Hae
Prime Life by Umppu

Mikä on mun arvo sinkkumarkkinoilla

Sisältää kaupallisia linkkejä*

 

Mää oon ollut 10-vuotta kohta naimisissa.  Se ei oo enää nykymaailmassa mikään normi, mitä se on joskus ennen ollut. Mää oon aina jotenkin ajatellut, että se lopullinen elämänkumppani löytyy siinä 20-30 vuoden kieppeillä, jonka kanssa aletaan rakentaan yhteistä tulevaisuutta ja miettimään mahdollisesti perhettä. Mää mietin tosi usein tän hetken deittailukulttuuria. Aina joskus mietin (en siksi että se kiinnostaisi) mikä olisi ”mun arvo” sinkkumarkkinoilla. Kuinka paljon  herättäisin mielenkiintoa 3:n lapsen äitinä ja minkälaiset ihmiset musta kiinnostuis. Siinä samalla kun asiaa mietin, niin oon tosi helpottunut että oon vakaassa parisuhteessa. Jos mä olisin sinkku niin mää tuskin menisin Tinderiin. Mun mielestä ihmisen ulkonäkö ei kerro mitään niistä asioista mitä mää arvostan puolisossa. Toki ulkonäkö saattaa aiheuttaa vetovoiman tunnetta, mutta se on silti vielä aika kaukana siitä turvallisesta, luottamuksellisesta, empatiakykyisestä, lapsia rakastavasta, ymmärtäväisestä, auttavasta perheen isästä, mitä kuvitteellisesti etsisin. Mää en myöskään haluisi tässä iässä ja tässä elämäntilanteessa tapailla sellaisia ihmisiä kenekä kanssa mulla olisi täysin erilaiset arvot elämässä. Se olis mulle täysin hukkaan heitettyä aikaa

Oikeesti se ei kerro ihmisestä vielä mitään vaikka sen kanssa kirjoittelis viestejä, koska niissä voi valehdella ummet ja lammet ja voi olla että ihminen ei omaa minkäänlaisia sosiaalisiataitoja, vaikka viesteillä osaisikin vetää maton jalkojen alta. Mää oon miettinyt mun ystävän kanssa paljon tätä nykypäivän deittaiulukulttuuria ja osittain sen pinnallisuutta. Ihmisiä ei tavata juuri livenä vaan verkossa. Mää oon myös miettinyt, että miks ne mun mahtavat sinkkukaverit on vielä sinkkuja?

Meidän parisuhteeseen mahtuu vaikka minkälaisia vaiheita. Kun yhteisiä vuosia on takana jo yli kymmenen vuotta niin ne asiat mitä siinä kumppanissa arvostan on ihan erilaisia, kun silloin kun sitä etsin. Mää arvostan mun parisuhteessa sitä, että mää voin olla just niin Umppu kun haluan. Jos mua itkettää niin itken ja jos mua naurattaa niin nauran. Mää arvostan myös parisuhteessa todella paljon sitä, että mua kuunnellaan ja myös mää osaan kuunnella. Välillä on niitä hetkiä kun tuntuu että kaikki menee päin persettä ja voimat on ihan loppu. Silloin mulla on syli mihinkä käpertyä ja kuulen ne just oikeat sanat. Tässä tilanteessa mulle on aivan paskan hailee onko mun mies rikas, komee, sillä on hieno auto, hän on varakkaasta suvusta, julkkis ja mitä muita hassuja vaatimuksia, mitä nykyään moni haluaa suhteeltaan.

Mulle on erittäin tärkeää että mun mies on yhtälailla mukana kaikessa arjen tekemisessä. Mää oon siitä niin onnellinen, että Juuso on aivan mahtava lasten kanssa ja pystyy heittäytyyn lähes ihan mihinkä leikkiin tahansa. Sielä se istuu yksisarvishiuspanta päässä sinisellä huulikiillolla varustettuna tyttärensä meikkistudiossa.. Mulla on aina ruoka valmiina kun tuun kotiin töistä, eikä multa vaadita mitään ihmeellisyyksiä. Mulle on tärkeää luottamus mikä on kehittynyt vuosien varrella vakaaksi. Mää voi puhua mun puolisolle oikeastaan ihan mistä vaan. Musta on tärkeää että me molemmat ymmärretään tän hetken elämäntilanne ja mennään ja eletään sen mukaan. Kumpikaan ei oleta olevansa suhteessa mitenkään etuoikeutettu. Ja kyllä se on vaatinut monista omista jutuista luopumista ainakin nyt hetkellisesti.

Jos mun nyt pitäis ettiä puolisoo, niin haluaisin, että joku tekis sen tietynlaisen karsintatyön mun puolesta. Vaikka vastakkainen sukupuoli olisi ulkoisesti 5/5 niin se kuva ei kerro elämänhaaveista yhtään. Mää en esimerkiksi haluais mennä deiteille miehen kanssa kuka unelmoi suurperheestä, koska en aio enää tehdä lapsia. En myöskään olisi itse valmis menemään deiteille miehen kanssa kenellä olis paljon lapsia. Mää oon ehkä siitä kummaalinen että en oo koskaan ymmärtänyt miestä kenellä on kissa.. Se kissa on mulle ihan nou nou vaikkei sen omistaminen kerro myöskään mitään siitä ihmisestä. En jaksais mitään partyboyta joka hilluis yökerhoissa joka viikonloppu. Mää en jaksa myöskään ihisiä, jotka puhuu vaan itsestään kokoajan. Itsekkyys on myös luonteenpiirre, mitä en jaksa ollenkaan. Mua ei myöskään kiehdo mies joka kertoo minuutissa mitä kaikkea omistaa ja minkälaisella autolla ajelee ja heiluuko kädessä tonnien kello.

Miten deittailusta vois tulla mukavempaa ja luotettavampaa ja oikeastaan turvallisempaa? Tätä kymystä moni on varmasti miettinyt useasti. Mää olin ihan fiiliksissä kun kuulin että mun ystävä oli tarttunut tähän ongelmaan ja siitä on syntynyt Match by K sivusto, mikä olisi itselleni sinkkuna tyyliin se ainut vaihtoehto, vaikka en kuitenkaan Koskisesta ole luopumassa, mutta jos ajatellaan kuvitteellisesti. Tää on ihan uudenlainen deittisivusto, missä nimenomaan joku muu tekee sitä pientä karsintaa sun puolesta. Täällä ei myöskään ole kenelläkään feikkiprofiileita ja ihmiset on etsimässä ihan tosissaan kumppania, eikä mitään yhdenillan seksisuhdetta. Jos olet sinkku, niin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.

 

Nykyään ihmisillä on todella kovat vaatimukset parisuhteen ja puolison kohdalla. Vaikkei sitä nyt voi verrata asuntoon niin verrataan silti. Jos mä meen asuntokaupoille niin mulla on mielessä aina jokin selkeä huoneito/asunto mitä etsin. En usko että kukaan löytää sitä aivan täydellistä kotia, missä ihan jokainen kohta on täydellinen, edes silloin kun itse rakentaa. On siis tehtävä kompromisseja ja sama toimii mun mielestä parisuhteessa. Jos mää mietin mun miehessäni parannettavia asioita on ne jopa lähes naurettavia… kengät keskellä eteistä eikä kenkähyllyssä ja kalsarit ja sukat lattialla eikä pyykkikopassa. Ja tiedättekö että oon oppinut elään näiden ”vikojen” kanssa vuosien varrella.  Mää voin myös sen ainaisen samoista asioista nalkuttamisen sijaan laittaa ne sukat ja kalsarit pyykkikoppaan ja nostaa ne kengät siihen telineeseen.

Juuso auttaa mua aivan uskomattoman paljon arjessa. Se hoitaa paljon mun yrityksen asioita  myös pyytämättä. Mulle on erittäin tärkeää myös parisuhteessa se että voin luottaa kumppaniin taloudellisesti. En nyt tarkoita että tilillä pitää olla miljoonia, vaan sitä että laskut maksetaan ajallaan ja tili ei ole viikkoja nollilla. Musta taloudenhallitseminen kertoo tasapainoisesta ihmisestä.

Mitä sä oot kokenut hankalaksi deittailussa? Onko sun suosikki edelleen Tinderi vai joku muu? Onko nykyään vaikeaa päästä ihmisen kanssa tapaamisasteelle, vai jääkö se vain nettiin?  Olis kiva kuulla teidän juttuja ja tarinoita. Etenkin kiinnostaa hakukriteerit,  millä haette puolisoa

Kuvan asu House of Brandon*, toppi*, mekko* (vaatteet saatu)

Kuvat Noora Näppilä

-Umppu

15 kommenttia

  1. Ihmettelevä kirjoitti:

    ”Tässä tilanteessa mulle on aivan paskan hailee onko mun mies rikas, komee, sillä on hieno auto, hän on varakkaasta suvusta, julkkis ja mitä muita hassuja vaatimuksia, mitä nykyään moni haluaa suhteeltaan.”

    Mihin perustuu tuo arviosi, että noita haluaisi moni suhteeltaan?

    • primebody kirjoitti:

      Tää nyt on lähinnä sellainen vertaus mikä yleensä esiintyy kun nuorilta naisilta kysytään minkälaisen miehen haluaisit.. ei perustu mihinkään vaan on tavallaan käänteisiä asioita siitä mun unelma miehestä 🙂

  2. Soile kirjoitti:

    Olen ollut nyt puolitoista vuotta sinkkuna ja olen kyllä tapaillut miehiä, mutta sitä oikeaa ei tunnu löytyvän. Tinderissä kyllä tulee paljon niitä kuuluisia matcheja, mutta noin 50% niistä miehistä etsii pelkkää seksiseuraa. Näin 30 kynnyksellä ihmisestä koittaa etsiä niitä aitoja puolia ja elämänarvot ovat kyllä tärkeässä osassa. Kummasti sitä huomaa miten ne ”mies ihanteet” ovat muuttuneet 10 vuoden aikana. Saatat jutella toisen ihmisen kanssa paljon ja hän vaikuttaa luotettavalta ja mukavalta ihmiseltä. Kun olisi tarkoitus nähdä livenä niin viesteihin ei vastata tai ei vaivauduta tekemään kalenteriin pientä aukkoa tapaamista varten. Tänä päivänä kaikilla tuntuu olevan kauhea kiire, mutta kumppani olisi mukava löytää. Miten voi löytää ketään jos ei edes saa aikaiseksi tunnin mittaista tapaamishetkeä vaikka kahvikupin äärellä. Tätä olemme pohtineet muiden sinkkuystävieni kanssa ja jos jollakin on ratkaisu tähän kaikkeen niin ideoita otetaan vastaan ?.

  3. Heidi.H kirjoitti:

    Olipa hyvä kirjoitus, samoilla linjoilla kanssasi! Tuntuu, että nykyään vaaditaan toiselta ihmeellisyyksiä ja unohdetaan mikä on oikeasti tärkeää toimivan parisuhteen kannalta.

  4. Kalinka kirjoitti:

    No huh, olipa taas aasinsilta mainostukseen.

    Sanoisin, että kolmen lapsen vuoroviikkomutsina sun tsäänssit on friends with benefits-tyyppinen ratkaisu jonkun vastaavassa tilanteessa olevan kanssa.

  5. Katri / Match by K kirjoitti:

    Kiitos Umppu kun mainitsit Match by K:n, oon todella otettu <3. Ihan samalla tavalla oon miettiny, et jos nyt 10 vuoden jälkeen jäisi sinkuksi niin aika eri kriteerit olisi nykyään sopivan löytymiseksi. En osaa sanoa onko meille olemassa monta vai yksi sopivaa, mutta töitä parisuhteessa joutuu kyllä tekemään. Ja kuten edellä oleva kommentoija sanoi, niin se on todella niin että jo pelkkä näkeminen on työn ja tuskan takana. Siksi halusin luoda palvelun, jossa se näkeminen nimen omaan se pointti eikä se, että ensin chattaillaan viikko tolkulla.

  6. Emilia kirjoitti:

    Asiaan liittymätön kysymys! Miten pitkän ajan päähän pystyy tekemään ajanvarauksia leikkuulle/värjäyksille? Kun selasin tuota ajanvarauskalenteria niin näytti, että esim. loppukeväälle ja kesälle ei ole aikoja. Eikö niitä voi vielä varata vai onko ne jo täynnä?

  7. Ansku78 kirjoitti:

    Aivan samoja asioita miettinyt, veit täysin sanat suusta 🙂 Niin hyvä analyysi nykymaailman menosta. I agree joka kohdassa. Ja just, kun tuon noin ällörehellisesti ja yhtään kaunistelematta puhuu ääneen, kuten teit, niin silloin ne mitättömät pikkuviat tai pikkuriidatkin vaikka omassa parisuhteessa tuntuu aivan naurettavilta. Pitäisi olla kiitollinen ja tyytyväinen, jos asiat ovat kohtuullisen hyvin, eikä tavoitella kuuta taivaalta. Jos joskus kaks kertaa vuodessa käyn baarissa, sen reissun jälkeen aina tyytyväisenä käperryn puolison viereen. Totean, että eipä ole hääviä tuo tarjonta. Ja toki myös kysyntäkäyrä alkaa selvästi laskea iän ja lastensaannin myötä, jos etsii laadukasta seuraa. Jos joskus on ollut yöelämässä kovastikin vientiä parin-kolmenkympin kieppeillä, niin turha valehdella itselleen, että olisi ihan hirveän kovaa valuuttaa enää 40-v. mammalla, vaikka itsestään olisikin pitänyt huolta eikä olisi päästänyt kauheasti rapistumaan. Niin se vaan menee elämän kiertokulku. Siinä mielessä perheellisen naisen kannattaa kitkutella joskus tylsässäkin parisuhteessa, jos kaikki on suurinpiirtein hyvin. Välttämättä ruoho ei todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolella, usein ruskeampaa.

  8. Primadonna kirjoitti:

    Hahhahhahhhahhh! 🙂 Toi mies kissalla on ihan huippu! 😀 Oon nimittäin aina sanonut ihan samaa, että se on jotenkin outoo ja erikoista! 😉

  9. H-K kirjoitti:

    Postaus oli mielestäni osuva ja toisaalta myös hieman kärjistetty. Kuten sanot usein blogissasi, että elämäntilanteet muuttuvat 10 vuoden sisällä. Joten 10 v sitten myös sosiaalinen media on ollut erilainen sekä deittailukulttuuri. Olen lähes kolmekymppinen nuori nainen ja pitkä on-off suhteeni katkesi muutama vuosi sitten. Olisin ollut valmis perustamaan perheen, mutta hän ei. Joten tilanteet todellakin muuttuvat. Mun kaikista suurin haave on aina ollut perhe, mutta et voi yhtäkkiä päättää että nyt perustat perheen, vaikka on ihanaa että sinä olet löytänyt elämänkumppanin nuorena. Uskon, että suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa ihanan kumppanin, ei rikasta, komeaa tai julkkista. Tinder on maksuton ja itselläni on pääosin ihan hyviä kokemuksia. Rakkauteen kuitenkin vaaditaan enemmän kuin ulkonäön näkeminen kuvasta. Yleensä ulkonäkö on kuitenkin se johon ensimmäisenä kiinnitetään huomiota ja siitä lähdetään tutustumaan lisää. Lähtisitkö treffeille näkemättä kuvaa toisesta? Kaikki sinkutkaan eivät ole sinkkuja omasta tahdostaan.

  10. nimetön kirjoitti:

    Itse voisin nuorena ihmisenä sanoa, ettei ainakaan omassa tuttavapiirissä haaveile vaan rikkaasta ja komeasta puoliskosta, vaikka porukkaa on joka lähtöön. Yleensä ensimmäisenä nousee se, että olisi yhteinen arvomaailma ja yhteiset kiinnostuksen kohteet, ulkonäölläkin on tieten väliä, muttei se ole pääpaino. Minusta on aina vähän tekopyhää sanoa, ettei sillä olisi mitään väliä, koska mehän arvioimme ensimmäisenä ihmisen ulkonäön ja olemuksen pohjalta, näimmepä sitten livenä tai netin kautta. Itse olen käyttänyt tinderiä ja tiedän monia hyviä ja vakaita parisuhteita, jotka ovat syntyneet sen kautta. Oman ensimmäisen suhteenikin muodostin sen avulla, ja menin oikeastaan sellaisen ihmisen kanssa tuolloin yhteen, johon en välttämättä normaalisti olisi tutustunut yhtä ennakkoluulottomasti. Tuosta kerrasta kyllä opin myös sen, että en ehkä ole soveltuvin ihminen auto/mönkijä/etc ihmisen pariksi. Mutta tiedän, että monella on tarkat kriteerit tinderiä pyyhkiessä, ei kaikilla mutta ainakin omassa kaveripiirissäni. Ei riitä, että on matot alta komea, vaan yleensä halutaan sellaista oman tyylistä/tavallista, jonka kuvista ja profiilista tulee sellainen olo, että on yhteistä ja toisesta voisi oikeasti kiinnostua. Siellä painaa tosi monet asiat ja monesti juuri ne kaunitt ja komeat joutuvat vasemmallekin, kun ei uskota ulkonäön perusteella, että voisi olla vakavan perässä. Että tällaisiakin pinnallisuuden puolia on. Itse olen pääasiassa tavannut mukavia tyyppejä, joiden kanssa käynyt kahvilla kerran tai useammin tutustunut ja sitten joutunut ainakin tähän asti toteamaan, että jomman kumman(tai kummankaan) puolelta ei klikkaa tarpeeksi. Mutta kyllä tinder tällaiselle köyhälle nuorelle opiskelijalle, joka opiskelee naisvaltaista alaa, käy harvakseltaan ulkona (ja siellä voi olla melkein vaikeampi saada syvempää keskustelua luotua) ja kavereiden poikakavereiden omatessa ei minun tyylisiä kavereita on aika vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Varsinkin kun Suomi ei ole se ekstrovertein maa. Eli tinder it is ainakin nyt, olen avoin myös muille tutustumistavoille, mutta niitä harvoin tulee vastaan. Mutta kyllä, kuten H-K sanoi, ennen kaikkea sitä toivoo, että tapaisi jonkun omanlaisensa jonka kanssa jakaa elämää, deittailu ei ole pitkään kovin hauskaa oli se väylä mikä tahansa. Kyllä se voi olla pinnallinen, mutta riippuu paljon käyttäjästään, mitä sillä saa kalasteltua.

  11. Siiri Kiviharju kirjoitti:

    Tosi hyvä postaus. Itse oon seurustellut vasta 3.5 puoli vuotta, mutta mietin usein samoja asioita. Tosi moni keskittyy siihen mitä tulevalta kumppanilta on mahdollista saada eikä mietitä itse, mitä on itsellä mahdollista toiselle tarjota.

    https://www.siirikiviharju.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.