Kun pökäle pöntöön lumpsahtaa, niin eurot tilille kilahtaa!
Teksti on kärjistettyä ja osittain kuvitteelista
Kun puhutaan koko ajan tasa-arvosta joka asiassa, niin missä menee tasa-arvo palkallisen ja yrittäjän välillä kysynpähän vaan? Musta tuntuu että työntekijällä on aivan älyttömät oikeudet verrattuna vaikka meihin yrittäjiin. Joka ikisestä minuutista mikä menee yli sen työajan, niin maksetaan aina jotain. Kuitenkaan tässä ei huomioida esimerkiksi sitä että työnantaja maksaa jopa sinun paskalla käynnin. Kun pökäle pöntöön lumpsahtaa, niin eurot tilille kilahtaa. Mun mielestä on eriarvoisen tärkeää se, että työntekijä miettii tarkalleen mistä se palkanmaksu koostuu. Olenko ollut juuri tämän tunnin aktiivinen ja tehnyt niitä asioita mistä ssan palkkani, että minulle kuuluu sitten maksaa se palkka. Olisihan se mahtavaa itsestäkin että voisi kesän olla lomalla ja palkka juoksee. Niin se ei kuitenkaan ole vaan se työ ja ne tunnit on tehtävä etukäteen jossain muualla. Esimerkiksi ennen lomaa ja loma jälkeen ja fiilis on sen jälkeen ettei lomalla ole oltukkaan. Samalla siinä tehdään ne työntekijöiden palkat ja huonolla säkällä itselle ei jää kun lämmintä kättä. (Kuvitellaan) Jos esimerkiksi haluaisin irtisanoa työntekijän, joka ei hoida töitään kunnolla on se lähestulkoon mahdotonta. Irtisanominen ”hepposin perustein” ei vaan onnistu ja työntekijän takana on kaikki mahdolliset liitot.
Työntekijällä on aivan uskomaton turva kaikessa työntekoon liittyvässä. On vakuutukset, työterveys ja vaikka vuosien tuomat lisät. Vuosittain on vaikka minkälaisia vapaapäiviä ja pyhiä ja jos silloin sattuisi tarvitsemaan työvoimaa on palkkakin usein kaksinkertainen. Sitä ei moni ymmärrä, että tulovirta kassaan ei sitä kuitenkaan ole, koska olisihan se ennenkuulumatonta, että kaupoissa tai vaikka kampaamoissa olisi sunnuntaisin tuplahinnat. Harvoin sitä muistellaan kuinka joskus ollaan saavuttu myöhään esimerkiksi töihin, tai työnantaja on joustanut työntekijän omien menojen mukaan, mutta jumaliste kun se menee minuutin yli työajan niin kyllä ollaan vaatimassa vaikka mitä ylityökorvauksia.
Tässä hyvä artikkeli, mikä kannattaa lukaista! Ja siitä muutamia otteita.. kursivoituna teksitssä.
Suomen Yrittäjien tekemän selvityksen mukaan keskiverto suomalainen yrittäjä tienaa 1 700 euroa kuukaudessa. Kaukana ovat siis normiyrittäjän arjesta ne osinkoa nostavat, bemarilla ajelevat ökyt, jotka säilövät omaisuuttaan Panamassa.
Tuntuu aina vähän hullunkuriselta, että yritäjiä ei juurikaan arvosteta tässä maassa. Maassa missä on ollut jo vuosikaudet ongelmia työttömyyden kanssa. Massa jossa me yrittäjät työllistämme itsemme ja hankimme valtiolle niitä verovaroja ja samalla työllistämme niitä ihmisiä kenelle ei muuten riittäisi töitä.
Jos ajatellaan vaikka ihan perus sairastamista. Ainakin omassa työssäni on välillä todella vaikeaa olla pois töistä, kun päivät on täynnä asiakkaita. Valitettavasti se on vaan valittava aamulla kunnon lääkkeet, että pystyy palvelemaan ne asiakkaat ja levättävä öisin. Ehkä tässäkin on syy miksi yrittäjät usein sairastaa lomilla, koska silloin on edes hetki aikaa hengähtää. Moni usein sanoo, että ethän sää voi mennä kipeänä töihin, mutta mikä muu on vaihtoehto? Firman kuluja ei kukaan silloin maksa, jos ei ole tuloa ja kassavirtaa ja mitä jos vaikka ne työntekijät on silloin lomalla ja niidenkin palkka pitää maksaa. Ehkä mulle on tästä syystä tullut itselleni sellainen ”viha” niitä feikki sairaslomia kohtaan. Kun aamulla on vähän nenä tukossa, niin ollan varuiks viikko pois. Ja usein myös silloin tullaan sinne kampaajalle.
Yrittäjä ei myöskään sairasta. Eikä yrittäjän lapsi. Yrittäjällä on sadan prosentin omavastuu ja karenssi sekä oman sairauden että sairaan lapsen osalta. Ainoastaan maksullinen vakuutus korvaa sairauden, jos täytät kaikki ehdot. Yleensä tilanne on kuitenkin, että jos et pääse töihin, ei tule palkkaakaan. Pahimmillaan yrittäjä maksaa toki työntekijöiden ja heidän lastensa sairastelun, koska työehtosopimus ja laki niin sanovat, mutta samaan aikaan tekee todennäköisesti itse sairaana töitä korvatakseen työntekijän sairasloman vaikutukset yritystoiminnalleen.
Jos mää saisin itse valita, niin totta hitossa sairastaisin, kun olisin sairas, mutta yks sairasloma päivä maksaa niin monta satasta että siihen ei vaan oo varaa, jollei ole ihan tosi kyseessä. Mää en voi myöskään tehdä asiakaspalvelua kotoa käsin.
Yrittäjänä joudun ottamaan kokoajan riskejä. Joudun luottamaan itseeni ihan 110%. Jos en luota on lopputuloskin sen mukainen. Mää en missään nimessä tarkoita, että yrittäjät olisi jotenkin muita parempia ihmisiä (haluaisin kuitenkin että yrittäjät olisivat saman arvoisia palkansaajien kesken), mutta aina kun kuulen sen lauseen: ”helppohan sun on sanoo, kun sää oot yrittäjä”, niin jösses kun tekis mieli aina vähän avautua. Yrittäjyys on lähes aina joksenkin epävarmaa. Hyvinkin mennyt yritys saattaa mennä hetkessä nurin. Koskaan ei tiedä tulevasta. Yrittäjyydessä on myös osattava ennakoida ja vastattava kysyntään, mikä saattaa tarkoittaa sitä, että yritys voi joutua tekemään lyhyelläkin varoajalla suuria konseptimuutoksia ja se maksaa aina.
Asenne yrittäjyyttä kohtaan ei Suomessa myöskään ole kovin kummoinen. Sen lisäksi, että monet palkansaajat kadehtivat yrittäjän arkea, on karu fakta, että moni yrittäjä myös epäonnistuu. Suomalaisessa kulttuurissa epäonnistuminen on tuomittavaa. Amerikassa asenne on täysin toinen.
yrittäjyyteen vaikuttaa myös moni asia. Mulla on esimerkiksi vuosia vuosia sitten ollut sellainen kirjanpitäjä joka sössi mun asiat niin pahasti, että siinä oli yrityksen kaatuminen todella lähellä. Hän vain ”unohti toimittaa” verottajalle tietyt pakolliset laput, mistä hänelle maksoin. Kysyin että mikä on tähän syynä, niin sain vastaukseksi että ”mulla on ollut vähän vaikeeta”. Kesti hetken aikaa, että sain oman talouteni balansiin, koska se meni aivan perseelleen jonkun muun virheestä. Jonkun muun.. johonka luotin ja kuvittelin hoitavan asian ja kenelle vielä maksoin siitä. Yrittäjyydessä on monta asiaa, mitkä ei aina ole edes riippuvaisia omasta toiminnasta. Onneks mulla on nyt hyvä kirjanpitäjä kenenkä kanssa homma hoituu.
Siksi myös Suomessa soisi yleistyvän ajatuksen, että vasta kolmannen konkurssin jälkeen voi todella kertoa ymmärtävänsä yrittäjyydestä jotain oleellista. Isoja, varsinkin kaivosalan toimijoita tuetaan hädän hetkellä yhteiskunnan toimesta miljoonilla euroilla. Samaan aikaan mikroyrittäjä jää saman asian suhteen täysin yksin. Myös taloudellisesti.
Suomen Yrittäjien nettisivujen mukaan lähes 95 prosenttia Suomen yrityskannasta on nimenomaan mikroyrittäjiä. Siksi nämä luettelemani epäkohdat on saanut melko moni suomalainen yrittäjä kokea nahoissaan ainakin jossain vaiheessa uraansa.
Siksi myös Suomen Yrittäjien tulisi keskittää voimavaransa näiden todellisten epäkohtien korjaamiseen, jolloin useampi uskaltaisi työllistää itsensä yrittäjyyden kautta ja ehkä myös tarjota töitä muutamalle muullekin. Eikö?
Mää oon todella ylpeä siitä, että oon voinut työllistää itseni jo reilusti yli kymmenen vuotta. Helppoa se ei ole aina ollut ja ilman esimerkiksi vanhempieni tukea ja apua en olisi tässä ja nyt. Ainut tapa yrittäjänä on pärjätä, on ollut työn tekeminen, usko omaan tekemiseen ja riskin ottaminen. Mulla on mennyt lukuisia kertoja matto jalkojen alta, mutta pakko se vaan ollut vetää hymy pyllyyn ja jatkaa eteenpäin. Mun mieheni on ollut myös mulle aivan uskomaton tuki ja apu. Jos mää en oo hetkellisesti uskonut itseeni niin hän on. Me ollaan kuljettu tätä yrittäjyyden polkua yhdessä ja kuljetaan edelleen. Mun puolisoni myös tietää, mistä se raha on tullut ja tietää, että se on nimenomaan kovalla työllä tehty.
Joskus sitä toivois että me yrittäjät saisimme samat edut palkansaajien kanssa ja voisimme kokea tasa-arvoa työelämässä. Voisimme joskus viettää palkallista lomaa ja nauttia vaikka sitä sunnuntain tuplapalkkaa… tai ihan vaan vaikka sairasta kotona kun olemme kipeitä. Ainahan näistä asioista voi haaveilla eikö? Moni asia on täällä ehkä vähän liian hyvin ja ehkä siksi kirjoitinkin tämän teksin, sillä harvoin sitä vaikka kuulee työntekijän suusta: olenko ollut hyvä työntekijä ja voisinko tehdä jotain peremmin tai voisinko jossain asiassa kehittää itseäni. Usein ne kysymykset on: koska on loma tai jotain palkkaan liittyvää.
Kuvan asu: Housut* House of Brandon*, House on Brandonilla nyt koodilla: HALLOWEEN20 saat -20% koko kaupan valikoimasta. (ei koske dr. denim tuotteita). Paita Kenzo* Kengät Moschino*. Baby shopista koodilla MIDSEASON15 saat -15% lisä alennusta. Shoppaile TÄÄLTÄ*
Kuvat Noora Näppilä
-Umppu
Kyllä se riippuu myös esimiehestä kilahtaako ne eurot tilille kun pökäle pönttöön lumpsahtaa. Vuosia sitten ollessani ison ruokakaupan kassalla, vessassakäynti piti hoitaa taukoajalla. Pienessä, tai oikeastaan vähän isommassakaan flunssassa ei ollut todellakaam mitään asiaa saikulle. Iltavuoro päättyi 21.10 ja siihen saakka oli pakko olla työpaikalla vaikka kaikki hommat olisi saatu valmiiksi jo esim.21.03. Siellä seisoskeltiin ja nojailtiin tiskiin. (Esimies mukaan lukien) Mutta kun jouluruuhkien yms.aikaan työpäivä venyi joskus esim.21.19 saakka niin ei niistä mitään ylimääräisiä maksettu. Itselle nuo kaikki asiat oli ok, mutta halusin vain tuoda esille, että ei nuo väittämäsi välttämättä pidä joka työpaikalla paikkaansa.
Palkansaajana vaan ei koskaan ole mahdollista rikastua työtä tekemällä, ainakaan perus duunarina. Oma valinta sekin. Mutta jos jotakin etua näkisin yrittäjänä olosta on se, että menestyneenä yrittäjänä pääset nauttimaan työsi hedelmistä, mahdollisesti jopa melko suuresti. Työntekijä nauttii vain palkkansa verran, eikö? 🙂
Jokaisellahan on mahdollisuus yrittäjyyteen. Jos olet menestynyt yrittäjä tarkoittaa se usein myös tupla määrän niitä työtunteja. Myös se yrittäjyyden tuoma hedelmä voi tyssätä kun kusi lumeen. Siinä on aina isot riskit ja taustatuki täys nolla.
Voi kuule olet niin väärässä! Mieheni tekee 60h vko töitä isolle yritykselle ja ei tule senttiäkään ylimääräistä kiinteän kk palkan päälle.. ei rahaa eikä vapaata. Ja jos kieltäytyisi tekemästä, niin uusia halukkaita hänen työhönsä on + Suomi on helvetin pieni maa, että eipä tarttisi hänen alallaan enää töitä tehdä.
Ja minä. Työskentelen yhdessä Suomen suurimmista yrityksistä ja kellokortti leimataan 40h vko, mutta töitä tehdään periaatteessa koko ajan (puhelut, sähköpostit, kiireelliset yhteydenotot). Ja kyllä. Meillä on ylityökielto eli ei saada tehdä ”ylitöitä”, mutta pakko on jos ei halua olla jonon viimeisenä ja haluaa vaikka joskus edetä urallaan. Ja tälläkin alalla vaikka on ehkä suurimpia työllistäjiä Suomessa, niin kaikki tuntee kaikki ja kerran jos menetät kasvosi niin se oli siinä sitten. Koska et ole ollut palkollinen nykymaailmassa, niin ei kannata kirjoittaa tällaista sontaa. Ois kiva olla yrittäjä, niin vois tehdä töitä niiden kanssa kenen kanssa haluaa yms. Valitettavasti mun ja miehen alat on sellaiset että niissä ei Suomessa ole mahdollista toimia yrittäjinä.
Mä jouduin jopa virallisella äitiyslomallani olemaan mukana pakollisissa palavereissa. Ja jos en olisi ollut, niin tuskin olisi ollut palaamista vanhoihin hommiin.
Muutenkin Suomessa koko ajan yt-paine niskassa ja joutuu tekemään töitä vaikka ja kenen kanssa ja olemaan helvetin joustava koko ajan. Mutta toisaalta.. eipä ilman mun ja mun miehen (+toki kollegat) ammatteja moni muukaan tekisi tässä maassa töitä tai sanotaanko että sulta tulisi vielä enemmän valitusta tietyistä asioista ja enpä tiedä onnistuisiko yrittäminen edes 😉 Että sen verran tärkeistä asioista kyse! Kannattaa miettiä esim sitä mitä kaikkea sä tarttet siihen että voit olla yrittäjä. Tokihan oravannahkoja voi vaihtaa ja luonnonantimilla hoitaa hiuksia, mutta sillee ihan oikeasti.
Olen ollut palkallisena. Itselläni ei silloin ollut mitään etuja. Ei työterveyttä eikä mitään muutakaan. Ei mennyt ihan tessin mukaan hommat. Töitä tein ja tykkäsin siitä. Jos esimerkiksi sinulla teetetään laittomasti ylitöitä yms niin ainahan voi soitta sinne liittoon. Liitothan on sitä varten. Sulla on ehkä hieman harhaluulo yrittäjyydestä. Ei tässä voi valita kenenkä kanssa teen töitä tai mitään muutakaan. Töitä tehdään silloin kun niitä on ja kuka sinua silloin tarvitsee. Kaikilla on mahdollisuus kuitenkin miettiä sitä omaa työtä. Jos ei ole tyytyväinen niin aina voi vaihtaa. Jos ei tee itse mitään muutoksia, niin ei niitä kukaan tee sun puolesta. Valittamalla asia ei parane vaan se tarvii muutoksia. Minähän en voi sille mitään jos sinun ammatti on sellainen että et voi siinä toimia yrittäjänä. Siinä vaiheessa kun nimensä kirjoittaa työsopimukseen niin oletan että tiedostaa mihinkä sen nimen laittaa. Tietää työn kuvan, palkan yms.
Ja mitä tohon äitiyslomaan tulee, niin itse jouduin tekemään lähes koko äitiysloman ajan töitä ettei yritykseni meni konkurssiin koska kulut juoksee, mutta kassavirtaa ei ole. Palkkaa en euroakaan nostanut… oli myös niitä palavereita yms mitä ei meille muutenkaan kukaan maksa mitään. Kaikki samat firman asiat on hoidettava myös äitiyslomalla meidän yrittäjien.
”… tai ihan vaan vaikka sairasta kotona kun olemme kipeitä”
Käsittääkseni myös yrittäjillä maksetaan sairauspäivärahaa YEL-vakuutuksen mukaisen vuosityötulon mukaan? Karenssiaika on sairastumispäivä eli yksi päivä.
Ei se ihan niin mee…. jos nyt ajatellaan vaikka helpoilla luvuilla, että teet päivässä kassaan 500€ rahaa. Olet 5päivää sairaslomalla. Menetetty tulo on silloin 2500€…. sehän ei suinkaan ole suoraa raha yrittäjän palkasta pois, mutta yrityksen kuluista on jotka ei katkea niinä sairaslomapäivinä. Myöskin kun yrittäjä säätää itse oman työajan ja työnmäärän, niin YEL:in kautta saatava raha harvoin vastaa sitä tuloa. Yrittäjillä on harvoin edes varaa maksaa täysin omiin tuloihin perustuvaa yel maksua, koska se on suhteessa paljon korkeampi. Myöskään mitään takuita ei ole että me maksetut yel rahat päätyy koskaan sen maksajan tilille, vaan niillä maksetaan tällä hetkellä eläkkeellä olevien yrittäjien eläkettä. Karenssi on meillä ollut aina sen kolme päivää… vaikka nyt olisi nyt yhden niin se ei juurikaan yllämainittua tilannetta muuta mihinkään suuntaan.
Itse olen toiminut sekä yrittäjänä että työntekijänä, joten tiedän molempien hyvät ja huonot puolet. Kaiken lisäksi olen yrittäjävanhempien lapsi. Molemmat vanhempani ovat yrittäjiä ja heillä on ollut ala- ja ylämäkiä koko elämäni ajan. Silti molemmat ovat vannoutuneita yrittäjiä ja saavat sellaisia tuloja, joista voin vain haaveilla nykyisessä palkkatyössäni. Vastakkainasettelu on ikävintä mitä tiedän yrittäjät vs. työntekijät. Olen yrittäjänä riskeerannut terveyteni lukuisia kertoja menemällä töihin kipeänä, tehnyt töitä ilman
yhtäkään saikkupäivää koko raskauden ajan ja töitä tein myös ”äitiyslomalla”. Silti sanon myös, ettei työntekijänkään etuja kannata kadehtia, koska yrittäjällä on myös sellaisia etuja ja vapauksia mistä työntekijä voi vain haaveilla. Tärkeintä on tehdä työtä, oli sitten yrittäjä tai työntekijä, mistä pitää tai mikä antaa elämälle sisältöä. Jos sellaisessa työssä ei ole, ainakin tavoitella sitä, jos työ jatkuvasti ahdistaa. Yrittäjänä päätin kuitenkin lähteä opiskelemaan yliopistoon ja valmistuttuani työskentelen julkisella sektorilla vakituisessa työssä. Voi hyvinkin olla, että joku päivä palaan silti yrittäjäksi. Se, että saan esim. palkallisen loman ja olla sairaana kotona, ei kuitenkaan ole mielestäni sellaisia etuja, joiden vuoksi itsessän kannattaisi luopua yrittäjyydestä. Mitä tulee sosiaaliturvaan, niin palkansaajat maksavat palkastaan näitä maksuja, yrittäjillä ne perustuvat pitkälti vapaaehtoisuuteen, eli voit maksaa vähemmän tai enemmän sos.vakuutustasi pahan päivän varalle. Nykyisessä työssäni näen sekä työelämästä pudonneita että konkurssin kokeneita, eikä kummallakaan ole sen helpompi tilanne. Yhtä surullisia tarinoita molemmat. Se kumpi toipuu paremmin ja nousee jaloilleen, ei riipu paljoakaan siitä onko yrittäjä vai työntekijä vaan siitä, kummalla on parempi tukiverkosto ja henkistä pääomaa. Rahalla saa vain tiettyä turvaa, mutta tärkeintä on pitää itsestä huoli, oli yrittäjä tai työntekijä. Enkä nyt tässä sano, että Umppu olisit väittänytkään mitään yllä olevista vaan postaus sai itsenikin miettimään näitä asioita syvemmin.
Juuri tänään kävin hieman kiivasta keskustelua kyseisestä asiasta asiakkaan kanssa kun oli flunssassa töissä enkä kotona sairastamassa.
Nyt oli Umppu kyllä maailman tyhmin kirjoitus sinulta, vetää vertoja jopa sille Arabimaiden hehkutukselle.
Mietitkö yhtään asioista omaa napaasi pidemmälle? Todella usein sinun teksteistä jää kuva, että juuri sinulla on asiat aina ’huonoiten’ tai juuri sinä teet eniten töitä. Yksi suosikeistani on myös tarinat siitä kuinka juuri kolmen lapsen vanhemmilla on vaikeaa, kahden lapsen vanhemmat ei tiedä mistään mitään.. Tuntuu, että kilpailet aina muuta maailmaa vastaan ja joka kerta sinä voitat.
Siis eiks maailmassa olekaan vain minä? 🙂 🙂
Linkittämäsi teksti ei ole artikkeli vaan mielipide. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka keskitulo 1700 euroa kuukaudessa on laskettu. Jos summaan on laskettu mukaan sivutoimisena yrittäjinä toimivien tulot, niin silloinhan tämä summa ei anna realistista kuvaa yrittäjien tuloista.
Tuskin tähän on laskettu sivutoimisia yrittäjiä.. nämä on ne luvut mitä moni ei vaan usko ja ymmärrä….
”Kaikilla on mahdollisuus kuitenkin miettiä sitä omaa työtä. Jos ei ole tyytyväinen niin aina voi vaihtaa. Jos ei tee itse mitään muutoksia, niin ei niitä kukaan tee sun puolesta. Valittamalla asia ei parane vaan se tarvii muutoksia.”
Viisaimmat sanasi tässä postauksessa löytyivät kommenteista. Sopivat neuvoksi itsellesikin 🙂