Hae
Prime Life by Umppu

Voisinko olla edes yhden päivän isä?

Mekko House of Brandon* TÄÄLTÄ*

Kuvat Noora Näppilä

Ilmeisemmin homma on mennyt ainakin mulla siihen, että vapaapäiväkin pitää aikatauluttaa. Mä en nyt tarkoita sellaista aikataulua että kello 15 menen sinne jo kello 16 tänne, vaan aikataulua itselleni. Jos mulla on selkeät kellonajat milloinka teen mitäkin, niin ehkä silloin onnistun tekemään niitä asioita, mitä itse ihan oikeasti haluan tehdä vapaapäivänäni. Nykyään mun vapaapäivä tarkoittaa sitä että teen töitä jossain muualla kun työpaikalla. Toisaalta onhan sekin vapauttavaa, mutta ei vapaata. Onneks tähänkin tulossa pian muutos.

Kun on entinen voimistelija, niin jotenkin vaan mielessäni kuvittelin että olen yhtä notkea kun silloin joskus. Se ei todellakaan pidä paikkaansa, sillä mitä vanhemmaksi tullaan niin kangistutan. En edes muista koska olisin venytellyt viimeksi ja se on sellainen asia minkä haluan lisätä omaan vapaapäiväni ja niin että teen sen tiettynä kellonaikana, niin se ei jää sitten vapaapäivästä koskaan pois. Ne omat asiat on aina ne viimeiset, mille antaa aikaa ja ajatusta.

Toinen asia mitä mä ihan oikeasti haluan tehdä on käydä yksin kävelyllä. Mä oon monet kerrat kirjoittanut siitä kuinka Nyt aloitan lenkkeilyn saamatta sitä kuitenkaan aikaiseksi. Mä tarviin niitä hetkiä kun mä saan rauhassa aikaa ajatella ja sellaisia hetkiä kun voin keskittyä ihan vaan olemalla minä. Mulla on toisaalta vaikea ymmärtää itseni kanssa siitä, että ne vapaapäivät mitkä tähän asti yleensä on mennyt täysin töiden parissa saattavat olla sellaista työtä, mistä en välttämättä käytännössä saa ollenkaan palkkaa. Tiedän että ne kantavat hedelmää ja tiedän että saan ehkä joskus niiltä  tunneilta mahdollisesti joskus sen palkan, mutta suunnittelu vie hyvin paljon aikaa ja olen siinä malttamaton. Syksyllä on monta projektia mitä ei voi vetää vaan läpi huudellen, vaan ne tarvii organisointia.

Mä en oikeesti tiedä onko koskaan olemassa sellaista vapaapäivää, että voisin tehdä ihan oikeesti kaikkia asioita mitä vain haluaisin tehdä, ilman että mulla ois mitään velvollisuuksia. Mä aina mietin niitä ihmisiä, jotka sanovat että heillä on tylsää. En tajua miten jollain voi olla tylsää. Aina se kai niin on että haluan jotain toisen elämästä, mitä itsellä ei juuri silloin ole.

En tiedä mikä ”vaihe” lapsilla on nyt menossa, mutta sen tiedän että se saa mun kärsivällisyyden äärirajoille. Äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, ÄÄÄÄIIIITTIII…. toi lause on jatkuvaa ja se tulee kolmesta suusta putkeen repeatillä lähes koko mun hereilläolo ajan. Lapset seuraa kun hai laivaa ja ainakun mää oon lähellä niin joku huutaa (itkemällä). Heti kun se äiti katoaa näköpiiristä niin kaikki on hyvin eikä kenelläkään oo mitään ongelmaa.

Mää inhoan lapsille huutamista, mutta eilen räjähdin ihan totaalisesti. Huusin kurkku suorana että: Olkaa nyt saatana hiljaa… no siitähän sitten taas ilo irtos. Se äiti vaihtuukin saatanaksi ja sitten oli jatkuva virsi: taatana, taatana, taatana, äiti. Ett sillai!

Koskahan ne vuoden äiti palkinnot taas jaetaan? Musta on ihana olla lapsien kanssa kotona, mutta se sellainen jatkuva ininä, narina, valitus käy vaan joskus hermoille. Tuskin on kukaan äiti kuka sellaista jaksaa ja vastaavanlaisesta tilanteesta pitää? Ai niin unohdin me täydelliset ”some äidit”. Mää haluisin ihan oikeesti olla yhden päivän se isä, joka saa olla näinä ärsyttävinä päivinä rauhassa. Se isä kuka töiden jälkeen menee rauhassa puoleks tunniks paskalle pelaan timantti peliä. Se iskä kenenkä päällä ei kukaan hypi sohvalla, kenenkä puhtaisiin vaatteisiin ei pyyhitä räkää ja kuka voi joskus rauhassa lukea kirjaa. Se isä joka voi joka saatanan aamu nukkua, koska kukaan ei tule sen peiton alle. Se iskä kuka nytkin istuu rauhassa ihanan puusaunan lauteilla heittämässä löylyä, kun itse istun täällä pimeässä huoneessa nukuttamassa lapsia.

Joku ehkä miettii miksen minä voi istua sielä saunassa ja isä nukuttaa lapsia? Voisinhan minä mutta sinne lauteille asti kuuluis se järkyttävä ÄÄIIITTII!!!! enkä nauttisi siitä. Mää oon ollut tänään jotenkin niin ärsyyntynyt monesta asiasta ja tiuskinut menemään vaikkei se mitään edes hyödytä. Onneks tässä samalla keskellä valitusvirttäni muistin kuinka meillä on vielä mummolta ja papalta saatu joululahja vielä käyttämättä. Ehkä se tulis just nyt tarpeeseen. Aikaa ihan vaan kahdestaan keskustelemalla aikuisten juttuja.

Vitsi että tuli parempi olo kun sain oksentaa tänne tän ärtymykseni. Kiitos -umppu

17 kommenttia

  1. Nlie kirjoitti:

    Ai että kun on tuttua!! Oon miettinyt kans monesti et miks äidin seurassa tehdään kaikki kielletty,naristaan,niristään,tapellaan keskenään,tullaan äidin päälle hyppimään,roikutaan äidin jaloissa,tullaan sinne wc pytylle mukaan ja jos laitat oven lukkoon,niin odotetaan oven takana. Mutta isä saa taas olla rauhassa. Välillä ei kuule omia ajatuksia saati kerkee miettimään muuta kun koska jompikumpi taas roikkuu jaloissa.

  2. TL kirjoitti:

    Sä kirjoitat ihan kuin mun elämästä! Täällä iskä ottaa sohvalla päikkärit töiden jälkeen eikä kukaan häiritse. Mut johan, kun itse oikaisee niin kaikkien 2v, 4v ja pian 6v suusta raikaa ”äitiiii!!!” Vessarauhasta puhumattakaan, kun tääs perheen iskä istuu sen väh. 30min siellä aivan rauhassa, ilman et kukaan ees huomaa sen olevan vessassa. Tosiaan, voi kun sais päivän olla iskänä! Tsempit sinne taas!!

  3. Anna kirjoitti:

    Oletteko kokeilleet niin, että miehesi nukuttaa vaikka viikon ajan lapset? Jos et voi kuunnella lasten äidin perään huutoa/itkua niin siksi aikaa vaikka lähtisi sinne kävelylenkille? Ei niillä lapsilla mikään hätä ole vaikka äitiä huutaisivatkin muutaman illan, kyllä ne isätkin pärjäävät lasten kanssa tosi hyvin 🙂

    • primebody kirjoitti:

      Pärjää ne ja aina ne nukahtaa kun isä ne nukuttaa. Nyt vaan olen ollut iltaisin niin väsynyt etten jaksa lähteä minnekkään..

  4. Neljän äiti kirjoitti:

    Moni luulee, että kotiäitiys on niin helppoa.. kannattais kokeilla,oikeasti edes vuodenkin verran ja useamman lapsen kanssa. Sä pääset välillä kuitenkin töihin, mutta on meitä jotka oikeasti on ”vaan”kotona. Se on todella rankkaa, henkisestikin.
    Jokainen tarvisi sen oman henkireiän, muuten ei jaksa.
    Isä nukuttamaan muksut ja äiti lenkille?

    • primebody kirjoitti:

      Kyllähän sitä itsekin tuli oltua kotona kolmen kanssa, toki yksi oli silloin vauva mutta tisseissä kiinni kokoajan. Tiedän kyllä kokemuksesta että kotona oleminen on rankkaa, mutta tiedän myös että keskellä tätä rumbaa se työssä käyminen valvottujen öiden kanssa ei myöskään ole mitään herkkua..

  5. Eleonoora kirjoitti:

    Kolmen lapsen äitinä pakko myöntää, että pahinta on se, että huono käytös, valitus, riitely kertautuu enemmän kuin vain yhden kanssa. Lapset tuntuvat matkivan toisiaan ja jos jotakuta lapsista väsyttää ja hän on kiukkuinen, pian on kaikki kolme kiukkuisia. Ja meilläkin se oli yhtä äiti, äiti, äiti, äiti… Ennen tuntui usein siltä, että jos olin kotona, se tarkoitti automaattisesti sitä, että joku itki tauotta. Pahinta oli ja on edelleen nyt koululaistenkin kanssa se ärsyttävä tunne, että koskahan taas alkaa kiukuttelu, valitus tai itku. On se toki vähentynyt vuosien saatossa, mutta toisaalta muut murheet ovat sitten isompia.

  6. heli kirjoitti:

    Repesin niin tolle ” paskalla puolituntia pelaamassa timanttipeliä” niin tuttua!!

  7. Arja kirjoitti:

    Just ko meillä!!! Huhhuh!! Tsemppiä sinulle ?? ja ihanaa tietää että muillakin vähän ”keittää yli…” ??

  8. Arja kirjoitti:

    Samaistun täysin 😀 Sellanen jatkuva nitinä ja natina on käy eniten hermoon.

  9. Minna kirjoitti:

    Osu ja uppos! Meillä isä ei kelpaa mihinkään, ei sitten mihinkään… En edes muista koska olisin yksin käynyt edes suihkussa! Ihan aina on lapset mukana ja joka helvatan paikassa… Isä saa viikonloput kuluttaa sohvan tai sängyn pohjaa, käydä kavereilla tai millon tehdä mitäkin. Ite kun istuu hetkeksikin alan niin jo joku huutaa jostain ÄITIIIII… Tsemppiä vaan sinnekin!

  10. :) kirjoitti:

    Kuulostaa tutulta… vaikka lapset ovat jo isompia, kaikki on edelleen äiti, äiti, äiti. Siinä samalla, kun tyhjäät tiskikonetta, autat molempia läksyissä (tietenkin tekevät eri huoneissa, jolloin jokaisen kahvikupin nostamisen jälkeen saat kipittää ensin toisen huoneeseen, sitten toisen huoneeseen). Isä makoilee sohvalla ja katsoo telkkaria/somettaa… Sitten kilahdat ja huudat, että on teillä isäkin, pyytäkää välillä sitä. Ja ehkä samalla räjähdät isälle, kun hihna hirttää kiinni.

  11. Heini kirjoitti:

    Allekirjoitan tämän ihan täysin! Iskä saa rauhassa tehdä mitä vaan. Ja mitä tulee tuohon kiroamiseen niin sen kerran kun sanot voi vittu, eiköhän 3 Vee joka puhuu vähän epäselvästi sano kirkkaalla ja selkeällä äänellä vittu…Nyt sitä hoetaan koko ajan että ihan kivasti meni sekin.

  12. HM kirjoitti:

    Meillä jopa ollaan välillä isin kimpussa enemmän, jos on ollut alla pitkä työmatka, mutta matkojen jälkeen isin nukuttaessa, on kahta kauheampi huuto… Tänään ollut kyllä tälläkin äidillä pönttö täynnä. 3v ja 1.5v. Paremmalla onnella huomiseen. Enää 2 yötä yksin, jos pääsisi edes yksin treenaamaan, ettei pönttö olisi koko ajan täynnä. Ja mietinkin, että olisiko työelämässä helpompaa, mutta toisaalta tuo se tähän soppaan omat uudet haasteensa. Nyt voi olla tötteröö kera lasten.

  13. Mutsi kirjoitti:

    Apua, miten te päästätte isiä noin helpolla!! Lapset kiintyy siihen kenen kanssa viettävät aikaa, se on tutkitusti fakta. Eli lapset viettämään aikaa isien kanssa niin alkaa se epäsuosittu isikin kiinnostamaan.
    Meillä on 3 pientä lasta ja meillä isä osallistuu arkeen aivan yhtä paljon kuin äitikin. Suoraan sanoen kuvittelin että tässä kuvatut isät olisivat jo historiaa :O

    • primebody kirjoitti:

      Kyllä isä osallistuu arkeen ihan samalla tavalla kun äiti :).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *