Hae
Prime Life by Umppu

Tultaisko me paremmin toimeen ilman uskontoja?

Mää en ole koskaan kuulunut kirkkoon, enkä oikeastaan uskonut mihinkään. Mulla on toisaalta sen asian suhteen ollut aika helppo elämä. Kukaan ei ole kertonut mulle mitenkä saan elää omassa elämässäni tai minkälainen ihminen mun pitää olla ja minkälaisena ihmisenä mut hyväksytään. Mua uskonto ei ole koskaan rajoittanut  siinä, mitä saan harrastaa, opiskella tai sitä kuinka voin ilmaista itseäni. Mitä enemmän kierrän maailmaa sitä vahvempi tunne mulla tulee siitä, että meidän olisi paljon parempaa ja helpompaa olla ilman uskontoja. Tää saattaa kuulostaa jonkun korvaan ihan kamalalta, mutta ei mun. Varmasti monissa uskonnoissa/uskossa on paljon hyviäkin asioita, mutta ne hyvät asiat voisivat olla olemassa ilman sitä uskoakin.

Moni uskonto määrittää mikä ja kuka saat olla. Kenenkä kanssa saat mennä naimisiin ja suunnileen koska. Kenenkä kanssa saat harrastaa seksiä ja koska. Saatko käyttää ehkäsyä vai et. Mitä saat syödä ja koska…. Näitä asioita ja tätä listaa vois jatkaa loputtomiin. Oletko koskaan miettinyt miltät untuisi elää ilman sitä jotain mihinkä uskoa? Maailmassa tapahtuu jatkuvasti ikäviä asioita ja tuskin se voima sielä jossain ylhäällä ketään suojelee, koska niitä asioitta tapahtuu silti. Olisko se naisen ja miehen asema tasa-arvoisempi ilman uskontoa ja olisiko vähemmistöillä parempi olla?

Mun mielestä uskonto rajoittaa ihan liikaa elämää. Voin sanoa sen ihan rehellisesti, koska en itse kuulu mihinkään. Mulle on kuitenkin annettu mahdollisuus aikusena liittyä kirkoon, mutta en ole kokenut minkäänlaista tarvetta liittyä mihinkään. Mää en ole mennyt kirkossa naimisiin, enkä kokenut siitä asiasta mitään menetystä. Häätkin oli helpompi järjestää, kun kaikki tapahtui samassa paikassa. Mun  kolmea lasta ei ole kastettu ja ollaan voitu pitää ihanat rennot nimiäisjuhlat kotona. Lapseni käy normaalisti koulussa uskonnon tunnilla, kuten minäkin aikoinaan. Tavallaan mikään elämässäni ei ole erilaista, mutta myös mitään ei rajoiteta.

Vaikka uskonnot on mun mielestä todella mielenkiintoisia ja voisin kuunnella niistä tarinoita tuntikaupalla, niin mun tekis mieli esittää ihmisille miljoona kysymystä. Vaikka esimerkiksi se, että miltä tuntuu kun joku toinen päättää sun puolesta montako lasta saat? On paljon uskovaisia perheitä, missä saattaa olla yli kymmenen lasta. Varmasti on perheitä, jotka ovat kaikki lapset halunneet, mutta olen myös lukenut niistä jotka eivät ole halunneet niistä lapsista ainuttakaan..  Nyt kun paljon puhutaan tästä ilmastonmuutoksesta, niin mitenkäs nämä uskonnot, mitkä ei hyväksy vaikka ehkäisyä? Mitä jos heitä ahdistaa ja he haluaisikin vain 2 lasta 15:sta sijaan? Tehdäänkö niitä vain sen vuoksi, kun se on jonkun muun tahto?

Vaikka ihan kaikkialla maailmassa tapahtuu vääryyttä, niin usein otsikoihin nousee eri lahkojen sisältä kamalia vääryyksiä. Suvaitaanko ne vain sillä anteeksi antamisella?. Mää en koskaan tuomitse ihmistä sen uskonnon perusteella, mutta mää aina mietin miltä se tuntuis, jos joku päättäis mun puolesta niitä elämän suuria päätöksiä ja tekis valintoja. Mun mielestä tietyt elämän arvot opitaan siinä elämässä, eikä siihen tarvita uskontoa.

Miettikää kuinka monelta sodalta, mellakalta, tuholta yms me oltaisiin mahdollisesti välttyä ilman uskontoja…… Mieti montako ihmistä olis vielä kaikenlaisten kahakoiden ja teloituksien jälkeen hengissä ilman uskontoja. Mua itseäni ehkä vaivaa se, että uskonto ei muutu, vaikka tää maailma muuttuu jatkuvasti. Meidän tavallisten tallaajien pitää olla jatkuvasti suvaitsevaisempia, mutta mitenkäs nämä uskonnot? Jumala loi miehen ja naisen ei ehkä toimi tässä nyky maailmassa enää tippaakaan.

-Umppu

 

15 kommenttia

  1. Anna kirjoitti:

    ”Suvaitaanko ne vain sillä anteeksi antamisella?”

    Mikähän uskonlahko toimii noin? Vai onkohan tässä nyt ymmärretty hieman väärin..?

  2. Aliisa kirjoitti:

    Toisaalta myös politiikasta löytyy ääripäitä ja sananvapauden rajoittamista myös sellaisten toimesta, jotka korostavat sananvapautta. Tai sananvapaus rajoittuu sen verran, että eri mieltä. Olen perustylsä luterilainen, enkä koe uskonnon rajoittavan elämääni ja tekemisiäni. Kai se siis riippuu uskonnosta. Sen sijaan koen esim. synnytystalkoot -kösitteen loukkaavaksi, sillä se saa naisen kuulostamaan ”lapsentekokoneelta”. Samaan aikaan kritisoidaan kulttuureita, joissa naisen tehtävä on saada lapsia. Oikeastaan sellaisissa kulttuureissa naisen tilanne on helpompi, koska nainen automaattisesti pysyy kotona. Täällä pitäisi saada riittävästi lapsia, olla koulutettu, hoitaa työt, edetä uralla jne. Tällainen ”realistinen” kuva tuntuu enemmän politiikan kuin uskonnon luomukselta. Toisaalta poliittinen ideologia ja uskonto eivät aina ole kaukana toisistaan.

  3. Marjo kirjoitti:

    Siis vau! Olet kyllä rohkea, kun uskallat kirjoittaa tästä aiheesta näinkin vahvan kirjoituksen. Nyt ei saa lukijana vetää hernepuskaa nenään ?. Mutta kyllä minä haluan tähän kommenttina kirjoittaa ja ilmoittautua uskovaiseksi, yhden lapsen yksinhuoltajaäidiksi, joka elää vakiintuneessa parisuhteessa ilman papin aamenta. Uskontunnustuksen luen kirkossa rohkeasti ääneen ja tarkoitan joka sanaa. Ystäväpiiriini kuuluu papin vihkimiä naispareja, jotka kuuluvat edelleen kirkkoon. Uskoni vahvuus on yläkouluaikaisen uskonnonopettajani ansio (toimii nyt eläkkeellä ollessaan maallikkosaarnaajana ja vetää raamattupiirejä). Hän muistutti meitä siitä, että raamattu sisältää vertauksia, joita pitää osata soveltaa aikaan ja paikkaan sopiviksi. Ei se ole keittokirja, jossa on kaikki valmiina sen kun suorittaa. Se on kirja, jonka on tarkoitus antaa ajattelemisen aihetta jne. Eli todellakin olen Umppu kanssasi samaa mieltä, että uskonto ei muutu. Tai siis, minun mielestäni sen pitää muuttua. Eli ’oppeja’ ja raamatun tekstiä pitää osata tulkita aikaan sopivalla tavalla. Eikös se mene jotenkin niin, että loi omaksi kuvakseen… Olisihan se aika erikoista, jos olisi tarkoitettu että koko maapallo eläisi vielä nytkin kuin pari tuhatta vuotta sitten… Jopa olosuhteet maapallolla ovat muuttuneet tuossa ajassa, eikä kaikki muutokset ole olleet ihmisen toiminnan aiheuttamia.

    Ei uskonto ole pelkästään paha asia. Onhan, ainakin luterilaisuudessa ja ortodoksisuudessa paljon asioita, joita pidämme eettisesti ja ihan niin sanotusti hyvän tavan mukaisesti oikeina.

    Opettajana luin suurella lämmöllä tuon kohdan, jossa kerrot että lapsesi osallistuvat uskonnon opetukseen. Ei se Suomessa ainakaan ketään pahenna! Niin kuin ei pahenna luterilainen tai ortodoksinen joulu- tai kevätkirkkokaan. Uskonnonopetuksesta ollaan montaa mieltä ja itse uudistaisin sitä radikaalisti, mutta se on toinen juttu…

    Kirjoitat, että sinun tekisi mieli kysyä uskovaiselta asioita… Kysy ihmeessä. Sinun pitää vaan löytää henkilö, jonka usko on niin vahva, että jaksaa vastata eikä suutu kyseenalaistamisesta. Uskonto on tiede. Kyllä senkin pitää kestää kyseenalaistaminen niin kuin kaikkien muidenkin tieteiden pitää…

    Jään kyllä todella mielenkiinnolla odottamaan millaisia kommentteja tämä postauksesi kerää! Toivottavasti kieli- ja oikeinkirjoituspoliisit antavat tällä kertaa olla! Vai olisko se, että hän, joka ei ole koskaan tehnyt kirjoitusvirhettä saa heittää ensimmäisen kiven…. ?. Minä kyllä koukutun tähän sinun blogiisi postaus postaukselta yhä enemmän. Jatka samaan malliin!

  4. Joo kirjoitti:

    En mitenkään osaisi kuvitella maailmaa ilman uskontoja. Uskonnot on tietyllä tavalla niin vahvasti yhteydessä kulttuuriin. Ostaisitko kuvitella Intiaa ilman hindulaisuutta tai Japania ilman siihen vaikuttaneita uskontoja? Uskonnoista voi olla lähtöisin monet hyvät opit, mm. moraali, kunnioitus, kohteliaisuus. Tiedän, että uskontojen nimissä on käyty paljon sotia ja kahakoita. Toisaalta – uskon että moni niistä yhteenotoista olisi tapahtunut ja tapahtuisi joka tapauksessa. Uskontojen opetuksia tulkitaan väärin kaiken aikaa (mikä tulkinta nyt sattuu tukemaan omia aikeita) ja siksi uskonnon nimissä tapahtuu paljon pahaa, joka tapahtuisi myös ilman uskontoa. Joihinkin uskontoihin liittyy kyseenalaisia tapoja. On uskontoja joista en keksi juuri mitään hyvää sanottavaa. Sitten on uskontoja, jotka ovat ehkä pikemminkin filosofioita, jotka ovat tuoneet paljon hyvää ja muovanneet kulttuureita hyvällä tavalla. Sinänsä on vähän ongelmallista siis puhua tolleen ihan vaan yleisesti ottaen uskonnoista, koska käsitteen alle mahtuu kaikki maailman uskonnot buddhalaisuudesta skientologiaan… 😀

    • primebody kirjoitti:

      Siinähän se onkin että kirjo on niin laaja että.. monissa uskonnoissa on varmasti paljon myös hyviä puolia, kuten vaikka se yhteisöllisyys. Mutta sitten on niitä kaikenlaisia muita jopa vähän kyseenalaisia asioita.

  5. Esko Tolkki kirjoitti:

    Hienoa, Umppu! Mulla ihan sama historia, Ja siihen vielä lisäisin erään ent. rakkaan työkaverin lauseen: ”Jokainen saa uskoa mihin lystää, vaikka sitten lumiukkoon, kunhan ei tuu sitä mulle tyrkyttämään”. Lopuksi oma mielipiteeni uskonnoista: Uskonnot on kaiken pahan alku ja juuri ja sotien aiheuttaja. Uskonnot ja niiden varjolla vainoja on käytetty maailmanhistorian julmimmat teurastukset. Ja jatkuu edelleen…Taidan sohaista kusiaispesää, toivottavasti

  6. NK kirjoitti:

    Surullista, että näet uskonnot ja uskon vain elämää rajoittavana, kahlitsevana asiana! Jos uskonto on vain luettelo kieltoja ja sääntöjä, joita tulee orjallisesti noudattaa ja omien aivojen käyttö on kielletty, ei se silloin ole oikeaa uskoa! Enemmän se menee ns. vaarallisten lahkojen puolelle. Uskontojen nimissä on tehty niin paljon pahaa, mutta ne ovat ihmiset, jotka tulkitsevat uskontoa tukemaan omia (pahoja) tarkoitusperiään. Ja silloin on sama, onko se kirja Raamattu, Koraani vai jokin muu. Mielestäni ”oikea” usko on vapauttava ja voimaa antava asia elämässä! Olen uskovainen (ortodoksi) ja olen itse päättänyt kaikista tarkeistä asioista elämässäni. Elin villiä sinkkuaikaa, löysin Rakkaani, menin naimisiin (yhteisestä päätöksestä), lapsia emme halunneet, valitsen itse ystäväni ja puoluekantani, homous yms. ovat mulle jees ja kaveripiiriini kuuluu myös paljon ateisteja. Ja kaikesta saa- pitää- keskustella; kaiken saa kyseenalaistaa! Lyhyesti: en väitä, etteikö uskontoja olisi käytetty pahojen tekojen ”oikeuttamiseen”, mutta se pahuus tulee ihmisistä, ei Jumalasta tai Raamatusta. Ihanaa loppukesää Sinulle! 🙂

  7. villananna kirjoitti:

    Itse olen uskovainen, olen silti ihminen, jolla on identiteetti kasvanut ihan muualta kuin uskonnosta. Usko ja uskonto on kuitenkin eri asioita. Usko on vain yksi osa elämääni, se ei määritä kuka olen ja mitä olen. Pitää myös muistaa, että monet asiat vaikka sieltä raamatusta on kirjoitettu aikana, jolloin elettiin erilaista elämää. Historia kertoo paljon siitä miksi ja minkä vuoksi uskonnoliset johtajat ovat painottaneet eri asioita.

    Myös radikaalit asiat tulee esiin eri yhteyksissä, ei vain uskonnoissa. Ihminen janoaa valtaa ja mammonaa, joten se käyttää hyödyksi niitä työkaluja, joilla hänen on helppo johtaa kansaa. Tästä on hyvänä esimerkkinä Hitler, joka ei ollut uskovainen mutta oli siitä huolimatta faanaattinen.

    Se on todella upeaa, että sinusta tuntuu, että sinulla on helpompaa kun olet uskonnoton. Minulle usko ei ole taakka, se on kaunis asia.

    • primebody kirjoitti:

      Kiitos kommentista. Sain instan puolella hyviä kommentteja asiaan liittyen ja tajusin myös sen että vaikein uskontoja olisikaan, niin jollain sitä valtaa käytettäisiin.. Hitler oli sairas ihminen ja kaikki hänen allaan työskentelevät… tässä niitä dokumentteja katsellessa ei voi kun itkeä.. tarkoitin tässä kuitenkin laajalti kaikkia uskontoja.. jos ajattelemme vaikka Suomea niin täällä on kaiketi vielä suht hyvin asiat. Kuitenkin saa lukea paljon asioita miksi moni on eronnut omasta lahkostaataan koska se on rajoittanut omaa elämää.

  8. villananna kirjoitti:

    Uskonnoissa on monissa myös eri tavat ajatella. Uskonto, johon itse kuulun sisältää valtavan määrän erilaisia suuntauksia. Kolme pääsuuntaa reformit, konservatiivit sekä ortodoksit. Näistä vielä lähtee monen monta erilaista suuntausta. Jokainen painottaa eri asioita. Esimerkiksi reformeilla on ollut Euroopassa jo 70-luvulta lähtien naispuolisia uskonjohtajia ja muutoinkin naisen asema on myös hyvinkin suljetussa yhteisössä parempi, saa silloinkin itse päättää meneekö töihin ja luo uraa, vai jääkö kotiin. Toki pukeutuminen voi olla tarkkaa hyvin uskonnollisessa ryhmässä mutta ei sekään ole sellaista, että rajottaisi mitenkään. Täytyy myös muistaa, että lahkot ovat ihan eri asioita kuin uskontojen pääsuuntaukset.

    Itse saan olla vapaasti mitä olen, minua ei arvostella sen vuoksi tai pakoteta johonkin muottiin. Olemme hyvin perhekeskeisiä ja mikään ei ole niin ihanaa kuin se kun lauantai-illalla keräännytään perheen, suvun, yhteisön kanssa samaan pöytään nauttimaan illallista, laulamaan yhdessä ja juttelemaan vanhuksille, leikkimään lasten kanssa.

    Uskonnot eivät ole yhtä suurta massaa, vaan hyvin moninainen asia. Joukosta löytyy ääripäitä ja niitä, jotka omat oman tiensä kulkijoita. Uskonnon historia kertoo paljon siitä miten joka kerta kun on uskonnollisia kirjoja käännetty tai uusittu, on tekstit muuttuneet sen hetkisen ajatusten mukaisiksi. Uskontoja on hyvä syyttää, on hyvä olla ymmärtämättä uskontojen historiaa. Olen kokenut monissa keskusteluissa sitä, että minulle tullaan sanomaan miten minun tulee uskoa. Ei, minä tiedän miten minä uskon, en tarvitse siihen edes uskonnollista johtajaa, jos en halua.

  9. Marica kirjoitti:

    En kuulu kirkkoon, en ole koskaan kuulunutkaan. Lapsiani ei ole kastettu. Isompi on koulussa uskontotunneilla ainakin vielä toistaiseksi (tosin tällä luokalla uskonnonopetus ei ole ehkä sitä perinteisintä, vaan paljon myös ET:n kaltaista). Pienempi on vielä päiväkoti-ikäinen.
    Mä en myöskään näe uskonnoissa kauheasti mitään hyvää. Sitä kyllä kritisoin että näitä uskontosatuja kerrotaan päiväkodissakin lapsille. Sehän on kuitenkin satua johon osa ihmisistä uskoo. Kukaan ei voi toteen näyttää että asiat olisi tapahtuneet. En ymmärrä että eskari-ikäisille näytetään kirkossa näytelmää jeesuksen ristiinnaulitsemisesta jne. Ihan sairasta sanon minä. Jokainen saa mun puolesta uskoa mihin tykkää, mutta koen että se uskonnon opettaminen ja tyrkyttäminen päiväkodista asti ei ole oikein.

    Toiset uskoo jumalaan, toiset joulupukkiin.

  10. Jossu kirjoitti:

    Minä näen uskonnot päasiassa vallan välineenä. Muinaisina aikoina siitä on varmasti ollut hyötyä, mutta en usko että nykymaailma *tarvitsee* uskontoja.

    Jos ihmiset yksilöinä siitä jotain positiivista saavat, eikä uskontoa käytetä rajoittamiseen, satuttamiseen tai alistamiseen, niin se on fine. Yhteiskunta ei uskontoa kuitenkaan tarvitse. Maallistuminen on ihan tervettä kehitystä.

    Meillä lapset on et-tunneilla, eivätkä osallistu koulussa uskonnollisiin tilaisuuksiin. Toivon myös, että ne kirkkoon kuulumattomat perheet, jotka eivät pidä uskontoja/kirkkoa tärkeänä, ottaisivat lapset pois uskontotunneilta. Toki jokainen perhe tekee päätöksensä ja kaikilla on omat motiivinsa, mutta se olisi tehokkain keino mm. parantaa et-opetuksen laatua ja saada omalta osaltaan tehtyä yhteiskunnasta enemmän omien arvojensa näköinen.

  11. Siiri kirjoitti:

    Viettävätkö kirkosta eronneet joulua, pääsiäistä tai vaikka juhannusta? Nämähän ovat kristillisiä pyhiä ja juhlapäiviä. Laskiaisella ja jopa uudella vuodella on kristillisiä taustoja. Veikkaan,että suurin osa uskonnottomista ja kirkosta eronneista viettää näitä pyhiä, joskin ei asian symimmästä syystä. Eli mielestäni uskonnoista ja uskosta on paljon tullur hyvääkin. Entäs kun kirkkoon kuulumaton kuolee niin haudataanko hänet kirkkomaahan? Mielestä ei todellakaan pitäisi vaan jonnekin aivan muualle. Entäs kirkkoon kuulumattomat jos ovat töissä jouluna niin saavatko he tupla palkan? Tai kuuluuko heidän saada viettää pääsiäislomaa? Mielestäni ei. Miksi pitäisi? Samallahan voisi jokainen viettää mm. ramadania vaikkei olisi muslimi.

    Tulipa vain mieleen tällaisia juttuja. Ehkä nämä ei olekkaan niin mustavalkoisia juttuja ja yllättävää kuinka monen elämässä kaikesta huolimatta uskonnosta on rippeitä ?

  12. Jossu kirjoitti:

    Itseasiassa kaikilla mainitsemillasi juhlilla on alunperin täysin pakanallinen merkitys, jotka liittyvät esim. vuodenkiertoon tai satokauden vaiheisiin. Se, että kristinusko on lyönyt niihin oman tarran päälle, ei tee niistä kristillisiä juhlia.

    Minusta olisi ihan fine, että kalenterista poistetaan moiset arkipyhät, riippumatta siitä mikä niiden alkuperä on. Jokainen käyttäköön omat lomapäivänsä niihin juhlahetkiin kuin tärkeäksi katsoo.

    Hautausmaiden ylläpito taas on evlut kirkon lakisääteinen tehtävä. Mutta älkää kirkkoon kuuluvat huoliko, se nyhtää hautaamisesta ihan kiitettävästi rahaa ja saa siihen myös yhteiskunnan tukea, joten teidän ei tarvitse maksaa ei-kristittyjen hautausjutuista mitään. Lisää voi lukea täältä: https://minedu.fi/hautaustoimi

    Hautausmaista on käyty jonkinverran keskustelua, koska ne voisivat olla myös kuntien omistuksessa ja silloin neutraalimpia. Minäkään en pidä nykymenosta, sillä siinä ei uskonnonvapaus toteudu, kuten opetusministeriö vaatii :/

  13. M kirjoitti:

    Usein sekoitetaan usko ja uskonnollisuus. Näillä on suurikin ero. Elävä aito usko on elämän kunnioittamista, elämästään vastuun ottamista ja kasvamista viisaammaksi. Valitettava totuus on että ihmiset ovat pahoja ja tyhmiäkin. Uskollollisuus ja fanaattisuus saa valtaa ihmisissä joissa on valitettavasti luulo,että muuttamalla muut maailma muuttuu paremmaksi. Siksi näitä sotia käydään ja toisia ihmisiä alistetaan tai säädellään säännöillä ”mitä saa tehdä milloinki” että tulisi hyväksytyksi.
    Oikeeseen uskoon kuuluu terveet rajat, joiden tarkoitus on suojella meitä ongelmilta. Itse en usko että liittyminen tai kuuluminen mihinkään seurakuntaan tekee minua hurskaammaksi. Uskovatkin on vaan ihmisiä samallaisilla ongelmilla kuin muutkin. Ongelma onkin kai siinä julkisuus kuvassa tai meidän ylpeydessä tunnustaa,että on inhimillistä olla väärässä ja tehdä väärin,mutta ratkaiseva ero uskovan ja ei uskovan välillä kuuluisi löytyä halu nöyrtyä ja tunnustaa puutteensa ja korjata virheensä ja koittaa kasvaa ehjemmäksi ja paremmaksi joka päivä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.