Hae
Prime Life by Umppu

Voiko samaan aikaan luoda uraa ja olla läsnäoleva äiti?

Mää tapaan työssäni paljon naisia ja paljon äitejä. Musta on todella mielenkiintoista kuunnella ihmisten tarinoita ja miettiä miksi juuri hän on tehnyt jonkun tietyn valinnan elämässään. Kun nää mun nuorimmat palleroiset oli pienempiä, niin sain jatkuvasti kuunnella kyseenalaistavia kommentteja siitä, kuinka noin pienten lasten äiti tekee töitä. Kuten oon aiemmin sanonut, niin oon aina ollut kova tekeen töitä ja nautin siitä. Välilauseena haluan muistuttaa että omaa kivijalkamyymälää ei voi laittaa tauolle ja lappsua luukulle olen äitiyslomalla…. palaan joskus….

Mää en oo koskaan ajatellut niin, että lapset ”pilais” mun urahaaveet tai että mun pitäis niiden vuoksi luopua mun omista unelmista, saati työnteosta, millä elätän perheeni. Mulle on aivan sama mitä kukin tekee, mutta henkilökohtaisesti taas mää en oo koskaan ymmärtänyt niitä äitejä, jotka uhraa lastensa vuoksi niin urahaaveet, sekä elämänsä… Sitten kun lapset muuttaa pois kotoa ollaan tyhjän päällä ja ahdistuneita.

Ei ole olemassa mitään tutkimusta missä todistettaisiin, että kotona kasvanut lapsi olisi jotenkin parempi, kun se kuka on aloittanut nuorena päiväkodin.. Näin ei ole myöskään toisinpäin. Mun painajainen olisi olla se jokasään kestävään ulkoiluasuun pukeutunut äiti niillä  koretex kengillä, jonka päivän kohokohta olisi naapurin Ritvan kanssa klo 11.00 puistoon meno..  Okei tää voi olla jonkun elämän kohokohta, mutta ei mun.

Musta on kaikista tärkeintä löytää se balanssi työn ja kodin välillä. Vaikka teenkin joskus töitä kotona, niin mää en esimerkiksi koskaan puhu puhelimeen, kun oon lasten kanssa. Kun mä pääsen töistä niin vaihdan heti vaatteet ja otan sen mun äiti roolin. Me touhutaan yhdessä vaikka mitä aamuisin ja iltaisin ja se mitä mää itse pidän kaikista tärkeimpänä on se, että siinä hommassa on läsnä niille lapsille. On niitäkin perheitä, missä äiti mainostaa olevansa kotona lasten kanssa koska haluaa ja totuus on että lapset istuu päivästä toiseen pädit kädessä kuulokkeet korvilla ja äiti ottaa vähän omaa aikaa..

Meillä tehdään paljon asioita lasten ehdoilla, mutta lapset ei kuitenkaan päätä meillä kun pieniä asioita, kuten laitetaanko valkoiset vai pinkit sukkahousut aamulla. Mää oon todella nuoresta rakentanut mun uraa ja jos olisin ollut esimerkiksi 4-vuotta pois töistä lasten ollessa pieniä olisin joutunut luopumaan kaikesta siitä, mitä olin rakentanut. Omasta liikkeestäni, asiakkaistani ja ammattitaitokin olisi ollut hukassa.

Mulle uralla eteneminen ei tarkoita sitä, että vietän kaikki illat kaikenmaailman kekkereissä edustamassa, sillä se ei edesauta mun tekemistä ollenkaan. Keskityn siihen mitä osaan ja rakennan kokoajan uutta. Haen inspiraatioo ympäriltä jatkuvasti ja joskus sitä voi tulla vaikka seuratessa lasten kampaamoleikkiä. En sano että tän hetken tilanne olisi helppo tai aina miellyttävää.  Se on välillä ihan ultimaattisen raskasta, mutta sitä se nyt vaan on. Olen joutunut luopumaan monistakin asioista mutta tietoisesti. Mää en nää juurikaan mun ystäviä, eikä mulla ole koskaan aikaa ”käydä kahvilla” tai lounaalla kenenkään kanssa. Mää uskon kuitenkin siihen, että välillä elämässä tulee olemaan  hetkiä milloinka kaikki asiat ei mahdu siihen kerralla. Se on kuitenkin osittain väliaikaista.

Mää teen jatkuvasti töitä sen eteen, että tulevaisuus olisi iisimpää. Se vaatii multa välillä sitä, että joudun tekemään asioita, mitkä ei oo niin miellekkäitä, mutta vie mua eteenpäin. Musta hyvä neuvo on tietyllä tapaa itsensä roolittaminen. On se sitten työ minä tai äitinä oleminen. Kun tiedät mikä ”rooli” sulla on milläkin hetkellä päällä niin keskity siihen rooliin täysillä.

Mää rakastan pitää mun lapsia sylissä ja teen sitä päivittäin vähintään tunnin. Se on musta yks tärkeimpiä asioita äitiydessä. Sen parempaa läsnäoloa ei ehkä ole. Mää annan mun lasten toteuttaa itseään, enkä kiellä niitä esimerkiksi leikkimästä. Jos poikani haluaa pukea mekon tai tyttöni lekkiä autoilla niin siitä vaan. Lasten lapsuus määrittelee hyvin pitkälle elämän kulun. Luin juuri aamulla Maaret Kallion blogin

Kun äiti ja isä rentoutuvat, moni lapsi muuttuu näkymättömäksi – Tavallisissa kodeissa elää suututtava tabu, jota pitää ravistella

Olen itsekkin kirjoittanut tästä samaisesta aiheesta ja saanut siitä aika paljon negatiivista palautetta… Nyky yhteiskunnassa vanhemmilla on todella suuri vastuu lapsen tulevaisuudesta. Puhelimet, pädit ja pelit näyttelevät nykyään niin suurta roolia kaikkien elämässä, että sitä pitää myös omalta kohdalta tarkastella. Omilla teoilla ja tavoilla opetat niitä samoja asioita sun lapsille.

Vaikka keskitynkin paljon työhöni, niin en halua havahtua siihen, kun lapset eivät juokse mua ovelle vastaan ja kilju ÄITI TULI ÄITI TULI. Se tuntuu joka päivä niin ihanalta. Mulla astuu se äiti rooli päälle heti kun astun ovesta sisään ja loppuu vasta siiten kun kaikki lapset on nukkumassa. Mulla ei juurikaan ole arjessa mitään omaa aikaa. Tiedostan kuinka tärkeetä se on, mutta se on se mistä nipistän. Sitä aikaa tulee olemaan sitten joskus. Välillä mulla on sellaisia omia vapaapäiviä, mitkä käytän usein suunnitteluun ja kehittämiseen. Taukojen lomassa siivoan kotona tai käyn urheilemassa.

Moni asia on mahdollista yhdistää silloin kun keskittyy. Mulle äitiys on tärkein asia tässä elämässä, mutta heti seuraavana tulee työ. On siis mahdollista olla samaan aikaan äiti ja edetä uralla. Haluan kannusta äitejä olla luopumatta niistä omista unelmista. Se ei aina tarvi olla työhön liittyvää, mutta nyt itse kirjoitin omasta urakeskeisyydestäni. Lapsille on paljon haitallisempaa se, että kotona on ihminen kuka kokee uhrautuvansa väkisin ja joka on joutunut luopumaan omista unelmistaan eikä ole läsnä.

-Umppu

4 kommenttia

  1. Kati kirjoitti:

    Tässä kirjoituksessa oli jotenkin ihanan rauhallinen tunnelma, ilman turhaa piikittelyä mihinkään suuntaan 🙂 Ilo oli lukea ja tuo on mahtavaa kuinka pystyt äitiyden ohella toteuttamaan myös sitä toista osaa itsestäsi, ”ura-minää”.

  2. mariem kirjoitti:

    Ihania kuvia <3 Päivähoidossa lapset myös oppii tärkeitä vuorovaikutustaitoja, jakamaan asioita ja huomioimaan muita. Usein myös suomalaisia kulttuuriperinteitä on mukana arjessa, esiopetustakin voi saada jne…

    Aikamoinen paletti on jo lapset ja työ, olisi kiva kuulla ajatuksiasi milloin ehdit olla "puolison roolissa". Miten löytää aikaa ja huomiota parisuhteeseen. Viime aikoina blogi on ollut ihanan monipuolinen!

  3. Mariam kirjoitti:

    Mä oon nyt siellä mihin sä et ole halunnut joutua. Oon ollut kotiäiti vuosikymmenen, ja nyt yritän päästä töihin. Vaikeaa on. Moni ovi on sulkeutunut iäksi. Ja mäkin kuitenkin olen (ollut) lahjakas, ja kunnianhimoinen ihminen. Silti koen tehneeni oikean ratkaisun. Näille mun lapsille. Jotka mä oon tähän maailmaan halunnut synnyttää, ja jotka on syntyneet sellaisina kuin ovat. Vaikka mä miten päin mietin (ja voit uskoa, että olen miettinyt tätä nykyistä suota rämpiessäni), niin tekisin saman uudestaan. Juurikin siksi, että tiedän tämän ratkaisuni olleen mun lapsille paras vaihtoehto. Heille se muutama tunti päivässä omien vanhempien kanssa pikkulapsuusaikana olisi ollut aivan liian vähän. He olisivat reagoineet voimakkaasti, ja pitkään. Eivätkä he olisi niin tasapainoisia ja vahvoja kuin ovat nyt. Varmaan lopulta sitten olisivat jotenkin sopeutuneet, mutta en halunnut heille sellaista pikkulapsuusaikaa. Halusin heille sen, minkä aivan selvästi näin olevan heille paras vaihtoehto. Nyt siitä sitten maksetaan kovaa hintaa. Näin se elämässä menee, jotain saa, jotain menettää. Jos joku sanoo, että minä ainakin olen saanut kaiken, ei vain halua tai kestä katsoa sitä minkä menetti. Mä katson mieluummin tynkäuraa kuin omien lasten pikkulapsuusaikaa, jonka ajasta annoin valtaosan pois. Tämän valinnan kanssa mun on helpompi elää kuin olisi ollut niiden muiden. Mitä tuosta sun kirjoituksesta silmiin osui, niin aika lailla samoin perustein taidat sinäkin valintasi olla tehnyt, vaikka seisotaan nyt ihan eri paikoissa 🙂

    • primebody kirjoitti:

      Tietysti sää oot tehnyt sen mikä sun lapsille on ollut parasta ja niin kuuluukin tehdä. Mää oon tehnyt aivan toisen valinnan ja koen sen parhaaksi meidän perheelle. Haluan myös elää tietynlaista elämää ja se ei olisi missään tapauksessa onnistunut jos olisin ollut kotona ja mää en olis ollut silloin sellainen äiti kun haluan olla <3 kaikki tyylillään

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *