Hae
Prime Life by Umppu

Onko pakko jaksaa

En tiedä huomaako muut samaa asiaa, mutta nykyään nuoret ihmiset ovat hyvin uupuneita ja yhä useampi sairastuu burnoutiin. Onko maailma mennyt vaan siihen, että jatkuvasti pitää suorittaa jotain? Tietyissä asioissa kyllä on. Koti pitää olla viimeisen päälle sisustuslehdestä,missä ei saa näkyä edes elämisen merkkejä. Jokainen sohvatyyny on oltava paikoillaan. Sisustusta pitää päivittää jatkuvasti vaihtuvien trendien mukaan. Keittiössä ei ole enää varmaan edes astioita ja eihän mikään saa muutenkaan sielä olla näkyvillä. Kaapeistakin karsitaa, että keittiö on trendikäs. Pinnat on sellaisia, ettei sielä edes voi tehdä ruokaa.  Jos itse toteuttaisin nämä asiat kotona, niin varmaan sekoisin lopullisesti.

Lapsiperheissä ei saa enää leikkiä leluilla, muutakun niillä mustavalkoisilla, mitkä sopivat äidin skandinaaviseen tyyliin. Tietenkin vain yksi lelu kerralla, että sisustus, harmonia ja siisteys säilyy.. Kotona kaikki suoritetaan neuroottisen pakonomaisesti. Mitenkä sitten koulu ja päiväkoti. Lapset on puettu niihin sisustukseen sopiviin mustavalkoisiin vaatteisiin. Osa vaatteista on sellaisia, millä ei saa leikkiä, ettei vaatteet mene pilalle, sillä onhan nekin ostettu trendien mukaan eikö? Lpaet viedään päiväkotiin nahkatakeissa, pillifarkuissa ja balleriinoissa.

Mitä jos sitä vähän höllättäisiin? Ei sun eikä lapsen elämän onnellisuus riipu siitä sopiiko Lillin vaatteet olohuoneen verhoihin. Keskittyminen on silloin aivan väärässä asiassa. Tiedättekö, että aina ei ole pakko jaksaa. Moni kuvittelee että meiltä vaaditaan tiettyjä asioita, mutta vika on oikeastaan sielä omassa päässä usein somen tuoman paineen myötä.  Mää oon ihan joutunut opetteleen tämänlaisen elämänasenteen ja helppoa se ei ole ollut. Kotona voi joskus olla sekaista ja sun lapsella voi joskus olla sun mielestä kamalat vaatteet. Mieti: hän on saattanut ne itse valita ja näyttää omasta mielestään upealta, kuten tyttöni usein sanoo stailattuaa itsensä. Älä siis vie sitä riemua häneltä omien pakkomielteidesi takia.

Jos työelämässä on jatkuva paine, niin kodin on saatava olla se paikka, missä ei tarvitse yrittää olla yhtään mitään muuta, kun olet ja sielä on jokaisella oikeus lupaan höllätä. Hyvinvointiala on todella kovassa kasvussa. On jos jonkinlaista mielentasapainon ohjaajaa… järjestetään retriittejä ilman puhelimia jonnekkin hevonkuuseen, kun jengi ei osaa muuten päästää irti vaikka siitä omasta puhelimesta. Mun mielestä vihon viimeinen vehje puhelinriippuvaiselle on älykello, mikä kannattaa hankkia.. Kellohan kertoo sulle vielä kaiken muun suorittamisen lisäksi kuinka paljon sun pitää liikkua päivän aikana. Montako askelta olet ottanut ja olitko kenties ahkerampi eilen, kun tänään. Sun kello määrittelee mitenkä sun päivä on mennyt… Tunnet siitäkin huonoa omaa tuntoa, kun askeleita kertyi vähemmän, kun eilen.

Ihmisten todellakin pitäis oppia vähän relaan ja olla soimaamatta itseään. Se on asia mitä ainakin mun pitää hokea kokoajan itselleni. Jos en ota aikaa itselleni kalenterista, niin ei sitä kukaan muukaan ota. Jos siihen omaan elämään haluaa ihan tosissaan jotain muutosta, niin silloin on tehtävä jopa hieman radikaaleja päätöksiä ja LUOPUA jostain muusta. Et voi vaan haalia lisää kaikkea ja pitää kiinni kaikesta vanhasta.

Mää olen nähnyt vierestä, kun läheinen uupuu, mikä ei ole todellakaan meriitti mistään muustakun siitä, että omaa itseään ei ole pitänyt tarpeeksi tärkänä. Silloin omaa hyvinvointia on laiminlyöty ja pahasti.  Loppuunpalaminen on usein valiettavasti omaa syytä. Yks asia mikä on myös tähän liittyen hyvä opetella on opetella sanomaan EI. Joka paikkaan ei aina tarvi revetä, eikä tartsekkaan.  Mulle esimerkiksi yksi syy mun matkusteluun on se, että mun on tasaisin väliajoin päästävä ihan muihin ympyröihin nollaamaan ajatuksia. On ihan eri asia olla keskellä sykettä aikataulujen paukkuessa, kun leikkiä uima-altaassa norsua, mikä on aika vapauttavaa.

Mua itseäni ei mikään muu ärsytä niin paljon, kun ihmiset, jotka eivät keskity. Ensin he kysyvät mitä kuuluu ja sen jälkeen ollan nenä niin kiinni luurissa, että ihan sama mitä vastaat niin kuulet vaan ahaa… okei.. sama ihminen voi kysyä sulta ne samat asiat uudelleen seuraavalla kerralla kun näätte, koska ei muista edellisestä kerrasta mitään. Kaikki asiat tehdään sinnepäin, eikä mitään kunnolla loppuun. Se on jo silloin merkki siitä, että on liikaa kaikkea.

Mulle yksi hyvä asia on ollut ulkoistamisen opettelu. Siivoaminen tuntui kamalalta taakalta, niin hankin siivoojan, mikä käy meillä 2 kertaa kuukaudessa. Mun ei tarvi ottaa paineita lattian pesusta ja siitä jatkuvasta hinkuttamisesta. Hankin myös robotti-imurin, mikä imuroi mun puolesta. Yksi iso murhe vähemmän. Vaikka joskus joku asia maksaa, mutta jos se helpottaa sun elämäntilanetta ja vähentää stressiä, niin usein se on sen arvoista. Voin paremmin, kun saan yhden asian delegoitua jollekkin muulle ja samalla saan lisää aikaa, vaikka itselleni.

Olen ulkoistanut todella monta asiaa ja ne asiat, mitä olen ajatellut tekeväni itse niin olen hankkinut niihin ammattilaisen avukseni hoitamaan sen. Joskus on ihan fine että et jaksa tehdä kaikkea. Joskus on ihan inhimillistä ettet muista ulkoa kummilapses syntymäpäivää. Joskus on ihan fine jättää leipomatta ne mokkapalat päiväkodin myyjäisiin.. Aina ei oo pakko jaksaa ja se on asia mitä meidän jokaisen pitää muistuttaa itsellemme päivittäin. Mun oli rehellisesti sanottuna todella vaikea viime viikollaa vaan olla kaks päivää kotona. Mulla oli kokoajan kamalan syyllinen olo siitä, että mun pitäis tehdä sitä ja tätä, vaikkei mun oikeasti tarvinnut tehdä yhtään mitään. Mullakin on joskus ihan lupa olla vaan.

Kuvat Noora Näppilä

Asu H&M

-Umppu

Yksi kommentti

  1. Lt kirjoitti:

    Niitäkin ihmisiä on, jotka osaavat antaa asioiden olla jos ei jaksa, ehdi tai kiinnosta.

    Meillä on kerran sisustettu, eli olen tyytyväinen asuntoomme. En siis koe, että minun pitäisi muutamaa sohvatyynyä tai pöytäliinaa enempää vaihdella sisustustamme.
    En stressaannu siitä, että meillä on sotkuista. Olisihan se siisti koti kivempi, mutta jos sillä hetkellä ei kiinnosta, niin sotku saa olla. Tosin yhdestä asiasta olen tiukka, jos vieraita kutsutaan, niin silloin on oltava normi siistiä.

    Käytän älykelloa, on hauska seurata askelmääriä työpäivän ajalta, mutta kello ei kuitenkaan saa minua liikkumaan yhtään sen enempää jos ei huvita.

    Syön terveellisesti ja epäterveellisesti ja kaikkea siltä väliltä.
    Töissä venyn välillä äärimmilleni ja silloin kotiasiat saavat hetken olla. Mutta raja on silloinkin jaksamisen kannalta laitettava johonkin.

    Sanoisinkin kaikille stressaajille, että miettii mitä pahaa voisi tapahtua jos ne tiskit nyt vaan jättäisi sinne altaaseen yöksi. Tai viettäisi sohvalla yhden illan liikkumisen sijaan. Todennäköisesti mitään ei tapahdu. Joten älä stressaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *