Hae
Prime Life by Umppu

Lakisääteiseksi äidin yö-unet

Mulla oli eilen ensimäinen vapaapäivä moneen kuukauteen yksin. Mun vapaapäivähän koostuu pitkälti töistä, joita en ehdi tekemään arjessa. Mun työnkuvaan kuluu paljon muutakin, kun parturi-kampaajan työ. Hallinnollisia hommia on yllättävän paljon. On laskuttamista, tilauksien tekemistä, palavereita, suunnittelua ja sosiaalisen median juttuja, työvuorojen tekemistä, kirjanpitoa, laskujen maksua… listaa voi jatkaa ties kuinka pitkälle.  Kotona on ihana rauha tehdä ne kaikki to-do listalta rauhassa ja täydessä hiljaisuudessa. Mää oon miettinyt meidän äitien jaksamista ihan niinkuin aikuisten oikeesti… Mää olin eilen  aamulla treenaamassa kesän jälkeen pitkästä aikaa… jo lämmittely 5min porraskoneella tuntui ihan helvetiltä… en oo kesän aikana tehnyt yhtään mitään, tai toki juossut lasten perässä.

Vaikka liikkuminen on hyvinkin rinnastettavissa meidän hyvinvointiin ja jaksamiseen, niin sille ei vaan jää aikaa ihan hirveesti ja se on aina se asia, mistä meidän perheessä usein vanhemmat nipistää, jotta lapsi ja pian lapset saa harrastaa. Mää kävin aamulla viemässä lapsen päikkyyn ja lähdin siitä urheileen ja kun palasin kotiin olin aivan kuollut ja super väsynyt. Mulla oli ties vaikka mitä hommia tehtävänä, mutta päätin että mun on pakko hieman levätä.. Sellaiset kevyet 3,5 päikkärit tuli vedettyä. Olisin varmaan oikeesti nukkunut pidempäänkin, mutta vanhin lapsi tuli koulusta. Siitä vaan sitten ylös ja töiden pariin. Tein vielä ennen kun hain lapset niin nopean siivouksen kotona.

Meillä on taas ollut hieman levottomia öitä. Lapset tulee yöllä meidän sänkyyn.. välillä siivoillaan ja vaihdellaan lakanoita yöllisten pissa vahinkojen jäljiltä ja ties sun mitä. Sitä katkeamatonta unta saattaa tulla yössä vain muutama tunti kerralla ja eihän se riitä mihinkään. Mää en muista sellaista aamua, että olisin herännyt niin, että mulla on virkee olo.. Viime yö oli taas sellainen, että sain nukkua koko yön, sillä kaikki lapset nukahti eilen sohvalle, enkä todellakaan lähtenyt siirtelemään niitä omiin sänkyihin. Musta jokaiselle vanhemmalle kuuluisi lakisääteisesti kunnon yöunet ehdottomasti.

On paljon eri ikäisiä vanhempia. Itse olen nyt 36-vuotias ja koen että olen jo aika iäkäs pienten lapsen äiti. Toki meidän vanhin täyttää 11 tänä vuonna. On täysin erilaista jaksaa reilu parikymppisenä, kun että se 40 kolkuttelee ovella. Niinkun oon aiemmin kirjoittanut, että mun työ on mulle todella tärkeä ja tiedän että mun kaltaisia naisia on paljon. Tavallaan siinä työelämässäkin me eletään nyt sellaista vaihetta, että jos esimerkiksi omalla uralla halutaan eteenpäin ja saada nähtävää kehitystä on se tehtävä nyt, eikä silloin kun ollaan siinä viidenkympin korvilla.

Mulla on ollut itsellä ihan selkeesti elämässä sellainen tietoisesti mietitty vaihe, mihin kuuluu perhe ja työ. En vaan yksinkertaisesti pysty venyyn muihin tällä hetkellä. Mulla tulee päivittäin ties mitä kutsuja kaikenlaisiin tilaisuuksiin. Osa on todella mielenkiintoisia ja osa taas ei, mutta jätän oikeastaan kaiken sen väliin. Mää herään aina aamulla ajoissa. Teen usein töitä jo 6.00 koneella samalla kun lapset katselee piirrettyjä. Sitten edessä on työpäivä, mikä mulla on minimissän sen 9h. Usein töiden jälkeen on lapsen joko haku tai vienti treeneihin ja perheen kanssa oleilua. Se oleilu ei suinkaan ole mitään hyggeilyä, vaan sykkimistä suoli pitkällä ympäri taloa. Samalla noukin tavaroita lattialta ja vien niitä oikeille paikoille, pesen pyykkiä, laitan tiskejä, viikkaan vaatteita ja touhuan muita kodin askareita ja tietty leikin niiden lasten kanssa. Siinä on sitten iltapala ja nukutushommat, mitkä saattaa joskus mennä ihan ok, mutta yleisemmin ne ei mene… Istahdan usein ekan kerran alas koko päivänä 23.00….  Mää tarviin illalla myös sen hetken omaa aikaa. Mun on saatava olla hetki siinä ihan rauhassa ja itsekseni.

kun teen asiakaspalvelutyötä, niin käytännössä palvelen ihmisiä siitä aamu kuudesta sinne ilta kymppiin/yhteentoista…. Kun moni sanoo usein vinkkinä, että mee samaan aikaan nukkuun lasten kanssa, niin joskus niin teenkin…. mutta usein se oma aika on mun vaan saatava. Jos ajatellaan asiaa vaikka niin, että mieti miltä susta tuntuis, kun kaiken hereillä-olo ajan palvelisit jotain ja välillä usein ne yötkin. Ehkä toi on vähän hassusti kuvailtu, mutta ihan täysin totta. Tätä asiaa ei ymmärrä ihmiset kenellä ei ole samanlainen tilanne. Ne ihmiset on myös usein todella hyviä keksiin ratkaisuja sun ongelmaan, jotka on usein aivan paskoja…. Usein he ehdottavat että vie lapset hoitoon…. tai mene hotelliin… Monella on se tilanne, että niitä hoitopaikkoja ei vaan ole. Vaikka mun koko suku asuu tapereella, niin ei meillä jonoa ole oven takana jotka haluaa mun lapset yökylään hahaha….

Musta jo ajatuksena se, että soittelisin ympäri kyliä joka viikonloppu että voitko ottaa mun lapset hoitoon on jo niin työläs, että jätän suosiolla väliin. Samassa elämäntilanteessa kun itse elän, niin moni ei ymmärrä edes sitä, että ei silloin viikonloppuisin levähdetä vaan meno on usein sitä arkea hevimpää. Joskus joku myös ehdottaa jotain baarikierrosta rentoutumiseen…. Siis meillä esim on kotona niin kovat desipelit kokoajan, niin mulle sais melkein jopa maksaa, että lähtisin jonnekkin yökerhoon mun mahdollisella vapaa-ajalla… Edelleenkin haaveissa on se äänieristetty pimeä huone hahaha…..

Jokainen tässä tilanteessa oleva vanhempi kuitenkin rakastaa niitä lapsiaan. Sellainen kommentti kun ”mitäs teet niitä lapsia, tai onko niitä lapsia pakko hankkia kun elämä on niin raskasta” ei kuulu tähän postaukseen. Usein kuitenkin niitä suurimpia valittajia on ne ihmiset, jotka ovat vain itse vastuussa omastta elämästään ja omasta unestaan. Heillä on aikaa itselleen monta tuntia päivässä… Mää haluan kirjoittaa näitä asioista ihan siitä syystä, että tiedän antavani vertaistukea muille äideille. Some on täynnä niitä kuvia täydellisesti puetuista lapsista kukkakedon reunalla ja kodeista jotka ovat aina ihan tiptop… Mää oon taas välillä laittanut esim instaan videon lapseni raivoamisesta, missä hän heittää mun kengillä tai paiskoo ovia… Ne on niitä pätkiä, mistä saan kymmeniä, joskus jopa satoja viestejä, missä mua kiitetään vertaistuesta. Mää haluan myös näyttää rehellisesti, että mikä roolijako mulla on omassa arjessa. On työminä ja kotiminä. Haluan myös näyttää, että ruuhkavuosien keskellä sulla voi silti olla rajattomat mahdollisuudet omassa työelämässä ja unelmien toteuttamisessa, vaikka vapaa-ajalla vaihteletkin niitä kakkavaippoja ja siivoilet pissoja. Raskasta se on mutta me äidit kyllä selvitään ties mistä. Mää saan myös itse ihan super paljon voimaa teistä mun seuraajista ja älkää missään nimessä lopettako kommentointia tai ig viestittelyä, sillä usein ne on mun päivän kantava voima.

-Umppu

6 kommenttia

  1. Anni kirjoitti:

    Kiitos hyvästä postauksesta! Meillä oli myös joku aika takaperin tuota yövaeltelua, että lapset tuli joka yö meidän vanhempien sänkyyn. Se katkaisee aina kaikkien yöunet ja lisäksi aamuisin niska ja selkä ovat kipeinä huonosti nukutun yön jäljiltä. Pohdittiin ratkaisua tähän yövaeltamiseen ja ensin kokeiltiin ihan keskustelua lasten kanssa (3v ja 5v), no ei ollut vaikutusta ? Sitten tuli ajatus, että kokeillaan tarrakikkaa, kirjoitettiin paperiin numerot 1-10 ja joka aamu saa yhden tarran, jos on nukkunut omassa sängyssä koko yön. Kymmenen tarran jälkeen saa valita jonkun pienen lelun tms. kaupasta. Vähän olin skeptinen tämän toimivuudesta, mutta heti ensimmäisestä yöstä lähtien nukkuivat koko yön omissa sängyissään. Tuo kymmenen tarraa on ajallisesti pitkähkö, jos on ahkera yövaeltelija, mutta pienemmille lapsille voi kokeilla alkuun vähemmillä määrillä tarroja, että ”palkinto” konkretisoituu vähän nopeammin. Ehkä tämä palkitseminen ei ole aina se paras keino, mutta meilläkin tämä yövaellus oli jo ongelmaksi asti ja unikoulut, lasten vieminen takaisin sänkyyn ym. eivät vaan tuottaneet tulosta. Tarrahomma on halpa keino kokeilla toimiiko omassa perheessä ja sillä voi saavuttaa muutamat hyvät yöunet itselleen ? Toki pissavahingot, painajaiset yms. on asia erikseen ja lapset nousee sängyistä, mutta normiyössä tuo toimi meillä. Tsemppiä teidän perheelle, kunnioitettavasti pyöritätte perheenne arkea! ?

  2. T kirjoitti:

    Mitä jos laittaisitte oman sängyn viereen patjat, joihin lapset saavat sitten tarvittaessa tulla yöllä? Tepsinyt sekä meillä että muuallakin siihen, että vanhemmatkin saavat unta kun sänky ei tule liian ahtaaksi. Ja kuitenkin lapset saavat sitä kokemaansa turvaa yöllä, eli nukkuvat vieressä patjalla, mutta sänkyyn ei ole tulemista.

  3. Hannis kirjoitti:

    Kuulostaa kyllä kovalta paletilta sun arki että ei voi kun ihailla että saat sen pidettyä kasassa. Koetko että olet yksin pyörittämässä arkea vai onko mies ja isovanhemmat mukana? Jos yksin tekee liikaa niin luulisin että käy aika pian liian raskaaksi? Teillä kuitenkin vasta 1 harrastaa (?) eli siinä tullee vielä muutamassa vuodessa lisää hommaa. Itsellä 2 lasta (5&8) ja 40 v tuli mittariin ja normi toimistoaikoja noudattaen kahden lapsen kahden harrastuksen ja miehen vuorotyön kombolla on jo haasteita välillä. Mutta silti en suostu myöskään luopumaan muutamasta omasta liikuntakerrasta ja välillä treffeistä. Mielestäni on vaan pakko miettiä myös omaa jaksamista koska se arkihan sitä ”elämää” on ja jos se tuntuu uuvuttavalta niin lähtee se idea elämisestä. Totta kai sitä jostain joutuu luopua että ottaa ne omat liikuntahetket tai muut omat ajat mutta sellaista se on, kaikkea ei ruuhkavuosinainen voi saada 🙂 Tsemppiä arkeen!

    • primebody kirjoitti:

      Kyllä tässä on ihan kaikki työllistetty 🙂 vielä ainakin toistaseks jaksaa 🙂

  4. Suvi Maarit kirjoitti:

    Kuulostaa niin tutulle, huh huh. Mitenköhän kauan sitä jaksaa taas mennä lyhyillä ja pätkittäisillä unilla. Se äidin hyvinvointi on niin tärkeä juttu. Bloggasin äsken aiheesta blogissani ”Äidin hyvinvointi arjen keskellä” (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)
    Ihanaa viikonloppua!

  5. Äitiä väsyttää kirjoitti:

    Kiitos tästä postauksesta, tuli tässä lapsiperhearjessa just sopivaan kohtaan ♥️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.