Hae
Prime Life by Umppu

Pitääkö lapsille olla aina tekemistä?

Vanhemmat kokee nykypäivänä suuria paineita vapaa-ajan vietossa lasten kanssa. Osa kokee vanhemmuuden riittämättömäksi vaikka ihan sillä ettei ole joka viikko lasten kanssa jossain lapsille tarkoitetussa ajanvietto paikassa. Vaikka lapset tykkäävät päästellä höyryjä esim Leos leikkimaassa tai vastaavassa, niin onko se mitenkään sen enempää hyvän vanhemmuuden merkki? Mun mielestä lasten kanssa voi touhuta kotona ihan tavallisia asioita. Mää itse en ole mikään hoploppien ystävä, koska olen ehkä vähän lasika itse kiipeilemään niissä paikoissa ja lisäksi tuntuu että ne on välillä kauheita tautipesäkkeitä flunssa aikaan. No mitä me esimerkiksi tehdään lasten kanssa arjessa?

Yks lasten ihan suosikkeja on tehdä äidin kanssa hedelmälautasia. Niitä mun instassakin vilahtaneita hedelmä naamoja. Mietin muutama vuosi takaperin, että mitenkä saisin lapsen syömään edemmän hedelmiä ja ei se kummia vaatinut. Esillepano on yks tärkeimmistä asioista, millä ainakin meillä saa kiinnostuksen uusia makuja kohtaan heräämään. Lapset on jo sen ikäsiä, että ne voi ottaa osittain mukaan ruoanlaittoon ja vaikka pöydän kattamiseen. Vivian on jo erittäin taitava pilkkomaan hedelmiä ja on aina ihan innoissaan siitä ja Vikke taas seuraa vierestä ja syö kuormasta minkä kerkiää.

Me käydään arkena aika paljon yhdessä saunassa ja kylvyssä. Joskus sinne meno oli hieman vastahakoista, mutta siihenkin keksittiin ratkaisu. Molemilla lapsilla on suihkupullot, millä ne suorastaan rakastaa suihkutella toisiaan ja itseään ja viihtyy hyvin kylvyssä sekä saunassa niiden kanssa. Kylpylelut on jäänyt aika vähälle näiden jälkeen.

 

Me leikitään paljon lasten kanssa kotona. Vaikka joskus leikit aiheuttaakin hieman sotkua, niin se yhdessä tekeminen on heistä mukavaa. Meillä on iso askartelu laatiko, missä on kaikenlaista sälää. Lapset tykkää liimailla ja maalata ja yks mikä on ihan suosikki juttu on muovailu. Ehkä se läsnäolo on tässäkin asiassa se juttu. Varsinkin jos perheessä on paljon lapsia ja jos sitä kokoajan tekee jotain, niin se tulee loppupeleissä aika kalliiksi. Leikkipaikat, huvipuistot yms on usein monen sadan  euron reissuja.

Leikkikalun voi tehdä vaikka perunasta… perunan halkaistua sen voi maalata ja painella maalilla kuvia paperiin. Ei se sen kummempia tarvitse. Lasten kanssa voi vaikka vaihtaa  kukkiin multia jos ei muuta keksi. Välillä niistä touhuista tulee sotkua, mutta toisaalta mitä sitten.. Mää tiedän paljon vanhempia, jotka eivät anna tehdä lastensa juuri mitään. Kotona hyvä kun leikkiä saa. Edes leipää ei saa voidella itse ettei tuu sitä sotkua. Ymmärrän sen täysin koska itsekkään ei aina jaksais siivota, mutta taas toisaalta eihän se lapsi koskaan opi, jolle saa edes yrittää.

Kun lapset opettaa vaikka pienestä ruoanlaitoon mukaan, niin mietippä kuinka se helpottaa sua tulevaisuudessa. Monessa asiassa voi myös pitkällä juoksulla olla suuri hyöty. Meillä on ollut aina kodissa sellaista että koti on nimenomaan elämistä varten. Lapset nauttii siitä, kun me pidetään niille välillä leffa-iltoja ja ne istuu rivissä sohvalla ja syö herkkuja. Se on niistä ihan parasta. Tiedän että joissain perheissä ei tule kuuloonkaan, että olohuoneessa saisi syödä..  Jotenkin ajattelen että kotona tekeminen saa olla vähän lepsumpaa ja ne rajat asetetaan niihin tärkeimpiin asioihin. Jos lapset haluaa hyppiä meidän sängystä lattialle niin hyppikööt, mutta taas jos nään heidän kiusaavan jotain niin puutun siihen samantien ja pakotan heitä pyytämään anteeksi.

Meillä arki kulkee muutenkin aika pitkälle lasten ehdoilla. En tarkoita sitä, että lapset määrää meillä vaan lutvitaan aina tilanteen mukaan. Joskus on sellaisia hetkiä että molemmat pikkuset on huonolla tuulella ja kiukulle ei ole rajaa. Silloin usein jaetaan lapset. Juuso menee usein leikkiin Viken kanssa autoilla ja mää taas meen tekeen Vivianin kanssa jotain tyttöjen juttuja. Hänen lempi puuhia on kaikki kauneuteen liittyvät asiat.

Vanhemmuus ei aina ole helppoa, mutta mun mielestä se on silti ihanaa ja niin opettavaista. Mää oon saanut mun lapsista niin paljon energiaa ja rakkautta ja ymmärrän paljon asioita aivan eri tavalla, kun ennen. Vaikka sitä on välillä aina niin lopen uupunut, niin silti ne lapset antaa sulle jokaiseen päivään voimaa ja energiaa. Mikään ei ole parempaa kun tulla töistä kotiin ja lapset tulee jo eteiseen vastaan kiljuen että ÄITI TULIIIII. Vaikka mää teen välillä pitkiä päiviä töissä, niin silti kun tuun kotiin niin koitan keskittyä ne muutamat tunnit täysillä lasten kanssa. Musta se läsnäolo on se tärkein juttu eikä niinkään se, että on pakko mennä jonnekkin saati sitten se materia.

Kuvat: Noora Näppilä

Asu Biancaneve

-Umppu

3 kommenttia

  1. Manduca kirjoitti:

    Miten teillä aikoinaan Vivian suhtautui Viken tuloon perheeseen, oliko hän yhtään mustasukkainen? Vai oliko ikäero vielä niin pieni, ettei osannut olla. Miten hän suhtautui itsenäiseen olemiseen esim. Sen ajan kun imetit vauvaa. Itsellä nyt alle 3 vuoden ikäero lapsilla ja miettii, miten muut ovat selvinneet näistä pienistä ikäeroista lasten kanssa ??.

    • primebody kirjoitti:

      Alku oli yhtä helvettiä mutta siitä se sitten lähti arki sujumaan 🙂

  2. Manduca kirjoitti:

    Okei, kiva ?. No, jospa se tästä… ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *