Hae
Prime Life by Umppu

Mitä meidän perheelle kuuluu?

Mulle tuli toive, että kirjoittaisin mitä meidän perheelle kuuluu. Niinkuin moni tietää, että ruuhkavuosissa tässä eletään. Lapset kasvaa hurjaa vauhtia, mikä tarkoittaa sitä, että moni asia helpottuu elämässä, mutta taas tulee uusia asioita arkeen. Vanhin poika harrastaa akrovoimistelua 4 kertaa viikossa, mikä työllistää meitä vanhempia lähes joka arki ilta reenikuljetuksien myötä ja keskimmäinen aloitti juuri baletin. Me molemmat vanhemmat käydään normaalisti töissä ja Juuso opiskelee töiden ohella. Mää teen kahta työtä edelleen, jotenka meidän arki on aika kiireistä. Usein se arki menee niin, että aamulla jokainen lähtee omiin osoitteesiinsa pikku aamu härdellin jälkeen. Juuso lähes joka aamu vie ja hakee lapset päiväkodista ja mää laitan ne valmiiks, koska sillä on toimistotyöajat. Kun muut on lähtenyt niin mulla on aamulla noin vartti aikaa vaihtaa vaatteet, juoda kahvi, meikata ja kasata tarpeelliset kamat mukaan.

Mää pääsen oikeestaan aina kuudelta töistä. Siitä mää hurautan nilkka suorana kotiin ja Juuso odottaa eteisessä läpystävaitoa ja lähtee viemään poikaa treeneihin. Reenit loppuu aika myöhään illalla ja sillä välin mää oon illan lasten kanssa, hoidan iltapalat yms  ja kun äijät tulee kotiin alkaa nukkuumanmeno rumba. Lähes tätä on jokainen arkipäivä. Siinä vaiheessa kun lapset nukkuu alkaa se perus kodin huolto, eli pyykit tiskit, siivous yms.

Viikonloput meillä on yhteistä aikaa ja siks se on tosi tärkeetä meille. Me tehdään aina yhdessä aamupalaa ja ollaan aika rennosti. ei kauheesti kaivata mitään hirveetä aktiviteettiä ja tykätään ihan vaan olla. Voi myös olla, että Juusolla on viikonloppuna koulua ja silloin mää oon lasten kanssa tai jos mää oon töissä, niin sama homma mutta toisinpäin. Jos joku ihmettelee miks en vastaa esim puhelimeen, niin syy ehkä selviää ylhäällä. Usein istahdan ekaa kertaa siinä 11 maissa illalla ja sit oonkin jo niin poikki etten jaksa tehdä mitään. Puhun myös koko päivän töissä, niin on ihana olla vaan ihan hiljaa.

Arjessa me ei juurikaan ehditä edes keskusteleen Juuson kanssa. Joskus olis ihana viettää ihan vaikka vaan kaksin aikaa ja jutella, koska on monta sellaista asiaa, milloinka pitäis katsoo molempien kalentereita ja päättää esim loma yms ajankohtia. Kun hetki sitten kirjotin kauheen avautumisen, niin paljon ollaan menty siitä eteenpäin. Kun mää olin Venäjällä, niin Juuso oli sillä välin tehnyt illan kuvioihin muutoksia ja nukkumaan meno oli huomattavasti helpompaa. Lapset omaksuu aika helposti ja nopeesti uudet tavat ja niistä on nyt pidetty kiinni. Ja myös kun äiti ei ole paikalla niin moni asia sujuu helpommin. Raivarit on vähentynyt varmaan 50%. Mikä on aivan mahtavaa.

Meidän lapset on kaikki luonteeltaan tosi iloisia ja meillä on oikeesti tosi hauskaa yhdessä. Vikke ja Vivian on jo alkanut kivasti leikkiin yhdessä ja niitä leikkejä on ihana seurata, kun ne on niin tosissaan. Kovia juttuja on nyt kotileikki, meikkaus ja autot. Vaikka arki kuluu minutti aikataululla, niin mulle on aina ollut tosi tärkeetä se, että lapset saa harrastaa. Harrastus antaa avaimia ja valmiutta elämään. Myös harrastuksen kautta opetellaan niitä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, mitä kaikki lapset ei välttämättä arjessa joudu kohtaamaan.

Yöy menee välillä hyvin ja välillä ei. Tää on yks syy miks aina kehoitan ihmisiä hankkiin lapset nuorena, koska työssäkäyvä 36-vuotias on mun mielestä liian vanha jaksamaan jatkuvia yöherätyksiä. Joinain öinä se on vaan sitä, että lapsi tulee sänkyyn ja se menee suht iisisti… Joskus taas yöllä on pissavahinkoja ja muita sellaisia heräämisiä, mitkä herättää oikein kunnolla ja aamulla on se fiilis, että et oo nukkunut silmäystäkään.

Mää oon taas saanut kalenteriin vapaapäiviä, milloinka oon yksin kotona. Vaikka teen silloinkin usein töitä, niin mun ei tarvi puhua kenellekkään, eikä palvella ketään. Mää oon taas alkanut kesän jälkeen treenaan ja se antaa myös lisää energiaa. Toisaalta tää on hyvin tavanomaista lapsiperhe arkea. Yrittäjyys vaatii välillä veronsa, mutta se myös mahdollistaa mulla paljon asioita.

Mää oon tosi hyvillä mielin nyt mun työtilanteesta ja hieman muuttuneesta työnkuvasta. Musta kouluttaminen on kivaa ja siinä saa tutustua ihan eri tavalla alamme kollegoihin. Musta yhdessä me voidaan enemmän. Lauantaina mää lähden taas Pariisiin Balmainin koulutukseen. Sitten on omat oppimiset tältä syksyltä ohi ja siirryn itse kouluttamaan. Mää tykkään siitä, että saan asioita aikaan ja että voin jakaa omaa osaamistani, sillä samalla se kehittää myös mun osaamista. Mulla on aina ollut avoin luonne ja oon sen verran utelias, että haluan aina oppia uusia juttuja. Mää en koskaan oo ajatellut että mulla on kilpailijoita, koska siitä syntyy kateutta ja se ei vie mua millään tavalla eteenpäin. Jokaisella saralla voi kehittyä ja se onkin tän elämän suola.

Kuvat Noora Näppilä

2 kommenttia

  1. Hanna kirjoitti:

    Pakko kommentoida tuohon yövalvomisiin että sen jaksaminen on enemmän kiinni yksilöstä kuin iästä. Mun kaksi lasta on kummatkin olleet tosi huonoja nukkujia. Eka valvotti kolme vuotta herätän vähintään 10x yössä ja tää toinen on samanlainen ( nyt 1,5 eli saa nähdä koska alkaa nukkumaan). Ensimmäisen syntyessä olin 33 ja joskus vähän kärsin väsymyksestä mutta en mitenkään merkittävästi. Tän toisen synnyttyä olin jo 39 mutta en ole vielä
    kertaakaan ollut oikeasti väsynyt tämän lapsen heräilyjen kanssa, vaikka nyt en saa edes aamulla nukkua rauhassa kun pitää nousta koululaista laittamaan matkaan jos nuorempi sattuisi nukkumaan pidempään. Toisaalta mun elämää helpottaa kovasti se etten vielä ole töissä ( mutta opiskelen tässä samalla kun olen kotona).

  2. Hannis kirjoitti:

    Olipa kiva postaus! Jotenkin kiva kuulla miten muut järjestävät arkea ja millaisia fiiliksiä se herättää. Sun arki kuulostaa kyllä tehokkaalta mutta myös varmasti voin kuvitella että tuntuu raskaalta! Varsinkin tuo osuus arkisin että pääset kotiin kuuden maissa ja läpsystä vaihto, Mutta toisaalta onneksi teillä on kuitenkin noita viikonloppuja että ehditte viettää perheenä aikaa myös. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.