Vuoden muutos ilman dieettiä
No niin.. mistä oikein aloittaisin… Mä aloitan vaikka siitä, että nyt on tammikuu ja suuri osa ihmisistä on jollain dieetillä tai on muuten vaan aloittanut uuden elämän. Ruokavalio on muuttunut totaalisesti entisestä ja nyt noudatetaan ohjeita. Se sama toistuu joka vuosi ehkä turhan monella. Salit on aina tupaten täynnä, mutta jostain syystä ne hiljenee jo helmikuussa. Syy siihen usein on että muutetaan kerralla liian monta asiaa ja ne asiat ei jää elintavoiksi. Sanoin jo aiemmin, että en aio koskaan elämässäni olla enää minkäänlaisella dieetillä tai ruokavaliolla. Oon tällä hetkellä 35-vuotias ja täytän tänä vuonna 36. Alan jo pikkuhiljaa lähestyä neljääkymppiä. Mun keho ei ole todellakaan se sama mikä se oli parikymppisenä, enkä edes haluaisi sen olevan. Kun mennään yli 20:in alkaa kaikki hidastuun. Se on usein naisilla se kriittinen aika. Se mitä syöt alkaa kerääntyyn vyötärölle ja aineenvaihdunta hidastuu pikkuhiljaa.
Kun mää sain mun kolmannen lapsen, niin mää päätin, että haluan palautua raskauksista täysin mun omalla painolla, pikkuhiljaa ja niin että kaikki jää mahdollisimman pysyviksi. Reilu vuosi sitten mää voin vielä aika huonosti. Mää muistan kun halusin ottaa silloin kuvat, koska aika usein sille omalle tekemiselle sokeutuu juuri näissä hetkissä kun asiat tapahtuu hitaasti.
Mää aloin reilu vuosi sitten käymään Fustrassa Tampereen liikuntamaailmassa Karoliina Luotosen ohjauksessa. Aloitin sen siitä syystä, kun mun ryhti oli menny tosi huonoks ja musta tuntu että en päässyt lattialta edes kunnolla nouseen ylös. Mää en todellakaan palautunut mun viimeisistä raskauksista nopeasti ja tuntu että ihan perus asiat joutu aloittaan ihan alusta. Mun ryhti oli tosi huono, eikä lapsuuden ja nuoruuden urheilutausta tässä kohtaa ollut mitään hyötyä, kun jokainen lihas oli kadonnut. En ottanut sen suhteen mitään suurempia tavoitteita, vaan pääasia oli voida paremmin. Käyn Fustrassa noin kerran viikossa. Se oli mun aikatauluun sopiva ja jäi pysyväksi. Jos olisin käynyt 4 kertaa viikossa, olisin käynyt maksimissaan sen kuukauden.
Mää aloitin samlaa käymään säännöölisesti LPG hoidossa Petite Cabinetissa. LPG:ssä on paljon erilaisia hyötyjä, mutta lähinnä itse halusin apua lymfakiertoon ja selluliittiin, mikä teki mun ihosta kipeän. Jopa vedessä kävely sattui jalkoihin ja sen ei kuuluisi sattua. Ruokailun suhteen en ole tehnyt sen kummempia muutoksia, vaan oon syönyt aina kun mulla on nälkä. En muista koska olen punninut itseni saati ruokaani, koska silläkään ei ole merkitystä. Se ei tee musta yhtään sen onnellisempaa painanko 60 vai 50kg ja söinkä aamulla kaurahiutaleita 30 vai 60g. Suurin merkitys on sillä kuinka voin. Mua ahdisti mun vartalossa se löysä nahka, joka tursus housujen päälle ja ehkä suurin muutos onkin tapahtunut mun keskivartalossa.
Tämä muutos ei ole niin suuri, että pitäisi haukkoa henkeä, mutta se on pysyvää. Haluaisin liikkua enenmmän, mutta tiedän että nämä ruuhkavuodet estää sitä, enkä halua ottaa siitä minkäänlaista stressiä itselleni. Mää suosittelen ehdottomasti jokaisen miettimään sellaisia valintoja liikunnan ja ruoailun suhteen, mitkä tuottaa tulosta pidemmällä tähtäimellä. Jos olet tottunut syömään joka kerta kahvin kanssa pullan, niin kokeile jättää vaikka se yks pulla alkuun pois. Jos sulla jää viikon seitsemästä pullasta edes kolme pois on sekin jo parempi, kun se seitsemän.
Koita lisätä hedelmiä ja vihanneksia pikkuhiljaa ruokailuun kermakastikkeiden sijaan ja sitä rataa. Mää en koskaan suosi sitä, että itseltään kieltää kaiken. Aika usein se kostautuu. Juuri näillä ihme kuureilla kun loppu häämöttää, niin palataan takaisin siihen normaaliin ja ahmitaan kahta kauheemmin niitä herkkuja.
Liikunta ei enää merkitse mulle painonpudotusta vaan parempaa oloa. Liikun sen vuoksi että mun olis hyvä olla, jaksaisin paremmin ja jos oon ihan rehellinen niin välitän itsestäni. Haluan seisoa ryhdikkäästi, koska mun mielestä hyvä ryhti viestittää itsestään huolehtimisesta ja hyvinvoinninsta. Tää on oikeastaan se ikä, että jos en nyt tee jotain, niin tuloksia on jatkuvasti vaikeampi saavuttaa.
Kun ikää tulee on käytävä läpi itsensä kanssa tiettyjä muutoksia. On ymmärrettävä että esimerkiksi iho muuttuu kokoajan, eikä se ole niin elastinen kun ennen. Rypyt lisääntyy, osa kehosta alkaa roikkuun ja kaikki oikeastaan hidastuu. Mää oon monet kerran käynyt tätä asiaa läpi itseni kanssa ja oon tällä hetkellä täysin sinut kehoni kanssa. Mua ei haittaa pieni selluliitti mun takapuolessa, mutta jos sille voin jotain tehdä niin teen, mutta en pakkomielteisesti. Mun mielestä oman kehon muutoksessa on tärkeintä se mitä siltä haluaa. Jos haluat polttaa rasvaa ja kiinteytyä, niin aika usein silloin on tehtävä jopa hieman rankempaa punttia. Juoksemalla esimerkiksi siihen kroppaan ei mitään muotoja saa, vaan usein silloin ne viimeisetkin muodot katoaa, mutta sillä saa taas yleiskuntoa kohotettua. Mää toivon että tämä postaus kannustaisi monia tekemään niitä elämänmuutoksia pikkuhiljaa ja niissä omissa limiteissä. Ei niin että niiden kanssa on ihan stressissä. Onneksi meillä on maa pullollaan ammattilaisia, joilta saa apua ja positiivsta kannustusta.
-Umppu
Voi ihana sinä! Kiitos tästä!
Totta, joka sana! Täällä myös 36 täyttävä kampaaja 2 lapsen äiti. Samoja asioita tässä lasten jälkeen pohtinut… Aluksi en tehnyt muuta kuin liikuin lasten kanssa, tein pitkiä lenkkejä ja fyssarin vatsalihas ohjeita kotona. Sitten aloitin joogan ja juoksun. Syksystä asti alkanut taas 6v tauon jälkeen käymään salilla ja siihen aluksi keksin miljoona tekosyytä miksi en ehdi ja jaksa aloittaa. Kuitenkin tämän 4kk aikana olen päässyt ja jaksanut käydä yllättävänkin usein!
Tuossa vuosi sitten alamäki alkoi olla jo turhan jyrkkä, olo oli vetämätön ja kiukkuinen, kiloja alkoi tullavai vihkaa. Nyt alkaa energiaa ja jaksamista olla enemmän ja huomaan miten kroppa on jo muuttunut, läheiset ovat myös huomanneet muutoksen.
Ryhdin kanssa sain hyviä vinkkejä joogasta ja PT antoi myös hyviä helppoja vinkkejä jota olen koittanut tehdä joka päivä.
Koko perheen hyvinvoinnin kannalta onkin tärkeää,että äiti voi hyvin. 🙂
Kiitos ruuhkavuosien, mullakaan ei jää aikaa liikkumiseen. Kahdeksan-yhdeksän aikaa, kun lapset menee nukkumaan, on itse 10 tunnin työpäivän ja illan jälkeen niiin väsynyt, että ei ihan oikeasti jaksa liikuttaa sitä evää.
Onko tää sun muutos siis sillä, että olet vain kerran viikossa treenannu/tehny jotain ja mitä?
Mä syön suht terveellisesti, mutta pelkkä hyötyliikunta ei enää istumatyön tuhoja pelasta niin kuin vaikka nuorempana. Kerran viikossa ehtiskin jotain tekemään, mutta en oo tehnyt, koska ajatellut, että siitä ei ole mitään hyötyä….
Vinkkejä?
Kerran viikossa treeni vie eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Juuri pitkällä aikavälillä säännöllisesti tehty harjoittelu on parasta, ja jos joskus jää yksi kerta väliin, ei siitä vielä takapakkia tule. Aloita vaikka heti nyt, tee 10 kyykkyä ja ole tyytyväinen itseesi että aloitit treenaamisen.
No onhan tuo ihan mieletön muutos! Hiljaa hyvä tulee ja tulokset kans pysyvät 🙂
Taas niin hyvä kirjoitus! Mää oon saman ikäinen kuin sinä ja huomannut nyt itsekin että liikunnalta ei hae enää sitä bikinizikiniwartaloa vaan hyvää oloa ja jaksamista pyörittää arkea. Vaa’alla en jaksa käydä ollenkaan, ihan sama mihin se viisari sojottaa. Oma fiilis ja peilikuva on oikein hyvä puntarin korvike. Aina ennen kun alotti ns. Uuden elämän niin sporttas niin paljon että se meni jo stressin puolelle, eikä siitä nauttinut enää ollenkaan. Sit kauhea v*tutus ja levy suklaata ja homma tyssäs kuin seinään. Nykyään käyn kaksi kertaa viikossa salilla ja kerran yin-joogassa johon olen jäänyt aivan koukkuun..tulee se venyttely hoidettua sitten siinä, ku muuten oon sen suhteen aika laiska. Nyt on niin hyvä ja lempeä ote liikuntaan, joten uskonkin että tämä kantaa paljon pidemmälle ja tästä on helppo pitää kiinni. 🙂
Pakko tunnustaa, että olen yksi niistä jotka aloitti dietin muutamaksi kuukaudeksi. Olen nuori ja vielä lapseton, mutta tavoitteena mulla ei oikeastaan edes ole elämäntapamuutos… Paino mulla yleensä on pysynyt aika samana, mutta yhtenä kesänä ateriarytmiä ei ollut ollenkaan (napostelin siis jatkuvasti) ja sitä kautta kertyi muutama extrakilo ja tavoitteena olisi vain ne karistaa pois. En ole oikeastaan ylipainoinen, mutta tajusin että jos tulen joskus saamaan lapsia, en halua olla tätä ”suuremmassa” koossa ja tuoreena äitinä en halua stressata painonpudotuksesta. Parhaimmillaan tämä voi antaa intoa liikkumiseen, niin kuin se on jo antanut vähän kun olen joutunut tutustumaan kunnolla salin laitteisiin. Kehitystä on tapahtunut jo puolessatoista viikossa, joten mun on kyllä pakko sanoa että voi dietillä olla myös hyviä vaikutuksia, jos siihen todella sitoutuu!
Upealta näyttää!
Varasin just eilen omalle salille Fustra-tutustumistunnin, toivottavasti se on mulle sopiva vaihtoehto! Hintaa kuitenkin mietin, että mitäköhän se tulee olemaan, kun ihan edullisimmista vaihtoehdosta ei ole kyse. Toki palvelusta ja omasta hyvinvoinnista voikin vähän enemmän maksaakin 🙂
Kiitos tästä, tuli tarpeeseen 🙂
Oot mulle ihan tuntematon bloggaaja, eksyin tänne Ostolakossa-Virven sivuilta. Tulin vain kommentoimaan, että voi kerrassaan, miten kauniilta näytät. Olen suhteellisen sinut itseni kanssa mutta eilinen uimahallikeikka jäi vähän kalvamaan. Kävin ennen suihkua vessassa ja siellä ollut peili pytyn edessä sai mun itsetuntoni horjumaan. Näytän aika lailla samalta nyt kahden lapsen jälkeen, kun sä tossa ennen-kuvassa. Oon totaalinen jojoilija ja överisyöjä, opettelen tunnistamaan nälkää ja mielitekoja. Haluaisin näyttää vuoden päästä samalta, kun sinä jälkeen-kuvassa. Pienillä muutoksilla eteenpäin siis! Menoa haittaa kaksi alle viisivuotiasta, mutta eiköhän se tästä päivä kerrallaan… Mutta sulle vielä tsempit, hyvä sinä!
Pakko sanoa että sulla on tosi nätti kroppa! Ja ihan täyttä asiaa koko postaus. ?