Hae
Prime Life by Umppu

Onko parisuhde koetuksella perheen vuoksi

Sisältää kaupallisia linkkejä*

 

Mä harvoin kirjotan parisuhteeseen liittyvistä asioista, mut nyt mulla on semmonen fiilis et mä haluun kirjottaa. Me ollaan oltu Juuson kanssa yhdessä jo ainakin 11 vuotta. Siihen väliin on mahtunut aika paljon erilaista tapahtumaa. Välillä ihania asioita ja välillä ihan kamalia asioita. Siihen on myös mahtunut paljon onnellisuutta, rakkautta, mutta myös jonkun verran riitojakin. Välillä on hauska lukea joittenkin  asiantuntijoiden kirjoituksia onnellisesta parisuhteesta. Kas kummaa ne ihmiset on itse aika usein sinkkuja…. eikä oikeesti rehellisesti tiedä vaikka perhe elämästä hölkäsen pöläysta. Vaikka perhe elämä on sitä normaalia arkea mistä mäkin tosi paljon tykkään, niin silti tilanteet vaihtelee päivittäin. On niitä todella ihania hetkiä, mutta välillä siinä on jotain niin vittumaista että meinaa pää hajota.

Niitä täydellisiä  hetkiä on kun kaikki voi hyvin, kaikki on terveenä, kaikki on onnellisia niin mikään ei oo sen parempaa. Mutta sitten siinä on aina se nurja puoli. Jokaisessa perheessä ihan varmasti varsinkin missä on pieniä lapsia molemmat vanhemmat on aika ajoin väsyneitä. Ehkä taas toista itseäni, mutta väsymys vaikuttaa ihmiseen todella negatiivisesti.

Väsynyt ei pelkästään ole aina äiti vaan myös isä saattaa olla todella väsynyt. Mä voin ihan rehellisesti sanoa että väsymys muuttaa mua ihmisenä tosi paljon ja ei todellakaan hyvään suuntaan. Mä oon ihan räjähdysaltis, mä tiuskin ja välillä huudan. Mä en tykkää itsestäni semmosena ollenkaan ja välillä tulee niin paha mieli näistä ”oireista”, mihinkä ei oikeastaan ole mitään lääkettä. Tottakai se vaikuttaa siihen parisuhteeseenkin.

Jotenkaan sitä ei moni tunnu ymmärtävän että varsinkin, kun on esimerkiksi asiakaspalvelu ammatissa ja palvelee asiakkaita työkseen ja sitten kun tulee kotiin, niin halua olla niitten lasten kanssa ja ne tottakai haluaa äidin huomion, niin missä välissä ehtii antaa huomioo sille toiselle siinä parisuhteessa? Mitenkä sitten se parisuhde voi, jos toiselle ei ehdi antaa sitä huomioo ja kommunikkatio on välillä what`s upin välityksellä viikon verran ”tuotko maitoo kaupasta” . Mun mielestä tässä vaiheessa pitäis molempien muistaa että se parisuhde on ihan molempien vastuulla.

Sun ei kannata aina olettaa että että se toinen tekee kaiken. Ylläpito kuuluu ihan molemmille osapuolille. Tästä on hyvä keskustella ja vaikka kysyä toiselta, että mitä asioista oot tällä viikolla tehnyt meidän parisuhteen eteen, mikä usein laittaa miettimään ja vastaus saattaa ruuhkavuosien keskellä usein olla että… ”en muuten ole tehnyt yhtään mitään”.  Mä en yhtään ihmettele että lapsi perheissä tapahtuu eroja. Joskus saattaa olla viikko, että sen toisen kanssa ei ole aikaa jutella.  Se tilanne pitää olla kuitenkin molempien ymmärrettävissä. Kyllä mää ainakin henkilökohtaisesti haluaisin antaa enemmän aikaa parisuhteelle ja tehdä vaikka mitä, mutta kun siinä on ne lapset. Ei lapsia voi jättää keskenään kotiin ja  ne nyt vaan tässä iässä vaatii sitä vanhempia huomio. Mä  oon ainakin iltaisin niin väsynyt, että mä oikeesti vaan kaadun sänkyyn tai joskus kuukahdan sohvalle. Sitten jos viikonloppuna esimerkiks on vähän enemmän aikaa, niin sillon on tehtävä niitä rästihommia siellä kotona. Pestään pyykkiä, siivotaan, laitetaan tiskejä mitä kaikkea hommaa kotona onkin.

 

 

Olishan se ihanaa lähteä vaikka kaksin viikoks jonnekkin, mutta se nyt vaan ei ole mahdollista. Mää ainakin koitan mahdollisuuksien mukaan huomioida toista siinä arjessa. Joskus oonsiinä hyvä ja joskus ihan surkee. Mää ihan oikeasti odotan niitä hitaita aamuja, kun voin vaan pötköttää sängyssä Juuson kainalossa eikä oo kiire yhtään mihinkään eikä kukaan vaadi multa mitään. Mää pidän tosi tärkeänä parisuhteessa keskustelua. Se pitää myös tapahtua niin, että molemmat on siihen valmiita. Jos toinen on sotajalla, niin siitä ei tuu yhtään mitään.

Mun mielestä yks tärkeimpiä asioita on toisen kunnioittaminen. Ei tehdä asioita mitkä tuottaa toiselle pahaa mieltä. Meillä ainakin molemmat on ymmärtänyt sen, että tällä hetkellä ei o mitään ”mää käyn parilla” viikonloppu iltoja, koska se arki on sitä samaa silloin sunnuntainakin. Mää en myöskään siedä yhtään mitään känniörvellyksiä, mutta onneks niitä nyt ei oo ollutkaan. Lapsista pitää aina kantaa vastuu ja kantaa vastuu myös niistä omista tekemisistä. Mää en myöskään halua mennä koskaan riidoissa nukkuun. Haluan selvittää asiat, koska sellainen lapsellinen mykkäkoulu kuuluu lapsille… ei aikuisille. Musta mikään ei ole niin naurettavaa kun mököttävä aikuinen ihminen. Suu auki ja päästä ulos mikä nyppii.

Mun mielestä myös siinä tilanteessa, kun lapsilla on esimerkiksi harrastuksia niin toinen vanhemmista ei voi olettaa, että hän voi vapaasti harrastella mitä itse haluaa, niin että kaikki arjen asiat kaatuu vaan toisen niskaan. Meillä ainakin toisen työ on aamupäivä painotteista ja toisen iltapainoitteista ja sekin on molempien ymmärrettävä. Ruuhkavuodet on sumplimista, säätämistä ja aikatauluttamista ja molempien pitää siihen sitoutua.

 

Meillä olis parisude kariutunut jo vuosia sitten, jos siinä arjessa ei olis huumori mukana. En kestäis liian totista ihmistä rinnallani. Pitää muistaa, että kaikissa perheissä tilanne on eri ja kaikki asiat ei toimi kaikilla. Jossain perheessä arki voi tuntua jo liian haastavalta yhden lapsen kanssa ja joku handlaa kymmenen lasta. Moni asia helpottuu, kun lapset kasvaa mutta aina tulee uusia haasteita. Siksi mun mielestä lapsia ei vaan tehdä seksin tuoman ilon vuoksi, vaan asioita pitää miettiä pitkälle. Periaattessa olet vastuussa lapsestasi lähes koko hänen elämänsä.

Takki*

Kuvat: Noora Näppilä

11 kommenttia

  1. Mietin vaan kirjoitti:

    Vähän ohi aiheen mutta blogiasi ja someasi pitkään seuranneena, ihmettelen miksi ette välillä anna lapsianne hoitoon esim isovanhemmille, tai hommaa lastenhoitajaa, kun tunnut olevat niin väsynyt koko ajan? Toki yksi yö ei univelkaa kuittaa, mutta eikö isovanhemmat voi koskaan auttaa, kun usein sanot että saisipa edes yhden yön nukkua?

    • primebody kirjoitti:

      Ei lapsia anneta hoitoon :). Viime yö oli ensimäinen pitkään aikaan kun kukaan ei herännyt yöllä. Meillä on isovanhemmat ja tietäisit kuinka paljon ne meidän arkea auttaa… meillä on lastenhoitaja joka auttaa myös. Väsymys ei poistu yhdellä yöllä… ehkä kun on saanut vuoden nukuttua katkonaisia öitä niin sitten on taas voimissaan.. tilanne ei o niin yks selitteinen… ei missään perheessä

    • No oho kirjoitti:

      Sitten on vähän turha myös valittaa, mielestäni. Miksi lapset eivät voisi olla välillä esim yhtä yötä hoidossa? Tuskin ne siitä pilalle menevät? Tuo on vähän tekopyhää..

  2. P kirjoitti:

    Todellakin.
    Arki on välillä melkosta tarpomista ja toisen naama ketuttaa kuukauden putkeen. Niinä hetkinä mä aina mietin niitä juttuja joihin hänessä rakastuin, ominaisuuksia joita arvostan ja miksi olen hänen kanssaan lapsia halunnut. Totean että ne jutut ja ominaisuudet on hänessä edelleen ja sen lisäksi vielä niin paljon muutakin, sanon ne hänelle ääneen ja taas jaksetaan painaa tätä hektistä arkea. Se on parasta just nyt.

  3. Minna kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus. Tuo osui syvälle:Mitä olet tehnyt parisuhteen eteen viikon sisällä…. Ei vissiin tarkoita että oon tehnyt kotitöitä.. Lapset on rikkaus, mutta jotkut parit eivät oikeasti olekkaan ihan loppuun asti miettineet millaista se lapsi arki sitten onkaan. Tai voiko sitä miettiä. Tuleehan se aika puskista jos ympärillä ei ole sellaista ystävää joka sitä rallia jo vetää. Jos just esim. puoliso haluaa jatkaa baari-iltoja tms niin riitojahan siitä tulee. Tai toinen harrastaa ahkerasti ja toinen odottaa kotona. Meilläkin kun lapset oli pieniä, molemmat ymmärsi sen että tämä on nyt tällainen vaihe elämässä ja nyt onkin jo aivan toista. Hetken aika tuntuu pitkältä mutta nyt meilläkin ihmetellään mihin se aika hävisi.

  4. Kati kirjoitti:

    Siis miksei lapsia anneta hoitoon? Ihan ystävällinen kysymys, eikä tarvii vastata sarkastisesti 🙂 olin siis itsekin pitkään sitä mieltä etten minä muiden hoidettavaksi oo lapsia tehnyt, mut oon huomannu senkin että se tekee kaikille osapuolille vain hyvää jos ovat sillon tällön (meidän tapauksessa pari-kolme kertaa vuoteen) isovanhemmilla ihan keskenään yökyläilemässä. TOKI, tämä on helpompaa sitä mukaa mitä enemmän vuosia lapsille tulee.

    Melkeinpä kaikki asiat mietitään ja hoidetaan lasten etu edellä ja heidän kautta. Ja mielestäni se on ihan totta, että kun pariskunta saa lapsia niin molempien on tiedostettava että pikkulapsiaika ottaa omansa, muttei silti pidä toisiaan ja itseään unohtaa. Huumori on täälläkin pitänyt monessa asiassa pinnalla 🙂

  5. Satu kirjoitti:

    Mä niin tykkään siitä kun sä puhut asioita niiden oikeilla nimillä mitään kaunistelematta ja niin se pitää ollakki. Itselläni on neljä lasta joista kaksi on jo aikuista ja yksi teini ja kuopus on ns varhaisteini ja todellakin umppu eri kehitysvaiheissa olevat lapset tuovat ne omat haasteet ja vaikka on jo aikuisia lapsia hekin tarvitsevat äitiä ihan niinku nämä pienimmätkin mutta eri tavalla. Tiedän mitä on valvoo lasten kanssa ja varsinkin jos on sairastelua paljon. Meillä nuorin lapsi oli syntyessään huuli-suulakihalkioinen kiltti todella kiltti lapsi olikin, mutta tämä toi omat haasteensa kaikkine sairaalakäynteineen ja leikkauksineen, joten yöunet jäi vähiin. Mulle aina sanottiin, että nuku aina, kun on mahollista no nukuinkin, mutta silti univelkaa oli kertynyt jo aikasempien lasten kohdalla, vaikka nukuit joka välissä, kun oli vaan mahdollista ei auttanut niin paljoa, että olisi saanut kuitattua univelat Pois. Halusin antaa aikaani vanhemmille lapsilleni tottakai, jota he myös tarvitsivat,joten ei voinu sanoa, että äiti menee nyt nukkumaan pärjäilkää nyt ihteksenne. Arki oli ihanaa ja antoisaa niin kauan, kunnes sairastuin uupumukseen ja vakavaan masennukseen, josta on nyt kymmenen vuotta aikaa, mutta sairautta kannan mukanani vieläkin aika ajoin pahempana ja taas on niitä ns ihania hetkiä, jopa mietin, että olenko saanut elämäni takasin 🙂 Lapset on ihania rakastan omiani enkä hetkeekään vaihtaisi pois. Kaikki mitä tapahtuu perheessä on antoisaa vaikka ollaankin välillä toisten kurkuissa kiinni, mutta silti huumorilla pärjää aika pitkälle niinku umppu sanoit 🙂 Ihannoin Juusoa, kun hän on todella paljon lastenne kanssa tietyistä syistä johtuen ja, vaikka olisi kuinka väsyny tahansa silti antaa oman panoksen heille ja sänumpou oot jaksanu todella hienosti, vaikka väsy painaa mikä on ymmärrettävää huonojen valvottujen öiden takia. Sen verran haluan vielä sanoa, että olen ollut niin itsekäs ja halunnut aina hoitaa lapseni itse enkä ole antanut mahdollisuutta toiselle osapuolelle vaan on aina ollut minä, minä, minä itse, vaikka pääkainalossa painetaan menemään. Valitettavaa on se, että parisuhde jää vääjämättäkin ns toissialle, vaikka näin ei sais olla arki lasten kanssa on niin arvaamatonta, menoa ja meininkiä 🙂 tsemppiä kaikille ja voimia umppu sulle 🙂 Asioilla on tapana järjestyä aikaa se vaatii ja jaksamista.

  6. Maija kirjoitti:

    Itsekin ihmettelen miten tämä kirjoittaja aina valittaa ja valittaa lapsiarjesta.Se on tuota samaa monta vuotta vielä eteenpäin ja kun lapset kasvavat tulevat muut yövalvomiset ja huolet vanhemmille.Silloin huomaa että kun lapset olivat pieniä ne olivat pieniä murheita ,isoilla lapsilla/nuorisolla todella erilaiset vaiheet ja vanhempien valvomista kun alkaa yöjuoksut.Kyllä yövalvomiset joskus loppuvat.Teillä kun on iso talo nyt eikö isä voi ottaa huolekseen esim.viikoksi yöheräämiset ja sinä toiselle puolelle taloa nukkumaan.Joskus kun lukee tätä blogia tuntuu että elämä on yhtä kaaosta.Jos on yrittäjä se vaatii omat haasteet mutta miten siihen mahtuu monta lasta on jokaisen mietittävä asiaa ennen jo perheen perustamista.

  7. Ninni kirjoitti:

    Samaa olen miettinyt joskus kuin ”mietin vaan” -nimim. Meillä myös kolme lasta ja vaikka kaikki isovanhemmat itse edelleen työelämässä, saadaan heiltä myös nimenomaan tätä apua, että lapset menevät toisinaan esim. la-su yökylään. Ja niin ettei ole illasta viedään, aamusta tuodaan. Vaan nimenomaan, että saamme muunkin kuin vain yön kahdenkeskistä aikaa. Teksteistäsi tosiaan saa ainakin kuvan siitä, ettei lapsia saisi koskaan hoitoon. Meillä he menevät innosta hihkuen isovanhemmille, sillä siellä tehdään aina jotain muita juttuja kuin kotona. Näen itse tämän myös tärkeänä aikana isovanhemmille, että heidän ja lasten suhde pysyy läheisenä eikä aina olla meidän silmien alla. Toivottavasti itse joskus saan lapsenlapsia ja nimenomaan heidän vanhempiensa jaksamisenkin vuoksi haluaisin lapsia yökylään mummulaan. Tiedän kyllä, ettei kaikki isovanhemmat ota lapsenlapsia yökylään. Se on harmi heille kaikille. Moni ei myöskään itse osaa pyytää väsymykseen ja niihin kunnon uniin apua, mikä sen parempaa kuin lapset isovanhemmillaan ja vanhemmat saavat levätä ja ladata akkuja, mikäli isovanhempia on lähellä tai muita auttavia käsiä. Aina niitä lapsia ikävä kerkiää tulemaan, mutta meillä ei ole koettu kertaakaan ylitsevuotavaa väsymystä ja luulen isovanhemmilla olleen siinä oma roolinsa myös. Parisuhdetta meillä hoidetaan arkenakin ja iltaisin on aina hetki omaa aikaa lasten nukkumaan menon jälkeen.

  8. Miia kirjoitti:

    Minä ajattelen lasten yökyläilyn ihan oppimisprosessina ja itsenäistymisen alkuna. Yökylässä pitää osata itse asioita, kun mummolan tavarat on esimerkiksi ihan eri paikoissa kuin kotona. Muistan itse kesäleireillä kun oli kavereita jotka lähti ekana yönä vanhempien hakemana kotiin kun ei osattu olla vieraassa paikassa yötä. Tähän en halua omia lapsiani opettaa. Bonuksena tässä tulee sekä sitä omaa aikaa että parisuhdeaikaa.

    Ymmärrän yrittäjän elämää kun olen itse tehnyt projekti/reissutyötä. Kun on paljon poissa kotoa niin haluaisi sitten sen kotona olon jotenkin hyvittää lapsille, mutta mitäpä hyötyä on väsyneestä ja kiukkuisesta vanhemmasta joka ei ehdi sit olla lasten kanssa kuitenkaan kun pitää siivota ja pestä pyykkiä..

    • Jk kirjoitti:

      Tässä on vielä se, että isovanhemmat on tärkeitä useimmille lapsille. Mä jäin paitsi läheisistä väleistä isovanhempiin ja se on iso suru aikuisena. KOKO perhe on rikkaus ja mulla perheeseen kuuluu mun sekä lapsen isän vanhemmat. Onkin ihanaa kun he osallistuvat ja niin, että lapsi saa olla siellä paapottavana ilman että me höösätään vieressä. Mä en sitä ole kokenut. Lisäksi mun kaveri vie lasta harrastamaan, omasta aloitteesta. Suuri peukku!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *