Ohita katkeruus ja mene elämässä eteenpäin.
Katkeruudesta eroon
Mietin tossa yks päivä sellaista asiaa, että minkä takia me ihmiset tietyllä tapaa teemme omasta elämästämme hirveän vaikeaa?. Tulin tässä pienessä mielessäni siihen tulokseen, että yksi suuri osa tai suurin syy siihen on katkeruus. Toiset ihmiset ovat katkeria siitä, että eivät ole saaneet elää sellaista täydellistä tasapainoista lapsuutta. Joku voi olla katkera siitä että puoliso on pettänyt häntä. Toinen voi olla katkera siitä, että on jäänyt yksinhuoltajaksi ja joutunut tekemään kaiken yksin lasten kanssa. Joku voi olla katkera siitä, että on jättänyt joskus elämässään jonkun asian tekemättä. Asioita on lukusia.
Katkeruus kalvaa meitä syvältä pitkään ja mitä pidempään sen antaa vallata mielen, sitä voimakkaampia seurauksia siitä seuraa. Mitä jos koittaisimme ajatella niin, että antaisimme anteeksi. Mitä jos koittaisimme mennä eteenpäin asioissa ja tietyllä tapaa unohtaa se menneisyys. Meillä jokaisella on ihan varmasti sellaisia asioita, mitkä meitä vaivaa, mutta niissä velloessa vaikuttaa se kokoajan siihen nykyiseenkin tilanteeseen. Tietyllä tapaa katkeruus ja kateelisuus kulkee käsi kädessä.
Et voi esimerkiksi lopun elämääsi syyttää omasta elämästäsi alkoholisti vanhempiasi. Vaikka se on varmasti jättänyt jälkiä, niin silti niistäkin voi selvitä eteenpäin.. Se ei poista menneisyyttä, mutta asian käsiteltyä eteenpäin meneminen omassa elämässä voi vielä olla mahdollista. Kun asian käsittelee voi myös tietyllä tapaa oppia jotain sellaista, mitä ei halua omaan elämäänsä. Tai esimerkiksi jos olet vaikka yksinhuoltaja, niin koita sekin kääntää tietyllä tapaa voitoksi ja ole ylpeä itsestäsi, että olet selvinnyt kaikesta siitä yksin, mistä moni muu selviää kaksin. Jätä uhriutuminen. Mä tiedän, että tämä on tietyllä tapaa taas sellainen asia, mistä minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta näen sellaisia ihmisiä päivittäin jota vaivaa todella pitkäaikainen katkeruus ja he eivät ole pääset siitä yli. Tuntuu että heidän elämä on joka päivä pelkkää paskaa.
Se ei ole oikein, että ihmisiä vaivaa heidän menneisyys niin paljon, että he katkeroituvat, eivätkä voi nauttia siitä omasta elämästään. Joskus voi ääneen myöntää olevansa heikko ja tarvitsevansa apua meneisyyden läpkäymiseen. Ei niistä asioista tarvitse yksin selvitä. Joskus voi sanoa ääneen, vaikka että yksinhuoltajuus on todella rankkaa, raskasta ja välillä se vituttaa suunnattoman paljon, koska joutuu tekemään kaiken yksin. Ei se poista sitä ettetkö rakastaisi lapsiasi ja tekisi kaikkeasi niiden eteen.
Joku on saattanut viettää elämänsä muuttaen puolison työn perässä ja havahtuu siihen, ettei mulla olekkaan mitään omaa. Kaikille tilanteille voi tehdä jotain. Kun seuraa uutisia on niissä lisääntyvässä määrin huumeita ja väkivaltaa. Aika monessa tapauksessa on tarina lapsuudesta tai jostain koetusta asiasta. Jokaisen pitäisi ensiksi oppia rakastamaan itseään. Vaikka se vaikealta tuntuisikin, niin siitä usein kaikki lähtee. Asioita on turha murehtia vuosi tolkulla. Niitä ei voi myöskään lakaista aina maton alle, sillä pitkässä juoksussa nekin aiheuttaa sitä katkeruutta. Usein katkera ihminen on jossain määrin menettänyt positiivisen elämänhalun. Se näkyy monessa asiasssa päällepäin. ”No mää nyt oon vaan tämmönen, eikä kukaan musta tykkää”. ”En mää edes viitti yrittää, kun vituiks se menee kuitenkin”. ”Mää en tuu tuskin löytään koskaan ketään, kuka mua rakastais tälläsenä”. ”Helppohan sun on sanoo, kun oot päässyt niin helpolla”.
Ihminen ei voi olla onnellinen, jos päivittäin muistuttaa itseään asioista, jotka saa mielen surulliseksi. Ihan jokaisella ihmisellä tällä maanpäällä on oikeus rakkauteen. Rakkaus on sellainen asia, että se usein parantaa niitä haavoja ja parantaa elämänlaatua. Jokaisen pitäisi pystyä oppimaan antamaan anteeksi. Se on yhtä tärkeää oppia antamaan anteeksi toiselle, mutta myös itselle. Myös se pitää ymmärtää tässä elämässä, että on olemassa asioita, joita et voi muuttaa. Et voi esimerkiksi pakottaa toista rakastamaan sinua. Joskus vaihtoehtona on vain yksinkertaisesti ero. Vaikka ero voi olla yhden aikakauden loppu, niin pitää myös muistaa, että se saattaa olla uuden ajan mahdollisuus.
Mun mielestä tässä elämässä selviää kaikista parhaiten eteenpäin kun on itselleen rehellinen. Jos kokee olevansa onneton niin silloin pitää miettiä syitä miksi näin on ja mitenkä pääsee niistä eroon. Koskaan itseään ei kannata verrata muihin ja ajatella että joku muu on päässyt elämässään eteenpäin paljon helpommalla. Harva kuitenkaan tietää koko totuutta toisen elämästä. Ei kannata aina vedota siihen elämässä, mitä on kokenut vaan enemmin miettiä mitä asioita on saavuttanut ja mennä niiden voimalla eteenpäin.
Myös siitä ikuisesta asiasta ”Mitä muut minusta ajattelee” on päästävä irti. Jos yritätä muokata itsestäsi sellaista ihmistä kuka miellyttää muita, niin kadotat usein itsesi. Ei kenenkään muun tehtävä ole kertoa sinulle kuka sinun tulisi olla.. eihän?
Kuvan asu House on Brandon*. Vihdoin mulla on kauluspaita*, mikä joustaa eikä mene ryppyyn. Tää on aivan super ihanaa materiaalia ja todella mukava päällä. Ei purista eikä kiristä mistään. (Paita saatu).
Kuvat Noora Näppilä
-Umppu
Oli kun hyvä kirjoitus❤️?
Olet täysin oikeassa. Itse olin yläasteaikana koulukiusattu ja samaan aikaan kotona vanhemmilla oli alkoholiongelmia. Nyt vuosia myöhemmin, kun olen tietoisesti rakentanut elämäni parempaan päin (kouluttanut ammatin itselleni, mennyt naimisiin ihanan miehen kanssa, olen vakituisessa työssä, päässyt matkustelemaan, ihanat läheiset ympärillä, jne…) voin sanoa, että ei paina enää tippaakaan mieltä menneisyys. Vanhempieni kanssa välit on paremmat kuin ikinä, ja he ovat rakkaita mulle kaikesta huolimatta. Anteeksi antaminen antaa hyvän olon itsellekin. Elämä jatkuu vaikka mitä sattuis ja paljon voi itse vaikuttaa mihin suuntaan elämää alkaa rakentaa.
Onko sulla Umppu itselläsi kokemusta jostain tilanteesta, jossa olisit ollut katkeroitumassa, mutta päässyt sitä yli? Tai onko sinulla ollut jotain asiaa mitä ihan hirveästi olisit itsellesi halunnut, ja jota olisit kadehtinut muilta? Urheilussa, työelämässä tai jopa yksityiselämän saralla?
Voi kuule niitä on monia. Niitä tilanteita tulee vastaan edelleen 🙂 mun ainakin pitää aina hetki prosessoida asiaa omassa mielessä, että pääsen niistä yli
Tietyllä tapaa oon sunkanssa samaa mieltä…
Mutta eletty elämä.. menetykset, suru, kiusaaminen,pettäminen.. jättää jälkensä..pakostikkin.. ja muokkaa sua ihmisenä..uskon kyllä että jokainen ihminen menee tavalla tai toisella eteenpäin.. on pakko…
Mutta mietin kyllä tätä sun tekstiä lukiessa että onko sun elämässä ollut oikein pahoja vastoinkäymisiä kun kirjoitat noin?
En kirjoita tätä mitenkään vertaillakseni sinun tai kenenkään muun elämään.
Oma isäni kuoli kun olin 20 ja äitini ei ole elämässäni ollut. Ei isovanhempia eikä sisaruksia. Jäin todella yksin, vailla tuttua ja turvallista tukiverkkoa ja olin vielä mielestäni aika lapsi..
Kaikesta piti vaan selvitä ja jatkaa eteenpäin.. ei ollut vaihtoehtoa.
Kaipaan isääni usein ja myönnän välillä olevani katkera että näin kävi, mutta kuka ei vastaavassa tilanteessa olisi?
Paljon on tämänkin jälkeen tapahtunut mutta ne on tehnyt minusta vain vahvemman..
Mielestäni kukaan ei ole toiselle sanomaan miten pitäisi elää tai olla..
Kyllä ihan jokaisella on tapahtunut elämässään sellaisia asioita, mitkä jättää jälkiä.. myös minulla. Ne on kuitenkin niin henkilökohtaisia, että täällä niistä en puhu. Siinä olet oikeassa, että kukaan ei ole sanomaan toiselle mitenkä kuuluu elää ja olla, mutta voi kehottaa menemään eteenpäin ja elää onnellisemmin. Varmasti ymmärrät että tapauksesi on poikkeus. Voimia kaiken keskelle <3
Varmasti hyviä tekstejä, mutta mä en pysty enää keskittymään muuhun kuin siihen, että kuinka monta kertaa kirjoitat ”tietyllä tapaa”.
Ja ei, tämä ei ole mitenkään pahalla. Mutta oletan, että haluat kehittyä kirjoittajana.
Olipas hyviä vinkkejä päästä katkeruudesta eroon. ”Käsittele asiat ja mene eteenpäin niin elämä taas hymyilee”.
Moi,
Varmasti hyviä tekstejä mutta keskittyminen menee valitettavasti miettiessä, että tuleeko vielä montakin tietyllä tapaa-sanontaa.
Sanon vaan, koska on todella silmiin pistävää ja varmasti haluat kehittyä kirjoittajana
On sulla ongelma! ?
Tietyllä tapaa mä tuskin luen blogia enää koskaan samoin kuin ennen!
Mitään noin dorkaa ja tunnekylmää kommentointia en ole koskaan tavannut kuin nyt Umppu sinulta! Mieti vähän mitä kirjoitat ja kenelle. Uskon karmaan ja siihen, että se päivä tulee vielä, kun itse saat tuta. Katsotaan sitten kuka kehottaa sinua menemään eteenpäin ja elämään onnellisemmin.
Mukavaa päivää sinulle 🙂
Nää on just sellasia kirjoituksia mitä on hyvä välillä lukea 😉 Otan itse tällaiset tsemppauksena. Edes nimettömänä en koe tarpeelliseks paasata omista vastoinkäymisistä, heikoista hetkistä ja huonosta itsetunnosta mutta itse ainakin olen päässyt eteenpäin sillä ajatuksella että kukaan muu kuin minä itse ei voi sitä muutosta tehdä ja mennä eteenpäin 🙂
Uskoisin, että moni joka näistä kirjoituksista ”ottaa itseensä”, on (vielä) jossain siellä selvittämättömissä vesissä.
Ei avautunut miksi tämän juuri nyt kirjoitit (eikai sitä sen suurempia syitä välillä tarvii) mut toivottavasti tästä olis monille hyötyä 🙂