Hae
Prime Life by Umppu

Jetset elämää vai luksusta?

 

Nyt on lehtien palstoilla ollut paljon juttua siitä, kuinka jetset elämä, vai luksuselämäksikö sitä kutsutaan, voi romahtaa hetkessä. Oon kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin, mutta nyt oli sellainen fiilis, että halusin kirjoittaa uudelleen. Tämä aihe liittyy vahvasti rahaan ja rahankäyttöön. Usein sanotaan että raha ei tuo onnea, mutta oon toisaalta siitä vähän eri mieltä. Nykymaailmassa rahalla saa valtaa ja se mahdollistaa paljon sellaisia asioita, mistä muut saattaa vain haaveilla. Raha ei kuitenkaan kasva puissa, eikä ole ilmaista rahaa, jollet ole voittanut lotossa. Peritytkin rahat on joku muu tehnyt kovalla työllä.

Jos mää ajattelen mun omaa taloudellista tilannetta tällä hetkellä niin se on ihan hyvä. Painotan kuitenkin että teen kokoajan kahta työtä samaan aikaan, eli ilmaiseksi en rahojani saa. Mun elämä ei ole kuitenkaan mitään hulppeita huviloita ja ferrareita, ettei nyt kukaan käsitä väärin. Tarkoitan tavallaan sitä, että mun tilin saldo ei ole koskaan nollassa.

Sosiaalinen media luo meille väsitämättäkin suuria paineita mutta samalla kateellisuutta ja ihmetystä. Vaikka toisen onni ei ole sulta pois ja aika usein esimerkiksi kuvien takana tarina on jotain aivan muuta miltä se näyttää. Musta olis ihana esittää kysymys niille ihmisille, jotka sanovat lauseen, että haluan naimisiin jonkun rikkaan miehen kanssa, että toisko se sulle sen onnen? Vai saisitko mahdollisesti sellaista haaveilemaasi jetset elämää tai luksuselämää, jonka hinta voisi olla masennus tai jokin muu lieveilmiö?

Valehtelisin jos väittäisin ettenkö nauttisi siitä, että aamulla painaisin nappia ja töräyttäisi itselleni pikku laten ja lähtisin vähän reippailemaan.  Parit askelkyykyt palmujen alla, jotta saa pienen soijan pintaan ja kroppa pysyy mintissä. Aamulenkillähän päivä lähtee kivasti käyntiin ja varsinkaan jos ei ole sen kummemmin työaikoja (kun töitä ei jetsettailijan kai tarvi tehdä tai ainakaan niiden puolisoiden) saati hoitaa talosta 3 lasta omiin hoitopaikkoihin, pakkailla eväitä ja muistaa että on se helvetin metsäretki, punaistenvaatteiden päivä ja yhdellä levyraati. Siitä sitten reippailun jälkeen pikku vihersmootsit naamaan ja ihanan rentouttavaan kasvohoitoon makaamaan kultahippunaamio naamassa. Kasvohoidon jälkeen nauttimaan lounasta ja tietty cafe latte ja  matkalla kotiin pikku shoppailut jossain kivassa merkkiliikkeesä ja kotiin nauttimaan auringosta. Iltapäivästä kampaajalle föönauttaan hiukset ja valmistautumaan dinnerille. Päivän suurin agenda on että: MITÄ MÄ LAITAN PÄÄLLE? Ajatelkaa että jonkun elämä on just tota. Mää tulisin varmaan hulluks viikon jälkeen, mutta kai tätä elämäntyyliä kadehditaan?

Jos ajatellan ihan realistisesti, niin sulla pitää olla ihan vitusti rahaa, jos ostat kerran kuussa ihan ohimennen monen tuhannen euron käsilaukun, syöt ulkona 1-3 kertaa päivässä ja matkustat. Sun käteenjäävä raha pitää olla vähintään sen 15 000e/kk ja jos oikein kunnon jetsettiä aiot elää pitää sen olla jo 100 000e/kk. (jollei sulla ole sitä rikasta miestä kuka maksaa kaiken ja sinä olet kotirouvana) Kuinka moni ymmärtää sitä? Harva. Musta lehdessä oli hienosti mainittu lauseella, että: Mikä sitten on luksusta? ”:Kaikki mitä näet ympärilläsi on jotain sellaista mihin sinulla on varaa. Jos vaikka rakennat sen oman elääsi jonkun toisen talouden varaan voi se oma linna musertua hetkessä. Siinä katoaa jetset ja luksuselämä kun pieru saharaan. Mitä siitä jää käteen? Ei välttämättä yhtään mitään.  Mää ymmärrän että on pariskuntia, missä vaikka vain toinen tekee töitä ja toinen hoitaa vaikka lapsia kotona tai vastaavaa, mutta sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että pyritään toisen varallisuudella johonkin sellaiseen, mihinkä itsellä ei olisi koskaan varaa, eikä rakenneta mitään omaa. Esitellään luksus elämää, mikä ei tavallaan perustu mihinkään.

Mää oon toisaalta tosi onnellinen, että oon syntynyt 80-luvulla. Ei silloin ollut tälläistä. Lapsuus vietettin lama-ajassa eikä kenelläkään ollut mitään luksuselämää. Ei tavallaan tarvinnut näyttää kenellekkään mitään. Karu todellisuus on että jos haluat elää luksuselämää ja ostaa vaikka erilaisia merkki brändejä ja sinulla ei ole siihen varaa, niin elät kokoajan yli varojesi ja velkaannut. Ei tarvi olla edes kyse mistään merkki brändistä vaan ylipäänsä siitä, että jos elät kokoajan yli varojen niin velkaannut ja joudut vaikeuksiin. Jokaisen pitäisi osata hallita omaa talouttaan niin, että ymmärtää mihinkä on varaa ja mihinkä ei. Nykyään on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia saada lisäansioo, niin siitä sitten vaan onnea kokeilemaan.

Mua jotenkin aina surettaa monen ihmisen ajattelumaailma siinä, että on pakko saada kun tollakin on. Jos sulla ei ole siihen varaa niin et voi sitä saada, vaikka haluaisit. Toisilla on helpompi tie rahanluoon kun toisilla, mutta kaikissa on se oma kääntöpuoli. Vaikka raha tuo tietynlaista turvaa ja luo mahdollisuuksia, niin se ei silti ole onnen takuu. Mää haluaisinkin sanoa kaikille, että koittakaa edes hieman katsoa läpi niiden instagram kuvien, sillä totuus voi olla jotain aivan muuta kun miltä näyttää. Ei se kymppitonni kello ranteessa tee susta yhtään perempaa ihmistä <3.

-Umppu

 

3 kommenttia

  1. Ansku kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus. Ajattelen samalla tavalla. Seuraan joitain näitä toisen, esim. varakkaan teollisuussuvun pojan rahoilla hieman leveileviä instatähtiä ja hieman ristiriitaisia feedejä siellä minusta on. Puhutaan henkisestä hyvinvoinnista ja myydään erilaisia valmennuksia, mutta samalla kuvataan jotain saatua kymppitonnin kelloa ja miehen urheiluautoa. Tämä ristiriitainen viestintä ei häiritse seuraajia, jotka tsemppaavat mukana täysillä js ihailevat elämäntyyliä. Kiva toki on katsoa kauniita kuvia minustakin jne. ? Mutta on tällä elämäntyylillä myös hintansa, joka ei kuvista näy. Sitä eivät kaikki ymmärrä. Joudut hyväksymään sen, että kenellä on rahat, on myös valta. Ja joudut sietämään kaikenlaista, kun joudut pitämään miehestäsi kaksin käsin kiinni. Se ei näy kuvista, mutta on rivien välissä luettavissa kyllä. Tässäkään asiassa ei ole ilmaisia lounaita pitemmän päälle. Kaikella on lopulta hintansa.

  2. Pee kirjoitti:

    Myönnän, että varmasti ostaisin pari-kolme ihanan makean upeaa nahkaisia merkki laukkua, jos semmosta ekstraa olis. Tosin – saako semmonen olalla käydä sit Lidlissä pieruverkkarit jalassa?! 😀 Raaskisinko käyttää? No olis varmasti sellaisiakin hetkiä… Mutta ihan ensin mulle luksusta olis se, että saisin käyttää enemmän palveluja. Jos mulla olis rahaa (ja aikaa) kävisin varmasti useammin parturissa, säännöllisesti kosmetologilla ja hieronnassa. Ottaisin kotisiivouksen kerran viikossa. Matkustaisin. Voisin joskus harkita lastenvahdin palkkaamista. Olisihan se hauska syödä enemmän ulkona sushia ja raaskisi ostaa Jungle Juice Barin smoothien päivässä. Ehdottomasti jos olis sitä alkaa, pyrkisin treenaamaan useammin ja mahdollisesti joskus jopa valmentajan kanssa. Veisin kenkiä suutarille ja auton pesulaan. Ja tää palveluiden käyttäminen kyllä lisäisi rahan kiertoa yhteiskunnassa: joku saa niistä mun käyttämistä palveluista palkkaa ja valtio veroja. Se mihin priorisoin, on aika lasten kanssa (joskus siihen kuuluu HopLop, joskus puisto tai metsä – joskus pehmis ja joskus kotona tehdyt eväät) ja perheen safka. Tulevaisuudessa haluan satsata lasten harrastuksiin. Ei siinä ykkössijalla oo sit mun kasvohoidot. Mut – mä olen ammattini valinnut ja haluan pitää myös vapaata enkä tehdä töitä 24/7. Kai voisin toisessa ammatissa tahkota enemmän rahaa. Mut kyllä some vääristää.. ja aiheuttaa kateuden tunteita ja himotuksia eri tavaroihin ja huonommuuden tunnetta siitä, etten jaksa vetää aanulenkkejä 😀 mutta myös tykkään katsoa ja saan iloa niistä kauniista some kuvista. Kunhan muistaa perspektiivit ja pitää huomioida se, että some antaa enemmän ku ottaa. Tämmöstä tajunnanvirtaa. Nyt nukkumaan. T Kahden pienen lapsen äippä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *