Nää sun koulutuspostaukset on niin ihania <3 Olen itse aivan eri alalla, mutta inspiraatio ja intohimo omaa työtä kohtaan välittyy hienosti ja pyrin myös samaan!
Tossa vaaleanpunaisessa paidassa näytät aivan veistokselta, upea look!
Tsemppiä työsyksyyn!
Moikka!
Mua rupes kiinnostamaan, mitä käytännössä tarkoitat palvelukulttuurin muuttamisella?
Itse koen kampaajalla käymisen hieman vaivaannuttavaksi, kolme tuntia siinä istua pönötetään ja vilkuillaan peilin kautta toisiamme kampaajan kanssa.. Monesta kampaajasta huomaa, että ei ole luonnollista palvelu- tai keskustelualttiutta. Silloin mielestäni on enemmän kun ok olla vaan ihan hiljaa ilman sen suurempia kiusallisia small talk-yrityksiä.
Jos kampaaja on puheliasta tyyppiä ja juttua tulee luontaisesti, niin tämä on ihan kiva tilanne. Usein tälläistä ei tapahdu ja sitten parempi vaihtoehto on vain se hiljakseen kampaajan tuolissa istuminen.
En tiedä olisiko omaan makuun joku erilainen ”uusi” palvelukulttuuri? Auttaakohan vai pahentaako kiusaantumisen tunnetta kampaajalla. Kuulisin mielelläni lisää
Juurikin tämä. Kampaaja on alansa ammattilainen. Hänen kuuluu palvella asiakasta. On väärällä alalla jos on vaivaantunut asiakaspalvelussa, sillä meidän työhön kuuluu myös sosiaaliset taidot. Palvelukulttuurilla tarkoitan myös sitä, että kerrotaan enemmän, opastetaan neuvotaan, autetaan, mikä monelta puuttuu kokonaan.