Hae
Prime Life by Umppu

Mitenkä ihminen menestyy?

Mitenkä saat elämässäsi sen mitä toivot?. Mä luin pari päivää sitten Jungle juice baariin perustajan lyhyen tarinan siitä, kuinka hän on päättänyt menestyä ja saavuttanut sen minkä on halunnut ja jopa enemmän mitä osasi ja  uskalsi odottaa. Tarinassa oli niin monta asiaa, mistä oon niin täysin samaa mieltä.  Jos oikeasti haluaa menestyä vaikka työelämässä niin sen eteen on tehtävä välillä todella paljon töitä. Vaikka nykyään puhutaan paljon myös sitä työhyvinvoinnista ja siitä että moni asia työelämässä saattaa olla liian kuormittava ja niitä työhön meneviä tunteja pitäisi vähentää, niin valitettavasti ainakin oman  yrityksen alkutaipaleella se ei oo  kovinkaan usein mahdollista. Tai no varmasti on, jos yritysmuoto on esimerkiksi luennoitsija tai vastaava eikä työ sido sua vaikka esimerkiksi samalla tavalla, kun kivijalkamyymälä tai liikkeen aukioloajat. . On kaksi täysin eri asiaa olla yrittäjänä esim kivijalkamyymälässä, kun olla yrittäjänä esim vain tietokoneen varassa. Myymälä kuormittaa aina lähes tuplasti enemmän ja voin sanoa sen omasta kokemuksesta molempia töitä tekeneenä 8-vuotta päällekkäin. Kivijalkamyymälästä sä et piipahda palavereissa tai lounaalla, vaan oot sidoksissa koko päivän.

Mä oon ollut yrittäjänä reilusti yli 10 vuotta ja mun mielestä ei voi oikein muuta sanoa, kun se että kun mä oon jaksanu olla ahkera ja oon tehnyt paljon töitä niin se on tuottanut tulosta. Mun oma liike täyttää ens vuonna 10-vutta mikä on jo mahtava saavutus.  Ei mun tilanne vieläkään ole se, että mä voin tehdä ihan mitä mä haluan ja että mun ei tarvis edes käydä siellä töissä.  Se on aika monelle harhaluulo, että kun saa yrityksen toimimaan niin työnmäärä vähenee (usein se vaan lisääntyy). Toki työnkuva saattaa muuttaa muotoaan, mutta harvoin se vähenee. Se voi helpottua siinä määrin, että ite ei aina tarvi olla paikanpäällä ja työt voi aina halutessaan ottaa ainakin osittain mukaan.

Mihin kuvitellaan että menestyvä yrittäjä pääsee? Mä oon aina tykännyt työnteosta ja se onkin ehkä se syy, miks mä oon tässä ja nyt. Voin melkein laittaa pääni pantiksi, että ihiminen kuka ei tykkää työstä ei menesty. Mä oon mun yrittäjän urani aikana joutunut ihan jokaisen asian opiskeleen kantapään kautta. Mun suvussa ei oo ainuttakaan yrittäjää, eikä mulla juuri koskaan ole ollu sellasta voisko sanoo yrittäjä tukihenkilöä keneltä mä olisin voinut kysyä asioita, vaan opettelin kaiken itse. Ensin on saatava yritys toimimaan, jotta sitä bisnestä voi kehittää ja kasvattaa. Vaikka mulla on oma yritys, niin en kutsu koskaan itseäni millään tittelillä. Mun korvaan toimitusjohtaja kuulostaa huvittavalta, vaikka se onkin mun virallinen nimike. En koe sitä missään tilanteessa tarpeelliseski tuoda esille. Toisille se on erityisen tärkeää ei mulle…

Varsinkin jos omaa yritystoimintaa haluaa kasvattaa ja kehittää niin se vaatii (valitettavasti) aina rahaa. Se raha otetaan sieltä yrityksen tililtä, eikä sitä kukaan sulle anna. Voi olla että liikevaihdollisesti teet esimerkiksi hyvän vuoden, mutta voi olla, että se on niin sanotusti plus miinus nolla, koska oot just sinä vuonna kehittänyt ja panostanut siihen omaan yritystoimintaan. Yrityksen alkutaipaleilla on ehkä turha odotella monien kymmenientuhansien osinkoja… Enkä nyt puhu mistään autokaupasta, vaan esimerkiksi omasta yrityksestäni. Hiuksia leikkaamalla joutuu hetken leikkaan, että yritykselle saa kerrytettyä pääomaa ja vielä kauemmin menee, että siitä saa vakaavaraisen yrityksen.

Liikevaihto ei tavallaan kerro yrityksestä yhtään mitään. Joku firma kenellä voi olla 1.000.000:ien liikevaihto, voi olla että tekee pelkkää tappioo. Tai no kertoohan se sen, että raha pyörii, mutta ei se kerro juurikaan siitä, kuinka yrityksellä menee, muutakun että tappiollisesti.  On vaikka ties mitä erilaisia yrittäjäkursseja, joista saa varmaan ihan hyviä neuvoja, mut mä uskon että yrittäjyyteen oppii pikkuhiljaa. Hyvä tapa on oppia toiselta yrittäjältä. Niinhän sitä sanotaan että menestynyt yrittäjä on tehnyt ainakin kerran elämässään yhden konkurssiin.

Yrittäjyyden kuvitellaan olevan jotenki tosi helppoa, mutta sitä se ei todellakaan  aina oo. Riippuen toki alasta, mutta käytännössäsä oot koko ajan töissä ja kaikesta vastuussa. Mitä pienempi yritys, niin sitä enemmän vastuuta. Työnkuvaan kuuluu tukossa olevan vessanpöntön avaamisesta edustustilaisuuksiin.

”Jokaisen on mahdollista nousta, mutta kaikki lähtee itsestä ja omasta asenteesta. Ahkeruus ja innokkuus palkitaan. Aika moni ajattelee, että yhteiskunta pitää huolta. Itä-Helsingissä jotkut sanoivat nuoruudessani, että ei tässä mitään töitä jaksa tehdä, hyvin näyttää pärjäävän, jos menee sossuun.”

Mää oon käynyt yrittäjänä läpi todella monta erilaista vaihetta. Mä oon elänyt sen vaiheen, että mulla on monella 1.000:lla eurolla laskuja ja yrityksen tilillä on 0 € rahaa. Varmaan jokainen yrittäjä ole ehkä jossain vaiheessa saanut kokea saman. On ollut kausia, että on mennyt ihan helvetin hyvin… kun siihen hyvän makuun pääsi niin koko liike ja siihen kuuluva omaisuus tuhoutui vesivahingossa (asia on edelleen kesken).  Revin kaiken jälleenrakentamiseen omasta persnahasta. Sinne meni kaikki säästöt.. Ei ollu käytännössä firmaa eikä rahaa, mutta nyt voi katsoa peiliin ja sanoa että ”hei tässä mä oon”, koska mä en luovuttanut. Mää oon tosi ylpee itestäni.

Vaikka sitä sanotaan että yrityksen tilillä pitää olla niin ja niin monen kuukauden liikevaihto odottamassa niin se on paljon helpommin sanottu kun tehty. Vaikka esimerkiksi mun alalla saat (edelleen) leikata aika monet hiukset, että sä saat kerrytettyä yrityksen tilille kolmen kuukauden liikevaihdon.  Kampaamo-alalla ei pyöri mitkään miljoonat ja töitä on tehtävä paljon. Yrittäjänä oon myös huomannut sen, että aina jos tuntuu että tilillä on hyvin rahaa, niin seuraavana päivänä useesti tulee kirje verottajalta, missä on jokin lisävero tai vastaava. Valtio todellakin pitää huolen siitä :).  On myös todella eri asia pyörittää yritystä vaikka yhden ihmisen firmalla, kun sellaisella missä on useampia. Niitäkään ei juurikaan voi verrata keskenään, koska moni asia toimii hyvin eri tavalla. Sekin on eriasia myytkö jotain tuotetta vai myytkö palvelua. Onko sulla liiketila vaiko ei… Kiinteät kulut on täysin eri luokkaa silloin.

Mää itse kannustan silti kaikkia aina yrittämään. On toisaalta hyvin kiitollista työllistää itsensä ja maksaa itse itselleen palkkaa. Ei tarvi paljon nipottaa työajoista tai iltalisistä, koska niitä ei kumpaakaan oo. Mää en silti vois kuvitella tekeväni mitään muuta. Yrittäjyys on mahtava ja hieno asia. Mää tiedän että mä sovin yrittäjäksi. Mää oon aina ollut ahkera, sisukas, sinnikäs, luova, periks antamaton ja on kai mulla jonkilaista ideointikykyäkin. Tykkään mun työstä tosi paljon ja se myös näkyy mussa.

-Umppu

3 kommenttia

  1. K.J kirjoitti:

    Kiitos kivasta kirjoituksesta 🙂 Sun yrittäjän taipaleesta olisi todella kiva lukea lisää! Mistä kaikki alkoi, miksi oma liike, mikä oli omapääoma ja paljonko perustaminen maksoi (->kustannuspuoli on luonnollisesti tosi henk.koht aihe, mutta kiinnostaa) jne!

  2. E.H. kirjoitti:

    Tuli tekstistäsi mieleen, että menestyksestä oli muuten hyvä juttu tänään Hesarissa, kannattaa lukea.
    Jutun juju on nimenomaan siinä, että jokaisen pitäisi löytää se oma intohimo ja sitten opetella arvostamaan itseään ja omia tavoitteitaan. Sinä olet sen oman juttusi löytänyt jo nuorena ja ihaillen katson mihin se on sinut kantanut. Upeaa Umppu!
    Ei meistä kaikista tule yrittäjiä eikä toimitusjohtajia, eikä tarvitsekaan. Etkä sitä kirjoituksellasi tarkoitakaan.
    Miten saataisiin suomalaiset ymmärtämään, että menestystä on monenlaista ja jokaisen omat tavoitteet on arvokkaita? Olipa tavoite mikä tahansa, sen eteen ponnisteleminen tuo sisältöä elämään. Ei ainoastaan korkea asema tai suuri palkka ole tavoittelemisen arvoisia asioita elämässä. Tärkeää on myös perhe, toisten auttaminen jne. (Tiedän, että et kirjoituksellasi tarkoittanutkaan etteikö näin olisi.) Jokaisen tulisi tehdä parhaansa ja tavoitella omia unelmiaan niistä omista lähtökohdistaan, juuri niin kuin sinä olet tehnyt! Uskon, että esim. asiakaspalvelun heikko taso johtuu Suomessa osittain siitä, että asiakaspalvelutyössä olevat ihmiset eivät itse arvosta omaa työtään, joten ammattiylpeys ja kehittämishalu puuttuu. Todella harmillista!

    Tärkeää asiaa tuot esille, hyvää jatkoa Umppu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.