Hae
Prime Life by Umppu

Onko sitä kestettävä 365 vuorokautta vuodessa?



Mun paha vika on se että mä paahdan aina täysillä niin pitkälle kuin vain jaksan. Se on mun luonteenpiirre, jota mä oon koittanu monta kertaa muuttaa, mutta eihän se miksikään muutu. Mää oon semmonen tyyppi, että jos mä teen tän tänään.. niin sit mun ei tarvi tehä sitä huomenna. Vaikka mä ajattelen niin, niin silti mulla kasaantuu ihan älyttömästi kaikkea rästi hommia, mitkä mun pitäis tehdä, mutta mitä mä en saa aikaseks tehtyä. Kun lapset on ollu kipeenä ja yli viikon, niin mulla on jäänyt tosi paljon tekemättä sellasia kirjallisia juttuja tietokoneella, jotka ärsyttää…
Niitä ei vaan  oo kipeitten lasten kanssa ollenkaan mahdollista tehdä. Sit mä oon kaiken lisäks ihan sairaan väsyny, koska mä oon valvonut yli viikon lasten kanssa öitä, jotka vuorotellen köhi ja huutaa äitiä.  Oon nukkunut olkkarissa patjalla viikon.. aina joku lapsista kainalossa. Se on jotenki tosi ärsyttävää ja uuvuttavaa, mutta samalla on hirvee huoli niistä lapsista, kun ne  ei ollenkaan meinaa parantua. Pienet lapset vielä köhii aina suoraan mun kasvoille ja nyt on itellä sellainen flunssainen ja kipee olo.
Kohta alkaa taas se hiton influenssakausi ja sitten on myös  se maailman ihanin syksyn riesa elikkä norovirus.  Kumpa säästyttäisiin niiltä taudeilta. Me aiotaan ottaa kaikki influenssarokote.Ollaan se otettu jo useamman vuoden ja otetaan tänäkin vuonna.
Kun lapset kasvaa, niin sitä aina ajattelee että:” no niin nyt toi vaihe on ohi, mutta usein tilalle tulee aina vielä kaoottisempi vaihe tulevaisuudessa. Nyt meillä on meneillään sellainen vaihe, että sulla pitää olla persreiässäkin silmät, että näät ja kuulet koko ajan mitä lapset tekee. Raivokohtaukset nuorimalla on myös tullut mukaan ja tavaroiden heittely. Kun yksi lapsi lopetti, niin toinen aloitti.  Jos keskityt johonkin muuhun, tai katsot johonkin muualle, niin voit olla varma että jotain pahaa tapahtuu. Mulla nyt taas semmonen fiilis, että tarvisin semmoset yhdet 24h unet putkeen ja oisin taas ihan niinku entinen Umppu, mutta se on taas semmonen asia mikä jää haaveeksi ja unelmaksi ja mikä ei toteutudu koskaan.  Silmäpussit vaan kasvaa kasvamistaan. Toisaalta joulun odotus rauhoittaa hirveesti mieltä ja tekee semmosen rauhallisen ja rennon fiiliksen, koska tietää että silloin on ainakin semmonen hetki jolloin saa ihan oikeesti vähän levätä ja voi luvalla olla yökkärissä, vaikka pari päivää putkeen. Toivon siis joululahjaksi, että lapset olisi terveitä ja katkeamattomia yöunia. Viime yönäkin herätyksiä oli yhteensä 6 ja sain nukuttua sellaisia tunnin pätkiä.
Mä olin eilen aika myöhään töissä ja sen jälkeen oli vielä edessä kauppareissu ja mä olin jo ihan valmis sänkyyn, mutta kun ne hommat oli edelleen tekemättä, niin ei siinä auttanut kun silmät ristissä saada edes osa pois alta.


Sehän on sellainen ikuinen lausahdus, että kumpa saisin oman sihteerin, kuka hoitais edes sen karsimis työn niistä omista asioista. Sähköposti huutaa hoosiannaa ja kaikkiin viesteihin en vaan yksinkertaisesti ehdi vastaamaan. Jos ajattelen, että tää ei  ole niin kovinkaan tärkeä, niin poistan sen suorilta, että pysyn edes jotenkin mukana. Yhteydenottoja tulee niin paljon, että kaikkiin en vaan voi vastata, koska siihen menisi varmaan yks päivä viikossa.
Ens vuonna teenkin työkuvioni hieman erilalla ja jäsennänä oman viikkoni  jotenkin järkevämmin, koska ei tästä muuten mitään tuu. Tällä vikolla meillä on vielä meidän Prime educationin viimeiset koulutukset tältä vuodelta ja ens viikolla mulla on vielä yks Balmainin koulutus ja sitten ne hommat olis purkissa.
Tammi helmikuu on meidän alalla aina sitä rauhallisinta aikaa ja silloin voi hyvin koittaa esivalmistella edes jotenkin järkevästi kevättä, mikä taas on se kiireisin aika. Pakko vielä tähän loppuun sanoa yksi asia, millä oli mulle todella iso merkitys eilen. Mun kollega Karoliina Sallinen Pentikäinen julkaisi eilen omassa instagramissaan aika vaikuttavan kirjoituksen vihapuheesta.
En tiedä kuka olisi paremmin osannut sanoa ja pukea sanoiksi juuri niitä fiiliksiä, miltä itsestäkin tuntuu lähes jokainen aamu. Tää olis voinut tulla täysin mun suusta, paitsi että en ole opettaja :). Alla kopia Karoliinan kirjoituksesta.
Mä olen kahdeksanvuotisen bloggamiseni aikana ajatellut lopettavani tämän touhun kaksi kertaa kokonaan. Pistäväni pillit pussiin ja keksiväni vaan jonkun toisen tavan kirjoittaa. Syy molemmilla kerroilla on ollut se, että vihapuhe on saanut minut voimaan huonosti. Eikä vaan voimaan huonosti, vaan epäilemään itseäni, olemustani, persoonaani ja tekemisiäni. Saamaan minut henkisesti ja fyysisestikkin pahaan jamaan.
Tavallaan vuodet julkista työtä tehneenä ovat kasvattaneet minulle suojamuurin. Se mikä asiaan tottumattomalle tuntuisi jo pahalle, on minulle asia jonka saatan ohittaa olkaa kohauttamalla.
Toisaalta jatkuva viikkoja, kuukausia ja vuosia kestänyt.. paikka ikään kuin vapaan arvostelun ja tarkkailun kohteena on saanut minut myös jollain tapaa haavoittuvaisemmaksi, kun blogin alkuvuosina. Kun lukee 52 viikon ajan vuodesta toiseen, itseään koskevaa kritiikkiä, tuntuu joskus jopa se rakentavastikkin kirjoitettu ja kevytkin negatiivinen palaute musertavalle. Joskus tuntuu, että on vaikea uskoa enää omaan juttuunsa ja pistää itseään likoon, kun jo postausta kirjoittaessa alkaa pohtia minkälaisen vastaanoton tästä mielipiteestä tai valinnasta tällä kertaa saa. 
Tämä kirjoitus liittyy Fazerin sinisen aloittamaan vihapuheen vastaiseen kampanjaan. @lovebutblue on Fazerin sinisen omaa tekoälyä hyödyntävä botti, jonka tarkoitus on etsiä ja lopettaa netin vihapuhetta. Lovebot etsii vihapuhetta niin twitteristä, suomi 24:sta, instagramista ja youtubesta. Lovebot keskeyttää nämä keskustelut ja kertoo ettemme saa antaa vihamieliselle kirjoittelulle hiljaista hyväksyntäämme.
Kuinka siistiä. Mää oon siitä varma, että kukaan teistä lukijoista ei ihan täysin tiedä, minkälaista on olla täällä koneen toisella puolella.  Joihinkin viesteihin on vaikea suhtautua neutraalisti, koska siinä arvostellaan sun omia valintoja, tekoja, ulkonäköä ja tapoja. Joka päivä aina jonkun mielestä se mun valinta on väärin. Oon joka päivä jonkun mielestä ruma tai huono äiti. Jos kirjoitan niistä fiiliksistä, mitä ne kommentit herättää on sekin väärin. Ei se niin mee että ”jos oot julkinen” niin se paskan suoltaminen kuuluu siihen juttuun.  Se on ihan sen paskan kirjoittajan valinta. Ihan jokaisen ihmisen pitää ottaa se vastuu siitä netti kirjoittamisesta. Otanhan minäkin jokainen päivä sen vastuun omilla kasvoillani ja kirjoituksillani ja otan jokainen päivä sen palautteen vastaan.  Kannattaa miettiä miltä se tuntuu siinä kohtaa kun olet itse sen kohteena joka päivä…. monta vuotta putkeen. Vihapuhe satuttaa ihan jokaista sen kohdetta. Ei ole olemassa sellaisia tunteettomia ihmisiä, jolle mikään ei tunnu miltään. Mieti jos niitä sun valintoja, arvoja, sinua henkilönä, äitiyttä ja ihan mitä tahansa arvosteltaisiin joka päivä ja kun vaikka yhteen niistä sataan paskaan kommenttiin koitat edes vähän valoittaa sitä totuutta tai puolustautua on sekin aina ”kun et kestä kritiikkiä”.
Mää kestän ihan saatanan paljon sitä kritiikkiä ja sitä tulee joka tuutuista päivittäin. Miettikää joskus asia niin päiän, että mitä jos vastaisin vaikka mun blogin kommentteihin samanlailla, kun minkälaisia kommentteja saan itse. Haista huora vittu, tapa ittes, vitun läski, tollanen saatanan itsekeskinen paska, oot kyllä ruma, pitäsikö jo lopettaa toi minä minä ajattelu, et nää kun itsesi, opetttele vittu ees kirjoittaan, mun silmät vuotaa verta, mitenkä joku olla noin idiootti, no nyt oli kyllä pohjanoteeraus sinulta, olipas typerä teksti, turha leikkiä mitään pyhimystä, on varmaan kiva kerskua ylellisellä elämällä, kun toisilla ei ole edes varaa ostaa ruokaa, vittu kuinka tekopyhää jne..
JEP… tää on sitä mun arkipäivää 365 vuorokautta vuodessa.
 

Kuvat Noora Näppilä

Asu HM

-Umppu

14 kommenttia

  1. mariem kirjoitti:

    Ei vihapuhetta vaan ihanat kuvat ja kaunis olemus sekä asu <3

  2. Anba kirjoitti:

    Tuntuu, että otat monesti kommentit vähän liian henkilökohtaisesti (En nyt tarkoita sellaista suoraan haukkumista vaan asiallista kritiikkiä). Olen huomannut, että monien kommentoijien kommentti saattaa alkaa tyyliin: ”En nyt tarkoita sinua..”, ”Toivottavasti ymmärrät..” jne. Ehkä lukijoille välittyy kuva ettet osaa ottaa kritiikkiä vastaan. Vastaat myös välillä joidenkin kommentoijien asiallisen kritisoivaan viestiin todella lapsellisesti takaisin. Yksi postaus mikä on jäänyt mieleen on se, missä kävit läpi edellisen postauksen kommentteja siitä, millaisen kuvan lukijat ovat saaneet sinusta ihmisenä. Kaikkeen positiiviseen vastasit, että tämä sopii minuun, tämän voin allekirjoittaa jne. Ja jokaiseen Asialliseen negatiiviseen vastasit, että et ole sellainen, tätä en allekirjoita jne. En todellakaan tiedä pitääkö ne negatiiviset asiat paikkaansa sinun henkilökohtaisessa elämässä, mutta miettisin silti tapaa kirjoittaa blogissa jos usea on vaikka sitä mieltä ettet osaa ottaa kritiikkiä vastaan.

    • primebody kirjoitti:

      Nimenomaan. Ihmiset kuvittelevat tietävänsä ja tuntevansa mut läpikotaisin. Mää itse tunnen itseni parhaiten ja mun läheiset. Blogista välittyy tietynlainen kuva, mutta vastuu on myös lukijalla. Moni lukee blogiani vaikkei pidä minusta ja lukee jokaisen tekstin jo mielessään ärsytys fiiliksellä. Huomaan että edes tämä postaus ei ilmeisemmin tuonut asiaa tarpeeksi selvästi esille, eli miksi sitä kritiikkiä pitää antaa? Mielipide eroja on ja pitääkin olla, mutta jos olen jostain asiasta eri mieltä lukijan kanssa se ei silti tee musta rumaa tai lihavaa tai vitun tyhmää, vai tekeekö?
      Tää asia on tosi vaikee pukee sanoiks ja tän asian ehkä ymmärtää vaan toinen samassa tilanteessa oleva bloggaaja. En lähde asiaa sen enempää ruotimaan. Ymmärtää ken haluaa.
      Ja myös se että joskus en vaan jaksa olla sina ystävällinen ja vastaan suorasti, niin se tulkitaan aina lapsellinen kommentti tai et kestä kritiikkiä. Itse se kommentti saa silti olla mitä tahansa kuraa ja mun vaan pitää se aina ottaa asiallisesti vastaan. Täällä kirjoittaa blogia kuitenkin ihan tavallinen tunteellinen ihminen.

    • Anna kirjoitti:

      Tuossahan juuri kirjoitin, että en tarkoita haukkumista vaan asiallista kritiikkiä. Minun mielestä kommenttini ja vastauksesi oli hyvä esimerkki siitä, miten et osaa ottaa kritiikkiä vastaan :).

  3. Asta kirjoitti:

    Töiden jälkeiseen kauppareissuun viitaten. Tampereella varmaan löytyy Prisman kauppakassi-palvelu? Eli tilaat netistä ja haet valmiiksi kerätyt ostokset sovittuun aikaan. Maksaa jotain mutta meillä ainakin ollut huippuapu!

  4. Suvi kirjoitti:

    Se on kyllä kumma, että vittuilukommentteihin pitäisi bloggaajan aina vastata kuitenkin tätä kettuiljaa kunnioittaen. Anteeks nyt vaan, mut ihmisiä ne on bloggaajatkin ja tottakai ikävät heitot menevät tunteisiin.
    Ja sekin, että monet vittuiluviestit on taidokkaasti kirjoitettu muka rakentavaan sävyyn, vaikka tarkoituksena on vain mollata toista. Ja sitten ihmetellään, kuinka ei osata ottaa palautetta vastaan.
    Voin suoraan sanoa, että olen monissa asioissa eri mieltä kuin Umppu, mutta jätän mieluummin kommentoimatta, jos en osaa pukea sanojani neutraaliin sävyyn.

    • primebody kirjoitti:

      Tajusit pointin! Nimenomaan se vittuilu on piilotettu sinne!

    • Suvi kirjoitti:

      Se piti vielä lisätä, että juuri siksi luen tätä blogia, koska kerrot asioista niin suoraan etkä kaunistele arkeanne. Arvostan rohkeuttasi.
      Jos blogin tarkoituksena on vain miellyttää lukijoita ja olla neutraali mielipiteissään, kuka sellaista blogia jaksaisi lukea?

  5. Soile kirjoitti:

    Kirjoituksesi ovat mielipiteitä sinulta, kommentit lukijoilta joilla ei ehkä ole omaa blogia. En tarkoita että on ok arvostella ulkoista olemusta tms. Mutta lukijat kuitenkin tiettyihin asioihin samaistuvat ja toisia asioita ei voi ymmärtää koska itse toimii toisella tavalla. Teet kuitenkin tietoisen valinnan kirjoittamalla blogia ja julkaisemalla tekstit, jolloin on aina joku joka haluaa tiputtaa oman paskan olonsa toisen niskaan.
    Tärkeintä kuitenkin on itse nähdä myös ne positiiviset kommentit tai positiivisuus blogin kirjoittamisessa. Mitä sinä saat siitä, mikä tuo sen hyvän tunteen miksi kirjoitat?

  6. Anna kirjoitti:

    Ne ihmiset jotka tuollaista törkyä kirjoittelee voi itse niin huonosti ja on onnettomia että ne jutut voi jättää ihan noteeraamatta, kuten varmasti tiedätkin. Sitten taas ne kommentit mitkä koet arvostelevina tai mitkä muuten vain ”asiallisemmin” puuttuvat tekemiisi valintoihin, mitä jos koitat ihan toisenlaista lähestymistapaa? Olen ollut asiakaspalvelutyössä pari vuosikymmentä, ja ainoa minkä olen huomannut toimivan hankalien asiakkaiden kanssa on ihan liioiteltu ystävällisyys ja nöyryys. Kun joku ventovieras alkaa heti ensimmäiseksi riehumaan miten pielessä jokin asia on ja käyttäytymään kakaramaisesti, otan kasvoille myötätuntoisen ilmeen ja sanon esimerkiksi ”kuulostaa todella ikävältä, ymmärrän että hermostut. Katsotaanpa mitä voimme asialle tehdä”, ja suurin osa asiakkaista tajuaa jo siinä vaiheessa käyttäytyvänsä ala-arvoisesti huutamalla täysin tuntemattomalle ihmiselle ja on aika nolona omasta käytöksestä. Blogimaailmassa ei varmasti toimi sama, mutta jäisikö itsellesikin parempi olo jos vastaisit pahalta tuntuviin kommentteihin ihan vain ”kiitos palautteesta. En ole samaa asiasta samaa mieltä mutta mielenkiintoista kuulla myös muiden ajatuksia.” tms? Toisten arvostelu ja haukkuminen ei ole ikinä oikeutettua, ja tuntuu todella pahalta kuinka yleistä ja helppoa se netissä on. Muiden käytöstä et voi kuitenkaan muuttaa, voit vaikuttaa vain sillä miten itse reagoit. Nouse siis arvostelijoiden yläpuolelle, ole lempeä ja kärsivällinen ja yritä olla piittaamatta mokomista valittajista. Sillä on uskomaton vaikutus omaan mielialaan. Ja koita jaksaa, uskon että ei ole helppoa. Muistat vaan että sinulla on valta päättää kenen annat pahoittaa mielesi.

    • Fazerin sininen kirjoitti:

      Juuri näin. KOSKAAN ei se vihapuhe tule loppumaan, valitettavasti. Kun tekee julkista työtä, asettuu arvostelulle, tahtoi tai ei…., olen tämän kirjoittaja Annan kanssa samaa mieltä. PAKKO on suojella itseään ja ajatella kuten Anna tuossa yllä kirjoittaa.

  7. Pia kirjoitti:

    Hei, en ole koskaan tänne kommentoinut, vaikka olen blogia useamman vuoden seuraillut. Haluaisin jotenkin kannustaa sinua. Itse en pysty olemaan somessa kovin aktiivisena, koska alan voida henkisesti pahoin ihmisten epäystävällisyydestä ja riidan haastamisesta. Ehkä sinulla vielä tulee eteen se, että vaihdat pois tämän somen työnä johonkin muuhun. Omaa terveyttä ei tämän takia kannata menettää <3 Paljon pahaa mieltä ja stressiä ainakin poistuisi elämästä. Toivon sinulle ja perheellesi hyvää syksyä ja parempia yöunia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *