Hae
Prime Life by Umppu

Suomen super Nanny

sisältää mainoslinkkejä*

Suomen Super nanny starttasi. Ensimmäinen jakso oli oikeestaan aika vaikuttava. Mä en halua millään tavallaan kritisoida perhettä, mikä ohjelman ensimäisessä jaksossa oli, koska mun mielestä heistä näki että he olivat täysin uupuneita ja väsyneitä, neuvottomia ja kaipasivat todellakin ammattilaisen apua. Muutos perheen toiminnassa oli todella positiivinen ja kaikki voi huomattavasti paremmin.  Lasten kasvatuksessa on todella paljon erilaisia tapoja ja mun mielestä esimerkiks tässä jaksossa tuli hyvin selville se, mitä esimerkiksi liiallinen pelaaminen aiheuttaa. Se aiheuttaa riippuvuuden ja normaali kanssakäyminen kuolee lähes kokonaan.

Mä oon jotenki tosi järkyttynyt siitä, että talo oli ihan oikeesti rakennettu pelien ympärille. Neljä isoa tv:tä ja kaikenmaailman konsoleita ja puhelimia mitkä hallitsi ihan koko perheen elämää, myös äidin.  Lapset huutaa vittu perkelettä samalla kun pelaa ja haukkuu toisiaan sekä vanhempiaan. Mä voin hyvin verrata tota ”käytöstä” tavallaan mun omiin lapsiin. Meillä esimerkiksi kun annat tyttärelle iPadin käteen ja siinä vaiheessa kun koitat ottaa sitä pois (kun otat sen pois), niin se huuto ja raivo on jotain aivan käsittämätöntä. Tuntuu että se on aivan täysin jonkun muun lapsi ja se on aivan jossain transsissa. Tavarat lentelee minne sattuu ja suusta kuuluu tyhmä äiti… Tässä on esimerkiksi syy, miks niitä ei meillä käytetä ollenkaan. Ne on ainoastaan lennoilla ja kun laskeudutan, niin lapset tietää että niitä ei enää saa ja kohtausta ei synny.

Jos perheen koko yhteinen aika menee siihen, että kaikki pelaa jollain  erinäisillä härvelillä, niin silloin on jo asiat huonosti. Musta oli jotenki tosi surullista katsoa, kun pojilla oli oikeesti vieroitusoireita peleistä. Myös tavallaan ymmärrän sitä äitiä. Siinä tilassa kun sä oot oikeesti tosi väsynyt ja uupunut, niin helposti meet sieltä, mistä aita on matalin. Hommat on paljon helpompaa silloin jos antaa niiden lasten pelata. Nukkumaan menoa varmaan alitajuisesti pitkittää, koska ei jaksa sitä kohtausta mitä siitä syntyy (isä sanoi että heillä se kestää 1-3h). Mä oon kuitenki sitä mieltä, että lapsilla todellakin pitää olla säännöt ja rajat.

Ainahan sä et voi tietää mitä sun lapset tekee kun et oo ite kuulemassa, mutta meillä ainakaan ei haukuta toisia eikä kiroilla. Tai no pakko myöntää, että mä aina välillä kiroilen mutta lapset ei kiroile. Jos kuitenkin näin kävis/käy niin asia keskutellan heti. Käydään läpi, että kiroilla ei saa ja toista ei saa haukkua.

 

Se mikä koko jaksossa oli parasta mun mielestä, oli tosi hieno huomata vanhempien kehitys. Vanhemmat oikeesti halus tilanteeseen muutosta, eikä ne oikein tiennyt mitenkä ne sais kaksistaan sen aikaan. Ne oli molemmat todella motivoituneita rehellisesti sanottuna mulla tuli tippa linssiin, kun mä katoin kun se isä luki pojalleni iltasatua. Jos perheen lapsista  yksi oli erityislapsi niin uskon, että varmasti se  teettää enemään työtä.  Kai se menee niin, että kukaan kenellä ei itsellä ole erityislasta ei voi sanoo minkälaista sellaisessa perheessä on olla. Voisin kuvitella että erityislapsen kanssa tarvii vielä tuplasti enemmän töitä. Mun mielestä molemmista pojista huomas tosi nopeesti paljon positiivisia muutoksia.  Pelaamisen sijaan he pelailivat enemmän lautapelejä ja liikkuivat. Touhusivat perheellä yhdessä asioita. Yks mitä pidän itse tärkeänä on se että syödään yhdessä perheen kanssa.  Mä itse peräänkuulutan lasten harrastamista. Tai jos ei harrasta niin sitten aikataulutetaan perheen päivä niin, että tehdään yhdessä jotain liikunnallista.

Se missä mun mielestä moni vanhempi tekee virheen on se, että he kysyy asioita lapselta, jolloinka se lapsi saa päättää. Vaikka hyvä esimerkki mihinkä jokainen äiti tietää vastauksen on:  jos kysyt lapselta että ”mennäänkö pesen hampaita” niin automaattisesti se vastaa että ei. Silloin siis ei kuulu kysellä, vaan sanotaan että nyt mennään pesemään hampaat. Vaikka se vastaus saattaa silloinkin olla ei niin sulla on aikuisena silloin se päätösvalta eikä sillä lapsella. Ei lapselta kysellä haluaisitko mennä nukkumaan, vaan sille sanotaan että nyt mennään nukkumaan. Perheessä tilanne oli jo niin kaoottinen, että äiti lupasi puhelimen sänkyyn, jos pystytään omissa huoneissa.. Puhelin mikä vaan pahentaa rauhoittumista ja siirtää sitä showta taas eteenpäin.  Mä en tällä tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö lapselta voisi joskus kysyä esimerkiksi ”mitäs te haluaisitte tänään tehdä”. Sillä lapset voi päättää että mennäänkö vaikka pulkkamäkeen tai minne ikinä ne haluaakin mennä. Vuorovaikutus on tosi tärkeetä. Myös toisen kunnioittaminen on todella tärkeetä. Jos toista haukutaan, lyödään, kiusataan tai vastaavaa, niin meillä ainaki siihen puututaan heti ja sanotaan että noin ei tehdä. Ei siinä vaiheessa kysytä lapselta, että voisitko puhua vähän nätimmin. Vaan sanotaan että noin ei puhuta.

Mitä ajatuksia ohjelma teissä herätti? Onko sulla perheessä samanlaisia ongelmia? Tuntuuko että sait itse jotain apua omiin perheen sisällä oleviin ongelmiin.

Kuvaus: Noora Näppilä

Asu House of Brandon* tunika* alessa 29,90e

-Umppu

4 kommenttia

  1. Sara kirjoitti:

    Tosi hyviä pointteja Umppu! Läsnäolo ja vuorovaikutus on juuri niitä tärkeimpiä asioita. On jotenkin tosi ikävää että nämä pelit hallitsee nykyään niin paljon jo päiväkoti- ikäistenkin elämää. Mä oon kans sitä mieltä että tabletteja voi käyttää joskus pelaamiseen tai sarjan katsomiseen mutta niiden jatkuva käyttö ja varsinkin se pelaaminen ei tee hyvää kasvaville lapsille. On niin paljon tärkeämpää kuin ne pelit <3

  2. Imppa kirjoitti:

    Nostan hattua vanhemmille, että tiedostivat perheen haasteet ja ottivat vastaan apua. Vanhempien kehitys oli huimaa! Ihania lapsia ja ihana perhe ? Hienoa työtä koko perheeltä!

  3. Vielä lapseton kirjoitti:

    Itsellänikin tuli ihan tippa linssiin ohjelmaa katsoessa. Alussa katsoin kauhuissani sitä perheen meininkiä mutta täytyy kyllä nostaa vanhemmille hattua että ovat tiedostaneet ongelman ja pystyivät lähtemään ohjelmaan mukaan (ja olivat niin motivoituneita korjaamaan ongelman!). On kyllä upeaa, jos teidän perheessä ruudut ovat niin vähällä käytöllä, tuntuu että lähes kaikki lapset eivät nykyään muuta teekään kun istuvat se pädi seuranaan :/

  4. Viidalumia kirjoitti:

    Meillä 5v poika saa kattella telkkarista lastenohjelmia päivittäin mutta yhdessä sovitaan minkä verran niihin saa käyttää aikaa. Ja siitä hän on hienosti pitänyt kiinni ja nätisti sulkee telkkarin kun sen aika on.
    Tablettia meillä ei käytetä ja kännykällä hän pelailee hyvin satunnaisesti. Helpolla on päästy mutta toki tiedostan että sitten pojan oman kännykän myötä on uudenlaiset haasteet edessä. Mutta eiköhän niistäkin selvitä maalaisjärjellä ja olemalla jatkossakin itse esimerkki joka ei ole jatkuvasti puhelin kourassa. Mielestäni lapsen kanssa touhuaminen ja leikkiminen on huippukivaa enkä missään nimessä halua että se aika menee liialliseen ruudun tuijotteluun. En kuitenkaan halua demonisoida mitään laitteita koska niissä on paljon hyvää ja tarpeellistakin ja kaiken kieltäminen ei johda mihinkään. Hyvä kirjoitus Umppu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *