Hae
Prime Life by Umppu

Onko sitä kestettävä 365 vuorokautta vuodessa?



Mun paha vika on se että mä paahdan aina täysillä niin pitkälle kuin vain jaksan. Se on mun luonteenpiirre, jota mä oon koittanu monta kertaa muuttaa, mutta eihän se miksikään muutu. Mää oon semmonen tyyppi, että jos mä teen tän tänään.. niin sit mun ei tarvi tehä sitä huomenna. Vaikka mä ajattelen niin, niin silti mulla kasaantuu ihan älyttömästi kaikkea rästi hommia, mitkä mun pitäis tehdä, mutta mitä mä en saa aikaseks tehtyä. Kun lapset on ollu kipeenä ja yli viikon, niin mulla on jäänyt tosi paljon tekemättä sellasia kirjallisia juttuja tietokoneella, jotka ärsyttää…
Niitä ei vaan  oo kipeitten lasten kanssa ollenkaan mahdollista tehdä. Sit mä oon kaiken lisäks ihan sairaan väsyny, koska mä oon valvonut yli viikon lasten kanssa öitä, jotka vuorotellen köhi ja huutaa äitiä.  Oon nukkunut olkkarissa patjalla viikon.. aina joku lapsista kainalossa. Se on jotenki tosi ärsyttävää ja uuvuttavaa, mutta samalla on hirvee huoli niistä lapsista, kun ne  ei ollenkaan meinaa parantua. Pienet lapset vielä köhii aina suoraan mun kasvoille ja nyt on itellä sellainen flunssainen ja kipee olo.
Kohta alkaa taas se hiton influenssakausi ja sitten on myös  se maailman ihanin syksyn riesa elikkä norovirus.  Kumpa säästyttäisiin niiltä taudeilta. Me aiotaan ottaa kaikki influenssarokote.Ollaan se otettu jo useamman vuoden ja otetaan tänäkin vuonna.
Kun lapset kasvaa, niin sitä aina ajattelee että:” no niin nyt toi vaihe on ohi, mutta usein tilalle tulee aina vielä kaoottisempi vaihe tulevaisuudessa. Nyt meillä on meneillään sellainen vaihe, että sulla pitää olla persreiässäkin silmät, että näät ja kuulet koko ajan mitä lapset tekee. Raivokohtaukset nuorimalla on myös tullut mukaan ja tavaroiden heittely. Kun yksi lapsi lopetti, niin toinen aloitti.  Jos keskityt johonkin muuhun, tai katsot johonkin muualle, niin voit olla varma että jotain pahaa tapahtuu. Mulla nyt taas semmonen fiilis, että tarvisin semmoset yhdet 24h unet putkeen ja oisin taas ihan niinku entinen Umppu, mutta se on taas semmonen asia mikä jää haaveeksi ja unelmaksi ja mikä ei toteutudu koskaan.  Silmäpussit vaan kasvaa kasvamistaan. Toisaalta joulun odotus rauhoittaa hirveesti mieltä ja tekee semmosen rauhallisen ja rennon fiiliksen, koska tietää että silloin on ainakin semmonen hetki jolloin saa ihan oikeesti vähän levätä ja voi luvalla olla yökkärissä, vaikka pari päivää putkeen. Toivon siis joululahjaksi, että lapset olisi terveitä ja katkeamattomia yöunia. Viime yönäkin herätyksiä oli yhteensä 6 ja sain nukuttua sellaisia tunnin pätkiä.
Mä olin eilen aika myöhään töissä ja sen jälkeen oli vielä edessä kauppareissu ja mä olin jo ihan valmis sänkyyn, mutta kun ne hommat oli edelleen tekemättä, niin ei siinä auttanut kun silmät ristissä saada edes osa pois alta.


Sehän on sellainen ikuinen lausahdus, että kumpa saisin oman sihteerin, kuka hoitais edes sen karsimis työn niistä omista asioista. Sähköposti huutaa hoosiannaa ja kaikkiin viesteihin en vaan yksinkertaisesti ehdi vastaamaan. Jos ajattelen, että tää ei  ole niin kovinkaan tärkeä, niin poistan sen suorilta, että pysyn edes jotenkin mukana. Yhteydenottoja tulee niin paljon, että kaikkiin en vaan voi vastata, koska siihen menisi varmaan yks päivä viikossa.
Ens vuonna teenkin työkuvioni hieman erilalla ja jäsennänä oman viikkoni  jotenkin järkevämmin, koska ei tästä muuten mitään tuu. Tällä vikolla meillä on vielä meidän Prime educationin viimeiset koulutukset tältä vuodelta ja ens viikolla mulla on vielä yks Balmainin koulutus ja sitten ne hommat olis purkissa.
Tammi helmikuu on meidän alalla aina sitä rauhallisinta aikaa ja silloin voi hyvin koittaa esivalmistella edes jotenkin järkevästi kevättä, mikä taas on se kiireisin aika. Pakko vielä tähän loppuun sanoa yksi asia, millä oli mulle todella iso merkitys eilen. Mun kollega Karoliina Sallinen Pentikäinen julkaisi eilen omassa instagramissaan aika vaikuttavan kirjoituksen vihapuheesta.
En tiedä kuka olisi paremmin osannut sanoa ja pukea sanoiksi juuri niitä fiiliksiä, miltä itsestäkin tuntuu lähes jokainen aamu. Tää olis voinut tulla täysin mun suusta, paitsi että en ole opettaja :). Alla kopia Karoliinan kirjoituksesta.
Mä olen kahdeksanvuotisen bloggamiseni aikana ajatellut lopettavani tämän touhun kaksi kertaa kokonaan. Pistäväni pillit pussiin ja keksiväni vaan jonkun toisen tavan kirjoittaa. Syy molemmilla kerroilla on ollut se, että vihapuhe on saanut minut voimaan huonosti. Eikä vaan voimaan huonosti, vaan epäilemään itseäni, olemustani, persoonaani ja tekemisiäni. Saamaan minut henkisesti ja fyysisestikkin pahaan jamaan.
Tavallaan vuodet julkista työtä tehneenä ovat kasvattaneet minulle suojamuurin. Se mikä asiaan tottumattomalle tuntuisi jo pahalle, on minulle asia jonka saatan ohittaa olkaa kohauttamalla.
Toisaalta jatkuva viikkoja, kuukausia ja vuosia kestänyt.. paikka ikään kuin vapaan arvostelun ja tarkkailun kohteena on saanut minut myös jollain tapaa haavoittuvaisemmaksi, kun blogin alkuvuosina. Kun lukee 52 viikon ajan vuodesta toiseen, itseään koskevaa kritiikkiä, tuntuu joskus jopa se rakentavastikkin kirjoitettu ja kevytkin negatiivinen palaute musertavalle. Joskus tuntuu, että on vaikea uskoa enää omaan juttuunsa ja pistää itseään likoon, kun jo postausta kirjoittaessa alkaa pohtia minkälaisen vastaanoton tästä mielipiteestä tai valinnasta tällä kertaa saa. 
Tämä kirjoitus liittyy Fazerin sinisen aloittamaan vihapuheen vastaiseen kampanjaan. @lovebutblue on Fazerin sinisen omaa tekoälyä hyödyntävä botti, jonka tarkoitus on etsiä ja lopettaa netin vihapuhetta. Lovebot etsii vihapuhetta niin twitteristä, suomi 24:sta, instagramista ja youtubesta. Lovebot keskeyttää nämä keskustelut ja kertoo ettemme saa antaa vihamieliselle kirjoittelulle hiljaista hyväksyntäämme.
Kuinka siistiä. Mää oon siitä varma, että kukaan teistä lukijoista ei ihan täysin tiedä, minkälaista on olla täällä koneen toisella puolella.  Joihinkin viesteihin on vaikea suhtautua neutraalisti, koska siinä arvostellaan sun omia valintoja, tekoja, ulkonäköä ja tapoja. Joka päivä aina jonkun mielestä se mun valinta on väärin. Oon joka päivä jonkun mielestä ruma tai huono äiti. Jos kirjoitan niistä fiiliksistä, mitä ne kommentit herättää on sekin väärin. Ei se niin mee että ”jos oot julkinen” niin se paskan suoltaminen kuuluu siihen juttuun.  Se on ihan sen paskan kirjoittajan valinta. Ihan jokaisen ihmisen pitää ottaa se vastuu siitä netti kirjoittamisesta. Otanhan minäkin jokainen päivä sen vastuun omilla kasvoillani ja kirjoituksillani ja otan jokainen päivä sen palautteen vastaan.  Kannattaa miettiä miltä se tuntuu siinä kohtaa kun olet itse sen kohteena joka päivä…. monta vuotta putkeen. Vihapuhe satuttaa ihan jokaista sen kohdetta. Ei ole olemassa sellaisia tunteettomia ihmisiä, jolle mikään ei tunnu miltään. Mieti jos niitä sun valintoja, arvoja, sinua henkilönä, äitiyttä ja ihan mitä tahansa arvosteltaisiin joka päivä ja kun vaikka yhteen niistä sataan paskaan kommenttiin koitat edes vähän valoittaa sitä totuutta tai puolustautua on sekin aina ”kun et kestä kritiikkiä”.
Mää kestän ihan saatanan paljon sitä kritiikkiä ja sitä tulee joka tuutuista päivittäin. Miettikää joskus asia niin päiän, että mitä jos vastaisin vaikka mun blogin kommentteihin samanlailla, kun minkälaisia kommentteja saan itse. Haista huora vittu, tapa ittes, vitun läski, tollanen saatanan itsekeskinen paska, oot kyllä ruma, pitäsikö jo lopettaa toi minä minä ajattelu, et nää kun itsesi, opetttele vittu ees kirjoittaan, mun silmät vuotaa verta, mitenkä joku olla noin idiootti, no nyt oli kyllä pohjanoteeraus sinulta, olipas typerä teksti, turha leikkiä mitään pyhimystä, on varmaan kiva kerskua ylellisellä elämällä, kun toisilla ei ole edes varaa ostaa ruokaa, vittu kuinka tekopyhää jne..
JEP… tää on sitä mun arkipäivää 365 vuorokautta vuodessa.
 

Kuvat Noora Näppilä

Asu HM

-Umppu

Mun taival on pian ohi!


Mun taival Fit Fashion portaalissa on pian ohi.  Itseasiassa koko portaali loppuu. Blogimaailma on vuosien varrella muuttunut aika paljon. Ensinnäkin blogeja on tullut kymmeniätuhansia lisää ja mitä enemmän niitä on, on sitä vaikeampi tavoittaa lukijoita. Kun suosituissa blogeissa lukijamäärät kasvaa, kasvaa siinä samalla moni muukin asia kasvaa ja muuttuu. Mää ainakin itse huomaan, että vuosien saatossa esimerkiksi oma sisältöni on muuttunut  paljonkin. Onhan se tietysti sanomattakin selvää, sillä lähes kahdeksan vuoden aikana yleensä elämässäkin tapahtuu paljon muutoksia. Fit Fashion oli mun blogille hyvä pohja ja paikka silloin, kun jokainen postaukseni koski omaa bikinifitness harrastustani. Sisältö keskittyi suurimmaksi osaksi treenaamiseen, ruokiin ja siihen omaan kilpailujen ympärillä pyöriviin asioihin.  Portaali onkin alunperin rakennettu niille ns. fitness blogeille, vaikkei se pitkään aikaan ole enää sitä ollut muutoksien myötä. Nykyään aiheeni pyörii perheen, yrittäjyyden, kauneuden, vaateiden, matkustamisen ja sisustamisen parissa, unohtamatta välillä kantaa ottavia mielipidepostauksiani.
Silloin 8 vuotta siiten ei vielä ollut hirveästi edes niitä fitness aiheisia blogeja ja ehkä se oman blogin nousu ja suosio johtui siitä. Uskon myös että siihen, että olen aina uskaltanut sanoa sellaisia asioita ääneen, mistä moni ei puhu ja sillä  on ollut  vaikutusta lukijamääriini. Musta on myös tullut vuosien saatossa hieman arempi kirjoitusten suhteen. Suurin syy siihen on kommentointi. Kommentointi kuuluu blogaamiseen, mutta aina se ei ole mukavaa.
Toisaalta onhan se niin, että kaikkia ei voi koskaan miellyttää ja edelleenkin painotan sitä, että asiat riitelee ei henkilöt, kunhan vaan lukijatkin muistaisi sen. Jos kerron oman kantani johonkin pinnalla liittyvään asiaan, niin voihan siihen toki vastata että kuole vitun läski huora, jos siltä just sillä hetkellä tuntuu. Itse en kuitenkaan kohdista koskaan vihaa kirjaimellisesti johonkin tiettyyn henliköön vaan usein kirjoitan jostain asiasta, mistä minulla on jokin meilipide.

Keskity enemmän ihmisiin, jotka inspiroivat sinua, kun niihin jotka ärsyttävät sinua.

Pääset elämässä paljon pidemmälle…



Mää en oo vielä tän kahdeksan vuoden aikana päässyt sisälle niiden ihmisten mieleen, jotka aloittaa päivänsä kirjoittamalla jollekkin nimettönä, että tapa ittes. En kyllä tiedä että haluaisinko edes. Mää en usko että olen ainut blogaaja kuka miettii näitä samoja asioita. Uskallanko enää kirjoittaa mitään, ettei siitä nouse kamala paska myrsky ja juttua paisutellaan iltapäivä lehdissä.  Ja jos joku vielä vahingossakin luulee, että me soitellaan niitä juttuja sinne itse niin sanon vaan, että se on valhe.
Onko helpompi vaan laittaa kauniita kuvia ja kirjoittaa niistä kivoista vihersmoothieista ja laittaa sellaisia kuvia, missä salaatti on niin huska että se nauraa sun kanssa. Mua ei kiinnosta sellainen kirjoittaminen ollenkaan. Jos mulla ei oo mitään asiaa niin en kirjoita. Tää kirjoittaminen on ollut mulle ja on edelleen hyvin tärkeä päivittäinen rutiini. Puran tänne mun ajatuksia iltaisin, kun en jaksa tuottaa työpäivän jälkeen enää puhetta. Kirjoittaminen tekee myös todella hyvää mun lukihäiriölle ja olenkin kehittynyt siinä ihan huimasti. Miettikää hei, että oon saanut luotua itselleni ammatin sellaisesta asiasta mikä on mun vika. Vika mille en itse mahda mitään, mutta oon vaan puskenut eteenpäin.  Vika josta mulle vinoillaan ja huomautellaan päivittäin tuottaa mulle rahaa ja pystyn sillä mun vialla elättään mun perheeni. Kuinka siistiä. ? Tekstini ei koskaan tuskin ole virheetöntä, mutta ei sen tarvikkaan olla. Kaikillahan on onneksi  vapaus valita mitä lukee.
Meidän Fit Fashionin porukka on ollut ihan huippu ja onneksi saan jatkaa työskentelyä ainakin osan kanssa. Meidän porukasta siirtyy useampi blogaaja terve.fi sivustolle bloggamaan ja suurinosa jatkaa myös blogejaan muilla tahoilla. Tää siirtyminen on varmasti toisaalta jonkin uuden alku myös tässä oman blogini rintamalla. Kirjoittamista en lopeta, mutta mihinkä tuuli vie sen näkee siiten.


Mulla on ollut jo pitkään haaveena päästä tekemään jonkinlaista tv työtä ja eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Musta olis ihana sellainen ”Ullan Salonki” ohjelma, missä kampaisin ihmisiä ja haastattelisin heitä Maria Veitolan tyyliin. Kampaajille kerrotaan aika paljon asioita ja joskus ne on aika raskaitakin asioita kantaa.Olisi mahtavaa tuoda esille, mitä muuta se työ vaatii, kun pelkkää hiustenleikkaamis taitoa.  Toivon, että te lukijani muutatte mun mukanan uuteen portaaliin ja jatkatte seuraamistani sielä. Päivitän myös paljon mun ig storia nykyään ja se ehkä antaa paljon aidomman ja rehellisemmän kuvan musta ja mun arjesta. Mut löytää instasta @umppu
Katsotaan mihinkä tämä kaikki vie jatkossa. Oon myös ihan super innoissani mun tulevasta uudesta sivustosta, mikä on suunnattu kaikille kuluttajille, ketkä on edes vähän kiinnostuneita hiuksiin ja meikkaukseen liittyvistä asioista. Sivujen pitäisi aueta suht pian ja kerron sitten niistä lisää, kun on sen aika. Mukavaa syksyä teille ihan jokaiselle ja kiitos näsitä vuosista täällä Fit Fashion portaalin alla.

Kuvat Noora Näppilä

Asu House of Brandon*, housut*, liivi* paita*, laukku LV, kengät Zalando, Koodilla HALLOWEEN20 sat -20% kaikista tuotteista! (ei koske jo alennettuja tuotteita, eikä dr denim tuotteita)

-Umppu