Hae
Prime Life by Umppu

Et tiedä ennen kuin koet… my day

*Sisältää mainoslinkkejä

Mää koitan aina ajtella tilanteita maalaisjärjellä. Koitan myös samalla ajatella asioita monelta eri näkökannalta. On paljon asioita mistä itse en tiedä, mutta tietenkin kuvittelen tietäväni.. hah. Aika on sellainen asia, jota vastaan taistellaan meidän perheessä joka päivä. Kun kalenteri täyttyy kahden ihmisen työkuvioista, lasten harrastuksista/kilpailuista, tapaamisista, arjen askareista, niin vapaa-aikaa ei vaan juurikaan jää. Hyvinvointi on sellainen sana, että sen voi ymmärtää niin monella tapaa, kun on erilaisia tilanteita.

Ooteko koskaan miettinyt hyvinvointialaa kuinka kova kirjo siinä on.. Toki varmaan sama kirjo on jokaisella alalla, mutta hyvinvointi alalla ollaan kuitenkin tekemisissä osittain ihmisten terveyden kanssa ja siksi tää on ala, missä itse kuulutan aina ammatinharjoittajan vastuuta. Kun puhutaan arjen hallinnasta, niin varmaan jokainen sais lisää aikaa vuorokauteen, jos ei räpläis kännykkää. Se on kuitenkin niin, että se on nykyään sellainen väline, että ainakaan itsellä ei omasta arjesta tulisi mitään ilman puhelinta. Se on nykyään mun tärkeimmistä työvälineistä ja yksi suuri osa sitä arjen hallintaa.

Mulle tuli taas sellainen fiilis somea selatessa, että mitähän toikin ”ammattilainen” tietää asioista tai muiden ihmisten arjesta, kun oma elämä pyörii täysin oman navan ympärillä. . Kyseessä oli  hyvinvointivalmentajan lause: ” jos et meinaa löytää aikaa treeniin niin tee se aamulla”.. Ihminen joka treenaa työkseen, ei lapsia, ei kotieläimiä vaan elämä täysin itselleen.  Tää toimii oikeesti silloin, jos sulla ei ole pieniä lapsia tai oikeastaan vastuuta, kun vain omasta itsestä. Toki mää käyn itsekkin aina aamuisin treenaamassa, mutta se on pois  mun omasta työajasta, mikä taas ei olisi mahdollista jollen olisi yrittäjä.  Läheskään kaikilla ei ole mahdollisuutta ottaa omaa treeniä omasta työajasta pois… Tai työt saattaa alkaa niin aikaisin, että enne sitä ei edes voi mennä treenaamaan.

Jos mää ihan vaan kuvittelisin, että mää asuisin yksin… Olisin voinut jo edellisenä iltana päättää, että meen ajoissa nukkuun ”kun vähän väsyttää” ja lähden lenkillle aamulla tai vaikka salille… mitä nyt ikinä tekisinkään. Heräisin aamulla, söisin aamupalan ja lähtisin…. Kuinka iisii ja varmasti päivä lähtee hyvin käyntiin.. Totuus (MY DAY) on silti ainakin mun kohdalla toinen ja uskon että lähes jokaisella perheellisellä. … Voi olla että yöllä on mun rem uneen tullut huonolla säkällä 4 keskeytystä. Olo on aivan väsynyt, kun 5.30 ensimäinen lapsi tulee makkariin ja haluaa katsella palomies Samia… Yöllä toinen on hipisinyt meidän sänkyyn ja nukun jalkopäässä petauspatjankulma tyynynä, koska olin yöllä niin väsynyt, etten jaksanut viedä lasta omaan sänkyyn ja istua sängyn vieressä edes sitä hetkeä…Oon saattanut yöllä siivota yhdet pissat sängystä ja ravata kotia edes takas….. ja tätä ei voi verrata siihen koiranpentuun…… ei vaan voi…

Koitat pilkkiä vähän sohvalla ja jatkaa unia…. Kello soi… Muistat että hitto soikoon.. tänään on päiväkodissa metsäretki ja toisella on sinistenvaatteiden päivä ja kolmas menee suoraan koulusta treeneihin…. Alat tekemään eväitä ja etsit jotain sinistä vaatetta, ettei se sun lapsi ole ainut kenenkä äiti ei taaskaan muistanut…. Oot täysin unohtanut että vanhimmalla lapsella on koulussa työpajoja ja sun piti ostaa vaha-alusta jo viikko sitten. Metsästät jotain korvaavaa tilalle kaikki vaatehuoneet läpi ja kekseliäänä leikkaat omasta hiustenvärjäys essusta palasen… . Muistat myös samalla, että kumpikaan vanhemmista ei pääse viemään lasta treeneihin ja sielä on tietty just tänään esiintyminen vanhemmille… Koitat säätää kyytiä siinä samalla eväiden, sinisten vaatteiden ja vaha-alustan lomassa.

Handlaat tilanteen ja mietit jo että ”kaikki järjestyy”, kunnes alkaa ikuinen vaatekamppailu. ”Haluan olla merenneito”…. joo ei me sitä merenneito asua tarhaan laiteta…… muttakun mää haluun….. Toinen juoksee alasti  taloa ympäri eikä halua pukea ollenkaan…

Kun vaatekamppailu on ohi on kello jo sen verran, että sun pitää itse alkaa pikkuhiljaa lähtemään töihin, mutta olet edelleen yöpuvussa.  Mies nakkaa lapset ja vie päiväkotiin ja sulla on tasan se vartti päästä ovesta ulos… Suihkuun pitäis mennä, mutta siihen ei ole aikaa…… etkä illalla jaksanut, koska edellinenkin yö meni päin persettä… Juokset ympäri taloa samalla meikaten, hiuksia laittaen ja etsit jotain päälle pantavaa…  Katsot ettei sun vaatteissa ole sun lapsen nenä rähkää tai ruokaa…. mikä on ihan normi tahra sun olkapäässä.. ”Ai niin tänään on yks tärkee palaveri, mikä mun piti eilen valmistella, mutta unohdin ja tänään on kahden asian dedis, mutta ei se mitään kaikki järjestyy….

Lähdet töihin ja matkalla muistat, että töistä on maio loppu ja hurautat kaupan kautta töihin. Siinä se työpäivä meneekin aamu ysistä sinne noin kello 18 asti ja koko päivän on niin tiukka tilanne, että et ehdi pitämään ainuttakaan taukoa… Lapsen treenit loppuu klo 17.00 ja sun pitää muistaa aamulla tehdä niitä eväitä, niin paljon että ne riittää treenien jälkeenkin, koska HAET SEN SUN LAPSEN AINA TUNTIA MYÖHÄSSÄ……

Salin pihassa muistat, että ai niin se esiintyminen….. meni taas ohi… Kotimatkalla tulee viestiä mieheltä, että maito ja vessapaperi on loppu. Hurautat taas sen kaupan kautta kotiin. Kotona on ruoka valmiina (kiitos luojalle että mun mies kokkaa) ja lapset juoksevat jo ovella vastaan ÄITII ÄITIII ÄITI TULI. Siinä meneekin ilta lasten kanssa touhutessa ja siinä samalla pyykkiä pestessä, tiskejä laittaessa, tavaroita noukkiessa ja mietit jo seuraavaa päivää, että mitähän oon taas unohtanut… Sata mailia odotaa läpikäymistä ja helvetin helmet, vilmat, tenavanetit, whats upit yms…. . Sitten alkaa iltapala ja hampaiden pesu sekä nukutus rumba… Kysehän ei ole yhdestä lapsesta vaan kolmesta, mikä vaatii huomattavasti enemmän aikaa, kärsivällisyyttä ja hermoja, kun se yksi…. ei sitä hammasharjaa, haluan pupu tahnaa, en halua mennä nukkuun, kuka lukee iltasadun, haluan mennä liukumäkeen, haluan pukea prinsessa vaatteet……. lista on loputon.

Kun vihdoin saat homman plakkariin saatta kello olla jo 23.00, jolloinka alkaa se sun oma aika… Silloin mä todellisuudessa istahdan…. tai oikeastaan romahdan ensimmäisen kerran sohvalle. Joku mun seuraaja ehdotti mulle, että tee kotijumppaa kun lapset nukkuu, mutta voin kertoa että aivan vihon  viimeisenä mielessä klo 11 alkuyöstä on kaivaa  jotkut helvetin jumppatamineet kaapista ja alkaa jumppaan….

Mua pyydetään usein ”tuu syömää tai tuu joku päivä käymään…. Jos oikeesti mut haluaa nähdä, niin tässä tilanteessa on tultava meille. Arjen perus asiat vaatii niin paljon järjestelyitä, niin en yksinkertaisesti jaksa alkaa säätämään, yhtä ainutta tapaamista kenenkään kanssa. Mää tykkään mun erjesta vaikka se on täynnä touhua, mutta mää myös tykkään siitä, että kun mulla alkaa loma. Silloin astun lentokoneeseen ja hurautan huitsin nevadaan, niin että multa jää suurin osa näistä arjen jutuista jonkun muun hoidettavaks.

Meillä harrastaa vasta yksi lapsi ja mietin mitä se on siinä vaiheessa, kun kaikki kolme harrastaa…. Toki meillä on taas se, että pikkuset on niin pieniä, niin ne on otettava aina mukaan joka paikkaa, koska niitä ei voi jättää reenien ajaksi kotiin (jotenka käy lenkillä kun lapsesi harrastaa ei onnistu meidän perheessä)…  Nyt kun mää kirjoitin tähän mun tavallisen arkipäivän, niin joku hyvä hyvinvointivalmentaja vois keksiä että mihinkä väliin laitat sen liikunnan, levon, ateriat kolmen tunnin välein,  viher juomat, riittävän unen, meditaation ja mitä muuta vielä siihen optimaaliseen päivään tarvitseekaan….

Mulle on paljon tärkeämpää että mun lapsi saa harrastaa, kun minä… Toki paikasta A paikkaan B juokseminen käy todellakin kuntoilusta. Lasten nosteleminen käy kans kuntoilusta ja kämpän edestakas ravaaminen on vähän kun joku intervall treeni..  Tätä on aika usein lapsiperheen arki, eikä se miksikään muutu tässä muutamaan vuoteen… Kaikki varmaan tietää mitä pitäis tehdä oman hyvinvoinnin eteen mutta joskus se on mahdotonta…

Asu löytyy House of Brandonilta* Housut* lippis* muista että vielä Toukokuun loppuun koodilla UMPPU20 saat -20% alennusta kaikista verkkokaupan tuotteista (ei koske jo alennettuja tuotteita). Shoppaile TÄÄLTÄ*

Noora Näppilä Kuvat

-Umppu

7 kommenttia

  1. Ilona kirjoitti:

    Umppu, mä niin ymmärrän mistä puhut… 🙂
    Itsellä myös kolme lasta, kaks koululaista ja yksi päiväkotilainen. Olen itse arkityössä ja mies ilta- ja viikonloppu töissä. Meillä on läpsystä vaihto ovella kun menen itse ennen seiskaa töihin.. Kaikki kolme lasta harrastaa, että 6 päivänä viikossa on kuskaamista treeneihin. ? Kyllä siinä vaiheessa kun päivien pituudet on sen 05-23 niin ei tuu mieleen alkaa jumppaan ? Onneksi nää ruuhkavuodet ehkä joskus 10 vuoden päästä helpottaa ?? Ihanaa tulevaa kesää teidän perheelle!

  2. Satu Jokela kirjoitti:

    Tää on niin totta. Oma aamuni alkaa 5. 00. Kuudeksi töihin ja siellä fyysistä sekä henkistä työtä jopa 8-12 h päivittäin. Päivän aikana tulee 25000-30000 askelta ja nostelut päälle. Kun lähden kotiin olen aivan puhki. Kotona teen ruuan kuskaan 2 poikaa harrastuksiin ja sitten kello onkin jo 9 illalla ha aika kaatua sänkyyn ja herätä taas kello 5. Toisinaan teen illalla vielä muutaman tunnin töitä. Kyllä jää jumpat ja salut nykyään käymättä ja keskityn vapaalla lasten kanssa olemiseen ja palautumiseen. Helppoa se on sanoa tosiaan kun ei osaa asettua toisen saappaisiin. Eli ymmärrän niiiiin hyvin. Ruuhkavuodet verottaa ?❤️

  3. Petra kirjoitti:

    Aamen ?? Loistavasti kirjoitettu ??

  4. Matilda kirjoitti:

    Kiitos tästä pystyn olemaan taas hiukan enemmän myötätuntoisempi itseäni kohtaan, olen ajatellut että olen laiska ja saamaton kun arki on täyttä kaaosta mutta niin näyttää olevan vähän kaikilla monilapsisilla perheillä! Itse en ole edes yrittäjä! Hyvää kesää ja nimenomaan muista että loma on loma 🙂

  5. Mintsu kirjoitti:

    Umppu 😀 <3 Se on just näin! Nauroin ja nyökyttelin 🙂

  6. Mirja kirjoitti:

    Huh….olen pahoillani puolestasi, kuulostaa kamalalta elämältä….mutta toivottavasti tosiaan helpottaa! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.