Hae
Prime Life by Umppu

Onko luonteenpiirteet aina anteeksiannettavia?

 

Kaikki me ollaan erilaisa, mikä on hyvä asia. Olishan se jopa hieman hullua, jos kaikki ihmiset olisivat kaikista asioista samaa mieltä, näyttäisivät samalta ja toimisivat samalla tavalla ja tykkäsivät samoista asioista. Meiltä löytyy paljon erilaisia luonteita ja mää haluankin kirjoittaa siitä. Jotkut ihmiset uskoo horoskooppeihin. Mää oon itse Oinas ja sen verran on myönnettävä, että aina kaikki Oinasta kuvaavat luonteenpiirteet kuvaa mua lähes täydellisesti. Mää oon aina ollut ehkä sellainen oman tien kulkija. Oon tehnyt omia juttuja joihin uskon, vaikka mulle olis monesti matkanvarrella tultu sanomaan, että ei tosta tuu mitään.  Mää en oo silti niistä kommenteista välittänyt ja pakko sanoa, että monessa asiassa oon onnistunut ja saavuttanut just sellaisia asioita mitä oon halunnut. Se ei silti tarkoita että ne mun tekemät asiat olis aina ollut niitä jatkuvia onnistumisia, sillä moni asia on myös mennyt pieleen. Mää oon myös huomannut aloittaessani jotain, että tää ei ollutkaan mun juttu ja lopetan sen usein yhtä nopeesti kun aloitan. En tee sellaisia asioita tai projekteja väkisin mitkä ei kiinnosta

Mulla on aina joku visio. Oon aina ollut hyvin määrätietoinen, kunnianhimoinen, eteenpäin pyrkivä ja ahkera. Mun horoskoopin ehkä niitä negatiivisia piirteitä on tietynlainen kaiken hallinta. Oon todella huono delegoimaan asioita ja koitan aina selvitä kaikista itse. Ajattelen ehkä että on jotenkin heikkoutta jos ei selviä. Mää oon aina halunnut että asiat tehdään ohjeiden mukaan eikä sovelleta. Kun on selkeät ohjeet niin kaikki sujuu, mutta siinä vaiheessa kun jokainen alkaa soveltaan menee mulla hermot. Mää en myöskään kestä yhtään sellaista, että jos tehdään yhdessä jotain, niin joku ottaa kunnian asiasta itselleen. Usein se on vielä sellainen tyyppi, joka ei ole eväänsä hetkauttanut asian suhteen.

Onko se niin että toisten luonteenpiirteet esimerkiksi on hyväksytympiä, kuin toisten? Elämässä selviää hyvin pitkälle sillä, jos on joustava. Toiset taas ei pysty joustaan ollenkaan ja joskus kun edessä olisi jotain sellaista tekemistä, mikä ei itseä miellytä näkee sen naamasta jo kauas. Mököttävä aikuinen on musta sellainen.  Vaikka meillä olis kuinka valta päättää omasta elämästä niin välillä joutuu tekemään sellaisia asioita tai ratkaisuja, mitkä ei miellytä, että me päästään johonkin tiettyyn pisteeseen. Jotenkin sellainen ajattelutapa, että mää teen mitä mää haluan on ehkä vähän lapsellista? Vai onko? Itsekkyys on jossain asiassa ihan tervettä, mutta monella itsekkyydellä ei ole mitään rajaa.

Jos ollaan vaikka ystäväporukassa, niin oletteko huomannut että monta asiaa tehdään jotain yhtä ihmistä miellyttäen, koska muut ei halua tai jaksa mitään ongelmia, draamaa tai sitä mökötystä. Onks sillä ihmisellä valta siihen porukkaan vain ja ainoastaan sen luonteenpiirteen takia?

Mää oon vuosia opetellut sanomaan ihmisille jos niillä menee yli. Koitan sanoa sen tietysti aina ystävällisesti ja rauhallisesti. Oon myös oppinut sanoon ääneen sen jos mulla menee huuruun tai jos mää oon ihan super ärsyttävä.  ”Anteeks olin ihan super ärsyttävä”. Ei mun mielestä kekenkään kuulu saada erityiskohtelua oman luonteenpiirteensä takia. Ei voi sanoa että on liian herkkä tai liian rohkea vaan pitää osata myös hillitä niitä omia vahvoja piirteitä ja ehkä joskus olla vaikka hieman rohkeampi.

Mää oon oikeesti luonteeltani tosi herkkä vaikkei se välttämättä välity muille. Mää oon yleensä aina se joka ekana pillittää ja kuka ei kestä tiettyjä asioita ollenkaan. Mää mietin ihan liikaa muiden murheita, vaikka en voi niille asioille tehdä yhtään mitään. Mää koitan kokoajan kehittää niitä omia luonteenpiirteitäni tasapainoisemmiks. Musta jokaisen on opittava ja osattava hillitä itsensä tilanteessa kun tilanteessa. Lapset on opettanut mulle kärsivällisyyttä aivan uskomattoman paljon ja myös mun työ ”toimitusjohtajana” (siis toi nimitys on niin läppä, enkä vois koskaan käyttää sitä missään julkisesti vaikka se onkin mun virallinen titteli) opettaa mua joka päivä lisää ymmärtään muita ja sitä, että kaikki ei mee aina niinkuin mää haluan.. Oikeestaan tässä elämässä ei juuri mikään mee niinkuin mää haluan ja se on aika hyvä oivallus.

Kuvat Noora Näppilä

4 kommenttia

  1. Manduca kirjoitti:

    Lasten saamisen myötä luonteenpiirrettä on osannut kehittää parempaan suuntaan tai sitten se on vain muuttunut siinä sivussa. Ennen olin paljon negatiivisempi, saatoin liikaa valittaa asioista, nykyään olen kärsivällisempi ja empaattisempi. Se on toiaaalta jännä, miten lapset on muuttanut luonteeni ihan toisenlaiseksi ja sinne parempaan suuntaan. Myös työ on muuttanut luonnettani. ja sekä myös käyttäytymistäni vapaa – ajalla. Olen sosiaalisempi ja uskallan sanoa mielipiteitäni enempi. Puheliaampikin olen. Horoskoopistani luonteenpiirteitä mitä itsessäni olen huomannut on päättäväisyys ja periksiantamattomuus. Se on ollut hyväksi, ilman niitä ei elämässäni olisi tiettyjä asioita tai oikeastaan minulla ei olisi mitään näitä ilman päättäväisyyttä luonteessani. Pienenäkin menin kuulemma jo läpi harmaan kiven. Oma lapseni sattuu olemaan saman horoskooppimerkin edustaja kanssani.

  2. Katu nimeltä Salakakkuja kirjoitti:

    Mäkin olen monesti miettinyt, miten nuo tilanteet pääsevät syntymään. Siis miten joku ihminen saavuttaa sellaisen aseman, että häneltä hyväksytään toisenlaista käytöstä kuin mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää muille. En siis usko, että on tiettyjä luonteenpiirteitä, mitä hyväksyttäisiin, mutta on vain tiettyjä yksilöitä, joilta hyväksytään enemmän. Ja sitten vaikka työpaikalla saatetaan yhdessä kahvitauolla hurrata, että jee, tänään Se Yksi ei huutanut kokouksessa kenellekään. Sitten taas, jos joku muu käyttäytyisi puoliksikaan samalla lailla, kaikki olisivat aivan pöyristyneitä. Mielenkiintoista tosiaan.

    • primebody kirjoitti:

      totta… Mutta miks ne asiat on näin. Onks ne tyypit vaan sellaisia ettei niille uskalla kukaan sanoa että sun käytös ei oo sopivaa, vai mikä siinä on?

  3. Katja kirjoitti:

    Meillä ikäväkyllä ainakin olen huomannut, että tämä yksi työntekijä ei opi vaikka kuinka sanotaan. Keskusteluissa oltu ja silloinki lopuksi tämä henkilö sanoo kommentin: ”mutta en olisi toiminut näin mikäli te ette olisi tehneet näin ja näin..” eli kaiken keskustelun ja kehityksen jälkeen vesittää koko keskustelun viimeisellä kommentillaan. Henkilö jo yli 40, joten tuntuu että ei muuksi muutu vaikka kuinka saanut noottia luonteenpiirteestään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *