Hae
Prime Life by Umppu

Mulle menestys ei ole rahaa

Sisältää kaupallisia linkkejä*

 

Minkälanen minä olen ihmisenä?

Mää oon lapsesta asti ollut hyvin määrätietoinen ihminen. Mää oon aina tiennyt mitä haluan ja olen ollut valmis tekeen töitä sen eteen. Ehkä yks sellainen kliseinen lause, mutta paikkansa pitävä. Mää koen että ehkä yks mun vahvuus on se, että mää en oo koskaan pelännyt epäonnistumista. Mää oon aina luottanut siihen mitä oon tehnyt ja uskonut itseeni. Toki niitä epäonnistumisia on mahtunut matkanvarrelle, mutta ne on ollut kuoppia mun tiellä. Mää oon aina tykännyt voittamisesta ja menestymisestä. Mulla on silti ollut elämässä sellaisia hetkiä milloinka oon hävinnyt ja milloinka asiat ei oo mennyt putkeen. Mä en oo silti jäänyt niitä koskaan märehtiin, vaan kääntänyt ne voitoks ja mennyt eteeenpäin. Mulla on sellaisia tiettyjä luonteenpiirteitä, mistä joudun aina välillä ongelmiin. Mulla on aina selkeä päämäärä siinä missä teen. Mää mietin paljon asioita vuosia eteenpäin. Asetan itselleni tavoitteita, jotta voin kehittyä. Jotkut ihmiset ei voi sietää ihmisiä kenellä on selkeät suunnitelmat, määränpäät ja tavoitteet.

Mää en voi sietää ihmisiä jotka ei keskity. Energiaa riittää kylää muiden asioiden vatvomiseen, muttei siihen omaan tekemiseen, jolloin se keskittymisen energia katoaa, eikä tulosta synny.  Jos johonkin hommaan lähdetään, niin se tehdään täysillä eikä sinnepäin. Mää en voi myöskään sietää ihmisiä, jotka ei saa mitään aikaan ja oletta toiseen tekevän asiat heidän puolesta. Sitten tullaan kerskumaan, kuinka ollaan hienosti saatu aikaan asioita, vaikka oma panostus on ollut lähes nolla. Mun on välillä ollut vaikea löytää rinnalle sellaisia ihmisiä, jotka on yhtä intohimoisesti mukana mun kanssa asioissa. Mää joudun välillä tavallaan pettyyn niihin mun omiin odotuksiin muista ja palaan taas maanpinnalle siinä, että kaikki ei ole samanlaisia ihmisiä kun mää. Kaikki ei saa aikaiseksi asioita tai sitoudu asioihin samalla tavalla, kun mää. Mulla on ollut jos jonkinlaisia työkavereita elämän varrella. Joskus negatiivinen, valitava ja motivaatio kadoksissa oleva henkilö saa mut ainakin töissä voimaan pahoin ja ne ihmiset onn sulkenut pois mun ympäriltä. Mää haluan voida myös töissä hyvin, koska se on mulle tärkeää.

Mää haluan menestyä ja kehittyä jokaisessa asiassa, mutta kehityn ja menestyn oikeastaan vaan niissä mitkä mua oikeasti kiinnostaa. Mää haluan oppia joka päivä jotain uutta. Mää en voi sietää katkeria ihmisiä. Katkeruus on valitettavasti todella raskasta kuunneltavaa ja usein sieltä alta paljastuu jonkinlainen kateus. Se katkeruus on muuten aivan sairaan kuluttavaa ellette tienneet. Kateellisuus on myös sellainen asia, mille voi jokainen itse tehdä jotain. Mikään ei muutu jollet itse tee niitä muutoksia elämässä.

Mää tiedän että mää oon joissain asioissa erittäin havainnointikykyinen, sillä näen mitä ympärillä tapahtuu. Mulla on erittäin hyvä tilannetaju  ja ihmistuntemus, mikä on auttanut mua monessa asiassa positiivisesti. Ehkä ulkopuolisen silmin mun elämä saattaa näyttää kaoottiselta ja hallitsemattomalta, mutta se on jotain ihan muuta. Mää tykkään rikkoo mun rajoja ja ottaa riskejä, koska kehitys loppuu usein siihen  tyytyväisyyteen. Mää ajattelen, että mulla on aina parantamisen varaa.

 

Mää tiedän missä oon viiden vuoden päästä ja teen jo nyt sen eteen töitä. Mää suunnitelen ja kirjaan jatkuvasti ylös mitä teen seuraavaksi ja laitan paperille idoita, mistä voin alkaa suunnittelemaan asioita.  Mulle ei tapahdu mikään asia saatumalta. Mulle menestys ei ole rahaa, vaan niiden omien päämäärien saavuttamista ja kehitystä. Mulle menestys ei myöskään oo sitä, että painan perse ruvella, kun höyrylaiva eteenpäin. Mulle menestys on myös henkistä rauhaa. Kun saavutan jonkun unelman olen tyytyväinen. Hetken sillä menen eteenpäin, mutta pian asetan taas seuraavan etapin. Mää viihdyn paljon kotona ja kuten aiemmin kirjoitin olen aikalailla vaan töissä ja kotona. Ne on mun elämän kaks tärkeintä turvapaikkaa. Mun ei kummasakaan tarvi vetää mitään roolia ja voin olla ihan oma itseni. Mun ei tarvi esittää mitään mitä en ole. Vaikka ehkä se ei näy päällepäin, mutta oon luonteeltani aika herkkä ja tunteellinen. En voi sietää vääryyttä, enkä myöskään sääntöjen rikkomista. Omista teoista on kannettava seuraus.

Mää oon aika jäärä varsin niissä asioissa, mistä tiedän mutta oon myös hyvä kuunteleen. Haluan myös selvittää aina asiat puhumalla, koska selvittämättömät asiat kalvaa mieltä ja niillä voi olla ikäviäkin seurauksia. Mulle on myös vuosien varrella kasvanut tietynlainen kuori.. jos joku ei ymmärrä mua niin heilautan käsiä ja jatkan eteenpäin, koska kaikki ei vaan halua ymmärtää. Mää kuuntelen mielelläni toisten näkökulmia asioihin, jos keskustelun taso pysyy aikuismaisena.

Mää en jaksa velloo vanhoissa asioissa. En oo myöskään pitkä vihainen, enkä kestä mäköttäjiä lainkaan. Mää suutun tosissani todella harvoin, mutta silloin kun suutun niin suutun kunnolla. Toki tätä tapahtuu maksimissaan kerran vuodessa. Mun vahvuus ei oo koskaan ollut kärsivällisyys, mutta lasten myötä oon kehittynyt siinä ihan älyttömästi. Pystyn myös reagoimaan muuttuviin tilanteisiin nopeasti ilman mitään kohtausta.

Välillä mulla menee kuppi nurin ihmisten kanssa, jotka jossittelee. ”mitä jos tää ei onnistu” on ehkä ärsyttävin lause. Jos sen energian keskittää siihen onnistumiseen, niin silloin se onnistuu. Jos matkalla tapahtuu jotain, niin sitten mennään sen mukaan, mutta turha niitä tilanteita on etukäteen miettiä. Mää elän itse aina päivä kerralla. Ihan siitä syystä, että jos meittisin kaikkia asioita samaan aikaan, niin mun pää hajois. Mää iltaisin kokoan aina seuraavan päivän asiat ja kertaan ne mielessäni ja valmistaudun.

Mä en siedä huutamista, koska sillä ei elämässä pääse yhtään mihinkään. Musta on jopa halpamaista huutaa jollekkin puhelimeen ja samalla esittää, kuinka ”mulla on valta jolla mää voin kontrolloida ihmisiä”.  Mua myös ärsyttää ihmiset joidenka on tehtävä jokaisesta asiasta kamala numero ja show, vaikka mitään ei loppupeleissä olisi edes tapahtunut.  Mää ajattelen aina että kaikki asiat kuitenkin järjestyy jollain tapaa.

Myöskin sellainen oman pahanolon purkaminen toisiin on ärsyttävää. Jos sua joku aamu vituttaa, niin vedä se itteen ja oo vaikka hiljaa, mutta älä pura sitä syyttömiin ympärillä olioihin. Ihmiset on mielenkiintoisia tyyppejä. Mää haluan kannustaa ihmisiä tekeen niitä omia juttuja ja kulkeen sitä omaa polkua. Ei ole missään määrin häpeä olla rohkea tai ihminen kuka haluaa eteenpäin elämässä.

Asiat jotka kannttaa kannattaa lopettaa:

-Kaikkien miellyttäminen

-muutoksien pelkääminen

-juoruilu

-itsesi alntaminen

-huolehtiminen

(hidasta elämää)

Kuvat Noora Näppilä

Asu: Tää mun super ihana Takki* löytyy House of Brandonilta*, missä alkaa tietty BLACK FRIDAY. shoppaile TÄÄLTÄ*, Housut (Gina), Panta*

-Umppu

8 kommenttia

  1. Xenttu kirjoitti:

    Mää, mää, mää… mikä oli pointti koko hommassa? Ei auennut….

    • primebody kirjoitti:

      Aukeshan 🙂 kyse oli nimenomaan musta :). Koko postaus vaan mua 🙂

  2. Emmi kirjoitti:

    Hei 🙂

    Ihan mielenkiinnosta – olet kertonut monta kertaa, että miehesi on rauhallinen ja tasainen luonne ja että sinä olet hyvin päämäärätietoinen, aina puskemassa uutta kohti eli juuri työelämässä, kodin remppaamisessa, matkoissa jne. Meneekö teillä koskaan tässä sukset ristiin? Tai että käskeekö hän rauhoittua vai onko enemmän mielissään, että vetovastuu useista asioista (ainakin ulkopuolisen silmään) on sinulla?

    Ihan mielenkiinnosta, koska havaitsen samoja elementtejä kuin omassa parisuhteessani. Itse olen melkoinen höyryjyrä, koko ajan uusi proggis päällä ja toinen hiihtää perässä, kunnes jossain kohtaa tulee riitaa :DD

    • primebody kirjoitti:

      Mun mielestä se juuri tuo sitä tasapainoa parisuhteelle. En varmaan kestäisi hetkeäkään samanlaista puolisoa, kun itse olen 🙂 Vuosien varrella edes hän ei varmaan jaksa enää sanoa, että rauhoitu, koska se ei tuota mitään tulosta 🙂

  3. Sanna kirjoitti:

    Kiitos tästä postauksesta. Nyt muistan miksi joskus päätin olla enää lukematta blogeja. Oli ilkeä kommentti, tiedän. Pahoittelut samalla.

  4. Katriina kirjoitti:

    Todella samastuin tähän ? Itse en myöskään pelkää epäonnistumista ja olen todellakin valmis menemään mukavuusalueen ulkopuolelle! Myös tuo että ulkopuolisen silmissä homma voi näyttää sinkoilemiselta ja kaaottiselta, mutta itse tietää just mitä tekee ja kaikki langat on tiukasti käsissä!! Se on juurikin näin, just saying??? tsemppiä sinne ja jatketaan samaan malliin ??☺️

  5. Kati kirjoitti:

    Ihan mielenkiintoinen välillä tälläinen mää-mää postaus 🙂 🙂 (lainattu ylempää..)

    Mie takerruin tuohon ”haluan oppia joka päivä jotain uutta”. Melkein älähdin ääneen, miten se on mahdollista?! Lukiessani eteenpäin en päässyt tuosta yli. Melkein kaikkeen pystyn samaistumaan noissa mikä ärsyttää/mitä ei voi sietää jne. niin ehkä siksikin meni puolella silmällä sit lukien. Mut oppia jotain uutta joka päivä. Se kuulostaa niin mahdottoman suurelta ja sellaselta, et kulkee valppaana antennit tanassa koko ajan. Ehkä jotkut tekeekin niin? Niinkun kirjotit jotain siitä kuinka havainnoit ympäristöä todella paljon. Tajusin, että niin teen kyllä minäkin. Ja se uuden oppiminen, eihän niiden asioiden tarvitse valtavia ahaa -elämyksiä olla tai suuria oivalluksia. Pienetkin riittää, ainakin miulle. Vai mitä itse ajattelet?
    Tän myötä saatan taas etsiä sitä arkeen turtunutta herkkyyttä paremmin itsestäni, että löytää niitä pieniäkin oppimisen iloja.

    • primebody kirjoitti:

      Joo ei siis oppimisen tarvitse olla mitään maata mullistavaa. Se voi olla jokin ihan pieni nippelitieto tai vastaava.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *