Hae
Prime Life by Umppu

Harhaluuloja äitiydestä

*Sisältää mainoslinkkejä

Monilla on kaikenlaisia harhaluuloja äitiydestä. Mitä se kenellekkin tarkoittaa on hyvin laaja käsite. Mää en tiedä mistä tää aihe tuli mieleen… ehkä mun parin päivän takaisesta insta avautumisesta mun ajasta, tai siis ajasta mitä ei käytännössä ole. Musta on aina hauska kun ihmiset kuvittelee erilaisia asioita ja ajattelin kerätä sellaisia mun korvaan hassuja lauseita, mitä niiden sanoja ei aina välttämättä ymmärrä. Yks mitä kuulen usein on että hei tuu joku päivä käymään. Mun arki on sellaista että ei siinä ole sellaisi hetkiä tai aikoja, että piipahtelen kavereiden luona kylässä. En siis tarkoita millään pahalla tätä asiaa. Päivä menee töissä, jossa olen kokoajan kiinni. Menen siitä suoraan lähes joka päivä hakemaan lapsen reeneistä kotiin missä loput lapset odottaa äitiä.. Siitä alkaa mahdollisesti illan leikkihetki, iltapala ja nukkumaan vääntäminen… Kello saattaa olla sen 10-11 suunilleen kun istahdan ekaa kertaa päivän aikana. Jos haluaa nähdä on tultava meille.. ei siinä sen kummempaa, toki kun sosialiusoin työssäni kaikki päivät niin illat olen usein puhumatta :). Tää riippuu myös varmasti paljon töistä. Toki silloin on ihmisillä aikaa enemmän, jos työt loppuu vaikka klo 15 joka päivä. Mää teen normaalia viikkotyötuntimäärää paljon enemmän töitä ja siksi myös se aika on rajallinen. Myös mun työni on enemmän iltapainotteista, koska palvelen myös niitä asiakkaita, jotka pääsevät silloin neljältä töistä.

Välillä mää inhoon erilaisia whatsup ryhmiä… tai oikeastaan sitä että töissä mulla ei ole aina aikaa vastailla viesteihin, ei päivällä, ei illalla, ei yöllä ja siks mulla usein kestää kun tarviin sellaisen hetken kun voin ajatuksella lukea ne. Mää uikutin mun stoorissa siitä kun mulle tulee usein päivän aikana reilu 100 sähköpostia, varmaan 150 whatsup viestiä, face viestejä, insta viestejä ja muita yhteidenottoja.  Tässä on siis syy miksi en esimerkiksi koskaan vastaa puhelimeen ja se on mulla aina äänettömällä. Mulle ei siis kannata koskaan soittaa.  En muutenkaan tykkää hoitaa asioita puhelimessa, koska olen siihen silloin täysin sidottu ja esim s-postiin mun on helppo vastata missä tahansa välissä..

Jos siis haluaa nähdä mua niin älä pyydä mua käymään vaan tuu meille tai moikkaan mua töihin, jossa en kuitenkaan ehdi jutteleen kun asiakkaan kanssa :). Nyt on vaan meneillään sellainen vaihe, että ylimääräistä aikaa ei ole missään välissä ja jos on niin  silloin usein vain lepään. Meillä pyörii se arki joka päivä samaa rataa. Aina kun kuvioihin tulee muutos, niin kaikki järjestelyt menee uusiks. Se vie aika paljon energiaa ja samoin työ, joten jos mulla joskus on ”vapaa viikonloppu” kerran vuodessa niin oon mieluusti ihan yksin täydessä hiljaisuudessa.

 

Jos mulla on vuosien univelka takana, niin se ei todellakaan mee ohi jos meen ”hotelliin nukkuun”.  Mää jotenkin inhoon tota lausetta, että mee hotelliin nukkuun…. en tiedä miks mutta se on suorastaan ärsyttävä. Mää nukun parhaiten mun ihan omassa sängyssä. Mulle hotelli ei ole oikeastaan mikään sellainen nautinto sängyn puolesta tai nukkumisen puolesta. Mää viihdyn todella hyvin myös yksin ja jos sellainen tilaisuus tulee, niin mää en kaipaa seuraa.

Joskus on hauska kuunnella jonkun vinkkejä lomamatkalle: ota mukaan jotain hyviä kirjoja, joita voit ahmia aurinkotuolissa… Näyttäkää mulle joku mitenkä kolmen lapsen kanssa vaikka uimassa ”ahmii kirjoja”? Mää ainakin juoksen lasten kanssa pitkin allasta, kenellä on pissahätä, kuka haluaa jätskiä, mennään liukumäkeen jne. En edes muista koska olisin viimeksi lukenut kirjan tai istunut siinä aurinkotuolissa….

”Vuokratkaa joku kiva airbnb tai villa”… Siis mitä vit…ua… Ajatteleeko joku että mää tosiaan haluan mun lomalla vääntää sen 5 ateriaa päivässä, tiskata, kattaa pöytää, ravata kaupassa lomalla? En todellakaan. Mää haluan mennä valmiiseen pöytään, nauttia jonkun muun siivoamasta asunnosta ja elää helposti hotellin/kaupungin tarjoamista aktiviteeteistä saati kuunnella EI OO MITÄÄN TEKEMISTÄ. Kun on lapsia ympärillä niin lapset myös viihtyy paljon paremmin. Hotelleissa on usein hyvät leikkipaikat, missä pääsee purkamaan energiaa ja erilaista ohjelmaa lapsille.

Valvoneelta äidiltä et saa sympatiaa, jos sun koira on herättänyt sut 6.30….. tän jätän vaan tähän.. Yli valvoneelta 3:n lapsen äidiltä joka on yrittäjä ja tekee kahta työtä et myöskään saa sympatiaa ”on ollut aika haipakkaa, kun eihän tässä ehdi arjen keskellä kun töitä tekeen ja käymään salilla”….  Näillä ihmisillä ei oo haipakasta tietoakaan, mutta toki jokainen elää sitä omaa elämäänsä. Tää tosin ei ole mitään vastakkainasettelua, mutta mua aina huvittaa.

Äitinä oleminen vaatii läsnäoloa lasten kanssa. Joskus jopa siivoaminen on aivan mahdotonta varsinkin kolmen lapsen kanssa. Moni jakaa hyviä vinkkejä rutiineista, mutta mikä on niiden totuus. Vaikka esimerkiksi meillä on lasten nukkumaan meno aina yhtä säätämistä. Vaikka kuinka himmentelis valoja ja ”rauhoittuis, niin se ei ole mikään takuu sille, että lapset on klo 20.00 sängyssä. Lapset on niin erilaisia ja ihan samalla lapsissa, kun aikuisissa ei kaikki lapset nuku pitkiä yöunia.  Toiset on ilta virkkuja, kuten meidän lapset. Toinen on koti kaaos… ”opeta lapsesi keräämään lelut paikoilleen”. Joskus se onnistuu ja joskus ei. Mää en itse halua rajoittaa lasten leikkiä. Jos ne haluaa levittää olkkarin matolle tavaransa ja heillä on hyvä leikki meneillään niin antaa palaa. Hullukshan täällä tulis jos raivoaisit lapsille että leiki yhdellä lelulla kerralaan…. olishan se jopa tylsää.

 

Vanhemmat saattaa olla vuosia jatkuneen väsymyksen kourissa ja on tilanteita kun mennään sieltä mistä se aita on matalin. Elämä yhden lapsen kanssa oli lasten leikkiä verrattuna tähän tilanteeseen.  En tiennyt todellakaan äitiydestä tai perhe arjesta silloin vielä mitään. Mää silti rakastan meidän kaaosmaista arkea, jota joku muu ei kestäis päivääkään. Hullukshan siinä tulis jos sulla kodissa olis vaan joka asiaan tiukat säännöt ja loppupeleissä menettäisit terveytes, kun kyttäät että kaikki menee just niinkuin sää haluat.

Arki muuttuu siinä vaiheessa, kun lapset alkaa harrastamaan. Sun lähes jokainen ilta on sidottu kyytipalveluna. Voi olla useampikin päivä putkeen, että ollaan kotona vasta 20-21, mutta tätä se vaan on. Arkeen pitää sopeutua ja siinä pitää lutvia päivästä toiseen. Nää on ne ruuhkavuodet ja niiden mukaan mennään. Me ollaan tänään lähdössä koko perhe päivä Tuhkolmassa risteilylle. En muista koska olisin ollut viimeks laivalla… Ehkä silloin kun odotin Viliä… Mulla tulee aina laivalla tosi huono olo, enkä siitä oikein mitään sen kummempaa elämystä ainakaan tähän asti oo saanut, mutta annan sille kuitenkin mahdollisuuden.

 asu House of Brandon*

Kuvat Noora Näppilä

-Umppu

3 kommenttia

  1. Mira kirjoitti:

    Voin samaistua ihan koko tekstiin. Harvassa on ihmiset jotka oikeasti ymmärtää, ja usein joutuu pureskella muiden kiireitä (jotka omissa silmissä on läpihuutojuttu.). T. 5 lapsen äiti, joista kaksi viimeisintä kaksoset 7kk. + liikkeenomistaja/kauneusalanyrittäjä.

    Samaa olen sanonut – tervetuloa meille kylään! Ja saa auttaakin ❤️ Mutta tiedän myös, ett ite elämäntilanne on luotu. Joten en halua ” ruikuttaa”. Joskus vaan on niin puhki.

  2. Laura kirjoitti:

    Kyllä niin totta. Kummasti ne lapsettomat kehtaa tulla sanomaan, että ei oo näkyny. Noh eipä ole toisinkaan päin ? toki kaikilla oma elämäntilanne, mut ei voi verrata kiirettä kahden (kohta kolmen) lapsen perheeseen ja työttömän, tai yhden lapsen perheeseen, aika erilaista se on. Ja ei, toinen ei mene siinä missä ensimmäinenkin, se tietää tuplasti enemmän hommaa, enemmän aikaa ja enemmän huomioo lapsille. Saa nähä mites sitten kolmas ?

  3. Julba kirjoitti:

    Mulla ainakin on karsiutunut jotkut tutut ja kaverit pois meidän elämästä koska eivät ymmärrä meidän arkea. Molemmat vuorotyössä ja lapsi vuorohoidossa ja kuka hakee ja milloin ja mistä.
    Ihan loistava postaus tämä ! Tämä kirjoitus sai taas itseni miettimään arkea ja tästä sai taas voimaa jatkaa tätä menokasta arkea !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.