Hae
Prime Life by Umppu

Olenko minä sairas?

Väsymys ja huono olo on piinannut mua jo jonkin aikaa. Kirjoitin aiemmin, vai höpisinkö ig:n puolella olostani, mikä tuntui siltä etten ole minä omassa kehossani. Olen aktiivinen ja touhuan kokoajan jotain. Nyt kuitenkin nukahdan joka ilta sohvalle ja tunnen oloni täysin saamattomaksi ja voimattomaksi. Olo ja fiilis on kaukana siitä energisestä aikaansaavasta ihmisestä ja siks se tunne ja fiilis on oikeasti todella pelottava. Mietin ihan oikeasti kaikki mahdolliset sairaudet läpi ja kun se ajatus lähtee liikkeelle, niin sille ei näy sitten loppua ollenkaan.  Hyvä etten ole jo itselleni hautakiveä ostamassa…

No mutta.. keskiviikko oli sellainen päivä, että mun piti olla Helsingissä, mutta en ollutkaan. Mulla oli aamulla niin väsynyt ja huono olo ja jo ajatus ajamisesta essuntassun inhotti. Mun oli pakko perua mun kaikki menot ja ajatella vain ja ainoastaan itseäni ja tulkita sitä omaa kehoa. Vein lapset normaalisti päiväkotiin ja vanhimman kouluun ja siitä menin takaisin kotiin. Olihan mulla edelleen mun kani yöpuvunhousut jalassa eikä tietenkään liivejä..

Tartuin luuriin ja varasin lääkärin. Valitsin sellaisen, kuka on erikoistunut väsymyksen ja uupumuksen hoitoon. Mää ihan oikeasti tiesin jo mitä mulle sielä sanotaan. Tottakai perus rutiinit, kuten keuhkojen kuunteleminen yms, mutta mut passitettiin verikokeisiin. Ennen verikokeita pitää olla 10h syömättä, jotenka samana päivänä se ei onnistu ja aikoja, mitkä minulle sopi oli vasta seuraavalla viikolla. Labra kuitenkin aukeaa 7.30 ja vuoronumerolla otetaan sisälle, jotenka päätin mennä heti seuraavana päivänä sinne kärkkyyn.

Tulokset eivät tietenkää tule heti ja niitä joudun odottamaan pari päivää, mutta jo ajatus siitä että jotain selviäisi on helpottava. Keskiviikkona, kun palasin lääkäristä kotiin, menin nukkumaan. Nukuin varmaan 4h putkeen niin sikeästi, että olin aivan taju kankaalla. Heräsin yltäpäältä hiestä märkänä, koska nukkumaan mennessä palelti ja mulla oli paksu villatakki ja untuvapeitto päällä.

Olen perusterve ihminen, enkä ole koskaan sairastanut mitään tautia, minkä vuoksi minulla olisi esimerkiksi jatkuva lääkitys. Syön vitamiineja jne. Tavallaan mää toivon, että niistä kokeista löytyisi jotain ja toisaalta taas en. Mulla otettiin myös kilpirauhastestit, mitä multa ei varmaan ole koskaan katottu. Koitan kokoajan hallita mieleni ja olla maalamatta piruja seinille, koska luulosairaushan se pahin sairaus on.

Mulla on nyt onneks paljon viikonloppuja ilman mitään ohjelmaa ja on mahdollisuus ottaa ihan iisisti ja levätä (siinä mitenkä se on lapsien kanssa mahdollista). Kuitenkin tekevälle ihmiselle sellainen pelkkä möllöttäminen on tuskaa. Tälläiset asiat on aina sellaisia, jotka pistää miettimään niitä elämän asioita tärkeysjärjestyksessä. Siinä mielessä elämä on mulla helpottanut, että lapset on nyt nukkuneet uudessa kodissa kaikki yöt heräämättä. Olen siis saanut katkeamatonta unta enemmän, kun vuosiin putkeen. Voihan olla että sellainenkin asia tekee muutoksia omassa kehossa ja vie voimia.

Mää silti koitan jaksaa edelleen hymyillä ja ajatella positiivisesti. Kaikesta on tähänasti selvitty, niin miksei tästäkin. Valittamalla mikään ei muutu vaan tutkimalla ja tekemällä ratkaisuja parempaan. Mulla onkin tulevaisuutta ajatellen paljon suunnitelmia tulossa, millä voin toivottavasti joskus helpottaa tätä tilannetta ja saan enemmän aikaa myös itselleni.

Tää kuvan ihana mekko* nyt alessa 29,90 House of Brandon*

Kuvaus Noora Näppilä

-Umppu

8 kommenttia

  1. AnneK kirjoitti:

    Omasta kokemuksestani voi kertoa, etta yksinkertaisesti vasymys ja uupumus voivat aiheuttaa hyvinkin yleisesti jonkin sairauden kaltaisia oireita. Itse touhukkaana peittosin aina kaiken vasymyksen ja oman kehon fiilistelyt niiden touhujeni alle, kunnes oli pakko pysahtya. Voimattoman ja huonon olon jaksoa kestikin sitten useamman kuukauden. Kaikki tutkittiin, vaan mitaan ei loytynyt. Kroppa kunnossa, mutta mieli ei, siina tajusin, etta mika suunnaton yhteys on aivojen toiminnalla koko kehon toimintoihin. Ma pidin kesalla 3kk breikin ja 2 ekaa kuukautta kavin ylikierroksilla, viimeinen kuukausi meni nauttiessa. Ja sen huomasin, etta unen tarve on valtava. Oireena oli myos ruokahaluttomuus ja painon lasku. Hyva etta asiaa tutukitaan ja jos jotain loytyy niin saa laakkeellisen avun, mutta jos ei niin lepo on kaiken a ja o. Toki lapsiperheessa ja yrittajana itse se ei helppoa ole. Janninta siina on myos se, etta vaikka rakastaisit tehda jotain ja teet oikein kovasti, usein, paljon ilman lepoa, nukut yot lasten takia vahan huonosti etc. ja olo on kuitenkin onnellinen, ajattelet, etta jaksat ja tata oot aina halunnut niin voit silti uupua. Mutta naistakin selviaa, kun muistaa pysahtya ja kuunnella kunnioittaen omaa kehoa, lepoa syksyyn :)!

  2. Sarkku kirjoitti:

    Toivottavasti verikokeissasi otettiin Ferritiini. Itselläni ihan samanlaiset oireet olleet vuosia ja liuta muita oireita. Oikeastaan ensimmäistä lasta odottaessani alkoi ”alamäki”. Kolme lasta meilläkin. Ihmetellyt vuosia että miksi en jaksa vaikka kaikki on hyvin. Ravannut lääkärissä ja mitään oo löytynyt. Kunnes törmäsin asiaan ferritiini. Bingo! Kävin lääkärissä ja verikokeissa jossa otettiin rautavarastot, B12 ja Folaatti. Rautavarastoni olivat ihan tyhjät. Ihana kun syy löytyi. Nyt vahvalla rautalääkityksellä 100mg*3. Toivottavasti elämä alkaa pikkuhiljaa kirkastuun.
    Jaksuja sinulle Umppu!

  3. Aino-Elina kirjoitti:

    Hei! Kannattaa mittauttaa myös rautavarastoarvot eli s-ferritiini. Alhainen rautavarastoarvo aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoiminnan kaltaisia oireita. Kannattaa lukea enemmän netistä ?? Tsemppiä ?

  4. nana kirjoitti:

    Hei, oireet kuulostavat siltä, että sopisivat myös sisäilmaongelmiin. Onko oireet alkanu muuton jälkeen? Eihän uudessa kodissa ole sisäilmaongelmia? Joskus myös kun stressitilat alkaa laskea ja niin elimistö reagoi siihen ja immuniteetti laskee. Tsemppiä ja voimia!

  5. maija kirjoitti:

    Moi! Pikkulapsivuoden aikana mietin mitä oli tuo väsymys ja palelu ja syy löytyi kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Oli niinkuin omasta elämästä tuo sun teksti, toivotaan ettei ole sitä vaan vaikka se raudan puute tms. Tsemppiä!

  6. tania kirjoitti:

    Kiitos paljon! 3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *