Hae
Prime Life by Umppu

Miks aina kaikki on aina Helsingissä?

*Sisältää mainoslinkkejä

Mää oon asunut koko ikäni Tampereella. Oon kuitenkin aina välillä miettinyt Helsinkiin muuttoa ihan siitä syystä, koska moni  asia olisi sielä mahdollisuuksiltaan parempaa. Joskus mua jopa ärsyttää se, että kaikki tapahtuu Helsingissä. Jos mä mietin mun työhön liittyviä asioita, niin kaiken kannalta mun olis paljon fiksumpaa asua Helsingissä. Moni ei aina hiffaa sitä, että Helsigissä käyminen vie  suurimmalta osalta aina kokonaisen päivän ja tietty kauempaa tulevilta vielä enemmän aikaa. Se on aina Tampereelta sen pari tuntia suuntaansa, eli matkoihin menee jo 4h päivästä. Vaikka sielä oilis kuinka mielenkiintoisia juttuja tahansa, niin en vaan yksinkertaisesti kykene lähtemään. Jokainen vietetty palaveri/tapaaminen Helsigissä on palkaton päivä mulle ja aika usein myös iso summa menetettyä tuloa.

Kun Tampereella nyt niin kovasti rakennetaan ja tehdään, niin toivon todella että myös täällä alkaa tapahtumaan sellaisia asioita, mitä Helsigissä. Lentokenttä sais hieman vilkastua ja onhan Tampere huomattavasti lähempänä keskisuomea, kun Helsinki. Helsinki on mulle jo suurkaupunki. Sielä on kiva käydä, mutta en kuitenkaan haluaisi asua sielä. Tykkään Tampereella siitä, että kaikki on lyhyen matkan varrella. Me asutaan noin 13km keskustasta ja jos haluan rauhaa, niin ei tarvitse kovinkaan kauas kävellä omasta ulko-ovesta, niin pääsen täyteen hiljaisuuteen. Tykkään myös siitä, että täällä tunnen paljon ihmisiä ja moni asia on huomattavasti helpompi hoitaa, kun on verkostoja joka paikkaan.

Mää haluan kokoajan tehdä työtäni enemmän muodin parissa. Suomessa muoti käsitteenä on vielä aika pienessä mittakaavassa ja muodin ”edelläkävijöitä” tuntuu olevan muutama muoti bloggaaja, mikä on taas muualla maailmassa aivan jotain muuta. Ei täällä ole mitään upeita näytöksiä, missä saisi kammata malleja ja olla mukana luomassa kokonaisuuksia… Tampereella niitä on vielä vähemmän tai käytännössä ei siis ollenkaan, kun esimerkiksi Helsingissä.  Olin vuonna 2009 Melbournissa Austraaliassa muotiviikoilla tekemässä catwalk lookkeja. Voitin silloin yhden hiusvideokilpailun ja se oli mun palkintomatka. Se oli jotain aivan uskomatonta. Koko kaupunki oli muotiviikkojen huumassa ja ne ihmiset sielä kaduilla oli vaan jotenkin niin cool. Tampereella keskustan täyttää Popedan keikka muotiviikkojen sijaan ja se on kaukana muodista hah.

Mää ymmärrän että kaikille ihmisille ei ole tärkeää muoti ja trendit, mutta esimerkiksi mun työssä ne näyttelee todella suurta roolia. Mää rakastan muotia ja sen seuraamista, vaikken itse mikään trend centteri kuvittelekkaan olevani. Mulla on muutenkin ollut aina ehkä vähän omnalainen tyyli. Mun haaveena edelleen on päästä tekemään maailmalle catwalk näytöksiä/kuvauksia ja olla osana omalla ammattitatidolla luomassa sitä muotia.

Mulla on oltava ammatillisia haaveita ja rakastan niiden saavuttamista. Mä myös ymmärrän sen, että mun kaltaisia ihmisiä ei ole kaikki. Mua ahdistaa sellaiset kenellä ei ole esimerkiksi oman uran suhteen tavotteita ja kunnianhimoa. Tehdään työtä päivästä toiseen koska se on tavallaan pakollista. Mää koen että sellaiset ”olen ihan tyytyväinen” tyypit vetää multa energiaa ja siksi usein hakeudunkin sellaisten ihmisten luo, ketkä inspiroi mua omalla tekemisellä. Mää tykkään kehittää mun heikkouksia, sillä jonain päivänä ne voi olla mun vahvuudet <3

 

Yrittäjyyden yks parhaita asioita onkin se, että pystyy vaikuttamaan siihen omaan työnkuvaan ja tekeen siihen muutoksia. Mää myös haluan että mun omalla tekemisellä mää pystyn inspiroimaan mun kollegoita kokeilemaan ja tekemään jotain uutta. Mää en varmaan koskaan elämässäni ole vielä ollut näin innostunut omasta työstäni ja se, että tähän pisteeseen on tultu on vaatinut omien tapojen muuttamista, jopa radikaalisti. On pitänyt tehdä paljon niitä ei kivoja asioita.

Musta olis kauheeta jos kokisin että työnteko olis mulle päivästä toiseen pakkopullaa ja että joka aamua mua ottais päähän lähteä töihin. Uuden oppiminen pitää mielenkiinnon yllä jatkuvasti ja se jos jokin motivoi. Oivaltaminen on myös tärkeää. Kun mää oon töissä, niin silloin mää keskityn siihen.

Meillä on paljon asioita, mitkä uuden konseptimuutoksen myötä vaatii järjestelyita ja niiden hoitamiseen menee yllättävän paljon aikaa. Onneksi hyvin suunniteltu on lähestulkoon puoliksi tehty. Vaikka kesä ei ole edes vielä alkanut, niin suunnittelen jo syksyä. Ensi vuonna yritykseni täyttää 10-vuotta ja se on mulle yksi suuri etappi ja haluan juhlia sitä. Suunnitteilla onkin Primen 10-vuotis juhlat joihin mulla on jo paljon ideoita mitä pitää jo pikkuhiljaa alkaa työstämään jos juhlat meinaa saada järjestettyä.

Ei kai siinä muu auta jos Helsinkiin ei ole mahdollisuus mennä, niin sitten niitä tapahtumia ja asioita pitää alkaa itse järjestämään ja työstämään täällä Tampereella. Ongelma siis ratkaistu.

Asu Biancaneve

Kuva Noora Näppilä

-Umppu

5 kommenttia

  1. Elena kirjoitti:

    Moikka Umppu!

    Oisko sulla mahdollista saada alekoodia Biancanevelle? 🙂

  2. Papu kirjoitti:

    ”Mä myös ymmärrän sen, että mun kaltaisia ihmisiä ei ole kaikki. Mua ahdistaa sellaiset kenellä ei ole esimerkiksi oman uran suhteen tavotteita ja kunnianhimoa. Tehdään työtä päivästä toiseen koska se on tavallaan pakollista. Mää koen että sellaiset ”olen ihan tyytyväinen” tyypit vetää multa energiaa ja siksi usein hakeudunkin sellaisten ihmisten luo, ketkä inspiroi mua omalla tekemisellä. ”

    No nyt on kyllä kovin ylimielisen kuuloista tekstiä. Olet siinä mielessä onnekas, että olet pystyt elättämään itsesi työllä josta nautit. Toisille onnellisuus koostuu ihan muista asioista kuin työstä. Osa ei koskaan pysty hankkimaan leipäänsä intohimonsa parissa, ja siksi työ onkin monille ”vaan työ” ja se on ihan ok. Intohimo voi löytyä työn ulkopuolelta vaikka sitten leipomisesta tai postimerkkien keräilystä.
    On ihan ok olla ihan tyytyväinen nykyhetkeen ilman erityisempiä tavoitteita. Kertooo mielestäni enemmän susta, jos ahdistut ihmisistä joilla ei ole kunnianhimoa. Lisäksi tää menestyminen ja urakeskeisyys nykypäivän trendinä mielestäni asettaa ihmisille ihan turhia paineita aiheuttaen ahdistusta, masennusta ja eksistentiaalista kriiseilyä jos se
    oma työ ei olekaan itselle elämän pääprioriteetteja.

    • primebody kirjoitti:

      No itsehän koet mut ylimielisenä etkä ymmärrä näköjään mun kaltaisia ihmisiä lainkaan.. ei mun onnellisuus koostu pelkästä työstä mutta onhan se hienoa että se tuo mulle myös onnea…

  3. Melissa kirjoitti:

    Samaa mieltä papun kanssa 🙂 mua taas ahdistaa ihmiset, kenellä ei ole muuta kuin työ ja ura! Mä viihdyn työssäni mutta se on mulle vain työtä. Pidän työstäni, koska se mahdollistaa minulle paljon asioita, vapaa-aikaa, mukavan työajan, johon voi itse vaikuttaa, pitkät lomat sillon kun itse haluan sekä palkan, jolla voin toteuttaa unelmia. Työkaverit ovat myös mitä ihanimmat ja työni on alallani sellaista, mistä moni ei edes osaa haaveilla. Mutta jos voittaisin lotossa, en tätä työtä tekisi. Onneksi meitä ihmisiä on moneen junaan ja kaikkia ei tarvitse miellyttää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.