Hae
Prime Life by Umppu

Niin paljon tapahtuu pahaa ja sairaita asioita…

Sisältää kaupallisia linkkejä*

Eilen mun itkusta ei meinannut tulla loppua. En tiedä onko muut lukenut uutisista artikkelia siitä, kuinka Suomalaisia lapsia huumattiin, raiskattiin ja tekoja kuvattiin suoraan verkkoon. Koko jutun lukeminen teki niin pahaa. Pala kurkussa ja silmät täynnä kyyneliä mietin niitä uhreja, jotka olivat nuoria poikia. Teot oli jatkuneet yli vuosikymmenen.. Pahimmassa tapauksessa huumattua lasta on raiskattu kymmenen tuntia.

Mun mielestä tällaiseen toimintaan osallistunut ihminen on todella sairas. Sairaus ei kuitenkaan anna mulle mun mielessä minkäänlaista sääliä tai empatiaa. Kenenkään uhrin tuleva elämä ei voi missään tapauksessa olla oireeton. Pahimmassa tapauksessa näiden kuuden pojan elämä on tuhottu. Mitenkä joku ihminen voi olla niin julma ja sairas? Mistä tällaiset teot voi juontaa juurensa? Mulle yksi sydämen asia on lasten hyvinvointi. Kaikilla lapsilla pitäisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen rakastavien vanhempien tai läheisten kanssa. Lapsen perusturva kehittyy kahden ensimmäisen vuoden aikana. On siis turha ajatella että ei se lapsi mitään vielä tajua, koska juuri ne ensimmäiset vuodet on ne lähestulkoon tärkeimmät sen lapsen elämässä. Lapsi on vielä tässä maailmassa ihan raakile. Se tarvitsee hoivaa, tukea, rakkautta, läheisyyttä ja ennenkaikkea turvaa. Lapsena koetut asiat vaikuttaa usein meidän koko elämään. Monella se muokkaa persoonaa ja meistä tulee sellaisia kun olemme niin aina jostain syystä.

Musta tää maailma menee kokoajan monessa suhteessa yhä sairaammaksi. Tuntuu että tämänkaltaisia juttuja saa lukea aivan liian usein. Siinä tulee itselle sellainen yltiömäinen ylisuojeleva emofiilis. Tekis mieli huutaa tuolla kaupungilla, että tulkaa kaikki lapset tänne mun syliin turvaan mää pidän teistä huolen.

Koko tekotapa on jotain niin sairasta että en voi ymmärtää. En voi myöskään ymmärtää ihmisiä jotka on edes pienellä tikulla osallisina näin kamalaan asiaan. Voit lukea koko jutun tästä. Tässä ehkä eniten mietityttää Suomen rangaistus politiikka. Voi hyvin olla, että nämä tekijät saavat hyvinkin pienen rangaistuksen siihen nähden että todennäköisesti ovat tuhonneet 6:n lapsen elämän. … Viattomien lasten, jotka joutuvat todennäköisesti kamppailemaan tekojen vuoksi läpi koko elämänsä ja voi olla ettei he silti selviä. Varmaan ovat tälläkin hetkellä vapaana.

 

 

Mää oon aina ollut sitä mieltä, että meidän rangaistuskulttuuri on jotain aivan käsittämätöntä. Rikoksen tekijöille annetaan ensikertalaisen alennusta ja tuomiota lyhennetään. Mun mielestä se, että että et ole ollut aiemmin vankilassa ei tee rikoksesta yhtään hyväksyttävämpää ja siitä ei todellakaan kuulu antaa mitään helvetin alennusta tai hyvitystä. Kyse on rikoksesta.. Nää ihmiset jotka on pystynyt näin julmiin tekoihin sais mun puolesta istua koko lopun elämää pimeissä selleissä rottien kanssa. Ihan just niin kauan kun henki pihisee. Kokea kamalaa kärsimystä ja ahdistusta joka ikinen päivä.

Tekotapa on niin julma ja kuvottava, että tuskin pystyisin itse koskaan kohtaaman esimerkiks tekijää silmästä silmään. Mää haluankin nyt sanoa kaikille vanhemmille, että pitäkää huoli niistä omista lapsista. Lapsen kanssa pitää jutella ihan jokainen päivä. Lapsille pitää olla läsnä. Niitä pitää rakastaa. Lapsille pitää asettaa rajoja ja niitä pitää tarkkailla. Jos vanhemmat eivät ole lastensa kanssa tekemisissä niin voi olla että moni asia jää huomaamatta. Selvitä missä lapsesi liikkuu ja kenenkä kanssa, koska nykyään tuntuu että harvaan ihmiseen voi luottaa… Mulla ei oikein löydy tähän asiaan sanoja vaan mua ahdistaa. Tunnen jotain todella valtavaa vihaa..

Tälläisissä tapauksissa tapauksissa usein vielä suojellaan tekijää. Mun mielestä nimenomaan kaikkien pitäisi saada tietää keitä tälläiset ihmiset on jotta heitä osaa varoa läpi koko elämän. Mitä vanhemmaks tule, niin saitä enemmän koitan ymmärtää ihmisiä ja niiden tekoja, mutta tämän kaltaisia ihmisiä en tule koskaan ymmärtämään enkä edes halua oppia ymmärtämään..

 

Tää ihana mekko löytyy House of Brandonilta ja onkin nyt alessa. Mekko TÄÄLTÄ*

Kuvat Noora Näppilä

Mää muutan!

Sisältää kaupallisia linkkejä*

Kevät on alkanut vauhdikkaasti ja tiedän, että vauhtia on tulossa vielä lisää. Tällä viikolla pärähtää ensimmäiset koulutukset käyntiin ja siitä se rundi sitten lähtee. Töissä on aikamoinen kevätruuhka meneillään. Tuntuu että valon lisääntyessä ihmiset herää ja moni kaipaa muutoksia. Ainakin itse aina keväisin kaipaan muutoksia ja tykkään suunnitella kaikkea uutta.

Kevät tuo työrintamellekkin vähän muutoksia. Oon vähemmän päiviä salongissa ja enemmän pitkin Suomen kaupunkeja. Mulla on Balmainin koulutukset, Prime educationin kampauskoulutukset ja sitten vielä meikkikoulutukset. Paljon siis ihanan erilaisia päiviä luvassa.  Ehkä silti suurin muutos on se, että mun blogi muuttaa 1.5.2019 alkaen Vaikuttajamedialle. Oon aivan fiiliksissä siirtymisestä. Yks juttu mikä siinä on kans aika super hienoa on se, että mä saan mun vanhat työkaverit lähestulkoon kaikki takaisin.

Tässä työssä mä koen hyvin tärkeeks yhteisöllisyyden ja vertaistuen. Harvoin sitä kukaan muu kun toinen bloggaaja tietää just niitä sun fiiliksiä ja tunteita. Vertaistuki on monissa tilanteissa läöhestulkoon päivittäin tarpeellista. Tää paikka ei ollut se mun paikka ja mä toivon, että siirron myötä mun blogiini löytää niin vanhat kuin uudetkin lukijat. Mää oon tässä blogissani vetänyt omaa linjaani ja haluan, että mulla on enemmän vapauksia toteuttaa itseäni sillai kun mä itse haluan.

Vaikuttajamedian on perustanut kaksi bloggajaa Johanna ja Eveliina. Mä tiedän että itse blogia kirjoittava ymmärtää montakin asiaa blogaajan näkökulmasta erilailla. Mun uusi sivusto tulee olemaan lukija ystävällinen, mutta myös blogaaja ystävällinen.

Mun suurin puute oli se, että  huomasin että kaipaan enemmän yhteisöllisyyttä, vaikka tätä blogia joka päivä yksin rustaankin.

 

Mää oon monesti meittinyrt, että onko tää blogin kirjoittaminen se mun juttu ja monet kerrat oon meinannut heittää hanskat tiskiin. Kuitenkin mää tykkään tästä työstä niin paljon että aina oon kuitenkin halunnut jatkaa kirjoittamista. Tää työ on mahdollistanut todella paljon ihan uusia asioita mun elämässä ja tän työn kautta mää oon saanut tutustua todella paljon uusiin ihmisiin, keitä tuskin olisin koskaan muuten edes tavannut.

Mää oon saanut tehdä tän työn kautta mahtavia yhteistöitä ja päässyt tekeen sellaisia asioita, mitä muuten en olis koskaan päässyt. Vaikka blogin kirjoittamisessa on suurimmaksi osaksi hyviä puolia, niin varmasti jokaisessa ammatissa on myös ne omat varjopuolensa. Musta on tavallaan tosi hienoa, että mulla on joku kanava, missä mää saan ääneni kuuluville niin hyvässä, kun pahassa. Mulla on tän vaikuttajatyön kautta auennut mahdollisuus jopa osittain vaikuttaa asioihin. Joillekkin ne voi olla pieniä asioita, mutta mulle ne on suuria juttuja.

Mulla on lukijoita, jotka on pysynyt mun mukana ihan alkutaipaleelta asti, mikä on ihan super hienoa. Kiitos teille siitä <3. Välillä jotkut asiat on vaikeita pukea tekstiks ja monta väärinymmärrystäkin on näihin vuosiin mahtunut. Blogi on opettanut mulle myös todella paljon ihmisistä. Osa löytää tekstistä aina sen punaisen langan ja osa ei edes halua ymmärtää ja takertuu välillä hyvin olemattomiin asioihin. Hulluinta mun mielestä on kuitenkin edelleen se, että aikuiset ihmiset piiloutuvat nimimerkkien taakse ja kirjoittelee törkyä..

Oon myös oppinut että kateellisten ihmisten määrä on vakio. Teit sitten mitä tahansa niin aina joku ärsyyntyy ja aika usein sielä taustalla on nimenoman se kateus. Voin vaan sanoa, että mulle on ainakin ihan turha olla kateellinen. En usko että kauheen moni haluais mun soppaan lusikkansa tunkee 🙂

Mää oon koittanut löytää mun elämään jotain rauhaa jo useamman vuoden, sitä löytämättä. Kuitenkin oon ymmärtänyt, että en edes halua sellaista. Mää rakasta tätä mun kaoottista elämää. Oon kasannut sen ympärille just ne mulle tärkeet asiat, mistä nautin. Mun on aina ollut vaikea luopua sellaisista asioista mistä tykkään ja siks tää härdelli siis jatkuu vuodesta toiseen.

Musta on parasta silti tässä kaikessa, että mää oon voinut antaa monille ihmisille vertaistukea. Kaikki ne viestit mitä oon saanut on ollut ihania ja koskettavia. Vaikka kaikki ei tykkäiskään mun jutuista, niin mä silti tiedän että monille moni mun juttu on ollut tosi tärkeitä. Mää oon aina halunnut pitää itsestäni sellaisen tavallisen ja aidon kuvan. Haluan olla rehellinen. Mun elämä ei koostu jahdin kannella skumppaa nauttien, vaan yleensä verkkareissa kakkavaippaa vaihdellen.

Tän kaiken some illuusion takana haluan olla ihan vaan tavallinen ihminen. Mun ei oo koskaan tarvinnut esittää mitään muuta, kun mitä mä oon. Mää oon voinut mokata, mutta se on täysin sallittua tässä elämässä. Mitenkä sitä muuten oppis? Mää oon myös onnistunut monessa siassa, mistä voi olla ylpeä. Mää uskon että moni (varsinkin äiti) on saanut voimaa mun kirjoituksista ja siitä, että elämässä on muutakin kun täydellinen kroppa ja itseruskettava. Kaikissa asioissa ei tarvitse kokoajan piiskata itseään eteenpäin. Joskus voi vaan löffiä sohvalla, hakea Mäkistä ruokaa ja vaikka pieraista jos siltä tuntuu

 

Asu House of Brandon* housut* toppi* 

Lasit Gucci

Kuva Noora Näppilä