Hae
Prime Life by Umppu

Laadukasta unta ja pas….marjat

Sisältää kaupallisia linkkejä* vaatteet saatu

 

Hellurei vaan kaikille ja terveisiä täältä ruuhkavuosi psykoosin keskeltä. Mä oon nyt jotenkin lopen kyllästynyt tähän hyvinvointiin tai oikeastaan siitä jauhamiseen ilman realiteetteja. Mä en ymmärrä missä ihmisten realistinen ajattelutapa on mennyt näin metsään. Sokaistuko ihmiset jotenkin siihen omaan elämäänsä, ettei nähdä ollenkaan muiden elämää tai osata asettua toisen elämään. Ei osata sanoa, että mahtavaa jos teet parhaasi ja toimit niin miten omat voimavarat riittää, vaan kaikkien pitäis olla super suorittajia. Suorittaminen

Mä jotenkin havahduin  tähän asiaan, kun katsoin Marttiina Aitolehden Instagram päivitystä missä hän puhui unen merkityksestä. Unen merkityshän on todella suuri ja todella tärkeä asia jos mietitään sitä kokonaisvaltaista hyvinvointia ja elämää ylipäänsä. Uni vaikuttaa oikeastaan todella isosti meidän elämään. Se on tärkeä asia. Hän kirjoitti kuinka on mennyt viikon ajan nukkumaan kello 22. Puhelin on mennyt 21.30 älä häiritse tilaan. Hän on herännyt viikon ajan kahdeksalta aamulla. Siis aivan mahtavaa jos joku voi elää näin. Oon rehellisesti sanottuna hyvällä tavalla aivan helvetin kateellinen tälläisille ihmisille. ( Tämä henkilö ei liity muuten postausken aiheeseen)

Tässä olis itsellekkin sellainen 10:n vuotta kestävä tavoite toteutettavaksi. Jos mä teen tähän vertauksen mun omasta arjesta, niin mun on pakko kyseenalaistaa muutama asia.  Mun on ensinnäkin herättävä joka aamu 6.30. Satoi tai paistoi ja aika usein mun kello ei edes soita 6.30 vaan sänkymme kipeä pikkuhiljaa aamuyöstä pieniä ihmisiä. Aika usein herään jo 5.00.  Saattaa olla että yön aikana olen myös noussut sieltä sängystä usempaan otteeseen. Joku näkee painajaista, toisella tullut pissat sänkyyn ja mitä kaikkea maan ja taivaan välillä yön aikana voikaan tapahtua.

Mä rakastan pitää mun lapsia sylissä ja aika usein me aamulla saatetaan istua hetken aikaa sylikäin sohvalla katsellen lastenohjelmia. Mä oon välillä illasta myöhempään kotona, mutta annan aamuisin aikaa niille lapsille. Kun kello on mennyt vähän eteenpäin  katson lapsilleni vaatteet. Vaihdan yöpuvut pois, laitan uudet vaipat, pakkaan kamat,  ja puen lapset. Sitten perheeseen kuuluu vielä yksi koululainen, jolla on lähes joka aamu jotakin menoa. On ties mitä hiihdosta metsäretkeen, jolloinka kouluun tarvii ottaa normaalista poikkeavaa erinäistä kamaa mukaan.  Välillä on myös päivän päätteeksi reenit ja aika usein aamulla tehdään eväitä, sillä reeneihin mennään suoraan koulusta. Mä en käsitä että mitenkä jossain lapsiperheessä voidaan herätä kello 8 aamulla, sillä ainakin  oman tietoni mukaan koulu alkaa aika monena päivänä jo kello 8. Ainakin meillä täällä Tampereella neljänä päivänä viikossa ja aika monella aikuisella alkaa työt klo 8.00 aamulla. Mä itse koen siinä sen vanhemman vastuun, että mä herään ennen sitä lasta ja varmistan että lapsi ehtii kouluun ja on asianmukaisesti varustettu. Mä myös tarkastan että kaikki tarvittavat kamat on mukana kotiavaimesta lähtien. Vaikka mä oon heränny sillon 6.30 tai aiemmin niin mulla tulee lähes joka aamu kiire. Kahden pienen kanssa lähes joka aamu jotain pientä taistelua ja siinä menee hetki kun heille vaihdetaan vaatteet ja puetaan ulkovaatteet päälle. Mieheni vie lapset päiväkotiin lähestulkoon joka aamu. Sen jälkeen kun he ovat lähteneet ovesta on mulla noin 15 minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet, meikata, laittaa hiukseni ja ottaa kaikki omat tarvittavat tavarat mukaan töihin.

Mun työni alkaa kello 9.00. Se ei suinkaan tarkoita sitä että olen työpaikallani silloin vaan minun on oltava siellä hieman aiemmin. Aika usein mun työpäivä päättyy kello 18. Meidän alalla on aika normaali työpäivä yhdeksästä kuuteen. Lapseni (yksi lapsi) harrastaa neljä kertaa viikossa. Puhuinkin tästä yksi päivä Instagramin  puolella ja mietin sitä, että kun tällä hetkellä vain yksi lapsi harrastaa niin se reeni kuskaus tuntuu jo nyt aika haastavalta.  Mietin että mitä se on sitten kun kolme lasta harrastaa. Kun mä pääsen kuudelta töistä niin aika monena iltana lähden suoraan töistä hakemaan lastani treeneistä. Voi olla että ne loppuu kello 18 tai voi olla että ne loppuu 19 tai 19.30. Jos mulla jää töiden jälkeen niin sanottua ”luppoaikaa” niin teen rästi hommia mitä en  ehdi työpäivän aikana tehdä.

Kun mieheni on usein tässä vaiheessa pikkusten kanssa kaksin kotona, niin saatan saada viestejä esimerkiksi puuttuvista kauppatarvikkeista mitkä nakkaan kotimatkalla mukaan kaupasta.  Kun saavun kotiin voi kellolla 18 ja joskus jopa 20.00. Kun mä saavun kotiin niin mulla on vielä ne kaikki kotihommat edessä. Vaikka meillä käy siivooja kaks kertaa kuussa, niin ehkä ne jotka seuraa mun IG stooreja niin näkee vähän minkälaista meininki meillä on täällä kotona. Pyykinpesua on joka päivä. Kaikki perus tiskikoneen täyttämisestä siivoamiseen ja muut kuuluu niihin arjen askareisiin. Olisi tietysti eri asia jos käy  joka päivä ulkona syömässä, mutta meillä tehdään kotona ruoka joka päivä ja siitä seuraa kauppareissut ja tiskit ja siivous.. Pitää siis käydä sielä kaupassa, että on aineksia tehdä sitä ruokaa.  Melkein jo se, että kaikki syö aamupalan niin on koneellinen tiskiä. Joskus meillä pestään 3 koneellista tiskiä päivässä.. Mitenkäs sitten ne vapaapäivät, kun tehdään kaksi lämmintä ruokaa päivän aikana, aamupalat, välipalat ja mitä kaikkea muuta. Mietin vaan siis tässä ääneen, että kuka kenellä on pieniä lapsia pysty heräämään kello 8.00 aamulla ja menemään nukkuun kello 22 illalla? Mitenkä se on mahdollista, jos hoitaa ne kodinasiat?  Missä hiton välissä tehdään ne kotihommat? Missä hiton välissä käydään kaupassa, urheillaan, siivotaan, pestään pyykit, viikataan ne kaappiin ja tehdään niitä tavalliseen arkeen kuuluvia asioita? Entäs sitten se peräänkuulutettu oma aika?

Meillä on ainakin sellaisia iltoja, että lasten nukkumaan meno ei todellakaan toimi kun junan vessa. Voi olla että viimeinen kuukahtaa sänkyyn kamalien taisteluiden jälkeen 22.30 pahimmassa tapauksessa… Sen jälkeen on vielä ne kotihommat tekemättä, mutta munhan olis jo pitänyt olla 30 min sitten nukkumassa sitä REM unta mun sängyssä..että palaudun..

Tää riippuu ihan varmasti todella paljon siitä työnkuvasta mitä teet. Joku voi tehdä töitä niin, että sillä ei ole mitään sidottua paikkaa ja pystyy esimerkiksi niiden kotihommien lomassa tekemään niitä töitä. Suurimmalle osalle se vaan ei oo mahdollista. Tää ei oo nyt mikään mun vuodatus, vaan ehkä sellainen herätys kaikille hyvinvointialan ihmisille siihen, että kaikilla se lapsiperheen arki ei ole samanlaista. Joku on yksinhuoltaja ja hoitaa kaiken itse…. jollain on lapset vuoro viikoin toisella vanhemmalla ja sekin tilanne on aivan erilainen.  Mää oon ihan fiiliksissä että pääsen yksin liikkuun sen kerran viikossa tunnin. Jos se tarkoittaa järjestelyitä ja jos joku lapsi on esim kipenä, joudun senkin peruun. Joskus mää oon sen mun surkeesti menneen yön jälkeen niin väsynyt, että se itse päivä tuntuu yhdeltä selviytyjien jaksolta…. mulla ei aina (lue ei koskaan) ole mahdollisuutta kuunnellasen oman kehon signaaleja ja päättää että nyt mä vähän lepään… Soitanko asiakkaille, että mun kehosta huokuu nyt sellaisia signaaleja, että jään kotiin lepäämään…. en soita..

Vaikka mä itekin koitan keskittyä koko ajan siihen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin enemmän, niin mä en vaan pysty tämän hetkisessä elämässäni toimimaan jokaisella saralla optimaalisesti. Jos tekisin niin…. niin mulla ois oltava ihan helvetisti rahaa, enkä mä tekis töitä. Joku muu kuljettaisi ne mun lapset sinne reeneihin ja tietty myös hakis ne sieltä ja joku kotiapulainen kävis mulla kaupassa, siivois ja tiskais ja tekis kaikki muut hommat täällä kotona niin silloin mä voisin keskittyä vaan siihen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Joku auttais mun lapsia läksyissa ja leikkis hevosta ja prinsessaa, opettelis soittaan mun lapsen kanssa nokkahuilulla sitä helvatun ostakaa makkaraa ja tekis niitä kammottavia mutta lasten herkkua olevia hedelmälautasia iltaisin. Joku muu kylvettäis mun lapset, lukis niille itasadun, letittäis niiden hiukset ja olis niille läsnä..

 

Jotenkin tuntuu siltä että jos joku saa elämässään jotain tietynlaisia etuuksia, niin semmonen maalaisjärki hämärtyy ja unohtuu. Mulla on paljon tuttuja jotka ei käy ollenkaan töissä jotka valittaa siitä että niitten elämä on tosi tylsää. Ne ei silti voi ymmärtää sitä että joku on ihan oikeasti kiinni niissä omissa töissä. Ei voi ymmärtää sitä, että sitä töistä ei vaan lähdetä aamupäivällä syömään jotain kivaa smoothiebowlia ja sitä salaattia, joka on niin helvetin hauska, että se nauraa sun kanssa ja keskellä päivää mennä lounaalle ja illalla vähän illalliselle ja sitten käydä yhdessä vähän likkojen kanssa juomassa  lasia viiniä illalla. Jos mä haluun nähdä mun ystävän, niin mun on sovittava se monta kuukautta aiemmin mun kalenteriin ja todellisuudessa me nhädään ehkä vuoden päästä.

Mun mielestä kaikista tärkeintä siinä arjessa ja siinä omassa tasapainossa on se että pyrkii siihen että tekee parhaansa. Pyrkii siihen että koittaa toteuttaa asioita itselleen edukseen mutta ilman stressiä. Mä yks päivä nauhotin mun IG storyyn videon, kun mä istuin voimistelu hallin parkkipaikalla odottamassa lastani reeneissä ja mietin siinä ääneen että mitenkä ihmiset handlaa sen oman liikunnan ruuhkavuosien keskellä. Joku vastas mulle että oisithan säkin nyt voinu mennä lenkille kun vaihtoehtoisesti nauhottelen ittestäs videoita siinä autossa. Ilmaisin videolla ehkä epäselvästi, mutta menin hakemaan lastani reeneissä suoraan töiden jälkeen. Mulla oli siinä ehkä 10 minuuttia aikaa. Oisko mun pitäny vetää takakontista trikoot jalkaan ja  hyppiä hiekoitusroskiksen päälle jotain saakelin boksi hyppyjä ja hokea päässäni mantraa ajanpuute on vaan tekosyy…  Tai olisinhan mä voinut siinä pihalla huhkia kun hullu ja kaivaa vaikka kahvakuulan sieltä takakontista. Siinä vaiheessa mut ois varmaan tullu joku  valkotakkinen ammattilainen hakeen ja nopeasti. Aina ei voi mennä yli omien limittien. Ethän sä voi vaan koko ajan keskittyä omaan itseesi ja  suorittaa, koska pitäähän sun olla myös läsnä sille sun omalle perheellesi. Jos mä toteuttaisin kaikki syö hyvin, treenaa, elä terveellisesti, nuku paljon, tee sitä ja tätä ja tuota, niin eihän mulla ois aikaa kun vain itteleni ja mä eläisin vaan yksin sitä omaa elämääni siinä omassa kuplassa. Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?

Tää mun pirtsakka kevät asu löytyy House of Brandonilta*, kengät* 59,95e, neule* 29,90e, valkoinen mekko* 

Kuvaus: Noora Näppilä

-Umppu

30 kommenttia

  1. T kirjoitti:

    Olisihan se kiva nukkua 22-8, mutta käytännössä mahdotonta myös minulle ja monelle muulle.

    Luin juuri hesarista jutun perheestä, joka tilaa nykyään ruuat verkkokaupasta kotiin tuotuna ja täydentää tätä tilauata sitten käymällä kaupassa loppuviikosta.
    Olisiko tästä edes vähän apua teidän kiireeseen? Jos kerran viikossa istuisi alas ja miettisi seuraavan viikon ruuat, vaipat ja muut ja saisi ne kotiin toimitettuna.

    Toisille sopii se, että herää aamulla ja laittaa kaikki valmiiksi. Mutta mitä jos laittaisikin lasten vaatteet ja reput jo illalla valmiiksi. Ja tekisi mahdollisuuksien mukaan aamupalankin puoliksi valmiiksi. Saisiko näin aamua edes vähän mukavammaksi?

    Käykö teillä siivooja? Okei,sitäkin varten tarvii siivota, mutta jos säästyisi edes jossain aikaa. Toki se myös maksaa, että siinä pitää miettiä mitä kukkaro mahdollistaa ja mistä haluaa maksaa.

    Nämä olivat siis vain ajatuksia hyvällä mielellä 🙂 Jos kiireisiin arkeen saisi edes vartin helpotuksen joskus.

    Ps. Keltainen paita ja kengät sopivat tosi hyvin sinulle

    • primebody kirjoitti:

      Joo käy siivooja ja paljon valmisteluja tehdään myös edellisenä iltana. Kuitenkin se aika on aina rajallinen, että vaikka kuinka valmistelisit seuraavaa päivää tulee aina jotain muuttujia ja aikaa ei juurikaan säästy 🙂

  2. Terhi kirjoitti:

    Mä en nyt ihan kymmentä tuntia yössä nuku, mutta yritän sen kahdeksan kyllä nukkua. Eli klo 21-05, jos oon aamuvuoroissa. Teen kolmivuorotyötä, ja iltavuoroina nukun 23-08. Lapset on ala-asteella ja menevät joka päivä 9 tai 10 kouluun. Aika luksusta. Molemmilla lapsilla on kolme harrastusta. Toisella kolme kertaa viikossa, toisella viisi ja pelit vielä päälle. Asia mistä minä karsin on oma aika. Käytän sen mieluummin nukkumiseen. Meidän toinen lapsi oli myös tosi huono nukkumaan pienenä ja valvoin kaksi vuotta hänen kanssa. Nyt en enää suostu vähentämään yöunista ja onneksi se on mahdollista. Kaikki tietää että klo 21 äiti menee nukkumaan ja sitä ei saa enää herättää. Lasten isä tekee perus 8-16 työtä ja osallistuu kaikkeen myös. Koti meillä ei ole aina siisti ja pyykkiä ei pestä läheskään joka päivä. Niin ja meillä on myös koira, jonka lenkit on sitä omaa liikuntaa.

  3. Mirja kirjoitti:

    Hirmu hyvää asiaa kirjoitat, uni on tärkeää mut kyllä tuo kuvaamasi arki on sitä aitoa arkea useimmille lasten kanssa eläville. Meidän perheessä lapset on jo maailmalla, niin nyt on aikaa ja mahdollisuus laittaa puhelin häiriöttömälle, lukea kirjaa tai tehdä käsitöitä rauhassa ja ottaa aikaa nukkumiselle. Mut rehellisesti niiden vauva/taapero/koululais/teiniperkele -vuosien aikana kertynyttä univelkaa, -vajetta ja -häiriöitä oon nyt nukkunut takaisin jo vuosia.

    Muistan yksinhuoltaja-ajoilta aikoja, jolloin mulla oli aamulla töihin ajaessa karkkipussi autossa, että oisin ees pysynyt hereillä. Ja mulla kuitenkin oli silloinkin liukuva työaika, mut sen minkä aamusta liukui, teki illasta takaisin ja lasten nukkumaanmenon jälkeen teki sitten vielä rästejä etänä. Mikä oma elämä?

    Mut hei, keskity oleellisiin, pidä itsestäsi huolta se minkä kohtuudella voit (ota vaikka se 10 min omaa aikaa autossa treeneistä tulevaa odottaen ilman stressiä jumppaamisesta) ja halaa & sylittele lapsiasi niin paljon kuin voit. Niitä hetkiä et voi saada myöhemmin, ja ne kantaa teitä kaikkia. Kun ne lapset on isoja, ne muistaa sen äidin joka oli läsnä ja sylitteli, haki treeneistä tuulessa ja tuiskussa, piti huolta että on puhtaat vaatteet kouluun ja käypäset harkkoihin <3.

    Mulla itelläni on semmoisia utuisia muistikuvia (paljon enemmän niistä epäonnistuneiksi kokemistani) hetkistä lasten kanssa… tuntui että meillä oli aina kauhea siivo (juniori muisteli juuri solukämpässä asuessaan, miten kotona oli aina siistiä) tai joku ruuanlaitto kesken ja astiat tiskaamatta (kaikki meidän nyt jo aikuiset lapset osaa laittaa ruokaa ja leipoa, kun ovat saaneet tehdä sitä aina mun kanssani) tai pyykkikasoja sohvalla/pyykkikoneen päällä (äitini sanoin, hei camoon, ne on puhtaita, kuka piittaa siitä onko ne kaapissa väreittäin viikattu, kunhan on puhdasta ja ehjää päälle).

    Ole kiltti itsellesi <3

    • Marika kirjoitti:

      Juuri niin! Mä komppaan Mirjaa kaikessa. Ihan samanlaisia fiiliksiä itselläni ollut.
      Mullakin lapset jo isoja (19v armeijassa, 22 v asuu omillaan). Kun elin (eronnut 7v sitten) perhe arkea, pojat pelasi jääkiekkoa, joka on muuten ihan helvetin kallis harrastus! Ilman kahden ihmisen palkkaa ei olisi onnistunut ja silloinkin teki tiukkaa välillä. Mies oli yrittäjä, matkusteli aika usein, mutta yritti viedä poikia treeneihin ja olla sillä lailla läsnä. Minä hoidin kodin ja kävin töissä (8-16) ja tietty poikien treenikuskailuja. Ja siihen päälle turnausmatkat, turnaus tarjoilujen tekeminen ja niissä mukana oleminen ja kaikki muu arkinen sählääminen sinne ja tänne. Ja isovanhempiakin piti moikkailla välillä ja serkkuja ja ja ja…
      Ja yritin itsekin silloin tällöin lenkkeillä ja jumpata. Tosin ne jäi aina välistä, kun perhe tarvitsi minua. En kadu niitä aikoja yhtään, vaikka silloin joskus vit***kin rankasti, että ei ole sitä ”omaa aikaa”.

      Nyt on omaa aikaa niin paljon, että en edes tiedä mitä sillä tekisin! Aivan! Luitte oikein. Multa puuttuu kaveri, jonka kanssa voisin harrastaa. Itse en saa itseäni pakotettua, en sitten millään. Olen palkannut PT:tä välillä, mutta sekin on hiton kallista. Välillä on hirveä morkkis, että en mene ennen tai jälkeen töiden treenaamaan, kun aikaakin olisi.
      Mun nykyisen työnikin puolesta voisin hyvin harrastaa aika vapaastikin. Mutta kun ei. Yksin on vaan niin vaikeeta.
      Että jos täällä on joku, joka kaipaa treenikaveria, saa ilmoittautua 🙂

      Ja Umppu, sä olet kyllä energinen ja valloittava persoona. Musta on ihana seurata sua IG:ssä. Jos asuisin Tampereella, tulisin sun asiakkaaksi. Ehkä voisin noihin mun työmatkoihin sen yhdistää, haha. 🙂

    • Outi Karita kirjoitti:

      Voi tää Mirjan kommentti on aivan ihana. Tuli oikein lämmin, hyvä mieli ❤
      terve.fi/outikarita

  4. Sisi kirjoitti:

    Mä oon 30-vuotias ja mulla on 6 pientä lasta, olen kotiäiti. Vaikka olen kotiäiti, en siltikään ehdi tehdä läheskään kaikkea mitä pitäisi. Tärkeysjärjestyksessä on ekana kaikille riittävä uni, ruuat itsetehtynä ajallaan ja puhtaat vaatteet. Sotku ei näiden lasten kanssa lopu vaikka kuinka siivoaisi, joten jos pitää illalla valita siivoanko vai syönkö/nukunko/sometanko niin en tosiaan valitse siivoamista. Sotkun sietäminen on vaatinut pitkän sopeutumisen. Mutta toivon, että lapset muistaa aikuisina mieluummin sen, että käytiin luistelemassa, uimassa,
    pulkkamäessä jne, kuin että olipa meillä aina siistiä ja äiti niin ahkera! Siivoan aina kun siihen on aikaa, mutta jatkuvaan siisteyteen ja kiiltokuvamaiseen kotiin pyrkiminen on tässä elämäntilanteessa ihan ajanhukkaa. Pohjimmainen pointti siis, että kaikkien hyvinvoinnin osa-alueiden ei tarvitse täyttyä 100%, koska se ei ole vaan mahdollista. Ja turhan stressaamisen kun oppii jättämään eikä ajattele koko ajan mitä PITÄISI tehdä, niin elämästä tulee paljon onnellisempaa.

  5. Pv kirjoitti:

    Tää on niin monipiippuinen juttu ja niin työstä, elämäntilanteesta kaikki kiinni. Käsitin tuosta martinan jutusta että mahdollistanut juuri itsekkin tuon unen määrän hiihtoloman takia. Muuten hänelläkin meinaa jäädä vajaaksi ne unelma unet. Teidän ruuhkavuosissa tosin on varmasti jo kaikki mahdollistettu mitä vaan voi. Pikkulapsiaika, yrittäjänä oleminen. Iltapainotteinen työ ja pitkätyötunnit on haastava muodostelma. Ehkä tuo yllämainittu kauppakassi homma olis hyvä. Ja tarvittaessa jos mahdollista siivooja useammin.

  6. Laura kirjoitti:

    Kommentoinki jo sun ig:n puolelle mut tää aihe nyt niin osu ja uppos. Ymmärrän niin sun pointin tästä ja ig:n storeista. Nimenomaan toi syyllistäminen. Itse hoidan yksin kaksi lasta, heidän harrastuksiin kuskauksen, omakotitalon, just noi perus kotityöt ja toki vielä oman työn. Mies reissu työssä joten ei arkeen paljon apuja heru. Kyllä siinä monesti oma hyvinvointi kärsii. En voi laittaa nukkuun klo 21 vaikka haluaisin, monesti lapsi laittaa nukkuun klo 22.30 koska kielloista huolimatta nukkunut päikkärit hoidossa. Tää ku tapahtuu maanantaina niin koko viikko menee samalla kaavalla. Kuitenkin oma kello soi viimeistään klo 6 että ehtii hoitaa lapsen kouluun, toisen hoitoon ja vielä itse kerkeän töihin. Nää hyvinvoinnin somevaikuttajat puhuu että pitää nukkua, treenata, syödä hyvin. Oikeassa ne on mutta ei aina kaikkien arki mee niin vaik kuinka haluaisi. Sitten ei saa sanoa että väsyttää, koska vedetään syyllistyskortti esiin ku et oo nukkunu, syöny hyvin ja treenannut. Ihana ku joku puhuu myös tästä. Moni ottaa varmasti ton sun kirjoituksen valituksena mut niin ymmärrän et ajat takaa sitä että kaikki ei oo niin yksinkertaista aina. Ja vaikka kuinka tietää miten pitäis tehdä ja haluais tehdä niin se vaan et ei onnistu. Enemmän pitäisi tukea toisia, puhua niistä pienistäkin jutuista mitkä vois auttaa jaksamaan ja ilman syyllistämistä. Mulle jopa läheinen ystävä (nykyään entinen ystävä) kehtas sanoa että lopeta työt ku sanoin et välillä ei jaksa tätä arjen pyöritystä. Ihanko se kommentti nyt jotain ratkasis. Niin ja vielä tosta paineiden luomisesta et kaikkien pitää olla superihmisiä ja jaksaa kaikki. Esimerkkinä heitinkin kun katsoin pari viikkoa sitten kun nuori somevaikuttaja hymyhuulilla veteli parsaa ja smoothieta kuumeessa. Ei voinut lopettaa hymyilyä ja ruoka tekee niin hyvää. Oli vielä meikannutkin. Itse tällä viikolla influenssan kourissa ja kipeitä lapsia samalla hoitaen oli viimeisenä mielessä meikki ja parsan syönti. Toki tiedän että varmasti molemmat olisi tehneet hyvää mutta voin kertoa ettei voimat kyllä riittäneet. Kävi silti mielessä että kuinka moni siitäkin kuitenkin ottaa painetta että näin olisi pitänyt toimia.

  7. Krm kirjoitti:

    Hei!

    Itse olen neljän lapsen äiti ja pidän koko perheen hyvinvoinnin tärkeimpänä tekijänä sekä lasten että vanhempien riittävää yöunta. Vaikka uni keskeytyy itsellänikin yön aikana useammankin kerran, kertyy unta useinmiten riittävästi, kun pidän kiinni siitä, että olen sängyssä klo 22 mennessä. Tosin meillä riittää yleensä se, että nousemme aamuisin klo 7. Itse toimin kasvatus- ja opetusalalla ja olen monet kerrat todennut käytännössäkin sen, että tärkeimmät lasten kasvun ja turvallisen kehityksen peruspilarit ovat riittävä uni ja yhteinen välittävä aika vanhempien seurassa.
    Ymmärrän, että molemmista näistä joutuu väkisinkin tinkimään, jos vanhempien työaika ulottuu iltaan asti ja jos lapsilla on paljon harrastuksia.
    Jokaisen perheen on varmasti tärkeää aika ajoin pohtia oman perheen kannalta, onko jostain menoista mahdollista tinkiä/ luopua toimivan arjen ylläpitämiseksi. Näin ainakin meillä!
    Ihanaa ja aurinkoista kevättalvea perheellenne!

  8. Miina kirjoitti:

    Tämä on kyllä niin totta mitä kirjoitat. On hyvä että hyvinvoinnista ja levosta puhutaan, mutta jotenkin siitä puhutaan jo stressiksi asti! Eihän tavallisella työssäkäyvällä ole aikaa joka päivä nukkua ja joogata ja seurata kehoa ja mittareita jonka mukaan treenata! Itselläni ei ole edes lapsia, mutta silti työ ja arki verottaa niin paljon ettei todellakaan ole arkena mahdollisuutta nukkua 10 tunnin unia ja aamuisin meditoida. Siinä samalla hoitaa arki ja parisuhde. Ja se työ. Ja harrastukset.
    Tällä mainitsemallasi some-tähdellä se treeni ja lepääminen on päätyö, ja hänellä on lastenhoitaja, kodinhoitaja ja mitä vielä..rahaa ja aikaa.
    Aika moni muu sometähti joka kuvaa itseään joka päivä joogaamassa pääsee myös arjessa varallisuuden ja päivätyön puuttumisen vuoksi helpommalla.
    Kohtuus pitäisi muistaa kaikessa. Vielä kymmenen vuotta sitten naistenlehdissä oli aina juttu tehokkaista naisista jotka juoksivat kympin ennen töitä, heräsivät neljältä, hoitivat työn, perheen ja parisuhteen ja illalla menivät jumppaan samalla kun lapsi meni harrastuksiin. Enää ei onneksi ihannoida moista, mutta nyt tuo hyvinvoinnin hehkutus alkaa mennä samaan suuntaan. Aamulla pitäisi meditoida kymmenen tunnin unien jälkeen, töissä pitää tehokkaita ja rentoja taukoja, ja illalla lopettaa puhuminen ja ruutujen tuijotus klo 20. Melko suorituskeskeistä alkaa olla tuokin.

  9. Nonna kirjoitti:

    Nää sun jutut on parhaita! Ihanaa et joku sanoo ääneen sen et ei vaan pysty kaikkeen ja se on ihan ok. Monesti noista hyvinvointiaiheisista kuvista ja stooreista tulee sellainen syyllisyys et nyt tarvis munkin tehdä sitä ja tätä et voisin paremmin. Kun oikeesti tarvis vaan laskea sitä omaa rimaa ja nauttia siitä mitä mulla nyt on. Oon sitä mieltä, että pikkulapsiarjessa pitää vähän laittaa itseään syrjään ja antaa niille lapsille se aika. Se ei varmasti kaduta 10v päästä et oon ”tuhlannut” aikani niiden hoitoon ja läsnäolemiseen. Silloin mä ehdin harrastaa liikuntaa 3x viikossa ja nukkua 9h. Tämä on klisee mutta totta: lapset on vaan kerran pieniä.

  10. Susanna kirjoitti:

    Täällä pääkaupukiseudulla on tällä viikolla hiihtoloma, sen takia joku on nukkunu klo 8 asti.

    • primebody kirjoitti:

      Ehkä sekin on silloin mahdollista, jos lapset on isoja. Meillä ainakin on ihan sama oli loma tai ei niin lapset herää aina 6.00 jälkeen

  11. Merkku kirjoitti:

    Musta tuntuu, että mulla ei ole aikaa koskaan nukkua. Olen 4 pojan äiti. Vanhin asuu jo omillaan. Kärsinkin varmaan kroonisesta väsymyksestä, hoitoalalla työskentelen ja teen pääasiassa iltavuoroa klo 14-22 ihan sen takia, ettei aamuisin tarvitse repiä poikia sängystä klo 5:30. Kotona olen iltaisin klo 22:30. Aamuisin herää klo 6:30 herättämään yhden amikseen, viemään yhden eskariin ja yhden tarhaan. Kerkeän klo 8:30 takaisin kotiin, vien koiran lenkille, siivoilen ja teen pvän ruuan. Klo 12 täytyy taas hakea pojat tarhasta / eskarista. Kerkeen antaa ruuan ja tehdä jotain pientä, mummu tulee hoitamaan poikia kun itse lähden töihin. Mies on, mutta se on joka toinen kk merillä, joten joudun pärjäämään paljon yksin.
    Ps. Oli pakko tilata tuo neuletakki. Ihanan keltainen. Täydellinen mustan kanssa.

  12. S kirjoitti:

    Tää osui ja uppos! Klo 22 kotiuduin kauppaostosten kanssa prismasta ja kun hetkeks istuu alas sohvalle niin ei voi kun manata: imuri odottaa keskellä olohuonetta että päivällä kesken jäänyt siivous suoritettaisiin loppuun, keittiö on täyskaaoksessa muun perheen iltapalan jäljiltä, huomiseksi pitäisi pari hommaa hoitaa valmiiksi, kaikki omat iltatoimet on tekemättä ja hei pitäiskö itekin syödä jotain? Klo 22 kotihommat on vasta aluillaan ja tieto siitä että lapset herää aamulla kuuden kantturoissa ei paljoo ilahduta. Se että vois nukkua monena yönä putkeen katkeamatonta unta klo 22-08 kuulostaa omaan korvaan yhtä todennäköiseltä kuin se että voittaisi lotossa. Tsemppiä kaikille arjen selviytyjille❤️

    • primebody kirjoitti:

      Mut mieti jos sitä vaikka voittais siinä lotossa 🙂 🙂 aina voi tapahtua ihmeitä hahahah

  13. A kirjoitti:

    Ymmärrän, itse opiskelen AMK:Issa ja on 1v lapsi. En ehdi käymään salilla kun sen 2-3krt viikossa, vaikka yleensä koulupäivät on lyhyitä. Mutta on paljon kotiopiskelua ja haluan olla lapseni kanssa ja keskittyä häneen vielä kun hän on pieni. Meillä on kans aika helppoa kun lapsi menee joka ilta klo 18 nukkumaan ja herää aamulla 7-8 aikoihin.. joten voin vaan ihmetellä miten vaikka sun aikatauluissa edes voisi ehtiä nyt esim sinne salille. Ehkä se on se kuka mitenkin priorisoi, toiselle tärkeintä on perhe, toiselle työ, toiselle oma ulkonäkö ja se hyvinvointi.

  14. Kati kirjoitti:

    Miulla heräsi se ajatus, että kuinka paljon jaat miehesi kanssa niitä kotitöitä? Oot kertonut, että hän hakee pienemmät päikkäristä ja menee kotiin kun sinä oot vielä töissä ja odotat isompaa treeneistä. Sitten ”kotoa tulee viestiä mitä pitää tuoda kaupasta ja kotona odottaa kaikki kotityöt”. No, en jaksaisi itse tällaista kovinkaan kauaa tervejärkisenä ja varmasti äksyäisin jossakin ruuhkavuosista samallalailla kuin sinä. Miksei se mies voi käydä kaupassa ja miksei se mies voi siellä laitella jo joitakin kotihommia valmiiksi. Ja ihan säännöllisesti. Jos vastaus on että kyllähän se laittaakin, niin silloin ei pitäisi minun mielestä olla tarvetta sanoa kuinka ne kotityöt odottaa tekijäänsä.

    Itse käyn kaksi kertaa päivässä työmailla,eli kahdesti päivässä on jo tehtävä se lataus työmoodiin. Herään keskimäärin klo 5, ajokilometrejä tulee helposti päivän aikaan yhteensä miltei pari sataa. Siihen vielä lisätään se fyysinen työ. Kotona oloon jää siinä päivällä 4-5 tuntia. Kotona on koko ajan yksi pieni ihminen haluamassa huomiota ja öisin tämä samainen pieni ihminen punkee sänkyyn sekä vähän isompi ihminen. Unet on täälläkin katkonaisia. Haluaisin harrastaa, olla lapsille läsnä, tehdä kotityöt, olla kiva puoliso ja vielä jaksaa satasella töissä, mutta välillä kaikkeen tähän ei vaan taivu. Joko teen satasella yhtä asiaa ja toisia pienemmillä prosenteilla tai sitten kaikkea pienellä.
    Avaan tätä hieman vaan siksi, ettei tuo ensimmäinen kappale ollut Umppu sinulle todellakaan vittuiluna, että suurinpiirtein osviittaa on siitä kun päivät on aika täysiä ja yöt katkonaisia. Mutta sekin jo auttaa, että talossa on toinen tekemässä ja jakamassa arkea.

    • primebody kirjoitti:

      Me jaetaan kaikki kotityöt… mies tekee joka päivä ruokaa ja hoitaa lapsia ihan yhtä paljon kun mää. Me halutaan olla perheen kanssa yhdessä ja tekemistä riittäää. <3 Meillä on pienet lapset jotka on todella aktiivisia ja touhottaa meneen. Pyykkiä siivoamista, vaippoja yms on jatkuvasti eikä ne lopu vaikka niitä tekeekin…

  15. Suvi kirjoitti:

    Meidän arki ei ole niin kiireistä, koska olen vielä kotona, mutta kyllä sitä silti tuntuu, että tunnit loppuvat vuorokaudesta kesken. Ei oikeastaan muuta vinkkiä kuin että koittaa mahdollisimman paljon tehdä kotitöitä samalla kun lapset vielä hereillä. Siinä on oma haasteensa tietysti, kun lapset ovat tiellä/ haluavat osallistua ja aikaa menee sitten enemmän.

  16. Anna kirjoitti:

    Anteeksi Umppu. Mä oikeasti oon tykänny sun blogista ja luen varmasti sitä jatkossakin. Mutta siis miten? Siis miten?Miten sä voit olla noin epätyytyväinen tohon sun elämään että nillität sitä jatkuvasti? Kuitenki teillä käy esim. siivoja ja käytte upeilla reissuilla lasten kanssa ja sit se jatkuvaa paasaus siitä miten sun arki on täyttä p***aa?? Varmasti on rankkaa heräily mutta ehkä asiaan nyt kannattas oikeasti keskittyä ja laittaa asiat kuntoon siltä osin(Se on mahdollista).

    Jotenkin ärsyttää aivan suunnattomasti.

    Ja kyllä, mulla on 4 lasta ja kolmivuorotyö.Eikä siivoojaa.

    • primebody kirjoitti:

      Ei mun arki oo paskaa 🙂 Joskus ihmisen on vaikea lukea rehellistä kirjoitusta.. Jos ärsyttää niin pidä breikki <3

  17. mari kirjoitti:

    En tiedä mitä Martina tekee työkseen, mutta ehkä hän ei tavallisestikaan käy 8-16 töissä ja saattaa käyttää paljon siivous ym palveluita ja toisekseen olisiko ollut tuon testiviikon yksin kotona ja sai siksi nukuttua rauhassa. Ja eipä se ole multa pois, jos joku Martina nukkuisi joka yön hyvin ja hänellä joku muu tekisi kaikki kotityöt. 🙂
    Arki on rankkaa, mutta paljon sen eteen pystyy itsekin tekemään jakamalla töitä ja priorisoimalla. Meillä on välillä tosi sotkuista, kun ei vaan ehdi ja jaksa siivota ja lapset saa kyllä auttaa myös; esim. tiskikoneen täyttö ja tyhjennys on hyvää alakouluikäisen kotityötä. Ruokaa tehdään usein kerralla enemmän ja pakastimeen niin ei tarvi joka päivä tehdä sen eteen niin paljon tai käydä kaupassa. Joo tiedän, teillä ei varmaan toimi tämäkään.

    Ja kun itsekin blogissa usein opastat muita ja ihmettelet heidän elämää niin tarvitseeko siitä hermostua jos joku esim. ihmettelee mikset treenaa silloin kun odotat lasta treeneistä. Mistä kukakin tietää kuinka virkeänä häntä odotat ja kuinka pitkään, joskus siihen mahtuu treeni ja joskus ei.
    Jokainen elää tavallaan eikä kenenkään ole pakko tehdä samalla tavalla kuin joku somepersoona tekee tai kuinka naistenlehdessä suositellaan.

  18. Pinja kirjoitti:

    Nojoo, ei millään tavalla täälläkään mahdollista tuollaiset yöunet, kun 8 aamulla olen jo töissä tai koulussa 😀 Arkena kello soi 5.45 tai jopa aiemmin, jos töissä pitää olla 6.30…opiskelen amk:ssa ja Pyöritän arkea (tosin vain yhden 2v ) lapsen kanssa ja tähän päälle oma tavoitteellinen hevosharrastus. Viikonloppuna hyvällä tuurilla saa nukkua 6 tai jopa puoli 7, mutta silloin jostain syystä valvoo myöhempään ja unet jäävät vähiin. Viikolla siis menen n.22-23 nukkumaan, riippuen siitä paljonko koulutehtäviä ”jonossa”. Olen vaan pyrkinyt ajattelemaan, että aikansa kutakin; koulu on jo puolessa välissä ja lapsi kasvaa koko ajan. Tsemppiä arjen ”asemasotaan” aikaa ja näitä muita haasteita (kuten jatkuva flunssa) vastaan <3

  19. Yhteiskunnan paineet äidille/naiselle kirjoitti:

    Kuvan asu väreineen sopii sulle hyvin, pirteä ?
    Samat mietteet ruuhkavuosi äitinä.. Unta ei tarpeeksi tai katkonaista ja omaa aikaa liian vähän. Liikuntaa haaveissa ja käytännössä joskus harvoin.

    Yhteiskunnan paine terveellisesti elävästä, hyvin voivasta, timmistä, hyvin nukkuneesta, jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet huomaavasta jne. äidistä ja parisuhteen kukoistavana pitävästä naisesta on loputtomat.

    Joskus pitää vaan arjessa sanoa itelle, et tää riittää mihin pystyn just näillä voimavaroilla!

  20. erica kirjoitti:

    Osui ja upposi! Ja ei, täälläkään ei nukuta klo 22-08, vaikka lapset onkin jo 13- ja 11v.
    Olen kahden kilpaurheilevan pojan yh-äiti, perheessä on myös koiranpentu. Käyn arkisin töissä, n klo 8-16, luojalle kiitos liukuvasta työajasta sekä etäpäivistä!

    Minä olen arvottavut lasten kanssa vietetyn ajan ja lasten harrastamisen esim kodin siisteyden edelle. Meillä saattaa lojua lätkäkassi eteisessä tai juomapullo kenkätelineessä, mutta meillä asuukin kaksi fiksua ja urheilullista poikaa, jotka syö pääosin kotona tehtyä ruokaa. Käytän Kauppakassi-palvelua, eli kerran viikossa teen netissä isot ruokaostokset ja haen ne työmatkan varrella ma iltapäivällä Prismasta. Tämä jo helpottaa huomattavasti arkea, kun ei tarvitse liiemmin kaupassa jonotella sen lisäksi. Iltaisin kuljettelen lapsia treeneihin, teen parina kolmena iltana ruokaa isomman satsin, pyykkään, autan läksyissä jne. Omaa aikaa on n joka toinen viikonloppu, silloin teen usein ylitöitä, että pysyn töiden osalta muiden tahdissa! Joudun itse käyttämään myös kaikki fysioterapiat, hammaslääkärit, oikomishoitajat jne, ja ajathan sattuvat usein keskelle päivää.

    Pointtini ehkä oli se, että vaikka tämä onkin aivan täyttä kaaosta ja aikatauluttamista, niin tämä on silti meidän arkea. Ja mun lasten lapsuutta! Yritän nauttia siitä sen minkä voin ja nukun nämä 13v univelat sitten joskus! Tsemppiä sinne arkeen, kyllä me vähäunisemmatkin vanhemmat pärjätään! 🙂

  21. Stinde kirjoitti:

    Mulla on vaan yks lapsi ja oon päätyny että teen korkeintaan 30 tuntista työviikkoa. Elintasosta joutuu tinkimään mutta saa muuta tilalle. Tällä kombolla ehdin liikkua 3-4 kertaa viikossa ja yritän työmatkapyöräillä ym. Ja pyykkiä pesen 1-2 kertaa viikossa. Tätä ei voi tietenkään verrata kolmen lapsen arkeen ja jos lapsia olisi kolme arkeni näyttäisi varmaan just tolta.
    Harmi että lapset ei enää nykyisin harrasta vaan jossain lähistöllä johon vois ite kävellä. Turhauttavaa että vanhempien aika menee kuskaamisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *