Hae
Prime Life by Umppu

Kuinka valmistaudun henkisesti hektiseen syksyyn?

Mun syksy tulee olemaan todella kiireinen. Tarkoitan nyt töiden merkeissä ja tiedän, että tulen olemaan taas aika limiteillä, mutta mulla on nyt jo mahdollisuus valmistautua siihen henkisesti. Mää oon itse oppinut keskittymään elämään päivä kerralla. Mun on oikeastaan pakko, sillä jos mietin ja stressaan kaikkea tulevaa ja pähkäilen kuinka siitä selviydyn niin tilanne tulee olemaan katastrofi jo ennen kun se on edes alkanutkaan. Mulla on syksyllä 14 päivää koulutusta. Siihen vielä tulee lisäksi koulutukset minne itse meen. Olen käytännössä syksyllä melkein kuukauden koulutuksissa. Se vaatii pitkää suunnittelua ja suunnitelmaa. Kaikki koulutukset on eri kaupungeissa tai maissa ja se tietää paljon matkustamista ja hotelli öitä. Olen tietysti myös ne päivät pois omasta salongistani ja saatan olla töissä vaan muutaman päivän viikosta. Aikoja asiakkaille on tarjota vähän ja mun on vaan pysyttävä kovana, etten venytä päiviä yömyöhään. Pakko myös muistaa pitää omat vapaapäivät tai olen silkka ihmisraunio.

Mää oon itse halunnut tämän muutoksen ja tehdä kouluttajan työtä. Tykkään siitä todella paljon ja se antaa ihan erilaista fiilistä työntekoon. Koulutuskaudet on meidän alalla usein kevät ja syksy, minne koulutukset keskittyy. Mää myös treenaan kotona aina kun ehdin. Mulle yks tärkeimpiä asioita alallani on kouluttautuminen. Mää en halua että mulla on 30-vuotta se sama Ullan Salonki, missä ei ole koskaan tapahtunut mitään muutoksia. Mun mielestä kouluttautuminen kannattaa aina. Vaikka sieltä oppisi vain yhden asian on se kannattanut.

Mää oon rakastunut  (meillä Suomessa) aivan uudenlaiseen kampaustyyliin, mikä taas esimerkiksi Venäjällä on super suosittua. Jos ajatellaan esimerkiksi tulevaa kampauskoulusta Pietarissa minne olen menossa opiskelemaan oon aivan super innoissani. Mulle oli aivan uus asia se, että sielä on esimerkiksi ihmisiä, jotka tekevät vain kampauksia, eikä ollenkaan värjää ja leikkaa hiuksia. Kampauksien tekijät on sielä todella tunnettuja ja he pitävät koulutuksia ympäri maailman. He tekevät aivan uskomattoman kauniita kokonaisuuksia, mitä myös itse haluan oppia.Suomessa ei ainakaan vielä toistaiseksi ole sellaista ammattia, mitä sielä harjoittaa moni. Toivon muutenkin että Suomessa alettaisiin panostaa enemmän juhlalookkeihin sekä vieraana, että sankarina. Mää itse aina esimerkiksi häissä katselen ihmisten rasvaisia hiuksia ponnarilla ja mietin, että näinkö juhlaparia kunnioitetaan.. No tämä on tosin vain minun mielipide.

Menen syksyllä myös yhdelle meikkikurssille hakemaan lisää oppia. Vaikka kouluttautuminen maksaa, niin se kehittää mun omaa ammattitaitoa niin paljon, että se maksaa itsensä takaisin. Mun haavena tulevaisuudessa on luoda kokonaisuuksia, mistä olen aiemminkin puhunut. Tekisin työkseni varmasti vain kuvauksia, jos se olisi Suomessa mahdollista, saati kannattavaa. Muoti laahaa täällä muutenkin todella paljon perässä tai se puuttuu kokonaan. Siksi rakastankin kouluttajan työtäni Balmainin parissa.

Tähän kaikkeen kuitenkin tärkeimpänä asiana tulee perhe ja sille on järjestettävä myös aikaa. On haastavaa yhdistää salonki yrittäjyys, blogaaminen, perhe ja koti. Mulla onkin tavallaan kaksi ihan eri juttua. Töissä olen aina huoliteltu ja siistissä vaatteissa ja kotona taas aina verkkareissa ja ilman meikkiä tukka tötteröllä. Mun lapset on vielä niin pieniä, että ne tarvii mua kokoajan ja haluan olla myös heidän kanssaan. Mää oon joutunut karsiin paljon asioita mun elämästä, mutta taas toisaalta teen just niitä asioita mistä tykkään. Lapset kasvaa hirmu vauhtia ja tiedän, että ei mene kauaa kun se äiti ei oo aina se päivän odotetuin vieras. Haluan nyt tehdä omaa urapolkua, jotta voin keskittyä siihen kun lapset kasvaa. Mun työni on mulle todella tärkeetä ja nautin siitä. Vaikka usein asetankin itseni sen suhteen todella äärirajoille, niin kertaakaan en ole katunut. Mulla onkin paljon uudenlaisia suunnitelmia ens vuodelle, joita koitan työstää loppuvuonna eteenpäin.

Oon ollut viikon lasten kanssa nyt lomalla ja oon nauttinut siitä, mutta samalla fiilis on ollut aika passiivinen. Tiedän että välillä on hyvä vaan olla ja pysähtyä, mutta taas toisaalta tykkään kyllä siitä sykkimisestä. Oon miettinyt paljon mun ura haaveita ja miettinyt kuinka niissä pääsen päämäärään. Se tulee vaatimaan varmasti paljon, mutta taas toisaalta se on uuden saavuttamista, mikä inspiroi mua aivan valtavasti. Vaikka mää oon aina väsynyt, niin nyt ollaan jo paremmalla puolella kun pari vuotta sitten. Saan viikossa nukkua jopa 2-3 yötä niin ettei kukaan herätä mua kertaakaan. Syksylle on myös tulossa pientä uutta projektia, mistä kuulette pian lisää.

-Umppu

6 kommenttia

  1. Reija kirjoitti:

    On tosi mielenkiintoista seurata sun uraasi ja kuinka uskallat edetä siinä ja ihailen tuota! Itseltäni puuttuu sellainen rohkeus ja jämähdän tuttuun ja turvalliseen. Itselläni työelämää vielä ainakin 20 v ja miettii alan vaihtoa mutta se rohkeus puuttuu. Mietin että saako sitten uutta työtä, onko rahallisesti varaa yms.

  2. Johanna kirjoitti:

    Hei Umppu!

    Kirjoitat mielenkiintoisista aiheista ja blogi-tekstisi ovat sisällöllisesti lähtökohtaisesti selkeitä ja johdonmukaisia.
    Jäin pohtimaan, kun kerroit kouluttautuvasi kokoajan ja miten se kannattaa ja miten saat koulutuksista paljon ja tietysti voit palvella myös asiakkaita tämän myötä kokonaisvaltaisemmin ja paremmin.

    Heitän ajatuksen ja tarkoitus ei ole loukata. Olet kertonut, että blogin kirjoittaminen on yksi ammateistasi näiden muiden lisäksi. Kun puhut koulutuksen tärkeydestä ja siitä miten se kannattaa, suosittelisin, että kävisit jokin kirjoittamisen perusteet yms. Kurssin. Korjaa jos olen väärässä, ymmärtäisin myös, että vaikka tekstin tuottaminen onnistuu ja aiheet ovat mielenkiintoisia. Virheitä tekstissä on melkolailla paljon ja se on osittain hankalaa sinulle, osa varmaan ihan näppäilyvirheitä.

    Ajattelin, kun kerroit, että haluat olla työssäsi hyvä, niin tässä voisi olla kehitettävää. Tosin sinulla on monta muutakin rautaa tulessa, on ymmärrettävää, ettei tämä ole niistä ehkä se tärkein. Tosin olisiko järkevää luetuttaa julkaistava teksti asiantuntijalla ennen julkaisua? Oikein kirjoitettu teksti lisää varmasti myös blogisi lukioiden määrää ja siitä on taas etua sinulle.

    Hyvää kesän jatkoa ja voimia kaikkiin syksyn tuleviin koulutuksiin yms. Tämä on sellainen vilpittömästi positiivisesti ajateltava kommentti.

    • primebody kirjoitti:

      Ilmeisesti et ole pitkään blogiani lukenut… minulla on lukihäiriö…. tiedän että tekstini sisältää virheitä mutta en itse nää niitä. Vaikka moni sanoo tästä päivittäin alkaa se ärsyttämään ja ottaan jopa aivoon. Suurinta osaa lukijoistani se ei häiritse… se on vika mikä on minussa kun taas jollain on iso nenä… se ei lähde pois jos ymmärrät mitä tarkoitan. Tää on sille parasta harjoitusta kun kirjoitan….. mää kirjoitan tätä omalla tyylillä ja oon tehnyt sitä kohta 10 vuotta tällä lukihäiriöllä ja mieti että oon saanut siitä ammatin! Kuinka siistiä! Voit myös lukea aiemmat postaukseni liittyen lukihäiriöön

  3. Johanna kirjoitti:

    Olen lukenut blogiasi jonkin aikaa, minuakaan nuo kirjoitusvirheet ei todellakaan haittaa, (jos haittaisi, en luultavasti lukisi blogiasi ja sinulla olisi yksi lukija vähemmän). Tuo jos mikä on todellista rohkeutta, että kyseisestä ongelmasta riippumatta olet lähtenyt kirjoittamaan blogia ja saanut siitä yhden ammatin, se on oikeasti hienoa. ( Vaikeudet on tehty voitettaviksi).

    Täysin lukihäiriötä ei saa pois siinä olet oikeassa, mutta sitä voi harjaannuttaa ja yksi hyvistä keinoista on juuri tämä kirjoittaminen. On myös saatavilla erilaisia oikeinkirjoitusohjelmistoja, jotka tarkistavat tekstiä samalla kun kirjoitat sitä, mutta toisaalta nämä ovat juuri sinua ja tuovat särmää ja persoonallisuutta teksteihin.

    Ymmärrän hyvin, että jos asiasta josta sanotaan mahdollisesti päivittäin ottaa varmasti päähän. Yritin kirjoittaa asian niin, että
    se ei tuntuisi loukkaukselta, mutta niin siinä nyt kuitenkin taisi osittain käydä. Kirjoitus ja asiasanavirheet ovat kuitenkin pieniä osatekijöitä teksteissä. Tärkein antihan niissä on juuri asiasisältö, jotka ovat mielenkiintoisia.

    Hyvää kesän jatkoa.

    • primebody kirjoitti:

      En loukkaannu siitä että siitä huomautellaan vaan ärsyynnyyn. Musta on hieno olla myös esimerkkinä että lukihäiriöinen voi tehdä elantonsa kirjoittamalla. Se ei tee musta tyhmää ja itse asiassa aika monella hyvällä tyypillä on lukihäiriö jopa useilla presidenteillä. Se ei ilmene muuten kun kirjoittamalla. Se on ehkä turhauttavaa että jengi luulee etten yritä. Mää luen mun tekstit varmaan 10 kertaa ja oon aina ihan fiiliksissä ”jes nyt tässä ei oo yhtään virhettä… niin kappas kun ensimäinen kommentti onkin että opettele kirjoittaan tai että mun silmät vuotaa verta kun luen suntekstiä… ehkä hiffaat pointin <3

  4. Johanna kirjoitti:

    Ymmärrän toki. Muut eivät ehkä osaa tuoda korrektilla tavalla palautetta esiin. Itse ajattelen niin, että onko tämä sellainen asia josta haluan ylipäätään mainita, koska näen asian niin, että jos annan jostain palautetta, otan samalla tietoisen riskin siitä, että palautteesta voi kimmota jotain myös takaisin.

    Lähtökohtaisesti jos minulla ei ole hyvää sanottavaa ihmisestä tai hänen tekemisistään, olen mielummin hiljaa. Ei ole minun tehtäväni analysoida sitä mikä on oikein ja mikä väärin ja mikä hyvän tavan mukaista yms… Pyrin aina antamaan mielummin positiivista kuin negatiivista palautetta, sitä kritiikkiä saa jokainen muutenkin elämässään ihan tarpeeksi.

    Tämä oli rakentavaa ajatuksen vaihtoa kiitos siitä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.