Hae
Prime Life by Umppu

Älä kiellä itseltäsi mitään

Mulle on sanonut todella paljon ihmiset viimeaikoina että ootpa sää laihtunut. Mää en oikein tiedä mitenkä siihen reagoin tai tuntuuko se musta mitenkään hyvältä. Löysin kuvan parin vuoden takaa ja voihan siitä huomata, että paino on tippunut. Useinhan nainen ottaa kohteliaisuutena jos hänelle sanotaan noin. Mää oon miettinyt mistä se johtuu, koska nyt koen olevani vartaloltani se mitä olen ollut. Toki raskaudet on muuttanut mun kehoa, varsinkin vatsanseutua.  Mää synnytin kaksi lasta lyhyessä ajassa. Jos en ollut raskaana, niin imetin. Mun vartalo ei ollut niinsanotusti normaalissa tilassa useampaan vuoteen. Sitä sanotaan että keho palautuu synnytyksestä parissa vuodessa. Nyt mun nuorin lapsi on reilu 2-v.

Multa kysytään joka päivä onko mulla joku ruokavalio tai oonko jollain dieetillä. Blogia seuranneet tietää että inhoan noista molempia. Mää en itse usko siihen että jollain ihme dieetillä tiputetaan raivolla painoa ja sitten se syödään takaisin… Miks ylipäänsä dieetata? Miks ei opettele syömään niin ettei paisu? Kaikki on kiinni ruokailutottumuksista… Niin kauan kun kyttäsin mitä syön, niin mun paino ei kuukahtanut mihinkään. Toki en tiedä vieläkään paljonko se on pudonnut, koska en käy vaa-alla. Mun ”salaisuus” piilee siinä että mää en kiellä itseltäni yhtään mitään. Mulle arki on muutenkin niin kuormittavaa, niin en halua että joku ihminen sanelee mulle mitä mun pitää syödä ja mihinkä kellonaikaan. Toki ymmärrän että osalla ihmisistä ei ole harmainta hajua mitä on terveellisesti syöminen ja tarvii siinä neuvoja, mutta niitä onnykyään kaikki paika pullollaan.

Mun ei oo tarvinnut olla vuosiin millään ruokavaliolla. Mun ei oo tarvinnut olla karkki tai herkkulakossa. Ei maidottomalla, gluteiinittomalla ei karpata tai oikeastaan miettiä ollenkaan mitä syön. Se on itseasiassa aika vapauttavaa. Jos mun tekee mieli karkkia niin syön sitä.. Niin kauan kun kiellän itseltäni jotain on juuri sen asian mieliteot valtavia. Jos en kiellä niin ei tee edes mieli.

Mää syön aina kun mulla on aikaa ja mää syön itseasiassa aika paljon. En laske kaloreita, koska ne tasaantuu varmaan ihan mukavasti riippuen päivien sisällöstä. Nykyään sun pitää olla heti synnytyksestä ihan timmissä. Et ole äiti etkä mikään jos et kanna lastasi mukaan salille ja herää aamulla työntämään vainuja happirikkaaseen ilmaan samalla yämäkeen askelkyykkyjä tehdessä…

 

Mun mielestä tässä paino asiassa pätee samat asiat mitkä muussakin elämässä. Pikkuhiljaa pysyviä muutoksia yksi kerrallaan. Sitä on muistaakseni ihan tutkittukin, miksei mitkään ihme dieetit toimi. Syy on se että ihmiset ei sisäistä monta muutosta kerralla. Vaikka oot kuinka motivoitunut jonkun dieetin alussa, niin kauan se kestää? Jos et koskaan liiku ja syöt vaikka vaan valmis/roskaruokaa, niin totta hitossa jos lisäät päivääsi aamulenkin ja muutat koko ruokavaliosi kerralla (mikä on juurikin se ansa) niin huomaat varmasti jo viikossa muutoksia. Paino saattaa tippua useankin kilon ja mikäs muu motivoi paremmin kun se… Sitä jaksaa varmasti useamman viikon ja ne tulokset edelleen motivoi jatkamaan..

Mitäs sitten kun se dieetti loppuu? Silloin palkitaan itsensä… syödään ja vaikka vähän juodaan ja siitä pikkuhiljaa palataan niihin vanhoihin tapoihin, koska ne kaikki uudet muutokset ei oo millään sisäistynyt sinne aivoihin..

Jos mää ajattelen vaikka mun omaa arkee, niin mun on aivan turha kuvitella tai uskotella itselleni että lähtisin aamulla lenkille.. Se ei vaan nyt oo  (edes ajallisesti) mahdollista ja mun pitää hyväksyä se. Mää laitan unen ykkös sijalle lenkin jonnekkin mappi ööhön. Vaikka kuinka joku mulle sellaisen ohjeen antais ja tiedän kyllä itsekkin sen hyödyt niin nyt en voi sitä toteuttaa.  Kenenkään on turha väittää, että se on vaan tunti päivästä… Tsiisus minkä metatyön sitä ennen joutuu tekemään lastenhoidosta puhumattakaan. Ehkä joskus 5:n vuoden päästä kun lapset nukkuu ja voi olla hetken keskenään kotona. Mää en myöskään ehdi kokkaileen (vain itselleni) mitään erikois ruokia vaan meillä syö koko perhe samaa ruokaa. Tehdään joka päivä se ruoka. Mää teen useana aamuna lapselle eväitä yms… niin en vaan pysty tekeen kaikkee. Mää tilaan aika usein Woltin kautta ruokaa töihin, koska mulla ei oo niitä eväitä. Silloin kun mulla oli 1 lapsi joka oli jo 6-v niin mulla oli aina töissä eväät. Nyt sen ajan täyttää moni muu asia.

Uskotteko siihen että moni asia tapahtuu usein silloin kun lopettaa sen ajattelemisen. Mää muistan mun fitness vuosista ”syö kolmen tunnin välein” meiningin… kuka hitto ehtii puputaan jatkuvasti jotain suuhun.? Mää en ainakaan. Vaikka sillä varmasti tasataan se energian saanti tasaisena, mutta kun lopetin ajattelutavan niin alkoi paino tippuun. Mua ärsyttää kun monissa dieeteissä leikitään ihmisten terveydellä ja jopa mielellä. Jos koko elämä on päin hanuria niin silloin kannattaa saad ensin se elämä kuntoon ennenkuin miettii mitään painonpudotusta. Ei sitä painoo tarvi pudotta jos löytää sellaisen itselleen sopivan tasapainoisen polun. Se tippuu pikkuhiljaa.

Mun vartalo on muuttunut lasten ja iän myötä. Se ei ole yhtä hehkeä ja kimmoisa kun silloin, mutta mulle sillä ei oo mitään merkitystä.Mää rakastan sitä eniten kun  koskaan tällä hetkellä.  Mää tiedän että mun mieheni ja lapseni rakastaa mua ihan yhtä paljon oon sitten vähän muhkeampi tai hoikempi. Musta on siinä mielessä ihanaa olla just nyt se 35-vuotta, koska mua ei kiinnosta mitä muut ajattelee mun ulkonäöstä tai vartalosta. Mää siinä elän ja mulla on hyvä siinä olla.. se on kaiketi se pääasia.  Mulle pääasia on että mä voin hyvin ja voin käyttää sellaisia vaatteita kun haluan. Mun ei tarvi viestittää mun vartalolla kenellekkään mitään… oon jo aikuinen niin voin sanoo sen saman ääneen. Mun sanoma tällä kirjoituksella on se että tee muutoksia pikkuhiljaa. Jos syöt aina kahvitauolla viinerin, niin vaihda se vaikka omenaan. Älä lähde väkisin mihinkään laihdutusrumbaan. Aloita liikunta vaikka venyttelemällä iltaisin kun katsot telkkaria… ei niin että painat perse hiessä Torista ostetulla crossarilla viikon jonka jälkeen se päätyy vaatetelineeks… Opi rakastamaan ja kunnioittaan sitä omaa kehoa.

-Umppu

14 kommenttia

  1. E kirjoitti:

    Näytät pirun hyvältä ja hyvinvoivalta!

  2. Heidi kirjoitti:

    Mun mielestä kaunis molemmin, ennen ja jälkeen <3
    Mun oma ns. laihduttaminen lähti tapojen muutoksesta, koska en yksinkertaisesti enää voinut hyvin. En jaksanut ja väsytti koko ajan. Roskaruokaa tuli syötyä useamman kerran viikossa. Laihdutus ei ollut päämäärä, vaan parempi vointi ja jaksaminen… Eikä sitä mun mielestä millään dieetillä saa aikaiseksi. Kyllä siinä pitää koko elämä muuttua. Laihtuminen on vain bonusta 🙂

  3. nea kirjoitti:

    Ai että miten hyvä postaus! Oon aivan samaa mieltä, en usko mihinkään ihmedieetteihin ja supernopeaan painonpudotukseen. Oon itse vuosia tuskastellut oman vartalon kanssa, ja vasta nyt oon ymmärtänyt että se on hyvä just sellasena,kuin se milloinkin on. Pikkuhiljaa liikunnan lisäämisellä ja jatkuvan napostelun pois jättämisellä oon huomannut näin reilun vuoden jälkeen painon pudonneen melkein 10kg. Pienen askelin, ja tehään just sitä mistä tykätään – elämä on lyhyt❤

  4. Linppu kirjoitti:

    Todella hyvä teksti! Itsekkin meinaa välillä uudestaan haksahtaa taas tohon diettimaailmaan, mut sitten miettii et miks ja kun jo kerran sen kokeneena tiedän myös ettei se ruokavalio jää päälle. Elämästä tulee turhan vaikeeta ja stressaavaa eikä kiinnosta syödä muun perheen kanssa eri ruokaa. Terveellisesti voi elää ilman diettiä ja ehkä se armollisuus ja itsensä arvostaminen on niitä avainsanoja tässä.

  5. R kirjoitti:

    Voisitko tehdä yhdeltä päivältä ruokapäiväkirjan? Olisi kiinnostava lukea.

  6. Emmi kirjoitti:

    Olen myös huomannut saman – kun lakkasin miettimästä kroppaani ja ruokavaliotani sen enempää, myös paino tippui. Söin kun oli nälkä, menin lenkille kun tuntui siltä, ja tärkein prioriteetti oli uni! Totta kai nyt perusasiat on kunnossa, mutta se jatkuva vahtaaminen on vaa persiistä!

    Ja jösses oot upee! Mulla ei ole edes lapsia ja en näytä noin hyvältä! Kiitos räiskyvästä ja personaallisesta blogista, tätä jaksaa seurata kuukaudesta toiseen!

  7. Anna kirjoitti:

    Minulle taas dieetit toimii tosi hyvin. Olen aina ollut normaalipainoinen ja urheillut suht.paljon. Olen ollut kahdesti raskaana ja molempien raskauksien aikana olen urheillut vähemmän ja syönyt herkkuja enemmän, joten painoa on kertynyt (n.15kg/raskaus). Molempien raskauksien jälkeen olen ollut n.10vkn dieetillä (ei mikään nälkädieetti) ja olen päässyt takaisin lähtöpainooni. Sen jälkeen paino on pysynyt ennallaan ilman dieettiä. Kohta syntyy kolmas ja suunnitteilla taas pitää pitempi dieetti, toki omat voimavarat huomioiden.

  8. Heidi kirjoitti:

    Sä puhut tosi järkeviä. Oon yrittänyt olla vuoden laihduskuurilla lapsen syntymän jälkeen. Mutta ei sitä vaan samalla tavalla pysty ja oikeastaan edes halua dietata kuin ennen vauvaa. Oon pudottanu vuodessa yli 10 kg hitaasti, ennen olisin pystyny siihen kolmessa kuukaudessa. Yhdessä asiassa oon eri mieltä ja se on kolmen tunnin välein syöminen. Mä oon siihen tottunu ja jos en saa ruokaa tasaisesti musta tulee väsynyt ja kiukkuinen. Parempi siis vaan syödä säännöllisesti niin jaksan vauvan kanssa. Mutta mulla onkin vasta yksi lapsi, voi olla et jos olis kolme niin en vaan ehtisi tai jaksaisi.

  9. Kiiia kirjoitti:

    Siis Vau! Kaunis vartalo ja normaalipainoinenkin vielä! Upeaa?

  10. Elli kirjoitti:

    Näytät upealta! ? Kuinka usein käyt fustrassa? Näytät myös niin ns kiinteältä, että onko fustra ollut osa ”syyllinen” muodonmuutokseen? Mietin vain, kun on se kuva aina, että jos ei käy niillä airobisilla lenkeillä tai jumppaa/salilla monesti viikossa, niin ei kiinteydy. Itse huomasin kun paino alkoi tippumaan tasaisesti raskauksien jälkeen, oli jotenkin löysä olo, varsinkin keski kropassa ja se katoava takapuoli ?

    • primebody kirjoitti:

      Käyn noin kerran viikossa.. ja käyn myös LPG hoidossa mikä auttaa kiinteytyksessä.

  11. Mahanijamina kirjoitti:

    Kiitos,
    tämä oli hyvä kirjoitus ja juuri samaa johon itsekin olen pyrkimässä – mitään täysin kieltämättä, pienin askelin. Huomasin itse, että tarvitsen myös jonkin ulkopuolisen motivaation potkimaan sisäistä päättäväisyyttäni eteenpäin ja siksi aloitin eilen blogin kirjoittamisen puolen vuoden projektistani, joka toivottavasti venyy lopulta koko elämän kattavaksi. Tänään löytämäni kirjoituksesi ja siinä kertomasi asiat antavat uskoa, että tavoitteeni on vielä saavutettavissa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *