Kun ei aina jaksais olla mukava
Tää postaus on täynnä väsymystä ja turhautumista. Meillä on taas ollut pitkään vaihe, että lasten nukuttaminen tai nukkumaan saanti on rehellisesti ihan perseestä. Vaikka mennään samoilla rutiineilla päivästä toiseen niin illat on niin hermoja kiristäviä, että tekis mieli huutaa kaikki kirosanat ja paiskata ovi kiinni. Mää oon taas tosi väsynyt ja se johtuu ihan siitä, että yöt on sellaista helvetin säätämistä. Kun lapset vihdoin nukahtaa ja huokaset itse ehkä istuen sohvalle…. joka on se sun ainut oma aika päivässä on kello jo melkein 11 yöllä. Mun on ainakin pakko saada hetki rauhoittua niin ettei mun tarvi palvella yhtään ketään. Mää en silloin vastaa kenenkään viesteihin jos mua ei huvita, koska haluan olla ihan omissa oloissa. Kai kaikilla on siihen oikeus?
Kun pääset sänkyyn niin mietit jo valmiiks että koskahan ensimäinen lapsi tulee sänkyyn tai mitä yöllä tapahtuu. Tulee pissa vahinkoja ja joku näkee painajaista ja ties sun mitä. Sängyssä ei ole pelkät lapset vaan helvetillistä ääntä pitävä mönkijä, nukkeja, saippua pullo, kruunu, reppu, pari kirjaa ja kaikke maan ja taivaan välillä. Se on raivostuttavaa. On todella turhauttavaa kun ei useaan kuukauteen saa edes kolmea tuntia unta yhtäsoittoo. Mää muistan tän tilanteen vuoden takaa ihan liian elävästi. Se oli ihan hirveetä. Mää en jaksa yhtään kuunnella ihmistä tässä vaiheessa joka valittaa pienistä ja turhamaisista asioista. Mulla vaan ei heru myötätuntoa yhtään.
Mulla ei ole edes yöllä sitä omaa aikaa milloinka saisin nukkua vaan hommat jatkuu silloinkin. Mua vituttaa siivota joka päivä meidän kotia, mutta en pysty myöskään elämään kaaoksessa. Ja kyllä.. meillä käy siivooja kyse ei ole siitä, vaan siitä että tavarat on pitkin kotia. Mulla ei oo edes aikaa järjestää niitä että saisin katsottua ylimääräiset tavarat pois.
Mää en puhu puhelimessa koskaan, koska mulla ei oo aikaa. Mää en edes jaksa puhua ilalla, koska puhun töissä kokoajan. Mulla ei oo aina aikaa vastata ihmisten what’s uppeihin… niitäkin tulee päivässä lähes 100… samoin sähköpostit, viestit yms. Kolme lasta työllistää sut 24/7 ja vaikka olis yks vaikee lapsi ei sitä voi verrata kolmeen :).
Mää tuun ehkä kerran kolmessa kuukaudessa töistä tyhjään kotiin. Jollekin se on itsestään selvyys.. ei mulle. Mulla on pienet lapset joita ei voi jättää kotiin kun haluan vaikka lenkille, vaan ne on otettava mukaan. Mun lapset ei oo vielä omatoimisia vaan tarvii mua kokoajan ja oon heitä varten. Vaikka äitiys on ihanaa niin on se välillä aivan perseestä. Tää ilta oli sellainen kun kaikki oli vaan perseestä. Turha edes kuvitella että voisit joskus sairastaa kun oot kipee. Ne velvollisuudet ei katoa mihinkään. Saati kun väsyttää niin turha kuvitella että voisit edes kerran kuukaudessa nukkua päiväunet.
väsymys sairastuttaa ja pahimmassa tapauksessa se tekee susta jonkun muun ihmisen. Sellainen fiilis mulla on just nyt. Toivottavasti ei enää huomenna.. Jonkun jota et edes itse tunnista. Jos mua huvittaa ja mä jaksan kutsun meille vieraita.. jos oon väsynyt niin ne on asia mitä vähiten kaipaan. Mää haluaisin olla joskus viikon yksin kotona. Järjestää paikkoja, siivota rauhassa, liikkua ja nukkua… ehkä joskus 10:n vuoden päästä voin edes haaveilla.
Me siirrettiin lapset tänään omiin huoneisiin. En jaksa enää yhtään iltaa sitä hulinaa. Katsotaan mitenkä toimii. Ravataanko sitä kahden huoneen välillä vaiko ei. Meillä herää lähes joka aamu joku enne kuutta.. just kun oot nukahtanut… sitten joku sanoo että heräs puol 9 kun koira tuli herättään… tekis mieli tökätä haarukalla silmään. Mää hoidan aina kaikki asiani, mutta hoidan ne silloin, kun mulla on siihen aikaa ja voin keskittyä. Jos mulla ei o kuukauteen yhtään omaa aika niin asiat valitettavasti venyy. Mun on pakko elää päivä kerralla, koska muuten sekoisin. En paljon jaksa kantaa huolta huomisesta muuten kun deadlinen takia. Jotenkin pää lyö ihan tyhjää nyt. Ei jaksais yhtään mitään. Tää oli ehkä jopa vähän nolo purkaus, mutta mun oli annettava sen tulla. Joskus näinkin. Ei se elämä aina ole vaaleanpunaista unelmaa, vaan joskus jotain ihan muuta. Valitan ehkä turhasta, mutta oon tosi turhautunut tällä hetkellä moneenkin asiaan.
Kuvat Noora Näppilä
-Umppu
Kuulostaa kyllä tosi kuormittavalta sun arki tällä hetkellä, isot tsempit sinne. Väsyneenä ei vaan jaksa mitään ylimääräistä niin keskittyä vain siihen selviämiseen! Yksi asia mitä sun nukkumisen kannalta mietin on että miksi kaikki kaatuu sulle? Voi toki olla että tekstistä ei välity kaikki totuus mutta mietin vaan että voisiko miehesi välillä ottaa lapsista vaikka enemmän roolia? Vaikka joku ilta lähdet rauhalliselle kävelylenkille ja tuut kotiin vasta kun hiljaista. Ja sitten tekisitte niin että nukut vaikka vierashuoneessa tai olkkarin sohvalla korvatulppien kanssa. Vaikka heräisitkin lasten ääniin, jo se tieto että ei tarvitse nousta kun toinen hoitaa auttaa levossa. Tsemppiä, jokainen päivä on askel parempaan kun lapset kasvaa! 🙂
Ja ihan off topic, sun väsymys ei todellakaan näy! Näytit noissa instan kuvissakin tosi säteilevältä!
Ei tässä oo oikein muu ”ongelma kun unenlahjat”. Mää herään jokaiseen ääneen ja mies ei. Kuulen sen äidin huudon vaikka toiseen kaupunkiin. Ollaan joskus kokeiltu että Juuso herää, mutta eihän se herää ja mää oon jo niin hereillä siinä vaiheessa että meen itse. Kävelylenkki olis jees eikä huono idea.. toki tämä sää on yhtä perseestä kun ne yöherätykset. Yleensä myös se väsymys painaa niin, että lenkille lähtö on vaan ylitsepääsemätön asia. Ehkä tää tästä rauhoittuu. Aina kun saan vuodatettua tän ulos niin jo fiilis helpottuu. 🙂
Kolahti korvaan lause, että:”väsymys sairastuttaa ja pahimmillaan tekee itsestä jonkun toisen ihmisen.” Mä niin tiedän mitä tarkoitat! Mulla 2v ja 4kk tytöt ja kumpikin nukkuu huonosti. Päikkäreitä ei juuri nuku kumpikaan lapsi. Yöllä esikoinen nukkuu mutta nuorimmainen ei. Kun aloin odottaa nuorimmaista, esikoinen heräs noin 7-8 kertaa yössä monta kuukautta ja olin aivan loppu, kun ramppasin toisessa huoneessa monta kertaa yössä. Nyt oon edelleen väsynyt ja se tekee musta ihan eri ihmisen kuin mitä oon oikeasti ja joka ilta meen pahalla mielellä nukkumaan, kun tuli suututtua taas ihan turhista asioista päivän aikana. Päälle 2v uhma ja raivokohtaukset. Eli voin oikein hyvin samaistua sun tilanteeseen ja voin vain toivoa, että yöt rauhoittuu teillä mahdollisimman pian!
<3 jaksamista myös sinne. Onneks on kohtalotovereita <3 Ehkä ne yöunet meillekkin joskus siunaantuu.
Paljon tsemppiä!! Vaikka karsisi kaiken ylimääräisen, on isossa perheessä pakollisia hommia niin paljon, ettei sitä paljoa ehdi huilailla. Meillä on neljä lasta, joista nuorin 2-vuotias on nukkunut tasan 2 yötä heräämättä elämänsä aikana. Univelkaa on älyttömän paljon, ja silmäpussit ei varmaan häviä enää ikinä ? Tällä hetkellä 3/4 kuumeessa, enkä oikein tiedä itkeä vaiko nauraa kun kello soittaa aikaisin aamulla töihin. Kommentillani ei ollut sen kummempaa pointtia kuin se, että sulla on kohtalotovereita ja päivä kerrallaan on pakko mennä että jaksaa. Mukavaa joulun odotusta ja parempia öitä sinne!
<3
Umppu. Voimia!! Mä niin tiedän mistä puhut. Mun mielestä pitää saada sanoa myös että kyllästyttää ja väsyttää olla äiti, koska ei se vie pois sitä et rakastas lapsia..
Perheen äidin elämä ei todellakaan sovi perfektionisteille, jotka haluaa tehdä asiat loppuun asti.. se vaan ei mee niin. Kokoajan joku keskeyttää, mitään ei voi tehdä loppuun asti rauhassa.
Toisaalta sit pikkulapsivaihe on pian ohi. Ja mietin et mielummin elän niin että koen olevani super tarpeellinen ja rakastettu..kuin et olisin yksin.
Mut sitä vaan haluan sanoa, että et ole ainut jonka päätä kiristää kokoajan vastata muiden tarpeisiin!
Hyvää joulun aikaa ❤️.
Kuulostaa tutulta! Mulla kaks vili vilperttiä himassa 2 ja 3 vuotiaat ja mies tosi paljon töissä…ihanaa ku joku joskua sanoo sen mitä iteki ajattelee välillä että PERSEESTÄ! Mulle riittäs ees yks vuorokausi yksin himassa se olis luksusta! ?
Sitä odotellessa 🙂 🙂
Asian vierestä… mistä toi sun instastoryn ihana oranssi neuletakki on ? Sopii aivan täydellisesti sulle ??
se on House of Brandonilta 🙂
Täällä ihan samanlaista. Eilen illalla kello oli 22.15 kun viimeinenkin lapsi nukahti. Siitä sit sohvalle pötköttämään n. 45minuutiksi ja sitä ”omaa aikaa” saamaan. Ehdin maata vartin, kun vauva huhuili huoneessaan. Ja lohduttajaksi kelpaan vain minä, EI isä. Sitten klo 23 oli pakko raahautua nukkumaan, että jaksaa yöllä heräillä edelleen 10kk vauvan kanssa. Noh, yöllä kello 04 esikoinen tulee ilmoittamaan, että pissat on tullut sänkyyn….JES. ETtä semmonen yö täälllä taas, kohtalotovereita siis löytyy. Miten muuten teillä jaksaa lapset päivät, jos ilta menee hulinaksi ja heräävätkin jo monesti 6 tienoilla aamulla?
Sulla menee varmasti aika paljon aikaa kuvien ottamiseen ja blogin päivittämiseen. Oletko miettinyt ajan käyttämistä muuten, omana aikana? Taloudellista ahdinkoa teillä ei matkustelusta päätellen ainakaan ole.
Mitenkä tää liittyi asiaan?
Voi voi, ei kuulosta kivalle :(. Oletteko kokeilleet unikoulua?. Tiedän että voi olla todella haastavaa touhua jos lapset heräilee pitkin yötä. Enkä sano tätä arvostellaakseni, mutta itse aloittaisin siitä että sänkyyn ei tuoda mitään turhia härpäkkeitä joita sitten räplätään. Voimia !
Eipäs siellä valiteta. Lapset ovat siunaus ja itse olet niitä halunnut. 🙂
Niin sitä usein ihmiset haluaa lapsia. Ihmiset haluaa monia asioita. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä että kaikki on aina nautinnollista 🙂
Niinpä, toi kommentti on aina niin klassinen, mutta perseestä. Sitähän voi soveltaa ihan mihin vain, suurimman osan asioista saa valita, puolisonkin ja silti ihmiset vaan eroavat ja valittavat 😀
”Meillä herää lähes joka aamu joku enne kuutta.. just kun oot nukahtanut… sitten joku sanoo että heräs puol 9 kun koira tuli herättään… tekis mieli tökätä haarukalla silmään. ” Tää oli niin hyvä, repesin ihan täysin 😀
Kuulostaa niin tutulta… Kommentteja lueskellessa törmäsin tohon samaan, että meillä ei mies herää vaikka mikä olis. Aivan sama huutaako lapset kurkku suorana niin se ei herää ja ite taas herää siihen pieneenkin kuiskaavaan ”äitiin”
Ei muuta kun tsemppiä!!
Elämä on valintoja ja jokainen on itse valintansa tehnyt.Jos kolme lasta,niin kyllä pitää myös ymmärtää ettei silloin voi nukkua kun huvittaa jne.
Ehkä ei aina ole pakko suorittaa,voisi ottaa vähän rennomminkin.
Vaikka jokainen tekee itse omat valintansa niin ei kenekään valinta ole valvoa monta vuotta putkeen. Voihan joku rakastua palavasti, mutta ei tietoisesti valinnut päivittäistä pahoinpitelyä. Elämä yllättää ja siinä tapahtuu asioita, mitkä tulee ns. sivutuotteena.
Jotenkin tekstistä tulee sellanen olo, että pitäsköhän teillä alottaa ihan perusasioista nukkumisen suhteen? Jos lähtökohta on se, että lapsilla on yöllä lelut mukana, niin mitä voi edes olettaa. Meillä on erittäin temperanmenttinen vajaa 3v täällä, mutta johdonmukaisen opetuksen takia (alkaen jo 6kk-ikäisestä) hänet voi viedä omaan sänkyyn, antaa halit ja pusut ja sinne jää. Harvoin nykyään tulee sieltä pois. Tämä tietenkin on vaatinut säntillistä nukkumaanmeno koulutusta. Lapset tarvitsevat todella usein aikuisen tukea nukkumiseen oppimisessa, joten tarkastelisin erittäin kriittisesti omaa toimintaa, että tuetko lasten yöunia ja nukahtamista vai teetkö hallaa liian löyhällä otteella. Tsemppiä kuitenkin. (Ja loppuun vielä, että meillä kaikki lapset on opetettu samalla tavalla nukkumaan. Ja aluksi yöt on ollu ihan kamalia, joten tiedän mitä se on ja mitä vaatii)
Tämä kommentti kyllä särähti ja pahasti. Totuus on se, ettei se mikä toimii toisilla lapsilla/perheillä ei välttämättä toimi toisilla! On loistavaa, jos perheessä on yöt nukuttu aina hyvin. Ja sen saa sanoa, mutta yleispätevänä ohjeena ei pidä toitottaa! Itse opetin(!) kaksi 10 kk omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn, iltasatu, valot pois ja naps lapset nukkuu. Mutta kolmaspa ”tuumasi”, että ei käy. 2 kk yritettiin yksin omaan huoneeseen, sitten 2 kk isoveljen kanssa. Valvottiin, unikoulutettiin ja valvottiin. Reilun vuoden ikäisenä otettiin nuorimmainen väliin nukkumaan ja niin nukuttiin koko perhe (2 vanhinta omissaan ja nuorin + me vanhemmat samassa huoneessa ja sängyssä) seuraavat 3 vuotta. Ja hyvin onneksi nukuttiinkin. Ja juu. Olen tätä leveän sängyn hankinnan ja välissänukuttamisen ilosanomaa monille kertonut, mutta vain yksi tapaus meidän lisäksi on tästä saanut avun.
Toivottavasti, Ummpu, saatte uniasiat kuntoon. Laiha lohtu, mutta kyllä sinä vielä saat nukkua. Joissain kaupungeissa (tai ehkä kaikissa?) on mahdollista päästä unikouluun ihan sairaalaan. Lasten uniongelmia tutkitaan sairaalassa, missä lapset nukkuu ja äiti nukkuu sillä aikaa kotona. En tiedä miten toimii isompien lasten kanssa, mutta tuttava yksinhuoltaja sai vuoden vanhalle lapselleen tästä apua.
Voimia kaikille valvoville äideille ja isille!
<3
Voimia sinulle! Itse kolmen nyt jo aikuisen kahden vuoden välein syntyneen äitinä voin samaistua ihan fyysisesti tuohon mitä kirjoitit. Välillä, kun muistelemme tyttöjen varhaislapsuutta niin tuntuu, etten muista joitain vuosia juuri lainkaan. Valokuvista katson että ”ai tuollaistakin tapahtui”. Osittain tietty, koska kaksi vanhinta sairasti kroonista sairautta, joka aiheutti runsaasti kaikkia infektiotautejakin.
Ja kaikille varmasti hyvää tarkoittaville neuvojille sanoisin, että tässä kirjoituksessa oli varmasti väsymysavautumisesta kyse, ei siitä että ei osattaisi ”opettaa lapsia nukkumaan”.
<3