Hae
Prime Life by Umppu

Mitallin kaksi puolta

Voimistelu on puhuttanut viime päivinä.  Viittan kirjoituksellani tähän artikkeliin. Myös Yle on kirjoittanut aiheesta. Voit lukea sen tästä. Itse pää juttu on monen sivun mittainen ja sen voi lukea urheilulehdestä, mikä tosin on maksullinen. Multa pyydettiin asian suhteen haastattelua. Syy siihen on se, että olen itse entinen voimistelija, sekä valmentaja. Valmensin monta vuotta rytmistäkilpavoimistelua ja olen valmentanut osaa näistä tytöistä, jotka voimisteli/voimistelee juttuun liittyvässä Minetit joukkueessa. Tunnen tarinan jopa liiankin hyvin. Voimistelin itse yli 10-vuotta, eli koko lapsuuden ja nuoruuden. Olin menestynyt urheilija ja kilpailin paljon ulkomailla edustamassa Suomea.  Kuuluin useita vuosia Suomen maajoukkueseen. Tiedän mitä on huippu-urheilu ja tiedän mitä se vaatii. Varmasti jokainen entinen tai nykyinen urheilija tietää, että menestys ei tule käsiä heiluttamalla. Se tulee kovalla työllä. Se vaatii tuhansia tunteja treeniä ja toistoja.

Minä joskus nuorena

 

Voimistelu on esteettinen laji ja siinä menestyäkseen tarvitaan monta eri osa-aluetta. Voimistelussa treenataan kovaa ja huipulla välillä jopa muutamia kertoja päivässä. Treenit kestävät kerralla useita tunteja. Maailma on muuttunut paljon omista voimisteluvuosista. Sitä kuvittelisi, ettei se samantyylinen alistava ja uhkaileva valmennustyyli toimisi enää, mutta näköjään sitä on vieläkin. Tänä päivänä ihmiset on kauhuissaan siitä, kuinka nuoria lapsia punnitaan ja heiltä mitataan rasvaprosenttia. Mun omina voimisteluaikoina se oli täysin normaalia. Meillä saattoi olla viikon leiri, missä oli valmentaja ulkomailta ja se sano ensimäisenä päivänä: Umppu you are fat. Thake 3,5kg off then i am happy. Jos miettii tätä asiaa rehellisesti, niin on aika helvetin vaikeeta tiputtaa siitä reilusta 30:stä kilosta viikossa 3,5 kiloa pois. Mun takapuolta nipisteltiin terävillä kynsillä, mikä sattui, mutta tietysti tein kaikkeni saavuttaakseni valmentajan suosion ja olin melkein viikon syömättä. Lämmitin itseäni teellä ja sain korvattua kamalaa näläntunnetta. En uskaltanut syödä, koska en tiennyt minä aamuna jouduin taas sinne varastoon, missä oli se kuvottava oranssi vaaka, millä painoa mitattiin.  Juoksin lenkkiä kuravatteet päällä, että sain kehostani kaiken ylimääräisen nesteen pois. Näillä leireillä me treenattiin 5-6h päivässä joka päivä. Tämä oli silloin ihan normaalia käytäntöä voimistelupiireissä silloin. Se oli välillä henkistä taistelua painon ja menestyksen kanssa. Muistan joskus leirillä kun Suomen rytmisen maajoukkuella oli vaaka valmentajan vieressä ja tyttöjä punnittiin kesken treenejä. Huvittavinta tässä oli se, että kenelläkään näillä valmentajista ei ollut mitään käryä ravinnosta. Paras neuvo oli: älä syö.  Onneksi voimistelu on muuttunut terveempään suuntaan vai onko?

Lehti juttuun haastateltiin useita voimistelijoita ja heidän vanhempiaan. On hassua että osa asioista kumottiin, sillä että en allekirjoita..  Jos jutussa esiintyvä valmentaja on yrittänyt estää jutun julkaisemisen ja vielä kerännyt vanhemmilta nimiä adressiin, niin ainakin itse tulkitsen sen juurini niin, että on paljon salattavaa. Jos valmennustyyli kestäisi päivänvalon ei tätä tuskin olisi koskaan julkaistu?. Tuskin kukaan keksii päästään tälläisiä asioita. Mitenkä mää nään itse tämän asian.. Mää luulen että nämä kirjoitukset oli tavallaan sellainen viimeinen keino puuttua asiaan. Lukihan jutussa, että varoituksia on annettu ja myös, että valmentajaan ei saanut kontaktia.  Jos kyse on pelosta ja lasten sairastumisesta ja asiat ei mihinkään suuntaan muutu on tehtävä jotain radikaaleja liikkeitä.  En missään määrin allekirjoita mitään ”joukko lynkkaus meininkiä”, mutta jos se on viimeinen oljenkorsi herätykselle, niin ehkä se on tehtävä? Mää puhun haastattelussa omalla nimellä, ehkä siitä syystä että mää en itse pelkää, eikä mulla ole asian suhteen mitään menetettävää. Mun lapseni ei voimistele kyseisessä joukkueessa, jolloin mun ei tarvitse miettiä tuleeko seurauksista jonkinlainen kosto, mihin viitataan useassa otteessa.

Huippu-urheili on kovaa homaa. Mää en silti allekirjoita sitä, että nykypäivänä se pitäisi olla verrattavissa henkiseen pahoinpitelyyn. Valmennuksessa mun mielestä toimii samat asiat, kun lasten kasvattamisessa. Kun alat huutaan, niin peli on jo menetetty. Asioista voi aina puhua rakentavasti. Se että huudat lapselle oot läski, susta ei oo mihinkään, oot surkee tuskin kasvattaa häntä muuta kun siihen väärään suuntaan. Miks mä annoin haastattelun? Mää annoin sen sen vuoksi, että tunsin tytön johon jutussa viitataan… tai itseasiassa aika monta heistä, sillä olen valmentanut heitä (mennään ajassa vuosia taaskepäin). Jo niinä aikoina kun valmensin itse, niin mua vitutti eniten se, että kun reenit oli loppu niin vietin aina puhelimessa aikaa, koska vanhemmat soittelivat mulle, koska eivät uskaltaneet puhua muille. He pelkäsivät seurauksia.

Jutussa viitataan siihen, miksi lopetin itse yhteistyön jutussa esiintyvän valmentajan kanssa. Jos palaan siihen tilanteeseen ja niihin treeneihin. Lähes joka reeneissä joku lapsista itki. Venytykset olivat liian kovia ja välillä jopa väkivaltaisia. Mun korvissa on vaan lause, että sattuu liikaa.. Kyse oli kuitenkin pienistä tytöistä. Yhtä tyttöä runnottiin niin selkävenytyksessä, että hän pyörtyi. Siinä hän makas lattialla ihan velttona. Mulle kirjaimellisesti iski paniikki siinä hetkessä. Mietin jo että onko tässä joku kuollut. Tyttö virkosi, mutta ei itse siinä iässä todellakaan tajunnut, mitä oli tapahtunut. Mulla tuli tässä kohtaa  valmentajan vastuu. Treenien jälkeen soitin työtön vanhemmille ja kerroin tapahtuneesta. En olisi tätä kuulemma saanut tehdä, koska vanhemmille ei kuulu: mitä treeneissä tehdään. Siitä syntyi meidän valmentajien kesken aivan älytön riita ja meidän yhteistyö loppui siihen. Mää sain puhelun, missä olin vitun kusipää, lehmä, vitun idiootti enkä kuulemma ymmärtänyt että hän on antanut voimistelulle kaiken… koko elämänsä ja nyt mää oon pilannut sen. Mulle huudettin puhelimeessa että pidä saatana koko vitun paska, koska sää et noita tyttöjä saa valmenettua huipulle.

Se oli mulle itselleni se käännekohta ja mietin, että tästäkö tässä on kyse? Huipulle hinalla millä hyvänsä?

Jos tänä päivänä mun oma lapsi harrastaisi lajia, missä häntä alistettais joka ikisissä treeneissä, huudettaisiin, haukuttaisiin ja venytettäis niin että taju lähtee, niin haastaisin valmentajan oikeuteen. Puutuisin asiaan isolla kädellä. Vaikka huippu urheilu on rankkaa ja vaatii paljon, niin näillä metodeilla sinne ei välttämättä edes päästä. Tiedän paljon huippu urheilijoita kenellä on aivan erilaiset kuviot ja näistä menettelytavoista ei siinä menossa ole tietoakaan.

Mitalilla on todellakin kaksi puolta. Yksi niistä on mun mielestä rehellisyys. Mää ymmärrän, että moni tässäkin jutussa halusi esiintyä nimettömänä, koska EDELLEEN pelkää seurauksia. Ei kukaan vanhempi halua nähdä lapsensa kärsivän. Juttu ei voi perustua mitenkään valheeseen, sillä siihen on haastateltu useita henkilöitä, jotka ovat kaikki samaa mieltä. En käsitä mitenkä sellaisen asian, missä lähes puolet joukkueesta sairastuu anoreksiaan ja heidät pistetään kokoonpanossa kilpailemaan, voi kuitata ”sillä kaudella tapauhtui pari ylilyöntiä”. Siis mitä helvettiä oikeesti. Voiko se menestymisen  ahneus olla niin jumalattoman sairas, että se mitalli hankitaan hinnalla, millä hyvänsä? Että puolet joukkueesta kilpailee sairaana ja niitä jäljellä olevia terveitä kehotetaan laihduttamaan..

Mää toivon todella, että nämä artikkelit ja varsinkin se urheilulehden artikkeli vaikuttaa tähän asiaan ja tehdään jotain toimenpiteitä. Ei sinne huipulle matkan tarvitse olla vuosien nöyryytys. Mä tiedän ja hyväksyn, että ihmiset tekee elämässään virheitä. Mutta mää en hyväksy, että niistä virheistä ei mennä eteenpäin ja opita ja kehitytä. Ihmisiä pitää kohdella ihmisinä. Ei ole hyväksyttävää, että omaa asemaa käytetään väärin ja uhkaillaan.

Lähdin mukaan juttuun omalla nimelläni siksi, koska tiesin että siihen ei tässä asiayhteydessä moni pysty tai halua. Mää toivon, että sillä oli asiaan edes jokin positiivinen merkitys ja asiaan tapahtuu muutosta. Myös ne vanhemmat osaavat kertoa niille lapsille mitä heidän ei tarvitse kestää ja kokea.

-Umppu

17 kommenttia

  1. Sivustaseuraaja kirjoitti:

    . Mutta mää en hyväksy, että niistä virheistä ei mennä eteenpäin ja opita ja kehitytä. Ihmisiä pitää kohdella ihmisinä. Ei ole hyväksyttävää, että omaa asemaa käytetään väärin ja uhkaillaan.

    Tämä juuri, virheistä pitää oppia ja NYT tosiaan nykyisen seuran vastuuhenkilöiden pitää varmistaa, että näin tehdään. Ikävää kuitenkin tämä lynkkaus, joka voi johtaa ko. valmentajien vakavaan pahoinvointiin. Ko. valmentaja on kuitenkin kertonut muuttuneensa. Hyvä että nämä asiat tulee esille, paljon tapahtunut henkistä alistamista, huomiotta jättämistä, paskaa käytöstä voimisteluvalmennuksessa ja taitoluistelussa. Puhumattomuuden kulttuuri meillä on kummallista. Seuroissa pitäisi näköjään olla ulkopuolinen terapeutti joka avaisi näitä solmuja, jos niitä tulee. Ja niitä tulee taitolajeissa väistämättä.
    Näissä julkisissa ulostuloissa kun satutetaan niin montaa tahoa .
    …, ja joskus tulee väistämättä mieleen , onko nämä ajoitettu tarkoituksella ja tahallisesti?
    Kaikkea hyvää kuitenkin seuratyölle ja Mineteille, menestystä jatkossakin. On ihana katsoa ryhmän esityksiä.

    • primebody kirjoitti:

      Oon samaa mieltä. Olisikin hyvä että seuroissa olisi joku puolueeton henkilö kuka avaisi näitä solmuja. En allekirjoita näitä julkisia ulostuloja, mutta tässä oli myös itse päähenkilö kuultavana jolla oli mahdollista perustella miksi näin on käynyt. Annettiin molemmille puolille mahdollisuus.

  2. Sivustaseurannut kirjoitti:

    …, ja ihmettelen sitäkin miksei silloinen TV:n johtokunta yksinkertaisesti erottanut valmentajaa, joka ei täyttänyt heidän arvojaan? Menestys vaan maistui makealta ja talous pyöri hyvin…, mitalilla on ne kääntöpuolet…

  3. Elli kirjoitti:

    Hyvä Umppu, mahtava ja suoraselkäinen kirjoitus! Ja toimit täysin oikein kun ilmoitit pyörtyneen tytön vanhemmille aikoinaan

  4. Katri kirjoitti:

    Mun mielestä koko voimistelu lajina on todella kyseenalainen. Varmasti sielläkin on hyviä valmentajia ja reilua meininkiä. Silti en ymmärrä lajia, jossa jo 10-vuotiaat (ja varmaan vielä paljon nuoremmatkin) harjoittelee päivittäin ja vielä ilmeisesti aika erikoisilla keinoilla. Jos lapsi sanoo, että ”rastan harjoittelua”, niin on silti vanhemman tehtävä päättää mikä on hänelle hyväksi ja mikä ei. Ymmärrän, että jossain Kiinassa ja Venäjällä kisoissa menestyminen voi olla ainoa ulospääsy kurjuudesta, mutta täällä Suomessa kellään tyhjätaskulla ei varmasti ole varaa harrastaa lajia. Lajin huiput ei ole yleensä edes aikuisia, joten se uhraus on aivan jäätävä mikä lapsuudessa tehdään. Silti vain yksi ehkä sadasta tuhannesta menestyy maailman huipputasolla ja pahimmillaan lapsi maksaa siitä omalla terveydellään. Toki on eri asia, jos harrastaa vaikka kaksi tai kolme kertaa viikossa (joka sekin on jo lapselle aika monta kertaa).

    Oon muutenkin sitä mieltä, että lasten urheiluharrastuksessa on liian usein mukana se vanhemman oma tarve toteuttaa omaa keskenjäänyttä huippu-urheilijan fantasiaansa tai sitten pönkitetään omaa huonoa itsetuntoa lapsen menestyksellä. Tätä on toki monessa lajissa. Siitä kielii esim se, ettei vanhempi uskalla puuttua lapsensa epäammattimaiseen valmennukseen, jossa lasta nöyryytetään. Tässä tapauksessa siis terapiaa tarvii kyllä valmentajan lisäksi se vanhempi.

  5. Voimistelijan äiti kirjoitti:

    Erittäin hyvä kirjoitus; kiitos siitä! Ihan turha sanoa, että nämä ongelmat on jo takana päin ja valmentaja parantanut käyttäytymistään ja metodejaan jne., jos 2011-2012 ollut nämä anoreksiajutut ja sitten 4-5 vuotta myöhemmin edelleen tuollaista 10-vuotiaille karjumista, solvaamista ja dissaamista, mistä Urheilulehden jutussa kerrotaan. Vai onko yhtäkkiä sitten kehitys tapahtunut juuri tässä 2016-2018 välillä ja nyt kaikki hyvin? Nostan hattua sinulle Umppu, että olet omalla nimelläsi halunnut lähteä näistä epäkohdista puhumaan; kiitos siitä! Ei nämä asiat hyssyttelemällä parane. Itse olen lähinnä huolestunut noiden jutussa kerrotuilla tavoilla kohdeltujen lasten pahoinvoinnista, en niinkään tällä tavalla valmentavien aikuisten.

  6. Kati kirjoitti:

    Loistavaa Umppu, että olit ja uskalsit olla jälleen kerran oma itsesi ja toit asian esille rehellisesti ja omalla nimelläsi. Loistava kirjoitus! Kyllä on raaka maailma pienille tytöille harrastaa. Vanhempana en ikinä hyväksyisi moista. Ja kyllä herää kysymys, hyväksyykö näiden tyttöjen vanhemmat tosiaan moisen touhun, jos ovat tietoisia asiasta, mutta eivät vaan pelon takia uskalla ottaa asiaa esille.

  7. Tuuli kirjoitti:

    Hienoa rohkeutta kun kirjoitat näin avoimesti tästä. En tunne voimistelua lajina, enkä ota siihen kantaa. Mutta sen mä vaan sanon, että muutkin bloggaajat voisivat käyttää omaa blogia todelliseen vaikuttamiseen, kuten tämä kirjoitus. Liian moni vaan syleilee maailmaa kirjoituksissaan ja pelkää mitä paskaa saa niskaan. Tämä oli hieno paikka näyttää että bloggaaja voi kertoa asiat omalla nimellä ja olla todellinen vaikuttaja.

  8. Merkurius kirjoitti:

    Kiitos tästä postauksesta! Erittäin tärkeä aihe ja rohkea kirjoitus <3

  9. Maria kirjoitti:

    En voi muuta kuin ihmetellä, että jos vanhemmat ( ilmeisesti) ovat tienneet tästä niin minkä helvetin takia ne on roudanneet lapsensa tollaselle keskitysleirille päivästä toiseen???? Sairasta!

  10. Suikki kirjoitti:

    Kiitos Umppu rehellisestä tekstistä. On kuvottavaa tajuta, millä hinnalla Minettien menestys on tullut. Ja mitä hintaa siitä vielä tullaan maksamaan, kun nämä nuoret naiset alkavat hiljalleen prosessoida lapsuutta ja nuoruuttaan ja sitä, mitä heille on tehty ja kuinka pahaa henkistä (ja fyysistäkin) väkivaltaa kokeneet. Urheilulehden jutussa kaksi nyky-Minettiä MM-voittajaa oli kertomassa hyvistä välitetään valmentajaansa – rivien välierä luki että asiat olivat vielä ihan käsittelemättä: lapsuuden venytyspyörtyilyt kuitattiin omana vikana ”kun en osannut hengittää”, 10-vuotiaan laihdutuskuuri ”kuuluu lajin estetiikkaan”, ja täysin mielivaltainen alistaminen ”nykyään saa sanoa jo mielipiteensä”. Tuli olo että voimistelijat on jo lapsena aivopesty uhkailemalla ja alistamalla. Varmasti kipu nousee pintaan jossain vaiheessa, esim kun on omia lapsia ja elämä ei pyöri enää urheilun keskellä.

    Ko valmentajan tilanteessa hämmästyin myös sitä, että hän oli niin nuorena ja lyhyessä ajassa onnistunut kahmimaan itselleen niin paljon valtaa voimistelupiireissä – miten tätä on katsottu läpi sormien? Anoreksiaan sairastuneet oli myös heivannut pois eikä pitänyt yhteyttä perheisiin ja seurannut toipumista.

    Minusta on kumma että Sisu ei puutu nyt asiaan muutoin kuin ”meillä ei ole ongelmia”. Jos nuo asiat olisi tehty lapselleni, valmentaja olisi oikeudessa.

  11. Sivustaseurannut kirjoitti:

    Nimimerkille Suikki; minä ihmettelen miksei TV erottanut valmentajaa jo silloin kun huomasi nämä ? ” Sinettiseura”?Arvot kohdallaan? Heh heh….
    Mutta kuten sanottu, mainetta toivat TV: lle ja sen myötä rahaa….

    • primebody kirjoitti:

      Tästä on ollut aiempi juttu, kun seura vaihtui jos selaa uutisia heiman taaksepäinä.
      Tässä tuskin on kyse rahasta. Tiedät mitkä on voimistelun kulut, kun suuri joukkue lennätetään harva se viikonloppu ulkomaille. Ei voimistelussa niin suuret rahat liiku, että seuroille siitä jäisi voittoa. Kyse on kuitenkin niin suuresta kokoonpanosta ja suurista kulueristä. Myös usean valmentajan palkat on todella iso kuluerä jokainen kuukausi.

  12. Emma Mälkiä kirjoitti:

    Olipa yllättävä juttu kyllä! Olen itse ollut ko. henkilön valmennuksessa, laji vaan on ollut eri (kilpa-aerobic) ja ei ole kyllä itselle jäänyt mitään epäkohtia mieleen, huonoa käytöstä tms. Ehkä tietysti kyse voi olla siitä, että olen itse ollut jo aikuinen silloin, kun olen hänen valkoissa käynyt.

  13. Peppi kirjoitti:

    Tosi hyvä kirjoitus, mutta tosi erikoinen fiilis kun tätä lukee. Olen nimittäin ollut lapsena sinun ja Titan yhteisillä tunneilla. En säännöllisesti, koska kuuluin eri seuraan mutta kuitenkin… itsekin itkenyt spagadissa Titan painon alla ja pelännyt näyttää tunteita. Aloinkin hyvin pian lintsata teidän pitämiltä kerroilta ja keksiä tekosyitä ettei tarvitsisi mennä. Kävi sääliksi niitä 5v tyttöjä salin toisella reunalla. Onneksi lopetin voimistelun ajoissa. Ystävien kautta kuitenkin seurannut tosi läheltä Minettien matkaa ja sitä kuinka lopulta ne vanhemmat heräsivät ja nostivat kapinan. Yksi menetys siihen kuitenkin valitettavasti tarvittiin. Ihana kuulla että asetuit jo silloin Tittaa vastaan!

  14. Laura / Nordic Wife kirjoitti:

    Tosi tärkeä teksti! Allekirjoittaneella myös monta vuotta voimistelua ja valmennusta takana, ja olen tosi iloinen että tämä keskustelu on vihdoin nostettu esille. Nämä tarinat ovat kamalaa luettavaa ja koettavaa, ja on äärimmäisen tärkeää että valmennukseen ja johtoon puututaan niin että tälläinen malli saadaan kitkettyä esteettisistä lajeista – niin Suomessa kuin ulkomaillakin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.