Hae
Prime Life by Umppu

Eivätkö rikkaat auta mielestäsi muita tarpeeksi?

*Sisältää mainoslinkkejä

 

Varmasti kaikki on lukenut Ranskan surullisesta  tulipalosta, missä Notre Damen kirkon katto ilmeisemmin oikosulusta johtuen syttyi palamaan. Netissä pyörii kaikenlaisia keskusteluja asiasta tai oikeastaan siitä, kun muutama miljardööri on lahjoittanut todella suuria summia kellon korjaukseen. Moni on sitä mieltä että nämä ihmiset on itsekkäitä, koska eivät ole lahjoittanut sitä rahaa esimerkiksi kansalle. Maailmassa on paljon köyhyyttä, asunnottomuutta ja nälänhätää niin mitenkä nämä lahjoittajat eivät anna rahojaan heille vaan esimerkiksi Notre Damen korjaukseen?

Mulla tulee näistä kirjoituksista aina ihan ristiriitainen fiilis. Kirjoituksissa sai lukea kuinka se ja se omistaa sitä ja tätä ja ne hänen omistamat asiat on hänelle aivan turhia ja kuinka nekin rahat vois antaa muille ihmisille. Mää itse ajattelen että jokainen ihminen omistaa taidon auttaa muita.  Se onkin asia mitä toiset käyttää ja toiset ei. Toiset tekee sitä enemmän ja ovat valmiita antamaan omistaan jopa niin että itselle ei jää mitään. Toiset istuvat rahojensa päällä kun Roope Ankat eivätkä vahingossakaan anna edes euroa hyvään. Kai se on jokaisen oikeus tehdä rahoillaan mitä haluaa? Vai onko?

Kun puhutaan paljon siitä, että koitamme välttyä tilanteelta ettei maamme ole kohta kahtia jakautunut, niin mitä se oikein tarkoittaa? Ei haluta että kansa jakautuu rikkaisiin ja köyhiin… Jos mun pitää luokitella itseni niin en kuuluu noista kumpaankaan ja uskon että ainakaan vielä meillä ei ole Suomessa tuollaista tilannetta. Kun seuraa tilannetta sivustakatsojana niin tuntuu siltä että jokaisen rikkaan ihmisen pitäisi laittaa omat rahansa jakoon muille, jotta hänet hyväksyttäisiin tässä yhteiskunnassa. Heidän pitäisi tulla elämässään toimeen paljon pienemmällä eikä ostella mitään turhaa, koska kaikilla ei ole samanlaiseen kulutukseen varaa. Nämä rahat on kuutenkin henkilöiden omaisuutta ei valtion. Esimerkiksi Suomen verotus nappaa näiltä todella rikkailta aika sievoisia summia vuodessa… puhutaan miljoonista ja juurikin ne rahat menevät meidän kaikkien yhteiseen hyvään, minkä kaikki tuntuu välillä unohtavan.

Sitten jos lukee näiden rikkaiden ihmisten kirjoituksia ovat he taas kypsiä Suomen verotukseen. Heidän 1.00000 tuloistaan nappaa valtio suurin piirtein puolet. Vaikka korvaan kuulostaa tällaiselle perus työssäkäyvälle ihmiselle miljoonat aika helkkarin isolta summalta, niin itse kuitenkin ajattelen että kai jokaisella on oikeus käyttää omat rahansa kuten haluaa (edelleen)? Tuntuu että rikkaat on sitä mieltä että kaikkien kuuluu tehdä töitä, jolla voi vaikuttaa siihen omaan varallisuuteen. Totta sekin on. Jos et ole tyytyväinen omaan tilanteeseesi niin tee sille jotain. Aika usein juurikin nämä rikkaat ihmiset on tehneet elämässään suuria riskejä, jotka toisilla on tuottanut tulosta ja toisilla ei. Osa nauttii varallisuudesta, kun taas toinen on saattanut menettää kaiken.

Tästä lähtee aina hirveä väittelykierre eteneen, jossa aika usein keskustelu menee niin, että rikkaat ihmiset saavat kuraa niskaansa omasta piheydestä ja siitä kuinka eivät jaa omia rahojaan kansalaisten kesken ja ne rikkaat menettää hermonsa ja siirtää yrityksensä ulkomaille kevyemmän verotuksen takia, eivätkä maksa latiakaan Suomeen. Ja tähän väliin haluan sanoa, että en ole asiassa kummankaan puolella, koska en kuulu kumpaamkaan ryhmään.

Jos ajatellaan asiaa niin, että sulla on miljoona. Annat siitä puolet valtiolle ja sulle jää 500 000€ jäljelle. 500 000 on meille monelle aivan utopistinen summa mutta ei niille rikkaille. He ovat varmasti tottuneet yltäkylläiseen elämään ja siihen että voivat tehdä mitä huvittaa. Moni myös lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta ei tee siitä sen kummempaa numeroa.

Varmaan jokainen on miettinyt mitä tekisi jos voittaisi lotossa. Mää oon ainakin miettinyt kuinka rahani jakaisin ja kenelle. Olen miettinyt ketä auttaisin ja mitenkä.  Mutta mitä mää oikeesti tekisin niillä rahoilla jos voittaisin onkin sitten ihan eri asia. Mistä mää tiedän minkälainen ihminen musta muuttuisi, jos saisin älyttömän summan rahaa. Mistä mää tietäsin antaisinko niitä rahoja kenelleekkään, koska ne olis mun. Voisinhan mää olla vaikka niin pihi että pitäisin kaikki itselläni ja hautaisin ne hautaani mukaani. Pitääkö meidän siis olettaa ihmisiltä tekoja, mitä me emme välttämättä itse tekisi?

Mää ajattelen itse kaikessa niin, että sillä positiivsella meiningillä on suuri merkitys. Kun mulle kerrotaan vaikka, että lahjoittamalla 10e kuukaudessa ”Afrikkaan” saat pelastettua 40 lasta jopa tappavalta ripulitaudilta, niin totta hitossa mää annan vaikka sen mun viimeisen kympin. Jos mulle sanotaan/valitetaan siitä että helppohan sun on elellä totta sun yltäkylläistä elämää ja muut nääntyy nälkään niin mua alkaa vaan ärsyttään. En tiedä saatteko kiinni mitä ajan takaa. Syyllistämisellä ei voitetaan mitään vaan hävitään.

Mua ehkä tässä meidän yhteiskunnassa ärsyttää eniten se ainainen valitus rahasta. Ihan kun se raha tekis susta yhtään sen onnelisempaa ihmistä. Toki raha tuo perusturvaa ja vie elämän epävermuutta pois ja varmasti ahdistusta, mutta rakkautta ja onnea se ei sun elämään tuo. Mun tekis meili kysyä kaikilta niiltä ”valittajilta” että mistä sä oot valmis luopuun tai mitä sää oot valmis tekeen sun oman varallisuuden eteen? Jos vastaus on en mitään, niin voiko silloin valittaa kun joku muu ei tee samaa asiaa sun puolesta? Voiko asioista vaan valittaa, jos ei itse viitsi edes yrittää?

Mää mietin tätä asiaa yks päivä kun kävin aamulla ennen töitä kaupassa. Mua ennen oli jonossa oli 5 ihmistä ja kaikki osti pelkkää kaljaa. tuskin oli työpäivä. Se oli tosi surullista toisaalta… ja varsinkin kun täällä vanhoilla kotikulmilla asuvana huomasin yhden niistä olevan meidän huudeilta kaikkien tietävän alkoholistin lapsi.. Sairaudet on sairauksia ja tiedän, että kaikki eivät ole kykeneviä niiden takia esimerkiksi tekemään töitä. Mutta ihminen kuka on perus terve ja omaa ammatin niin se ei saisi olla syy jäädä kotiin. Vaikka sanotaan että Suomi on rikas maa, niin onko se? Miksi kaikesta kokoajan leikataan jos meillä olisi rahaa joka tursuaa ovista ja ikkunoista? Ihan samanlailla tässäkin asiassa positiivisesti eteenpäin kannustaminen pitäisi olla se keino millä mennään eteenpäin. Jos ihmisille kerrottaisiin kuinka tekemällä jonkin asian saavutat vaikka tietyn tulotason, mikä taas mahdollista sinulle …. mitä nyt ikinä mahdollistaakin niin se olisi paljon motivovampaa kun settä sanotaan että ei kannata mennä töihin kun saa enemmän rahaa kotona. Jos sieltä kotoo ei koskaan minnekkään liiku ei voi myöskään saavuttaa mitään. . Kateus pitäisi kylvää ihmisistä pois kokonaan, koska toisen onni ei ole sun elämästä pois. Mitä onnellisempia me ollaan niin sitä parempi meillä kaikilla on olla eikö?

 

Mää haluan tähän loppuun laittaa muutaman Ilkka Koppelomäen  (@ilkkakoppelomaki) viisaita lausahduksia, jos niistä edes yksi ihminen sais parempaa draivia eteenpäin:

Ei ole olemassa niin pientä askelta etteikö se veisi eteenpäin. Kokeile vaikka!

Onnistuminen ja epäonnistuminen ovat oman mielen kokemuksia. On oma valintasi kokea onnistumisia joka päivä.

Keskity toisessa ihmisessä enemmän siihen mitä arvostat, kun siihen mistä et pidä.

Jotta elämässä saa mitä haluaa täytyy harjoitella sanomaan oikeassa hetkessä kyllä ja ei

Saa mitä haluat elämän ihminen ei ole pelkästään sitä, että teet vain mitä haluat. Joskus tulee tehdä jotain, mitä ei halua tehdä ollenkaan jotta saa mitä haluaa. 

Voit aloittaa tekemisen, vaikka alussa pitäisitkin koko asiaa ihan mahdottomana

Valitse enemmän elämääsi niitä tunteita, ihmisiä, kokemuksia, tapahtumia ja asioita mitä sinä haluat.

Ota aikaa itsellesi

Jos et tee valintaa, niin mitään ei tapahdu

Uskalla kertoa ääneen se mitä haluat. sekä itsellesi että muille

Kuvat Noora Näppilä

Tää mun ihana takki löytyy House of Brandonilta TÄÄLTÄ*

 

 

Yksi kommentti

  1. Emmi kirjoitti:

    Hyvä, kun tulin tänne ”blogeileen” pitkästä aikaa.
    Ihana kirjoitus Umppu. ♡
    Nää sanat mun piti kuulla JUST NYT.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.