Oletko sinä jumpitteleva aikuinen?
Mää en tiedä oikein mistä aihe tuli mun mieleen, mutta ajattelin kirjoittaa siitä. Kysymys siis kuuluu oletko sinä jumpitteleva aikuinen? Mää oon huomannut sellaisen asian että aina kannattaa avata suu jos on jotain mielenpäällä. Meidän luonteeseen ehkä tietyllä tapaa kuuluu asioiden nieleminen…. Valitettavasti se ei ole hyvä tapa. Mää oon aina sanonut että arvostan suorapuheisuutta ja kerron miksi. On kyse sitten vaikka työpaikasta tai parisuhteesta, niin lähes 100%.sti asiat voi selvittää aina puhumalla. On paljon ihmisiä, jotka ei ole tyytyväisiä omaan elämäänsä tai vaikka parisuhteeseen, mutta ei saa suutaan auki niistä asioista mitkä vaivaa, ärsyttää tai ei toimi. Harva meistä ihmisistä on kuitenkaan ajatusten lukija ja silloin on aivan turha odottaa että asiat muuttuu, jollet saa sanotuksi mikä niissä mättää.
Mulla on kotona kahdella pinimmällä lapsella meneillään sellainen kehitysvaihe, että ollaan harva se päivä napit vastakkain jostain. Jompi kumpi jumpittelee ja loukkaantuu vähän väliä.. Pakko sanoa rehellisesti että en kestä aikuisilta ihmisiltä samanlaista käytöstä sitten ollenkaa, koska koen sen todella lapsellisena. Yks ärsyttävimpiä piirteitä aikuisissa ihmisissä on jumpittelvat aikuiset. Mykkäkoulu on sellainen mitä en voi sietää sitten tippaakaan. Ihan kun ne asiat siitä menisi suuntaan tai toiseen, jos ollaan naama mytryssä ja leikitään että toinen on kun ilmaa. Asiat pitää pystyä selvittämään puhumalla. Jos et osaa niin opettele.. On myös turha odottaa toisilta ihmisiltä kunnioittavaa ja kehuvaa käytöstä, jos olet itse tilanteessa täys mulkku.
Joskus kuulee tarinoita siitä, että on ollut samassa työpaikassa monia vuosia ”ja mikään ei toimi”… Itselle herää tässä vaiheessa ensimäisenä kysymys, että oletko mahdollisesti sanonut työpaikallasi epäkohdista? Oletko ottanut asian puheeksi tai onko sinulle kenties luvattu asioihin muutosta? Jos et ole niin turha sitä on itsekseen valittaa, koska edelleenkään kukaan ei lue sun ajatuksia. Oletko koskaan miettinyt että myös omalla käytöksellä ja tekemisellä voit muuttaa asioita ja tapoja? Vai ajatteletko että en määkään jos ei noikaan. Toikin on yks ärsyttäviä piirteitä ihmisessä… Mää en siivoo jos ei toikaan siivoa… Voi olla sää etr myöskään tee jotain asioita mitä joku muu tekee… Myös omalla esimerkillä voi saada muut ympärillä innostumaan.
Mää oon aika varma että tosi monessa asiassa kaikki on kiinni siitä omasta asenteesta. Älä ole kateellinen työkaverillesi /ystävällesi/puolisollesi vaan koita tehdä asiat yhtä hyvin kun hän. Joskus vaikka työyhteisössä ei tarvitse olla kun yksi valittaja niinsanottu mätämuna kuka myrkyttää koko työyhteisön. Vaikka joskus on niitä huonoja aamuja niin sitä huonoa fiilistä ei tarvitse myrkyttää niihin työkavreihin tai vaikka sille puolisolle. Tässäkin asiassa peräänkuulutan sitä suorapuheisuutta. Mua ainakin aina helpottaa asioista puhuminen. Kun sen on kerran saanut kakistettua ulos niin olo on heti paljon kevyempi. Mää oon itse siitä onnellisessa asemassa että mää esimerkiksi tykkään mun työstä todella paljon. Tähän asiaan takerrutaan aika usein… ”no hyvähän sun on sanoo kun tykkäät työstäsi”… Mun tekis meili vastata että kuka estää sua tykkäämästä työstäsi? Jos jokainen aamu töihinlähtö on pelkkää helvettiä ja työ on ihan paskaa niin kannattaisko asialle tehdä jotain? Hanki uus työ tai muuta omaa asennetta. Jos et tee kumpaakaan, niin saatat olla koko loppuelämän siinä paskassa työssä ja se on ihan sun oma asia ja ongelma…
Aikuisena pitää osata ottaa vastuu omasta tekemisestä. On se sitten työhön liittyvä asia tai vaikka ihmissuhteisiin, niin joskus niitä vaan joutuu hoitamaan sillä omalla ajalla. Se on vastuun ottamista ja kunnioittamista ja myöskin asenne kysymys. Työelämä on aika raadollista tänä päivänä, mutta se on vaan hyväksyttävä..
Mää oon vuosien varrella oppinut sen, että jos mua joku ihminen jatkuvasti ärsyttää niin en ole sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Jos on joku tyyppi kuka aina vaan haluaa hyötyä niin en vaan yksinkertaisesti vastaa hänen pyyntöihin. Mun ei tarvi tietyissä asioissa enää sietää sellaisia ihmisä, jotka aiheuttaa mulle ärsytystä tai jatkuvasti pahaa mieltä. Jos suoraan sanominen ei muuta asioita tai sanomisesta ei välitetä, niin teen jatkossa omat ratkaisuni. Jotkut ihmiset ei huomaa omaa käytöstään vaikka siitä sanotaan useaan kertaan. Välillä se on hermoja raastavaa, mutta taas välillä esimerkiksi työyhteisössä sitä on vaan opittava sietämään.
Toisen ihmisen ”olen tänään siivonnut” voi olla että on vienyt roskat ja toinen taas on siivonnut ja kuurannut koko kämpän/työpaikan. Toiset ihmiset pystyy päivän aikana huomattavasti suurempiin tekoihin kuin toiset. Me ollaan kaikki erilaisia. Mää haluaisin tällä kirjoituksella että jokainen miettis muutamaa kysymystä..
Etkö ole tyytyväinen palkkaasi? Jos et niin koska olet viimeksi neuvotellut palkastasi? Koetko että omalla työpanostuksellasi ansaitset suuremman palkan? Oletko tehnyt jotain sen eteen että ansaitset suuremman palkan vai haluatko sen vaan siitä syystä koska haluat? Tiedätkö myös minkälainen on on oman palkkasi kulurakenne ja kulut?
Ärsyttääkö sinua jossain ihmisessä jokin asia? Oletko sanonut siitä hänelle? Jos olet niin oletko perustellut asian vai raivonnut pää punaisena? Onko asia sellainen mihinkä voisi saada muutosta omalla käytöksellä?
Ärsyttääkö joka aamu mennä töihin? Mikä sielä ärsyttää? Oletko miettinyt että omalla asenteella ja tekemiselläsi voit myös ärsyttää muita? Oletko positiivinen ja kannustava ilmapiirinluoja vai nalkuttava valittaja? Oletko saanut suutasi auki tai edes yritäänyt keskustella asioista?
Oletko kateellinen työkaverillesi? Onko työkaverisi pomon suosikki? Jos niin oletko miettinyt mitä hän tekee erilailla kuin sinä? Voiko olla niin että hän on rakastamallaan alalla ja tekee työtä intohimolla ja sinä mahdollisesti vain palkan vuoksi? Oletko ajatellut että työyhteisössä niihin ihmisiin saatetaan panostaa enemmän kenessä on potentiaalia ja ketkä haluavat kehittyä omalla alallaan?
Ihanat housut!
Mistä uikkari? Ihana!
Mikä on jumpitteleva???