Hae
Prime Life by Umppu

Kotityöt on kuin esileikki. Nyt puhun seksistä

Sisältää kaupallisia linkkejä*

 

Mää en ole vielä muistaakseni kertaakaan tämän 8:n vuoden aikana kirjoittanut seksistä. Eilen oivalsin yhden asian minkä koin todella tarpeelliseksi jakaa liittyen seksiin. Seksi on parisuhteessa usein asia mistä ei puhuta. Joko sitä on tai sitä ei ole. Varsinkin pitkissä suhteissa, missä on pieniä lapsia jää liian usein kaiken rumban jälkeen se puolison huomioiminen liian vähälle. Tämän voin allekirjoittaa ainakin itse täysin. Mulla on ollut pitkään jo sellainen vaihe (kun perheessä on pieniä lapsia) että en vaan yksinkertaisesti jaksa ihan kaikkea. Kun tulin eilen kotiin niin sielä ne mun mussukat oli jo ulko ovella huutamassa ÄITI ÄITI ÄITI ja olivat onnesta soikeena kun saavuin kotiin. Kaikki päivän tapahtumat kerrotaan lähes 30 sekunnissa ja yrität nyt siinä saada takkia pois juostessasi vessan missä on puoli perhettä odottamassa tuleeko äidiltä pissa vai kakka….

havahdut taas siihen että tästä se taas alkaa. Ne intensiiviset tunnit perheen kanssa. Sitä ennen olet viettänyt viimeistä työpäivää ennen lomaa töissä ja tieodostat tekeneesi itsellesi niin tiukan aikataulun, että ainuttakaan taukoa ei ole sen 10,5h aikana…

Missä oli se hetki päivästä kun ehdin hetken hegähtään… ei missään. Mies lähti illalla pelaan kiekkoa ja tiesin että taas mulla on edessä se nukuttaminen… joka voi olla jees tai aivan perseestä. Onneks se oli eilen jees ja kaikki meni kiltisti nukkuun ilman venkoilua. Söin ensimäistä kertaa illalla klo 22.00. Sitten kaivoin koneen esiin ja aloin vastaamaan niihin kyymeniin sähköposteihin ja viesteihin, mitä tulee joka eetteristä kokoajan. Mulla oli vielä kotityöt tekemättä, joille en jaksanut antaa edes ajatusta.

Tuntuu että  oravanpyörä tän hetkisessä elämässä on loputon. No mihinkä tässä elämäntilanteessa matuis se seksi? Kun illalla rojahdat kirjaimellisesti siihen sohvalle alkaa se oma aika. Aamu kuudesta (ja usein myös keskellä yötä) olen palvellut muita ihmisiä enkä jaksa antaa itsestäni enää mitään. Haluan olla vaan ihan omissa oloissani, oman viltin alla siinä sohvan kulmassa enkä tehdä mitään tai vastata kekenkään toisen tarpeisiin, koska tää hetki on mun. Kun mies tulee energiaa täynnä pelaamasta ja tulee mun viereen niin karjaisen että ÄLÄ KOSKE MUHUN. Tää on nyt mun paikka, mun hetki ja haluan olla rauhassa.

 

Parisuhde on tosi kiemurainen ja sitä se tulee aina olemaan ja varsinkin lapsiperheissä. Musta tärkein asia suhteessa on olla avoin. Kertoa niitä omia tuntemuksia, fiiliksiä ja tunteita toiselle. On myös tärkeä osata kuunnella sitä toista. Mulle arjessa pienet asiat mistä tulen iloiseksi tai onnelliseksi on niitä parhaita. Mää tykkään että musta välitetään ja tehdään asioita pyytämättä. Joskus ne ihan pienet asiat voi olla niitä ratkaisevia tekijöitä ja nyt puhun niistä kotitöistä, kukista ja vaikka suukosta ja haluksesta.

Jos mä olisin taas kotona oleva äiti palaamalla ajassa taaksepäin pari vuotta. Olin kun kävelevä katastrofi. Saatoin laahustaa monta päivää samoissa vaatteissa käymättä edes suihkussa, koska olin niin väsynyt.  nukuin yössä ehkä 2 h useita kuukausia putkeen.. Ne hetket kun kuvittelin nukkuvani niin oikeasti imetin öisin. Kun mies tulee töistä kotiin ja kysyy: onko ruokaa voisin heittää häntä ensimäisellä käteen osuvalla kukkaruukulla ja huuttaa, että tee vittu ite omat ruokas.  Ihan vaan siitä syystä että väsymys oli jo mennyt yli ja jokaisesta päivästä selviäminen oli kun maratoonin jukseminen. Jos otetaan sama asia uudelleen… kun mies tulee kotiin ja sanookin että ”hei.. mä toin kaupasta ruokaa, kun ajattelin että oot niin väsynyt ja sulla on varmaan kamala nälkä… olisi asetelma jo huomattavasti parempi ja yhtään kukkaruukkua ei menisi rikki ja sanoisin että kiitos olipa kauniisti ajteltu. Mä silloin kokisin että musta välitetään.

Väsyneenä siihen toiseen purkaa sitä kiukkua ja koko päivä saattaa alkaa tiuskimisella. Musta on erittäin tärkeää muistaa huomioda se toinen ja koittaa asettua hänen asemaan. Ei voi missään tapauksessa olettaa että NAISELLE kuuluu kaikki kotityöt vaikka hän olisi päivät kotona. Jos mää vaikka sanon samoista asioista miljoona kertaa alkaa ne jossain vaiheessa kyrsiin niin paljon, että se asia saa aivan käsittämättömät mittasuhteet. Musta tuntu että pahimmassa tilassa olin (pari vuotta sitten) valmis lähestulkoon eroamaan, kun se helvetin ”mies laukku” oli keskellä eteistä joka saakelin päivä.

Mää sain toissapäivänä mun mieheltä viestin, että tuotko kaupasta vaippoja ja banaaneita… Kun oon töistä ihan poikki niin aina ei kiinnosta mennä sinne kauppaan pyöriin… Sain kuitenkin vielä viestin perään, että hei: Voit ottaa pitkän kauppareissun ja mää laitan pikkuset nukkuun. Mää olin ihan fiiliksissä. Voitteko kuvitella että sain jo melkein se orgasmin siitä että pääsin yksin sinne kauppaan ilman minkäänlaista kotiintuloaikaa. Banaani viestillä ja kauppa viestillä oli mulle todella suuri ero ja merkitys. Toisen koin käskyksi ja toisen välittämiseksi.

 

Kun pääsin kotiin niin ruoka oli valmiina odottamassa. Mää koin sinä päivänä itseni todella merkitykselliseksi ja esimerkiksi tämä on verrattavissa siihen esileikkiin. Jokainen nainen haluaa kokea itsensä merkitykselliseksi samoin toki myös se toinen osapuoli. Jos mä ajattelen tilannetta toisin. Tulisin töistä kotiin, koti kun pommin jäljiltä ja mies raapimassa munia sohvalla kännykkä kädessä niin voi olla varma että mitään ei heru, koska se kyrsiintyminen näkyy jo mun naamasta siinä eteisessä. Homma menis niin että osoittaisin mieltä ja jupisisin ääneen (niin että toinen varmasti kuulee) ”taas on koti kun paska läävä ja aina mää on se ainut kuka täällä siivoo. Mitään ei tapahdu kun äiti ei oo kotona siivoomassa. Nääkin on taas levitetty tähän keskelle lattiaa ja etkö sää aikuinen ihminen osaa blaa blaa blaa.. Mulla ainakin seksiin liittyy paljon muuta, kun se itse seksi. Pitää olla se fiilis ja siihen fiilikseen vaikuttaa täysin se toinen osapuoli.

Mää tiedän paljo parisuhteita, missä ei harrasteta ollenkaan seksiä ja uskokaa tai älkää se on aika yleistä. Moni vanhempi saattaa lasten myötä kasvaa erilleen, koska kumpikaan ei osaa asettua toisen asemaan. Varsinkin silloin kun mulla oli yksi taapero ja vauva talossa oli tilanne aika mahdoton. Joku on sun ihossa kiinni lähes 24/7. Toinen sylissä ja toinen lutkuttaa sun tissejä lähes vereslihalle kolmen tunnin välein (unohtamatta sitä helvetin tiheen imun kautta) niin se on ihan normaalia että sen hetken kun saa olla rauhassa ei halua että kukaan koskee tai tulee edes lähelle. Asioista pitää puhua ja kertoa avoimesti myös sille puolisolle, jotta molemmat ymmärtää.

Jos vaikka ajtellaan että mies ajattelee olevansa fiksu ja järjestää lapset hoitoon viikonlopuksi takaa-ajatuksena villi seksin täyteinen yö… mennään tässä jo ainakin omalla kohdallani aivan persii edellä puuhun. Parempi vaihtoehto olisi antaa sille äidille sitä omaa aikaa, vaikka kasvohoidon merkeissä, jolloinka hän kokee JÄLLEEN että hänestä välitetään ja se kasvohoito voisi jopa toimia sinä esileikkinä. Se että nainen ei halua seksiä lasten ollessa pieniä on sekin täysin normaalia, toki onhan niitä kai olemassa sellaisia himonussijoita mihinkä kategoriaan en itse kuulu. Kun vanhemmilla on vähän yhteistä aikaa niin mää ainakin itse pidän todella tärkeänä sitä että jutellaan. Kysytään että mitä sulle kuluu jne… mulle se ei tarkoita sitä että housut alas ja hommiin.

Usein ne järjestetyt hotelliyöt tai kerran vuodessa lapsivapaa viikonloppu johon ladataan kaikki odotukset menee aivan keturallee, koska taustalla on niin paljon niitä asioita mistä ei olla puhuttu. Mikään ei ole niin ärsyttävää kun se että ainut kosketus mitä saat on sellainen mikä viittaa suoraan siihen että tänään haluan seksiä. Se on se kosketus, josta voit olla varma että just sinä päivänä et sitä ainakaan saa (ainakaan multa hah).

 

Mulle parisuhteessa se läheisyys on todella tärkeää. Mitä vähemmän sitä on sitä kauemmas se vie toisistaan. Mää en arjessa tarvi mitään kummalisuuksia tai yllätyksiä. Musta olis jopa painajaismaista, jos Koskinen odottelis mua makkarissa joku posteljoonipuku päällä ja kun astuisin sisään hän tokasis:  ”beibe mulla on sulle postia” odottaen jotain infernaalista roolileikkiä… Saati että se makais sielä jonain sushitarjottimena kuvittelevansa olevan todella eroottinen. Kuka oikeesti haluaa syödä toisen pippelin päältä RAAKAA KALAA kysynpähän vaan?

Mää haluan tällä kirjoituksella sanoa sen että jokaisen olis syytä tarkastella sitä omaa käytöstä. Jos aloitat aamun aina nalkuttamalla tai valittamalla niin se vaikuttaa siihen koko päivään negatiivisesti. Siitä tulee kierre, joka jatkuu pitkin päivää. Toinen alkaa ärsyttään yhä enemmän ja enemmän ja siinä onkin edessä jo loputon suo. Muista että sinä esileikkinä voi okeesti toimia se, että aamulla raappaat ne puolison autonikkunat, viet roskat, laitata ruokaa, imuroit, peset pyykkiä, keräät likaiset kalsaris lattialta (plus sukat), korjaat sun levällään olevat kengät ja vaatteet ympäri taloa, putsaat ne paskarannut mitkä olet itse aiheuttanut, laitata lapset nukkuun pyytämättä ja annat joskus omaa aikaa sille puolisolle. Älä koskaan pidä toista itsestään selvyytenä.

Kuvat Noora Näppilä

Asu House of Brandon* toppi*, mekko*

-Umppu

Jyväskylä on Suomen Amerikka

Saimme mahdollisuuden osallistua Visit  Jyväskylän kanssa yhteistyössä järjestämään lasten löytöretki tapahtumaan. Reissu kesti perjantaista sunnuntaihin ja me päästiin näkemään ja kokemaan paljon sellaisia asioita, mitä ei ois tullu ehkä itse tehtyä. Meitä oli yhteensä 4 äitiä ja kaikilla oli lapset mukana. Oltiin Vilin kanssa kaksin reisussa, mitä ei juuri tapahdu koskaan ja Vilistä huomas kuinka se nautti olla äitin kanssa kaksin. Perjantai meillä alkoi Laajiksessa laskettelun merkeissä. Mun edellisestä laskettelu kerrasta varmaan 20 vuotta aikaa ja Vili ei ollut ollut koskaan rinteessä. Meillä oli mahdollisuus saada opetusta mikä oli erittäin hyvä ihan molemmille, koska ei se oma laskettelukaan ihan samanlailla sujunut kun itse Palanderilla konsanaan . Oli kyllä hauskaa ja vaan muutamalla kaatumisella selvittiin rinteet alas. Laajis on kyllä siitä kiva, että se on tosi hyvä paikka lapsiperheille voin kyllä lämpimästi suositella. Nähtiin sielä myös aika hurjan näköinen alamäkiluistelu kilparata, mitä vielä hiottiin vimpan päälle tulevia kilpailuja varten.

Laskettelun jälkeen söimme ja matka jatkui kohti Peurunkaa. Heti kun päästiin paikan päälle, niin mentiin koko porukka Peurungan kylpylään. Kylpylä oli siinä mielessä hauskaa että siellä on yks pisimpiä vesiliukumäkiä ja siellä on paljon erilaisia viihdykkeitä lapsille. Lapset tykkäsi kiipeillä vedessä olevalla kiipeilyradalla. Itsehän lilluin poreammeessa, koska olin laskettelusta aivan jäässä. Mää olin jo tässä vaiheessa ihan naatti, mutta Vili halus vielä mennä pelaan I walia, mikä löytyy kylpylän aulasta. Otetiin vielä siitä pikku loppulämmöt, jonka jälkeen käytiin syömässä hotellilla ja paineltiin pehkuihin.

Lauantai aamu oli kerrankin sellainen laiska aamu, mitä mulla on maksimissaan kerran vuodessa. On ihana kun ei ole kiire mihinkään ja saa vain olla. Pötköteltiin varmaan puol 9 asti sängyssä ennen aamiaista.

Meidän porukka liikkui busilla ja Lauantain ensimäinen kohde oli Jump & beach park Jyväskylä. Lapset veti hirveellä raivolla. Hyppi ja pomppi pää hiessä. Sielä oli mahtavat teampoliini alue ja  sitten oli erikseen hiekkalentis kentät, kuntosali ja vaikka mitä muuta  puuhattavaa. En käsitä mistä se lasten energia kumpuaa? Reisussa meitä oli 2 tyttöä ja 2 poikaa ja mikä parasta, niin lapsilla meni tosi mukavasti jutut yhteen. Vili innostui vähän temppuileen ja ei ihmekkään, kun parit treenit jäi reissun takia välistä ja varmaan jo poltteli päästä venkoileen.

Musta on ihan parasta, kun näkee oman lapsensa nauttivan liikkumisesta ja niin että koskaan ei tarvi kahta kertaa pyytää. Nykyään kaikki mahdolliset laitteet vie lapset mukanaan, jotenka ihanaa että tällä reisulla ei ollut naama kiinni näytössä jatkuvasti. Mun otsikko Jyväskylä on Suomen Amerikka tarkoitti sitä, että kaikki mun kokemukseni Jyväskylästä oli niin positiivisia. Ihmiset oli ystävällisiä ja palvelu joka paikassa oli mahtavaa vähän kun Amerikassa. Ehkä syy miksi itse olen harrastanut jopa liian vähän kotimaan matkailua on juurikin se, että palvelu on täällä monessa paikassa ihan alaarvoista. Palvelu on kuitenkin nykypäivänä se juttu, millä erotutaan joukosta ja siihen pitää panostaa. Yksikin huono asiakaspalvelu kokemus vaikuttaa ihmisen mieleen negatiivisesti. Onneksi tällä reissulla ei sellaista ollut.

Mää oon itse aikoinani ravannut Jyväskylässä, kun me kokosimme joukkuevoimistelu joukkuuen (Kaksut) Tampereen ja Jyväskylän likoista. Meillä oli tälläinen vanhat sammuneet tähdet joukkue, jonka tavoitteena oli mm-kisat, mitä varten reenattiin kun hullut puoli vuotta. Jyväskylä kävi oikein tutuksi silloin. Toki en edes silloin huomannut kuinka kaunis kaupunki Jyväskylä oikeasti on ja mitä kaikkea sielä on mahdollisuus tehdä. Ainut mitä vihaa Jyväskylässä on se, että joka kerta kun sielä olen käynyt ajan kameraan… ja taas kävi niin vaikka oon ihan muina mummoina aina ratissa.

 

No mutta se siitä muisteloista… Mä jo mielessäni ajattelin, että lapsilla olis voimat ihan loppu mutta ei…. Siitä suunnattiin Jyväskylän super parkkiin. Meno oli niin lujaa ja hurjaa, että mä en itse pysynyt mukana matkassa ja otin hetken omaa aikaa.  Toisaalta se ei mua yhtään haitannut, koska oli aika ihana hetki vaan istua ihan omissa ajatuksissa.  Jyväskylän super parkkille pitää antaa kyllä ehdottomasti pisteet siitä, että kun kaikki tapahtuu yhdessä tasossa, niin esimerkiksi vanhemmilla on paljon parempi näköyhteys, missä lapset menee. Täällä on jotenkin itekkin paljon mukavampi olla kun pysty vähän hahmottaan missä tapahtuu mitäkin. Monessa paikassa Super parkki on useammassa tasossa ja jotenkin kovin sokkeloinen… ehkä hieman haastava useamman lapsen kanssa, varsinkin jos mukana on pienenmpiä.

 

Kun me oltiin hypitty ja pompittu koko päivä suuntasimme seuraavaksi uimahalliin (Aalto Alvari). ei ollut sitten mikään mikään ihan perus uikku. Mun mielestä tää paikka oli jo lähes verrattavissa kylpylään, koska paikalta löyty uimaradat, vesiliukumäki, monta eri allasta ja yhdessä altaassa oli vielä tasaisin väliajoin isot aallot. Todella mukava ja viihtyisä paikka, missä jaksettiin polskia yllättävänkin pitkään. Mää oon aina uimassa ihan jäässä ja molemmissa uimapaikoissa  oli jopa mulle suht siedettävän lämmintä vettä, ettei tarvinnut huulet sinisenä värjötellä.

Vesi ei oo koskaan ollut mun elementti ja kun kyse on lapsista ja vedestä niin mää oon kokojana varuillani. Mulle teki jo pahaa, että Vili oli miesten puolella yksin  (henkilökunta oli hänen kanssaan mistä iso plussa) ja minä yksin naisten puolella. Tuleekohan uimahalleihinkin jossain vaiheessa yhteiset tilat, kun kaikki suunta on kokoajan sinnepäin menevää? En tiedä olisiko se itsestä kovin miellyttävää, vaikka mulle nyt on ihan sama kuka mut alasti näkee… ajatuksena vaan.

Mää olin jo tässä vaiheessa ihan valmis nukkuun, mutta vielä oli edessä ruokailu. Toisen yömme vietimme hotelli Sokos Hotel Alexandrassa. Oli kyllä hieno ja viihtyisä hotelli ja jälleen kerran henkilökunta ihan super jees. Päästiin syömään pienen pöytäsekaannuksen vuoksi kabinettiin ja ei kyllä yhtään harmittanut. Ruoka oli hyvää ja huoneet  oli aivan ihanat.  Vili nukahti kesken lauseen ja mää pötköttelin ja katselin Netflixiä.

Aamupalan (mikä oli todella jees) syötyämme lähdettiin viimeisen päivän viettoon. Jälleen oli luvassa laskettelua. Nyt kohteena oli Häkärinteet. Maisema oli oikeasta henkeä salpaavan kaunis ja sitä olis voinut vaan tuijottaa. Meillä oli taas opettaja, koska Vili halus vielä hieman varmuutta laskuun. Täällä oli todella hyvä lastenrinne, mikä oli pitkä, mutta loiva ja sopi myös mun tasoiselle laskijalle oikein hyvin. Meille sattui aika kirpakka pakkaspäivä ja kerralla rinteessä ei kauaa voinut olla. Itsestä tuntui siltä että se sompahissi jäätyi mun persiisseen kiinni, koska mulla oli fiksuna likkana tuulihousut vaan jalassa…

Kuulemma lasketteleen vois mennä uudelleenkin. Laskettelun jälkeen koko reissun viimeisin kohde oli Hutunki. Se oli sellainen paikka mistä löyty vaikka sun mitä. Ensin me keilattii ja siitä siirryimme pelaamaan hohtominigolffia. Hutunki on perheyritys ja meidät ottikin vastaan aivan ihana pariskunta. Taisin saada isännältä muutaman hyvän vinkin keilaamiseen, joilla ehkä yllätän ens kerralla. Hutungissa on myös erilaisia halleja missä oli mahdollista harrastaa vaikka mitä lajeja. Toki ainut minkä muistan on badel, mikä on ainakin Tampereella hirveessä nosteessa ja varmasti uus tuleva trendilaji. Hutungissa oli juuri alkamassa keilakilpailut ja saimmekin hieman haastatella yhtä Suomen huippu keilaajaa.

 

Reissu oli kerrassaan mahtava. Kiitos meidän ihanalle porukalle joihin oli kaikkiin ihan mahtava tutustua ja kiitos Visit Jyväskylälle ja kaikille ihmisille keitä tavattiin. Nää on aivan ainutkertaisia tilaisuuksia ja on aika siistiä päästä tekemään tälläistä työn merkeissä.

-Umppu