Hae
Prime Life by Umppu

Koulutusta Pietarissa

Mää oon oikeestaan ihan sanaton ja takki tyhjänä. Kaksi inntensiivi koulutuspäivää Pietarissa on nyt takana. Koulutuspäivät oli todellakin instensiivisiä, sillä ne alkoi aamulla aikaisin 9-10 aikaan ja loppui 9-10 aikaan illalla. Välissä oli noin 20min tauko. Koulutus oli mulle todella haastava, koska kampaustyyli on mulle aivan uus. Olin toki harjoitellut jo täällä Suomessa, mutta sitä nyt ei voi juurikaan laskea. Mää oon sellainen ihminen, että turhaudun, jos en osaa. Voin kertoo että turhauduin ja monesti, mutta sain aina kasattua hermoni ja suoritin koulutuksen kunnnialla loppuun. Turhautuminen muuttui todella konkreetiseks siinä vaiheessa, kun oot työstänyt jotain osioo 45min ja kouluttaja tulee purkaan sen ja sanoo, että tee uudestaan :). Siinä ei paljon muu auttanut kun vetää se hymy syvälle perseeseen ja aloittaa alusta. En ehtinyt tekemään mitään kampausta valmiiksi, koska kello kävi, mutta silti sain kuvattua kaikki työni onneks. Nään niissä edelleen virheitä, mutta virheistähän sitä oppii ja siinä vaiheessa kun jonkun asiat tekee täydellisesti, niin ei kai ole enää tarvetta kehittyä. Kehitys loppuu tyytyväisyyteen.

Kouluttajana toimi Venäläinen Antonina Romanova kuka on oikein hiusguru. Hänen kädenjälki on jotain aivan uskomatonta. Pehmeät ja kauniit linjat, yhdistettynä täydelliseen muotoon. Koulutus oli Venäjäksi ja mulla oli työkaverini Julia mukana ”tulkkina”. Opin yleensä katsomalla ja tekemällä enkä kokenut vieraan kielen olevan este oppimiselle. Antonina ei ole ammatiltaan kampaaja, vaan tekee vaan kampauksia ja kouluttaa. Huomaa, että hän on tehnyt vuosia vain kampauksia, koska  ne oli jotain aivan uskomattoman kaunista.

Nää kampaukset mitä teimme oli todella veistoksellisia ja vaativia. Yleensä jos teen kampauksen menee mulla noin 1h aikaa mutta näihin meni useita tunteja. Kampaukset kootaan pienissä osioissa tukien avulla. Ne on todella ilmavia ja näyttäviä, mutta kuitenkin kestäviä. Näissä ei käytetä mitään lisäkkeitä.

Mulla on edessä omia koulutuksia 12 eri kaupugeissa kolleegani Hannan kanssa. Sielä tulee taas tehtyä kampauksia oikein kunnolla. Syy miksi haluan itse kouluttautua, vaikka koulutankin on se, että opin jokainen kerta jotain uutta. Suomessa on tehty vuosikaudet omasta mielestäni aivan liian huomaamattomia kampauksia ja ylipäänsä juhlalookkeja ja haluan viedä kampausmuotia aivan toiseen suuntaan.  Siinä voin myös hyödyntää omaa sosiaalisen median näkyvyyttä, mikä on aika coolia.

Mää tykkään siitä, kun ihmiset panostaa juhliin ja juhlalookkeihin, koska mun mielestä silloin kunnioitetaan juhlien järjestäjää. Välillä häissä törmää vieraisiin, jotka ei ole edes vaivautunut pesemään omia hiuksiaan. Veistokselliset kampaukset on taidetta ja se vaatii tuntien ja taas tuntien harjoittelua. Mää päätin, että teen tästä lähtien joka viikko ainakin yhden kampauksen ja se tekee vuodessa jo useita kymmeniä pelkkää harjoitusta ja sitten tietysti mukaanlukien ne liiketyössä tehtävät kampaukset.

Mää oon saanut täysin tän mun kampaus innostuksen mun kolleegalta Julialta. Julia taas on hankkinut oppinsa Venäjältä. Hän on saanut kuulla monesti, että ei kukaan halua tollasia ”Venäläisiä” kampauksia, mutta kappas kun hänen listat on aina viikonloppuisin täynnä juurikin niitä kampauksia. Hänen asiakkaat haluaa juuri niitä ”Venäläisiä” kampauksia.

Kampaajan yksi tärkeimpiä markkinointi välineitä on tällä hetkellä sosiaalinen media. Jos laitat sinne aina vaan samanlaisia kuvia, niin sulta myös pyydetään vain ja ainoastaan niitä. Siksi on todella tärkeää harjoitella, jotta saa omaa portfolioo kerättyä ja samalla saa näytettyä, että minkälaisia kampauksia osaat tehdä. Mää uskon myös siihen, että meillä Suomessa on osaavia kampaajia, mutta tyylisuunta kampauksissa on hyvin toisiaan muistuttavaa ja siksi asiakkaat haluavat myös niitä kampauksia, mitä on aina tarjolla.

Julia Antonina Umppu

Mää aion myös alkaa tekemään enemmän malleja omaan portfolioon, sillä saan siinä hyvää harjoitusta. Meillä liikkeessä tulee myös muuttumaan kampaushinnastot, sillä tämän tyylisiä kampauksia ei saa tunnissa valmiiksi ja niihin pitää varata enemmän aikaa. Mää näin jo unta näistä kampauksista ja nypin kokoajan hiuksiani… Kampausliikkeet jäi näköjään päälle, kun jo eilen aloin harjoittelemaan lisää.

Mua kiinnostaa kouluttaminen todella paljon, koska mikä sen hienompaa, kun jakaa omaa ammattitaitoa ja nähdä ihmisten onnistuvan. Mää oon aina ollut todella ylpeä omasta ammatistani. Sitä ei voi koneellistaa ja kaikilla ihmisillä ei vaan ole kädentaitoja. On hienoa elättää itsensä ja perheensä käsityöllä.

Miltä nää kampaukset sun silmään näyttää? Ne on Suomessa jopa hieman ”erikoisia”, mutta taas Idän suunnalla aika tavallisiakin. Mää en ole näissä todellakaan vielä mikään pro, mutta haluan joskus olla. Haluan kouluttautua ja kouluttaa lisää, sillä vain sillä pääsen eteenpäni. Mää painotan aina koulutusta ja sen tärkeyttä työelämässä. Toisella ei kannata koskaan olla kateellinen, vaan miettiä, että mitenkä minäkin voisin kehittyä. Työelämä menee ihan hirveetä vauhtia eteenpäin  ja jos et ole aallonharjalla mukana, niin juna on mennyt jo.

Muutenkin yrittäjyydessä tai ylipäänsä työelämässä ja bisneksessä on ladattava kaikki siihen mikä tuo sulle sitä rahaa ja sen jälkeen keskittyä siihen muuhun. Tää on mun leipätyö ja halun olla siinä ammattitaidollani joka päivä parempi. Vaikka blogi  ja some on mulle myös tuloa, niin keskityn ammattiini eniten. Mun harrastukset, kuten sisustaminen ja matkustelu yms, tulee sitten sellaisina hetkinä, kun niille on aikaa ja molemmat niitä vaan kuluttaa sitä rahaa eikö?

-Umppu

Mitä tapahtuu blogeille tulevaisuudessa?

*Sisältää mainoslinkkejä

Blogaaminen on Suomessa edelleen ammatti, mitä arvostetaan lähes yhtä paljon kun parkkipirkkoja… En tiedä minkä takia blogaajan ammattia väheksytään niin paljon. Musta olis kiva kuulla tähän asiaan kommentteja. Blogaajia on maailmassa pilvin pimein. Moni tekee sitä täysin harrastuksena, mutta osa tekee sitä taas työkseen. Ihan yhtä lailla tässä työssä on dediksiä ja palavereita, kun missä muussakin tahansa työssä.  Ja miks vertauskuvana oli parkkipirkko, niin me saadaan ainakin yhtä paljon kaikkea shaibaa niskaan. Korvauksista maksetaan verot ja niin edelleen. Suositun blogin kirjoittaminen on nykyään haastavaa, koska sun pitää ”keksiä” millä erotut joukosta. Se että kirjoitat blogia ei automaattisesti tarkoita sitä, että saat siitä rahaa tai korvausta edes tuotteiden muodossa.

Toki mitä julkisempi henkilö olet ja mitä enemmän sinua seurataan sitä helpompaa on saada näkyvyyttä blogillesi tai ylipäänsä aloittaa blogi. Kuitenkin sun pitää olla mielenkiintoinen persoona ja sulla pitää olla mielenkiintoisia aiheita, mistä kirjoitat.  Instagram jyrää tällä hetkellä kuumimillaan. Se on suurin ja tavoittavin kanava ainakin itselläni. Blogeissa taas on se ihan eri, että kirjoitukset jäävät verkkoon ja niitä voi lukea vuosienkin päästä. Meidän työtä on huomattavasti hankaloittanut erilaiset googlen, facen ja ig:n asetukset. Vaikka seuraat jotain ihmistä, niin et aina välttämättä näe seuraamasi ihmisten päivityksiä ja julkaisuja. Se on asia mikä itseäni ärsyttää somessa. Seuraan niitä ihmisiä ketä haluan ja haluan nähdä juuri heidän julkaisut, en vain sitä muutamaa prosenttia, mitä mulle näytetään.

Jos ajatellaan vaikka kaupallisia yhteistöitä mitä vaikuttajat tekee, niin homma ei suinkaan mene niin, että saat ilmaiseksi kaikkea ja vielä rahaa siihen ”kunhan vaan julkaiset jotain” ja räpsäset pari kuvaa… Joidenkin kaupallisten yhteistöiden eteen voi olla että teet pitkän neuvottelun. Vaihtelet sähköpostia muutaman kuukauden, tutustut tuotteeseen/palveluun, kirjoitat kuvaat ja julkaiset. Siihen kuluu useita tunteja töitä. Joidenkin kaupallisten yhteistöiden työstöön voi mennä viikko ja joihinkin jopa kuukausi.  Joku voi ajatella, että toi matkustelee ilmaiseksi ties sun minne…. ei se niin mee. Jos teet vaikka kaupallisen yhteistyön jonkun matkatoimiston kanssa, niin olet sielä matkalla myös töissä….

Paljon blogaajat on alkaneet tekemään podcasteja. Ne on sellaista helppoa ajanvietettä, mitä voi kuunnella oikeastaan missä vaan. Mää en oo vielä itse oikein niitä löytänyt, tai oikestaan kyseessä on ajanpuute. Jos mennään vaikka 15-vuotta taaksepäin, niin tuskin kukaan olisi voinut kuvitella tekevänsä työtä esim sosiaalisen median parissa tai vaikka bloggamalla. Tää työ on kuitenkin todella riskaapelia ja oikeastaan koskaan et voi olla varma minkä verran saat tuloa blogista minäkin kuukautena. Jos mää ajattelsin, että tekisin vain tätä työkseni olis mun blogi varmaan hyvin erilainen. Mää miettisin sitä kokoajan kaupallisuuden kautta, koska tottakai siitä olisi saatava se palkka. Mulle tää on kuitenkin sivutyö ja saan sen oikean palkan omasta ammatistani.

Tää on myös työnä sellainen, että se saattaa loppua yhtä nopeesti, kun se alkaa. Voi olla että parin vuoden päästä kukaan ei enää kirjoita blogia, vaan on keksitty jokin uus juttu taas. Tälläinen fossiili tarvii jo kohta jonkun ATK kurssin, että pysyy nuorten matkassa. Blogien lukeminen menee aikalailla sykleissä. Silloin kun on sateista ja viileät ilmat niin blogeja luetaan enemmän ja taas hirveellä helteellä niitä ei lue kukaan.

Mulla on ollut monta kertaa fiilis, että en enää kirjoita, mutta se on ollut hetkellistä. Tää on kuitenkin mulle myös tapa ilmaista itseäni ja kirjoittaa asioita ulos. Oon myös saanut tän työn myötä paljon ihania uusia ystäviä ja tutustunut todella paljon uusiin ihmisiin. Mää oon kuitenkin usein miettinyt, että minkälaisen kuvan ihmiset on saanut musta blogin välityksellä, koska niin moni ajattelee tuntevansa mut, vaikkei tunne ollenkaan. Siks itse tykkään kanavana instagramista eniten tällä hetkellä, koska sielä näkyy mun se ihan todellinen arki ja luonne paljon paremmin.

Mulla ei itsellä oo just nyt mitään ihan vakkari blogia, mitä seuraisin niin fiiliksissä, että odotan aina seuraavaa postausta. Luen blogeja aina satunnaisesti, minkä ehdin. Toivon silti että tää pysyy vielä ainakin mun kohdalla elossa, koska vuosia blogin parissa on jo niin monta, että tuntuis hassulta olla ilman.

Mekko Täältä*

Kuvat Noora Näppilä