Hae
Prime Life by Umppu

Mitenkä musta tuli yrittäjä?

 

Mistä yrittäjyys alkoi

Paljon tuli pyyntöjä että mä kertoisin mun yrittäjyydestä ja mistä  tai mitenkä se alkoi. Sillon kun mä olin yläasteella niin mä jotenkin ajattelin, että mun vanhemmat haluais että mä meen lukioon. Mua ei ikinä kiinnostanut lukeminen tai sinänsä opiskelu vaan mä oon tykänny aina kaikista muista aineista, kuten kuvaamataidosta, käsityöstä, musiikista ja liikunnasta. Sellaista luovista aineista ja ne olikin selkeästi mun vahvuus.  Mä muistan kun mä jännitin sanoo mun vanhemmille, että mitä mieltä te ootte että jos menisinkin ammattikouluun lukion sijaan?. Ei niillä ollu sitä kohtaan mitään ongelmaa, vaan se ongelma oli vaan mun pään sisällä. Mun itse keksimä olettamus. Musta on muutenkin tärkeetä seurata sitä omaa juttua, eikä mennä minne muut sun olettaa menevän.

Mulla oli yläasteella aika vahva se, että mä haluisin parturi kampaajaksi. Mä kävin kuitenkin pääsykokeissa Parturi-kampaamo puolella ja graafisella puolella. Sitten mä päädyn sinne parturi-kampaamo puolelle. Mulla oli alkuun parturi-kampaaja lukio yhdistelmä tutkinto. Kuten aiemmin sanoin niin mua se  lukeminen ei kiinnostanut juuri ollenkaan, vaan käsillä tekeminen. Noilla yhdistelmälinjoilla oli silloin vielä mun mielestä sellainen ongelma, että asiat käytiin aivan turhan nopeasti läpi. Kun lukion voi käydä neljässä vuodessa, niin mun tutkinnossa käytiin lukio ja parturi-kampaajan tutkinto samassa ajassa. Mä oon ollut kielissä ala-asteella vielä ihan hyvä, mutta yläasteella en ja mulla esimerkiksi ammatti/lukiossa vaihtui mun a-kieli Saksasta Englantiin. Musta tuntuu että mä en pysynyt tunneilla ollenkaan mukana ja sitten mä ajattelin, että mä lopetan sen lukion kokonaan.

Se onnistui aika helposti ja mä suoritin sitten vaan mun ammattitutkinnon. Kun mä alotin ammattikoulussa, niin mä tein koko sen ammattikoulu ajan töitä. Silloin oli vielä markka aikaa  ja voitteko kuvitella että ykkösvuoden opiskelijan palkka oli 2mk 86 penniä tunnilta. Se olikin aika palkitsevaa, kun olit kuukauden töissä ja sait euroissa semmosen 20€ hah hah. Mä pääsin heti koulun jälkeen valmistuttuani palkkatöihin. Mä olinkin palkallisena noin kolme vuotta, mutta jotenkin se yrittäjyys on aina kiehtonut mua. Palkallisena on tietynlaisia rajoitteita. Jotenkin mua motivoi yrittäjyydessä se, että mä voin niin paljon itse vaikuttaa mun omaan tekemiseen ja esimerkiksi tuloihin. Olin useamman vuoden yrittäjänä mun edellisessä työpaikassani. Mulla oli ihan alusta asti selkeät sävelet siitä, että mä haluun perustaa jossain vaiheessa oman liikkeen.

Mä oon ollu aina tosi motivoitunut työntekoon ja sitten eräänä kauniina päivänä päätin, että nyt on sen aika ja mä haluu laittaa oman liikkeen. Mä muistan kun Tampereen Koskikeskusta vastapäätä oli ihana liikehuoneisto, missä oli joku vähän erikoinen kirpputori. Mietin itsekseni että käyköhän tuola kirpputorilla oikeesti kukaan. Mä menin käymään siinä viereisessä liiketilassa kysymässä omistajilta, että mikähän tää kirpputori mahdollisesti mahtaa olla. Mä sain myymälän pojilta kaivettua isännöitsijän tiedot ja mä soitin sille heti samana päivänä. 

Mä vaan sanoin puhelimeen, että moi mä oon  Umppu ja mä haluu laittaa tohon liiketilaan mun kampaamoon. Mä uskon siihen että kaikki tapahtuu jostain syystä. Isännöitsijä ilmoitti, että kirpputorin vuokrasopimus  on loppumassa ihan just ja se ois sen jälkeen vapaana. Siinä vaiheessa ei auttanut muu, kun tehdään vaan päätöksiä. Mulla kesti ehkä 10 minuuttia päättää et nyt on sen aika nyt mä haluun muutosta mun elämään ja oman liikkeen. Seuraavana päivänä mä allekirjoitinkin jo vuokrasopimuksen.

Voin sanoa että pienin pelonsekaisin tuntein soitin äidille. Sanoin sille että Umppu täällä moi. Mä allekirjoitin just vuokrasopimuksen. Mä perustan oman kampaamon. Äitini vastasi tuttuun tapaan että Ulla-Riitta härregyyd. Ootko nyt miettinyt asiaa aivan loppuun. Mä sanoin että en oo, mutta mä tiiän että mä onnistun. Mulla ei ollu itsessä kauheen kauaa aikaa miettiä asioita. Mun piti kertoo mun työpaikalla että mä perustan oman liikkeen ja mun oli pakko alkaa heti toimiin.

Esimerkiks meidän alan kalusteiden tilaus vie aina monta viikkoo aikaa. Päätökset oli tehtävä heti ja saatavaa asiat eteenpäin. Mulla  ei tunnetusti kauaa nokka tuhise  ja se oli päivän homma ,kun mä olin saanut kaikki hankittua. Seuraava asia ja ongelma olikin että mistä rahat siihen salongin avaamiseen. Kun työskentelee vuokratuolilla, niin sillon kaikki tavarat tulee yleensä liikkeen puolelta. Mulla ei käytännössä ollut kun sakset ja värit.

Siihen aikaan kun mä oon avannut kampaamoni, niin sai vielä pankista  yrityslainaa. Mä tein sellasen suurinpiirtein laskelman kuinka paljon mä tarviin rahaa ja marssin pankkiin. Sanoin pankissa että moi mä tarviin 30.000 € että mä voin avata mun kampaamoon. Pankissa tietysti haluttiin nähdä liiketoimintasuunnitelma, minkä mä väsäsin elämäni ensimmäistä kertaa yhdessä yössä. Mun piti saada kaikki asiat tapahtuu todella nopeilla aikataululla. Seuraavana päivänä soitin Juusolle että tuu käymään pankissa heittään nimmari yhteen lappuun. Pankissa Koskinen sano, että jumalauta ooksää pantannu meidän talon 🙂 ja niinhän mää olin tehnyt, koska luotin itseeni.

Kuukauden päivät siinä meni että sain liikkeen valmiiksi avattua. Muistan kuinka hirvee päivä se oli ennen avajaisia. Mä olin kirena kun viulunkieliä  ja koko salonki näytti siltä, että se ei aukee koskaan. No mutta niistäkin avajaisissa selvittiin. Esimerkiksi Tampereen keskustassa liikehuoneistoja vuokrat on todella kovia. Ensimmäinen salonkini oli 75 neliö ja meitä oli useampi tekijä siellä. Kun laittaa omaa liikettä, niin pitää huomioida todella monta asiaa. Yks asia minkä tavallaan opin kantapään kautta on se, että ei voi koskaan laskea muiden varaan yhtään mitään. Kasikki ihmiset ei ole yrittäjiä, vaikka yrittäjänä toimiikin. Kaikilla ei ole samanlaista pelisilmää ja motivaatioo tehdä asioita, kuten vaikka mulla. Erilaiset työkaverit opettaa myös yrittäjää.

Mulla oli jo valmis asiakaskunta jotenka sen suhteen mulla ei ollu mitään hätää. Kuitenkin jos mennään semmonen  ehkä kahdeksan vuotta taaksepäin, niin oli aikamoinen lama. Ihmiset karsi niin sanotusti ylimääräisestä menoista ja aika usein ensimmäisenä siinä vastaan tulee kampaaja. Meidän alalla oli kaikkialla hiljaista ja silloin oli pakko tehdä rajuja ratkaisuja.

Mä päätin silloin että mun on pakko saada kuluja reilusti pienemmäksi. Samana päivänä kun tein sen päätöksen niin kävi jo katsomassa yhtä liikehuoneistoa. Se vaikutti kuitenkin mun mieleen turhan pieneltä, koska sinne ei olis mahtunut kun ihan maksimissaan kolme kampaajaa. Se liike myös myytiin niminen päivineen ja mulla ei ollu sellaiseen tarvetta. Olin tehnyt jo siihen asti kovan työn brändätessäni omaa yritystäni Prime hair and beauty designia. Kun kävin tätä liikehuoneisto katsomassa ja mulla oli auto parkissa, niin huomasin viereisen liikehuoneiston, missä luki että vuokrataan. Otin numeron ylös ja soitin ja oli jo samana päivänä katsomaan sitä tilaa.

Siitä alkaakin sitten voimakadun Primenn tarina. Mää uskon että mun yks vanvuus yrittäjän on nopea reaktio ja muuntautumiskyky. En pelkää muutoksia, vaan rakastan niitä. Ollaan oltu Tampereen Ratinanrannassa about 5-vuotta nyt.  Moni kysy multa sillon, että miks sä laitat näin ”syrjäiseen” paikkaan liikkeen, mutta mä ite uskoin siihen liike paikkaan.  Nythän vieressä on iso Ratinan kauppakeskus ja koko keskusta on siirtynyt siihen suuntaan. Loppupeleissä jos  vaikka ajattelee ihan Tampereen keskustaa, niin aika moneen paikkaan on vaikea mennä autolla. Varsinkin nyt kun on kaikenmaailman ratikkatyömaat sun muut. Voimakadulla meillä on parkkipaikat suoraa liiketilan edessä. Siihen on helppo ja nopea tulla. Se on myös paljon rauhallisempaa aluetta, kun iha keskusta. Mä päätin, että kun mä siirryn siihen…. niin mä en koskaan halua isompaa liikettä. Isossa liikkeessä tulee vastaan paljon enemmän kaikkee kun pienemmässä. Se pelkkä liikkeen hoitaminen lisää aivan uskomattoman paljon se on työmäärää. Se myös muuttaa aika paljon sun työnkuvaa.

Mä attelin mielessäni et mä oon tossa noin pari vuotta ja kuulostelen ja fiilistelen miltä se liikepaikkana tuntuu. Se tuntui itseasiassa aika hyvältä. Mä olin aluks vuokralla ihan siitäkin syystä, että mä halusin tietää tuleeks mulle se tunne siitä paikasta, että tähän mä nyt jään. Mulle tarjottiin mahdollisuutta ostaa liiketila ja mä päädyn siihen ratkaisuun että mä ostan sen.

Nyt mä oon vähän niinkun itse itselleni vuokralla.  Mä tykkään koko ajan kouluttautua ja uudistautua, koska se pitää mielenkiinnon mulla tässä ammatissa. Luulen että se onkin monen yrittäjän kuoppa kun ei viitti panostaa siihen omaan tekemiseen ja kehitykseen. Moni yrittää myös ymmärrä sitä, että sun on aina välillä sijoitettava jotta saat lisää tuloja. On se sitten itsensä kouluttaminen, liiketilan uudistaminen tai mitä tahansa, mutta uudistua täytyy, sillä kilpailu on jokaisella alalla kovaa ja menee vaan jatkuvasti kovemmaksi.Mulla ollu velaton yritys jo monta vuotta. Haluan keskittyä sen kasvuun, mutta pinessä määrin. Meille onkin tulossa taas paljon uusia juttuja, josta kirjoittelen myöhemmin.

 

Nyt kannattaa suunata House of Brnadonille* IHAN HUIKEET ALET MENEILLÄÄN…..  Housut* Tää mun kuvassa oleva look ihan super alessa*. Paita norm 44,95 ja nyt 19,90 shoppaa se TÄÄLTÄ* 

Kuvat Noora Näppilä

-Umppu

 

2 kommenttia

  1. HannaK. kirjoitti:

    Hieno tarina sinulla!

  2. Jampe kirjoitti:

    Hyvä Umppu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *